Samojedinkoirista...

Höpönlöpön, kyllä sammari käy ihan tavan lenkkikaveriksikin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Meillä on rekikoirana, mutta ihan vallan hyvin se vois asustella jollain lenkkikaverina ja onnellisena sellaisena :)

Samojedi on todellakin koira, joka soveltuu seurakoiraksikin. Seurallisen ja ihmisystävällisen luonteensa vuoksi.

MUTTA:
Jotta se pysyisi seurallisena ja ihanana, se todella vaatii vähintään viittä asiaa:
1. Liikunta ja lenkkeily
1a. Toistuvasti,joka ikinen päivä
1b. Monta kertaa päivässä, satoi tai paistoi
1c. Erilaista liikunta
1d. Mutta ei liian kuumalla. Ihme asia, jota nykyisin Suomenkin kesässä saa varoa-;)
2. Luottamuksen omaan laumaansa.
2a. Ruokaa
2b. Suojaa
2c. Kuria ja järjestystä
2d. Rapsutusta
2e. Ja kaikkia niitä tarvittaessa saa....
3. Aika vahvan ja rauhallisen laumanjohtajan. Sen ihmisen pitää olla:
3a. Luonteeltaan vahva ja rauhallinen
3b. Fyysisestikin voimakas. Kun samojedi ryntää kevätliukkaalla kelillä tervehtimään ihania uusia ihmisiä/koiria/lapsia, niin siinä menee yli satakilonenkin ulkoiluttaja kuin pikkunen perunasäkki perässä.
3c. Hyvä ja pitkäpinnanen kouluttaja.
Lisäksi tietysti
4. Oman ulkoalueensa, jossa lepäillä.
4a. Ei tarvitse olla iso, jos kohdat 1-3 on paikoillaan
4b. Nukkuu niin mielellään yönsäkin ulkona keskellä reipasta parikytasteista pakkasta hangessa kiepillä. Vaan tarvii päästä suojaan tarvittaessa. (Ks.kohta 2)
5. Turkin hoitoa; harjaus ainakin pari kertaa kk. ja pesu pari kertaa vuosi. Turkin harjaus erityisesti karvanlähtöaikaan on kunnon urakka.

Ja huusholli on aina täynnä karvoja! (Pölynimuri ja lattiaharja jatkuvassa käytössä)

Tässä listassa on asioita, jotka mielestäni sulkevat pois lapsen AINOANA sammarin hoitajana.

Koska lapsi edes voisi olla ainoa koiran hoitaja?

Mutta sammari on ihana koira. Silti olen samaa mieltä ap:n kanssa. Kannattaa miettiä tarkkaan. Se, että sammari on pikku jääkarhu pentuna, ei perustele sitä koiran aikuisaikaa perheessä. Aikuisten vastuuta peräänkuulutan.

Ihania ne on, meillä on pari kappaletta sammareita! Ja siksi tiedän, että ne on kunnon isoja koiria, ei mitään sulosia jääkarhun pentuja. Mahtavia ovat, joskus jopa jääräpäisiä.

Jep, kannattaa harkita kunnolla !

Minulle tuli samojedinkoira kun olin 13-vuotias. Vanhemmat ottivat päävastuun, mutta koira tuli taloon minun aloitteestani. Halusin pitkäkarvaisen pystykorvaisen säänkestävän seurakoiran. Loppuviimein mietin lapinkoiraa, eurasieria ja samojedia. Lapinkoira hylättiin, koska kuultiin, että ne useimmiten räksyttävät paljon (en tiedä vieläkään oliko tuossa myytissä totuuspohjaa ollenkaan). Eurasier hylättiin, koska niiden luonne voi olla haastava. Jäljelle jäi samojedi, jollainen meille sitten tulikin. Rotun ei siis päädytty pelkästään ulkonäöllisistä syistä vaan pohdittiin myös muita seikkoja.

Mielestäni sammari sopii seurakoiraksi kunhan sille antaa tarpeeksi virikkeitä. En usko, että sammarin on pakko päästä vetohommiin kunhan muuten pääsee purkamaan tarpeeksi energiaa. Itse käytin samojediani pyörällä lenkillä ja talvisin hiidin jonkun verran. Eurasieria en suosittelisi yhäkään helppoa seurakoiraa hankkivalle, koska niiden luonne on todellakin useimmiten haastavampi kuin esim. sammarin tai lapinkoiran.

samojedi sopii muuten hyvin lapselle kunhan aikuinen kouluttaa koska on aika itsepäinen kouluttaessa mutta jos osaa itse kouluttaa niin voi minä koulutin itse meidän ensimmäisen sammarin 13 vuotiaana eli siis sopii aika hyvin aloittelialle tai lapselle....