Katukivi lentää vauhdilla kohti kasvoja. "Perääntykää" -huuto kuolee huulille, kun kypärän lasi tärähtää ja niskassa tuntuu kipu. Samaan aikaan putkaan viedään lakkapäissään riehuvaa korstoa jonka ainoana tavoitteena sekavassa mielentilassaan on vahingoittaa kaikkea mikä on ympärillä. Tätä tarinaa ei tarvitse hakea poliisisarjoista. Tätä on maailma. Muita suojellessa.
Amnesty Internationalin kannanotot suomalaisten poliisien työhön ovat niin absurdeja, että hyvä asia vesittyy täysin. Viime aikaiset kannanotot etälamauttimen käytöstä ovat esimerkki täydellisestä tekopyhyydestä ja utopistisesta ajattelusta joka lisäksi sotii omaa ajatteluaan vastaan. Missähän vaiheessa Amnesty unohti, että poliisikin on ihminen?
Poliisi on töissä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Samanlaisia ihmisiä - miehiä ja naisia, kuin kaikki Amnestyn toiminnan kohteena olevat. Onko heillä ihmisoikeuksia Amnesty? Onko heillä oikeus mahdollisimman turvalliseen työympäristöön? Kun Kiasman edessä lentää katukivi, niin onko se tähdätty jalkaan vai päähän? Kun 150 kiloa lihasmassaa riehuu sekopäisenä, niin pelkäisitkö itse henkesi puolesta? Kuka puolustaa poliisin oikeutta tehdä kaikkensa, jotta hän voi vuoronsa päätyttyä mennä lastensa tai ystäviensä luo? Tai lukea kirjaa ilman umpeen muurattuja silmiä? Miten ihmeessä Amnestyn fiksut ihmiset ovat niin sokeita, että he eivät näe tässä mitään ristiriitaa?
Suomen poliisi on kansalaisten mielessä luotettavin organisaatio. Toisena tulee puolustusvoimat. Väkivaltamonopoli on koulutetuissa ja luotettavissa käsissä. Suomalainen poliisi ymmärtää laajasti omat valtuutensa ja voimankäytön säännöt. Asetta harvoin käyttäessään hän tähtää raajoihin - ei tappaakseen. Etälamautinta hän käyttää vasta, kun puhe ei auta. Mitä ihmeen väärää on siinä, että puheen keinot käytettyään on pakko saada väkivaltainen ihminen lopettamaan keinoja koventamalla? Ei poliisi voi juosta pakoon. Hänen on pakko oman terveytensä uhallakin lopettaa väkivaltainen käytös. Eikä hänellä ole aikaa kysyä sekopäisenä riehuvalta hänen terveyshistoriaansa. Epäröiminen voi johtaa omaan vammautumiseen tai kuolemaan työtehtävässä.
Suomen Amnestyn osasto kirjoittaa toimintansa päämääristä seuraavasti:
- syrjinnän vastainen työ
- ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden saaminen oikeuden eteen
- kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen vastustaminen ihmisoikeuksien vaaliminen aseellisissa selkkauksissa
- pakolaisten oikeudet
- naisten ja tyttöjen oikeudet
- taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
Kannattettavia ja hyviä päämääriä. Maailma on täynnän kidutusta, naisten alistamista ja pahuutta. Myös Suomessa on yksittäisten ihmisten pahuutta ja heidän tekojensa valitettavia seurauksia. Tärkeä ero on se, että täällä puhutaan yksilöistä.
Jokaisessa työssä on omat mustat hetkensä. Väsymys, kyynisyys, paineet, nopeat tilanteet, henkilökohtaiset ongelmat, sattuma - kaikki vaikuttavat siihen, miten yksittäisessä voimankäyttötilanteessa käy. Kukaan ei ole kone, joka kykenee täydelliseen suoritukseen aina. Tärkeää on se, että vääristynyt voimankäyttö ei ole järjestelmällistä ja yhteiskunnan sallimaa. Amnestyn kaltaisen järjestön vihjailu suomalaisten poliisien tai vartijoiden voimankäytön vääryyksistä suorastaan pilkkaa kidutettujen ja teloitettujen ihmisten hirvittäviä kärsimyksiä. Yksittäisiä ylilyöntejä lukuunottamatta suomalainen on yleensä itse provosoinut poliisin tai vartijan käyttämään voimaa.
Keskittykää Amnesty parempaan. Mutta jos haluatte silti tehdä yksityisestä yleistä - muistakaa, että ihmisoikeudet koskevat myös sitä, joka seisoo kilven takana väistelemässä tappavia heittoja.
