mantereella ole tsunamin valvontatorneja. Tsunamin valvonta ja seuranta on merelle eikä maissa. Siis mitään 24/7 vartiointia ei ole vaikka joka niin väittää. Nuo tornit mitä tarkoitatte ovat vesitorneja....sienen muotoisia malliltaan.
Ei ne tornit
huvittaa
10128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Krabilla ainakin on rannassa torneja joissa on suuret kovaäänislaitteet.
Jep.. Karaookkee ne niistä luikauttelee. :D
Sit jos alkaa biisi muuttua yks toikkoseks mollotukseks kannattaa pistää kinttua toisen eteen! :)
National Disaster Warning Centre (NDWC)
136 hälytystornia ja kansallinen katastrofi varoituskeskus kattaa myös Siaminlahden ja laskennat on valmiit kahdessa minuutissa jonka jälkeen lähtee 15000 viranomaiselle viesti, tornit hälyttää ja evakuointi voi alkaa.
Merellä on mittareita kaikkialla.
Kaikki radio ja televisiolähetykset katkaistaan saman tien ja ne hälyttää myös tiedon tsunamista.
http://nationmultimedia.com/national/Tsunami-warning-system-finally-ready-after-8-years-30196748.html
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=66344&contentlan=1&culture=fi-FI
Ei kannata hirveästi mesota jos ei tiedä.
Olen opiskellut kaikesta, mikä liittyy Thaimaahan. Etsiskellyt tietoja kuolonuhreista eri alueilla tsunamikatasrofin aikana v. 2004. Haaveillut matkustavani Hua Hiniin, Cha Amiin, Bangokiin, Koh Sametille, Koh Samuille ja Koh Lantalle, mutten vielä koskaan aiemmin ole ollut aikeissa välttämättä matkustaa Phuketiin. Olen kierrellyt jonkin verran maailmaa, joten kommelluksilta ja keskivertoa suuremmilta terveysongelmiltakaan, niin en ole voinut välttyä. Vuosien saatossa olen löytänyt erilaisia tietolähteitä netistä esim. thl:n ja ulkoministeriön sivut, matkustajien matkakertomukset ja ko. keskustelupalstan. Ihmetellyt olen tuhojen jälkeisten vuosien ihmisten matkustushalukkuutta esim. Khao Lakiin jne. Kaikenlaiset ikävätkin asiat ovat syöpyneet mieleeni, mutteivät "ne" silti ole tulleet painajaisina uniin. Painajaisunet, kun ovat omalla kohdallani täysin kotimaisia. Minua eivät viehätä vaara, bailauselämä tms., vaan haluan päästä turkoosinsinisen läpnäkyvän meren postikorttimaiseman sisään ja nauttia elämästä. Matkaan en lähde, jos tiedossani on jokin akuutti vaara, joka minua/meitä todennäköisesti lomalla kohtaa. Hälytysjärjestelmät ovat alkaneet kehittyä vasta vuoden 2004 jälkeen. Suositun laulajan ja laulajan perheen kohtalo aiheuttaa kylmät väreet vielä nytkin. Koen kuitenkin, että Thaimaasta saa lämpöä, hyvinvointipalveluja ja kaikkia mahdollisia nautintoja enkä mahdottomia edes havittelekaan. Tätäkin kirjoittaessa mietin, että ovatko suuret lentokoneet turvallisia ja entä, jolleivät ole? On kohdemaita, joihin en enää matkusta syystä tai toisesta. En aio lähteä palelemaan rantalomakohteeseen eikä shoppailu ole tärkeintä, viinan litkiminen ja iltahämärien ilot eivät ole minua varten. Haluaisin nähdä maailman kauneimpiin luokiteltujen saarten joukkoon kuuluvan Similianin saariryhmän, kauniit orkideat ja perhoset jne. Nähtäväksi jääkin, että istunko parhaimpien ystävieni kanssa 700-sarjan Boeingissa ensi vuonna ja palaammeko takaisin kotiin hymy huulilla vaiko mitä tapahtuukaan? Haluan antaa palautetta teille suomi24-palstan kirjoittelijoille. Sivistystä on tapahtunut vuodessa ja kirjoitukset ovat huomattavasti siistiytyneet aiemmista kurjoituksista. On hyvä fiilinki käväistä ko. palstalla ja sulkea kone mielellään palstalla käynnin jälkeen. Parhaita lomakokemuksia jokaiselle teistä!
La missähän tuo lisääntynyt sivistys näkyy???
Nooh.. Ipadi on vielä kovin nuori, arka ja kokematon. Elämää jos seuraa vain ikkunan takaa niin sinne se jääkin ja kohtaamattomat pelot muuttuu Godzillan kokoisiksi kuten kävi äidilleni esimerkiksi.
Lopulta hän oli varma että jos vaikkapa Espanjassa on joku ammuttu että seuraavaksi se tulee ampumaan hänet.
Hänellä tuo paranoidia tosin johtui muun sairauden lääkityksestä pitkälti.
