Upeaa on tuo miesten satasen juoksu katsella ja yleensä nää pikajuoksumatkat.
Niissä näkyy todellinen kunto, fyysinen ja henkinenkin.
Käytän jostain syystä sanaa kaunis, en komea, kun sanon, että kauniita ovat sitäpaitsi nämä pika-miehet. En tarkoita sukupuoli-mielessä, vaan yleensä ihmisenä. Muita urheilulajeja en niin seuraakaan enää, vain nämä pikamatkat.
Jotenkin urheilun ylevin laji, siinä näkyy se, mihin ihminen voi päästä.
Voi verrata ehkä parhaiten vaikka oopperalaulajan, balettitanssijan tai taitoluistelijan täydellisiin suorituksiin. Miten monipuolisen ankaraa työtä ne vaativat, että ihminen pääsee tavoitteeseensa. Ihailla ja kunnioittaa vain voi.
Niissä näkyy todellinen kunto, fyysinen ja henkinenkin.
Käytän jostain syystä sanaa kaunis, en komea, kun sanon, että kauniita ovat sitäpaitsi nämä pika-miehet. En tarkoita sukupuoli-mielessä, vaan yleensä ihmisenä. Muita urheilulajeja en niin seuraakaan enää, vain nämä pikamatkat.
Jotenkin urheilun ylevin laji, siinä näkyy se, mihin ihminen voi päästä.
Voi verrata ehkä parhaiten vaikka oopperalaulajan, balettitanssijan tai taitoluistelijan täydellisiin suorituksiin. Miten monipuolisen ankaraa työtä ne vaativat, että ihminen pääsee tavoitteeseensa. Ihailla ja kunnioittaa vain voi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Todella hieno loppukilpailu, suosikki voitti, mutta mahtavan juoksun teki kakkonenkin.
Pikamatkojen juoksijat omaavat hyvät "nopeat geenit."
Yleensä oletetaan ettei lyhyen matkan juoksija paljon voimaa tarvitse, mutta hänen sitä pitääkin hankia, voima käytetään räjähtävänä nopeutena joka vaatii toisenlaisia ominaisuuksia kuin maratoonarin kestävyyttä.
Ihailen lihaksikkaita miehiä. Komeat reisilihakset, muskelit ja pyykkilautavatsan omisti oma edesmennyt mieheni, urheilija henkeen ja vereen.
En katso lihaksia seksuaalisena ominaisuutena, vaan kunnioittaen ja ihaillen, koska tiedän kuinka paljon niiden kasvattaminen on vaatinut työtä ja vaatii edelleenkin.
Kymmenottelijoiden sitkeys ja taistelutahto laji lajilta, siinä näkee kuinka urheilija elää mukana jokaisen hetken, käyttää viimeisetkin voiman rippeet tehdäkseen tuloksen, ollakseen yksi heistä jotka taas ja taas jatkavat viimeiseen 1500 metrin koitokseen asti..
Samoin tuleva naisten seitsenottelu. Ihailtavaa sinnikkyyttä ja moniosaamista.
Kaltaisellani urheiluhullulla on loistopäivät kisoja seuratessa.
Voittaja on aina kunniansa ansainnut.
Kunnian voi nykyään hyvinkin kunniatta eli dopingin avulla.
Onko puhtaita voittajia lainkaan.
Tepposet kertoi lähes kaiken oleellisen huippu-urheilusta.
Suurin ja ihailluin on nyt Usein Bolt, joka kilpailee kuin väärässä sarjassa.
Kekskimaksat ovat parhaita katsottavia
Annan huumepellet kilpailla urheilun katselemisen ole jättänyt.
En ymmärrä 100m:n arvostusta! Geenit ovat avainasemassa menestystä ajatellen!
Karibian ja P-Amerikan afrikkalaisperäisen väestön suhteen perimä on kokemut kovan karsinnan alkaen orjakuljetusista ja jatkuen koko orjuusajan olosuhteiden kovuuden.
Vain parhaat ovat jääneet jatkamaan sukua.
Itse laji? Mitä se vaatii? Räjähtävää voimaa ja motoriikkaa.
Miksi pikamatkat ovat eniten harrastettu yu-laji?
Koska harjoittelu ja kilpailu on helponta!
Yleisurheilussa arvostan eniten 10-ottelua sen asettamien monipuolisten vaatimusten vuoksi. Paitsi hyvin erilaisten teknisten taitojen lisäksi myös fyysiset vaatimukset ovat monipuoliset.
Yleisölajihan se ei ole koska lajin luonteesta johtuen monikaan ei näe osasuoritteiden "sisälle".
