Olen eronnut kymmenen vuotta sitten, yksi lapsi. Lapsi jäi minulle ja meillä on ex-mieheni kanssa yhteishuoltajuus. Ex-mieheni on ollut työkyvytön ja parhaillaan on eläkkeellä. Hän ei maksa elatusmaksua ollenkaan ja se on mielestäni ihan oikein eli en ole rahoja vaatinutkaan. Itse kuitenkin olen töissä ja elän parisuhteessa eli rahaa on huomattavasti paljon enemmän käytössä kuin ex-miehelläni. Lapselle hän maksaa 20 euroa kuussa taskurahaa ja maksaa myös lapsen puhelinlaskut, nämä ihan omasta tahdostaan, minä en ole niitä vaatinut.
Kun ihmisten elatuskiistoja kuuntelee niin joskus miettii että eikö ihmisen ahneudella ole rajaa?? Eikö ole pääasia että suhde exään on siinä kunnossa että lapsella on hyvä olla. Näin minä ainakin ajattelen.
Kun ihmisten elatuskiistoja kuuntelee niin joskus miettii että eikö ihmisen ahneudella ole rajaa?? Eikö ole pääasia että suhde exään on siinä kunnossa että lapsella on hyvä olla. Näin minä ainakin ajattelen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Fiksua puhetta!! Eikö se tosiaan ole pääasia, että lapsilla on mahdollisimman hyvä olla! Kun ihmiset riitelevät rahasta, uusista puolisoista (sekä miehistä että naisista), jättämisestä, jätetyksi tulemisesta... ne kaikkein tärkeimmät unohtuvat, lapset! Siinä on lapselle jo tarpeeksi, että perhe rikkoutuu (ihan mistä syystä tahansa). Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan, haluaa pitää molemmat mahdollisimman lähellä. Jättäkää turhat tappelut ja ajatelkaa lasta!
Vastauksestasi näkee, että olet oivaltanut asian perimmäisen luonteen ja että olet vastuuntuntoinen. Toivon, että lapsen isä voisi muutoin parhaansa mukaan ottamaan osaa lapsenne hoitoon ja kasvatukseen ja jakamaan siten vastuuta kanssasi..