Amnesty Internationalin kannanotot suomalaisten poliisien työhön ovat niin absurdeja, että hyvä asia vesittyy täysin. Viime aikaiset kannanotot etälamauttimen käytöstä ovat esimerkki täydellisestä tekopyhyydestä ja utopistisesta ajattelusta joka lisäksi sotii omaa ajatteluaan vastaan. Missähän vaiheessa Amnesty unohti, että poliisikin on ihminen?
Poliisi on töissä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Samanlaisia ihmisiä - miehiä ja naisia, kuin kaikki Amnestyn toiminnan kohteena olevat. Onko heillä ihmisoikeuksia Amnesty? Onko heillä oikeus mahdollisimman turvalliseen työympäristöön? Kun Kiasman edessä lentää katukivi, niin onko se tähdätty jalkaan vai päähän? Kun 150 kiloa lihasmassaa riehuu sekopäisenä, niin pelkäisitkö itse henkesi puolesta? Kuka puolustaa poliisin oikeutta tehdä kaikkensa, jotta hän voi vuoronsa päätyttyä mennä lastensa tai ystäviensä luo? Tai lukea kirjaa ilman umpeen muurattuja silmiä? Miten ihmeessä Amnestyn fiksut ihmiset ovat niin sokeita, että he eivät näe tässä mitään ristiriitaa?
Suomen poliisi on kansalaisten mielessä luotettavin organisaatio. Toisena tulee puolustusvoimat. Väkivaltamonopoli on koulutetuissa ja luotettavissa käsissä. Suomalainen poliisi ymmärtää laajasti omat valtuutensa ja voimankäytön säännöt. Asetta harvoin käyttäessään hän tähtää raajoihin - ei tappaakseen. Etälamautinta hän käyttää vasta, kun puhe ei auta. Mitä ihmeen väärää on siinä, että puheen keinot käytettyään on pakko saada väkivaltainen ihminen lopettamaan keinoja koventamalla? Ei poliisi voi juosta pakoon. Hänen on pakko oman terveytensä uhallakin lopettaa väkivaltainen käytös. Eikä hänellä ole aikaa kysyä sekopäisenä riehuvalta hänen terveyshistoriaansa. Epäröiminen voi johtaa omaan vammautumiseen tai kuolemaan työtehtävässä.
Suomen Amnestyn osasto kirjoittaa toimintansa päämääristä seuraavasti:
- syrjinnän vastainen työ
- ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden saaminen oikeuden eteen
- kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen vastustaminen ihmisoikeuksien vaaliminen aseellisissa selkkauksissa
- pakolaisten oikeudet
- naisten ja tyttöjen oikeudet
- taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
Kannattettavia ja hyviä päämääriä. Maailma on täynnän kidutusta, naisten alistamista ja pahuutta. Myös Suomessa on yksittäisten ihmisten pahuutta ja heidän tekojensa valitettavia seurauksia. Tärkeä ero on se, että täällä puhutaan yksilöistä.
Jokaisessa työssä on omat mustat hetkensä. Väsymys, kyynisyys, paineet, nopeat tilanteet, henkilökohtaiset ongelmat, sattuma - kaikki vaikuttavat siihen, miten yksittäisessä voimankäyttötilanteessa käy. Kukaan ei ole kone, joka kykenee täydelliseen suoritukseen aina. Tärkeää on se, että vääristynyt voimankäyttö ei ole järjestelmällistä ja yhteiskunnan sallimaa. Amnestyn kaltaisen järjestön vihjailu suomalaisten poliisien tai vartijoiden voimankäytön vääryyksistä suorastaan pilkkaa kidutettujen ja teloitettujen ihmisten hirvittäviä kärsimyksiä. Yksittäisiä ylilyöntejä lukuunottamatta suomalainen on yleensä itse provosoinut poliisin tai vartijan käyttämään voimaa.
Keskittykää Amnesty parempaan. Mutta jos haluatte silti tehdä yksityisestä yleistä - muistakaa, että ihmisoikeudet koskevat myös sitä, joka seisoo kilven takana väistelemässä tappavia heittoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mites tämä nyt liittyy Turkuun ja turkulaisiin? Taitaa Amnestyn kannattajat olla aika tyhmiä? Enpä haluaisi leimautua siihen sakkiin. Ihmisoikeuksia kannatan kyllä, mutta Amnestyn kannattamista on ainakin tämän avauksen perusteella syytä harkita tarkoin!
Mikä hemmetin valheita täyttä oleva vuodatus. Jessus miten tyhmiä ihmisiä....