Katsojan kannalta minusta mielenkiintoisimpia ovat keskimatkat. 800m ja 1500m.
Menestyäkseen täytyy kilpailijan, paitsi olla hyvässä kunnossa, pystyä myös arvioimaan kanssakilpailijoiden ominaisuudet ja luonteen suhteessa itseensä, osata arvioida ja sopeuttaa omaan taktiikkaan sen hetken tilanne ja lähimenneisyyden juoksut.
Reagoida nopeasti juoksun aikaisiin tapahtumiin jne.
Noilla matkoilla tapahtuu aina jotain yllättävää ja mielenkiintoista katsottavaa.
100m? Yksi, yksitoikkoinen 10s pyrähdys!
Yu:ssa harrastin hieman kuulaa ja kiekkoa ja valmensin saojen lajien harrastajia.
Yu;ssa harrastin monia lajeja, myös kuulaa, kiekkokin oli urheiluväline kaapissamme, mutta kiekon räjähtävämpi liike ei ollut mieleinen liike.
Tepposet, etkö todella tiedä kuinka paljon harjoitusta ja kuinka monipuolisesti tuo pikamatkojen menestys vaatii. Ei siiihenkään riitä pelkät geeenit, vaikka ne ovat tärkeä tekijä. Räjähtävä lihasvoima, sekin vaatii oikea aikaisen ajoituksen.
Kuka tahansa ei edes harjoittelemalla pääse parhaimmmiston tilastoihin. Kaikki lajit vaativat voimaa keholta ja oikeanlaista asennetta, taktikointia ja tietoista käyttytymistä tilanteen mukaan, niissähän se voiton avain on lajista riippumatta.
Palloilin, juoksin, hypin ja pompin, eikä yksikään harjoitustunti mennyt hukkaan
Itseni lisäksi muutama muukin henkilö uskoo minun tietävän!
Painonnostosta pituushyppyyn uskon tietäväni jotain räjähtävyydestä.
Jos arvostat räjähtävää voimaa, ajoitusta ja koordinatiota niin silloin olet painonnoston temapuksen ihailija! Upea ja vaativa laji!
Tepposet,
vastaan minäkin kun kysyt.
Mistä luulisit mieheni pyykkilautavatsan syntyneeen?
Painonnostoa, jumppaa, juoksua, hiihtoa, hyppyjä ja loikkia, niistä muodostuu hyvä kroppa ja niillä löyty se rääjähtävä voimakin jos omistaa hyvät geenit.
Minä nostelen noita alle 100 kilon puntteja, mutta tiedämpä tehon.
Tämä aloitus nyt on pikamatkoista, poikettiin vähän polulta.
Olen nöyränä lukenut asiantuntemusta huokuvia, valistavia hengentuotteitasi!
Tosi hieno oli 100 metrin finaali, patras erottui ei paljon mutta erottui,
kaikkiaan tuo itse suoritus on tän ikäisen silmänräpäys eipä siinä paljon muuta ehdi.
Tuossa lajissa on ihminen hiottu ja hioutunut äärimmäiseen tarkkuuteen saadakseen onnistuneen lähdön, ja itse juoksu sen on toimittava.
Matka on lyhyt eikä varaa edes vilkuiluun.
Asettuminen telineisiin rauhallista keskittynyttä, siinä ollaan kuin viilipyttyjä,
liikehdintä suorituksen jälkeen voittajalla vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta myös kaikilla, sitten purkautuu jännitys.
Kävelyn jälkeen seurasin ettei maalin lähettyvillä ollut avustajia meni kotvanen ennen kuin maahan lyyhistyneet sai vesipullon.
Noin suurissa kisoissa olisi tarpeen huoltoporukat, onhan ne joka maassa.
Tätä herkkua saadaan koko viikko seurata, minulla riittää mielenkiintoa, kun tuli nuoruudessani jotain harrastettua ei se näköjään iän myötä karise.
kilpailuja osaa katsoa sellainenkin joka ei ole itse harrastanut . televisiosta näkyy kyllä kaikki tuo.
Satasen arviointia. Helppo seurattava. Ei tarvitse syventyä eikä ymmärtää sen kummemmin. Nopeasti ohi. Tulos on heti nähtävissä. Joukkohysterian kutsu on vastustamaton!
400m taitaa olla joillekin jo liian pitkästyttävä?
Kenttälajien ratkaisua täytyy odottaa. 10-otteluhan onkin kaamea.
Tuskin tunnin 10-ottelukaan jaksaisi kiinnostaa moniakaan.
