Olen lueskellut tätä palstaa kiinnostuneena, paljon on kokemuksia vanhempien näkökulmasta, mutta entä lapset? Miten te lapset olette kokeneet huostaanoton ja sijaiskodin? Itselläni on yksi oma ja toinen viikonloppulapsi, sijaiskodiksi ryhtymistä on mietitty, mutta toisaalta talo tuntuu olevan muutenkin aina täynnä lapsia..
Lasten kokemuksia sijaiskodeista
kiinnostunut
6843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ovat negatiivisia, siitä perheestä, jossa itse olin. Isä oli väkivaltainen ja äiti alistuva.
Ei sijaiskodeissa voi olla asiat noin huonossa kunnossa!
Ja tässä taas näkyy se, että sijaisvanhemmat on pyhimyksiä ja sijaislapset automaattisesti niitä valehtelijoita. :(
Sijaisvanhemmatkin ovat vain ihmisiä, heillekin voi tulla eteen ongelmia, kriisejä jopa samoja asiota joita sijaislapsen biologisille vanhemmille. Heitä ei välttämättä ole koulutettu sosiaalityöntekijöiksi, psykologeiksi tai edes lähihoitajiksi. He ovat usein "vain" tavallisia perheitä tavallisin voimavaroin ja tavallisin ongelmin.
Suomalainen yhteiskunta tekee virheitä, ja sijoittavat lapsia huonoihinkin perheisiin.
Minut on huostaanotettu syystä, ja olen kiitollinen siitä, että se tehtiin, vaikkakin hieman myöhään.
Siitä en ole kiitollinen, että kävin läpi kaksi huonoa sijoituspaikkaa. Niistä ja biologisesta perheestäni minulle on jäänyt ikuiset kipeät arvet.
Kokemukseni huostaanotosta ovat huonot, mutta elämäni olisi voinut mennä paljon huonommin, jos olisin varttunut kotonani.
niin mulla kävi niin että ne eros ja mä menin takas lastenkotiin. siitä on aikaa jo vuosia.
Voihan niissä kodeissa olla joukossa eritasoisia ja ihmisten luonteet ja ei kaikki tule toimeen vieraiden lasten kanssa, turha sitä on kieltää.
kyl mä oon miettiny monet kerrat varsinki nyt ku oon täyttämäs kaheksaa toista ja oon ollu tässä samassa sijaisperheessä 2,5vuotiaasta asti. sitä ennen kaksosiskoni kanssa lastenkodissa mutta kaksossiskoni muutti lastensuojelu laitokseen kaks ja puoli vuotta sit ku se ei oikee tullu tän meiän "isän" kanssa toimeen... mulla nyt menee täällä iha ok. oon täs alkanu miettiinki et jos sitä joskus ittekkin ottasis sijaislapsen.. mut kyllä mun mielestä se on jo paljon että edes on vanhempia jotka haluavat sellaisia lapsia jotka ei oo niiden biologisia. kyl mä pidän periaatteessa näitä mun vanhempina koska mä en oo ikinä pitäny enkä tuu pitään yhteyttä mun biologisiin vanhempiin!!
ja joskus kun oon kuullu et kun muuttaa sijaislapsi esim.opiskelun myötä yksin asuun ni hän kokee senkin jotenki hylkäämisen tunteena ni itellä on vähän sellanen olo tässä jotenkin ollu jo pidempään ku mun piti muuttaa nyt syksyllä pois mutten sit päässykkään kouluun.. et kattoo nyt sit ens kevättä.
jos on sijaislapsia jotka haluaa keskustella tai muuten vaan jutella niin laita sähköpostia tuleen: [email protected]
ps. sijaisvanhemmatkin saa laittaa jos haluavat kysellä jotain!!
hyvää syksyn jatkoo kaikille!! :)