Itselläni oli selittämätön lentopelko monia vuosia. En pystynyt rentoutumaan lainkaan. Sitten kävin mielessäni läpi sitä että en ole mitenkään erityinen henkilö eikä kukaan meistä ole ja jos kone putoaa niin se putoaa ja kerranhan me kaikki kuollaan so fuck it.
Ennemmin olin huolissani koneessa olevista lapsista kuin itsestäni ja niin se sitten poistui sekin turha pelko.
Aasiaan vuosia tutustuneena olen omaksunut buddhalaisuutta jonkin verran joka on tuonut rauhaa enkä tuijottele kelloa ja stressaa siinä määrin kuin ennen.
Väistämättömille asioille ei voi mitään. Yksi meistä suomalaisista oli se jonka karhu tappoi ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen ja samaan aikaan joku toinen saa lottovoiton.
Erittäin paljon suurempi todennäköisyys on kuolla kodin nurkilla liikenteessä kuin lentokoneessa tai tsunamissa. Jenkeissä kuolee puoli miljoonaa ihmistä vuodessa ennenaikojaan liikalihavuuteen.
Onko joku noista kuolemista huonompiarvoinen kuin Aki Sirkesalo?
Suomalainen uutisointi on siitä erikoista että jossakin kolmannessa maailmassa kun kuolee 500 ihmistä onnettomuudessa niin meillä on silti ykkösuutisena kun päiväkotilapselta murtui varvas oven väliin.
Itsekkyyttä, taikauskoa, herkkänahkaisuutta ja ripaus narsismiakin pitää olla jos ajattelee että juuri minä olen dramaattisen kohtalon uhri dramaattisten tapahtumien keskipisteessä ja vain ja juuri viaton pyyteetön nuhteeton minä ja vain sillä on merkitystä mikä koskettaa juuri minua'
Elämä on elämistä varten ja se on seikkailu. Sankari kuolee kerran mutta pelkuri joka päivä.
TOINEN MUNA KEHIIN!! JESJESJES juuri näin! kaikilla on vain se yksi elämä ja kun hieman suhteuttaa "RISKEJÄ" niin ehkä pahimmat kohteet, esim. irak, afgan, kun välttää niin kyllä me sieltä hengissä selvitään!!!! ihan oikeesti! ja kun kerran lähtee niin tehdään se kunnolla ja oikein! eli hienoa nähdä paikallisten suht. kun esim. sanoo pari sanaa ja muutenkin kohtelias niin aina, siis AINA!!!!!! cheers and khop
khung khap! ehkä :)
Pelkuriksi en tunnistaudu eikä mielestäni kenelläkään ole syytä pelkureita suomi kaksneloselta etsiä. En välttämättä kirjoittelisi tällä palstalla enää, jos olisin käynyt Thaimaassa. On vain niin, etteivät pitkälle menneet suunnitelmatkaan aina toteudu. Musiikki elää olipa musiikintekijä sitten elossa tai ei. Sinänsä tällä musiikilla ei ole varsinaista yhteyttä tähän ketjuun. Ehkei tullut selväksi se, ettei minua kiehdo minkäänasteinen riskinotto, mutta kaikista lehtiartikkeleistakin huolimatta arvelen, että Thaimaa on enemmän turvallinen kuin turvaton matkailumaa. En ole arvellut, että koneessa, jolla matkustan, niin olisi pommi tai, että ko. koneessa istuisi joku kaheli. Lentomatkani, kun ovat sujuneet yhtä pokkeusta lukuunottamatta hyvin. Em. lento sujui siihen asti hyvin, kunnes huomasin, että lentokoneostokseni olivat kadonneet. Asian teki surulliseksi se, että olin tuolloin minimituloinen ja opiskelija. En todellakaan enää pelkää tsunamia. Menisinkö uimaan Andamaaninmereen, kun pun. lippu on salossa tai, kun kaiuttimista toitotetaan varoituksia entä lähtisinkö sellaisena päivänä merelle, kun oletettavissa on jonkinasteinen myrsky tms. Ehkäpä tällaisena päivänä pinkaisisin evakuointireitille tai kohdepaikkani korkeimmalle kukkulalle ja jättäisin kaikki matkatavarani hotellille. En ajattele koskaan aamulla herätessä, että tänäänkö on se turmapäivä. Elän täysin normaalisti. Miksi ei saisi ajatella, että ovatkohan suuret lentokoneet yhtä turvallisi kuin ne, joilla olen matkustanut yleensä. En ylipäätään yl. koskaan nauti lentomatkasta, mutta nyt suunnittelen, että seuraavalla lennolla nukun ja myös seurueeni nukkuu sikeästi. Miellyttävää lentomatkaa teillekin,
Vīta est tempus optimum hominis eli Elämä on ihmisen parasta aikaa. Helmikuussa jälleen Khao Lak, Similan ja Surin.
Viettäisikö viimeisen päiväni mielummin paratiisissa, vai vanhainkodissa märissä vaipoissa, pitkäaikaissairaana miettien olisiko sittenkin pitänyt matkustaa ?
Mielestäni ei olisi huono tapa ollenkaan lähteä tältä maalliselta vaellukselta Thaimaassa.