Pikamatkat ovat lajeina aivan hyviä ja lajikirjoon sopivia mutta niistä 100:n arvostus?
110:n aidat on jo paljon vaativampi.
Puhumattakaaan 400m:n aidoista.
Ovatkohan liian vaikeita seurattavia?
Hienoa on katsoa kaikkea huippulajeja Yleisurheilu on kyllä tosi hienoa ,varsinkin nämä kisat missä maailman parhaan urheiliat mittelöivät.
Palloilulajeista , perhesyistä on Lentopallo minun laji . Mieheni oli Suomenmestari ja sai "aina" parhaan palkinnon , niin että kyllä niitä meilläkin oli kiillotettu , kyllästymiseen saakka .
Hänen tuössä vaadittiin hyvää kuntoa .
Urheilu on laji jossa mitataan taito. kunto ja tulokset suuren yleisön edessä, kellolla ja mittanauhalla on myös suuri merkitys.
Suoritukset seurataan myös silmä tarkkana, mitataan veriarvoja, kontrolloidaan dopingin käyttöä, sillä on ollut suuret vaikutukset ja käyttöön tulee jatkuvasti uusia aineita, jotka aina eivät testeissä paljastu.
Ennen oli mustikkasoppaa jokaisen hiihtourheilijan rintamuksilla, mitenhän se toimisi tänä päivänä 'kentillä'?
Kunhan kirjoittelin kun.. #joku#.. haluaa kommentoida !
Eri lajeilla on omanlaisensa tyypit, kymmenottelijat ovat sellaisia kreikkalaisia juma'patsaita, pitkänmatkan juoksijat ja kävelijät taas hoikkia jopa kuivakkoja tyyppejä. Ihmettelin eilen sitä japanilaisurheilijaa, joka veti naisten 10 000 metrillä melkein loppuun asti, kyllä olivat lihakset näkymättömissä ja pelkäsin että kaatuu maalissa kanveesiin, mutta ei sitkeä nainen oli.
Minun miesvainaani oli ennen avioitumistamme aikoinaan Suomen B-mestari eräässä yleisurheilun lajissa ja kuului myös Rooman olympialaisten valmennettaviin. Sitten "meni polvi" ja silloin ei ollut sellaisia kirurgeja kuin Orava, joten kilpaurheilu muuttui kuntourheiluksi.
Tällaisen viestin kirjoittaminen puskista on perusteltua.
Mukavastihan kerroitte, en todellakaan itse muuta kuin takapenkkiläinen urheilussa jo koulussakin. On se varmaan, kuten puhuitte, jonkinlainen geenijuttu tämä urheilukin. Pesis on ainut laji, jota aikuisenakin oon mielelläin pelannut ja pelaisin vieläkin, jos vaan joku pesien välit juoksis puolestani.
Enhän taaskaan tietämyksellä haastanut, tunteilla vain. Sen verran kuvittelen pikajuoksumatkoilla olevan eroa pitempien matkojen juoksuihin juuri tuossa lähdössä, startissa, että itsehallinnan täytyy olla tosi kehittynyt räjähtävään juoksuun heti alusta lähtien. Ja tietynlainen temperamentti yms. Tulihan teillä näitä käsiteltyäkin.
Ajattelin vielä tässä, ettei omilla lapsillanikaan kummempia taipumuksia urheiluun. Keskimmäinen tyttäreni kyllä harrasti Haminassa ampumista, ohjaajat sanoivat hänen olevan tosi hyvän, että voisi ihan ruveta valmennettavaksi eteenpäin. Mutta se jäi siihen, kun taas lähdettiin uudelle paikkakunnalle. Sen verran varmaan isän geenejä, kaipa isä osasi jotensakin käsitellä pyssyä ammatissaan.
Urheilun suhteen kaikkiruokaiselle ukolleni sanon joskus, että mitä urheilua tuo nyrkkeilykään on, tai ralliautoilu. Autourheilulla on monta nimeä, mutta minulle kaikki yhtä tylsää rallia.
Tuolla toisessa ketjussa kerroinkin, että varhaisnuoruuteni aikana tykkäsin hiihtokisoista. Aikuisikäisenä, Lasse Virenin juoksijauran aikoina jopa yleisurheilusta. Nykyisin ei kolahda mikään urheilulaji.
Näissä Moskovan kisoissa urheilijoita haastattelee Petra Manner nyt kun Tapio Suominen on sairauslomalla. Hyvin Mannerkin homman taitaa. Kun aloituksen aiheena oli kunnia, niin kunnioitan toimittaja Manneria.