Amerikanakita sukupuolierot

ole vähän kaikissa roduissa silleen että herrat kilvoittelevat daamien suosiosta. Siinä sitä sitten käytetään sitä ainoaa astaloa mikä koiralla on, eli hampeja.

Kannattaisikohan miettiä sukupuolta siksi siltä kantilta että kumpiakos tuttavapiirissä on enemmän. Jos on uroksia, niin silloin on narttu varmempi valinta ja vastaavasti uroksen ottaessa tilaa itselleen ikävyyksiä. Jos tuttavapiiri on täynnä narttuja niin silloin voi uros aiheuttaa skismaa ja hammasten kiristelyä muuten sopuisasti eleville nartuillekin. Joten oikeastaan tässäkin mielessä kannattanee valita narttu.

Oletko muuten miettinyt miten mahdollisesti tuttujesi suhtautuminen muuttuu sinuun valinnan ja hankinnan jälkeen? Ellet, niin sitäkin voisi olla syytä pohtia. Nimittäin voi olla että joudut vähän väkisin erakoksi ja syrjityksi toisten koiranomistajien taholta kun pelkäävät että sessesi ei pysykään hanskassa. Myös koirattomat ihmiset saattavat pelätä jumalattoman kokoista pystykorvaa.

Tuttavapiirissä on suht tasaisesti molempia. Mutta en lähtisi muiden koirien tai ehtojen mukaan koiraa ottamaan, minullehan se tulee, eikä minun ja tuttujen yhteiseksi. Mutta ymmärrän pointtisi.

Olenhan tuota erakoitumista ja poisjääntiä esimerkiksi koirapuistoista ja muista mahdollisista sosiaalisista tapahtumista miettinyt, eikä se oikeastaan haittaa. Erakkoelämään totun helposti, olen vähän ns. yksinäinen susi, viihdyn hyvin itseksenikin. Pyrkisin kuitenkin käymään puistoissa, ihmistenilmoilla ja koiratapahtumissa niin kauan kuin koiran osalta mahdollista. Sitten jos ja kun alkaa vieraskoiraggressioita tulla, tartun niihin miten pystyn, vaikka se onkin osa amerikanakitaa.

Minusta on hyvä, jos koira on pidättyväinen, enkä oikeastaan haluaisi ylisosiaalista koirapuistokoiraa. Itseänikin miellyttää paljon enempi pitkät lenkit esimerkiksi kansallispuistoissa. Patikoimaankin voisi lähteä, mitenhän lie onnistuisi nukkuminen. :) Siis aikuisen koiran kanssa. Olisi ainakin turvallista!

Koirattomien ihmisten pelko ei suoraan sanottuna minua kiinnosta. :D Heidän ei tarvitse tulla lähelle, tai sitten voivat asiallisesti huikata, jos tulen itse liian lähelle esimerkiksi kävellessä. En minä tarkoituksella kenenkään iholle änge, enkä anna koirankaan.

Näin vähän ohi aiheen, mutta mitenhän koiranäyttelyissä tapaa aina niin hyväluontoisia koiria, vaikka rotu olisikin mahdollisesti aggressiivinen muita koiria kohtaan? :D En ole koskaan näyttelyissä tavannut aggressiivista koiraa. Voisi hyvin kuvitella, että juuri siellä niitä rähinöitä voisi syntyäkin, kun kaikki se häsläys ja vielä tuntemattomat koirat, huh huh.

Kyllä kaikkien rotujen kohdalla ne nartut ovat keskimäärin lempeämpiä ja hallittavampia.

Minulla on ollut sekä uros että narttu amerikanakita. Muuten ei eroa ole juurikaan ollut, mutta murkkuiässä uros koetteli enemmän. Tuon nartun kanssa on päässyt siinä suhteessa vähemmällä.

Molemmat ovat olleet yhtä vieraskoira-aggreja ja pidättyväisiä. Koirakontaktit ovat vähentyneet rotuvalinnan myötä paljon, koska harvan koiran kanssa nämä tulevat toimeen. Monilla koiraihmisillä on todella negatiivinen kuva amerikanakitoista. Ovat jopa positiivisesti yllättyneet, koska omani eivät ole missään vaiheessa olleet muiden haastajia ja rähisijöitä. Kunhan osaa pitää pienen etäisyyden muihin koiriin niin eivät nämä näe tarvetta alkaa haastamaan.