Olen tosi kiitollinen, jos viitsitte lukea tän.. Täytyy vaan kirjoittaa kaikki esille, että saan ajatukseni selvitettyä. Olen nimittäin puhunut jo niin paljon yksinäni näitä juttuja, että sekoan...
Alussa oli poika, tietysti. Ihastuin tulisesti. Sitten meidän välillä alkoi olla hiukan säpinää... Jätkä oli juuri eronnut edellisestä tyttöystävästään, joten toimin lohduttajana, kuuntelijana, YSTÄVÄNÄ siis. Molemmat tunnustamme, että tunteet kasvoivat ystävyyttä suuremmaksi. Minä sanoin suoraan olevani rakastunut, jätkäkin myönsi myöhemmin, että tunteita kyllä on.. Mutta että niin on exääkin kohtaan. Sovittiin, että ollaan vaan ystäviä, ei mitään muuta. Ja perhanan erikoislaatuisia ystäviä oltiinkin, yhteiset illat kavereiden kanssa päättyivät jokseenkin mukavasti....;)
Sitten ex astui mukaan kuvioihin... Halusi jätkän takaisin, vaikka oli satuttanut tätä paljon. Ja jätkähän suostui. Pyysi mua ymmärtämään ja vakuutteli, että olen yhtä tärkeä, mutta ystävänä. Ja mun sisin huutaa ikäväänsä...
Mä haluan edelleen olla tän jätkän ystävä. Niin ainakin saan viettää aikaani sen kanssa. Se sanoi kyllä, että mikään ei ole lopullista, niiden juttu ei välttämättä onnistukaan.. Mutta mä en jaksa odottaa kun se valitsee. Tuntuu, että se vaan leikki mun kanssa!
Luulin aluksi, että ystävyys on ihan ok. Niin se olikin, kunnes ex astui mukaan kuvioihin. Silloin vasta tajusin, että sanonta "vasta sitten kun on vähällä menettää toisen tajuaa, kuinka paljon rakastaa" pitää täysin paikkaansa. Huomasin rakastavani tätä jätkää, enkä halua päästää irti...
Alussa oli poika, tietysti. Ihastuin tulisesti. Sitten meidän välillä alkoi olla hiukan säpinää... Jätkä oli juuri eronnut edellisestä tyttöystävästään, joten toimin lohduttajana, kuuntelijana, YSTÄVÄNÄ siis. Molemmat tunnustamme, että tunteet kasvoivat ystävyyttä suuremmaksi. Minä sanoin suoraan olevani rakastunut, jätkäkin myönsi myöhemmin, että tunteita kyllä on.. Mutta että niin on exääkin kohtaan. Sovittiin, että ollaan vaan ystäviä, ei mitään muuta. Ja perhanan erikoislaatuisia ystäviä oltiinkin, yhteiset illat kavereiden kanssa päättyivät jokseenkin mukavasti....;)
Sitten ex astui mukaan kuvioihin... Halusi jätkän takaisin, vaikka oli satuttanut tätä paljon. Ja jätkähän suostui. Pyysi mua ymmärtämään ja vakuutteli, että olen yhtä tärkeä, mutta ystävänä. Ja mun sisin huutaa ikäväänsä...
Mä haluan edelleen olla tän jätkän ystävä. Niin ainakin saan viettää aikaani sen kanssa. Se sanoi kyllä, että mikään ei ole lopullista, niiden juttu ei välttämättä onnistukaan.. Mutta mä en jaksa odottaa kun se valitsee. Tuntuu, että se vaan leikki mun kanssa!
Luulin aluksi, että ystävyys on ihan ok. Niin se olikin, kunnes ex astui mukaan kuvioihin. Silloin vasta tajusin, että sanonta "vasta sitten kun on vähällä menettää toisen tajuaa, kuinka paljon rakastaa" pitää täysin paikkaansa. Huomasin rakastavani tätä jätkää, enkä halua päästää irti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tekisin sen pojan mustasukkaiseksi ja jos sekään ei toimi niin:Taistele siitä pojasta.Sano hänelle tunteesi ja näin.Olikos mulla ideoita sulle?Auttoko ne mun vinkit?
Olen kyllä tunteeni jo ilmaissut.. En tajua, mikä siinä exässä viehättää.. Pojan puheiden perusteella tyttö ei mikään kovin ihana ollut. Ja silti ottaa sen takaisin?
Hyväksikäyttäjä, se kundi siis. Haluaa entisensä takaisin, aikoo kuluttaa sen loppuun, tavallaan puristaa viimeisetkin nautittavat "mehut" siitä irti ja pitää sut varalla siihen että saat lohduttaa sitä uudestaan ja antaa rakkauttas kun se menettää sen entisensä taas kerran. Varmasti vaikuttaa tosi ihanalta kundilta, joo. Pidä kuitenkin mielessäs että sen kuoren alla sykkii julma sydän jonka se vaan osaa naamioida hyvin. Senhän se on jo osoittanu...
Tulee välillä sellainen tunne, että puolen vuoden sisällä saan jätkältä tekstarin "ei se onnistunutkaan" ja sit saan taas lohduttaa. Kerroin asiasta ystävälleni joka tokaisi napakasti: "Et sitten kyllä ainakaan heti ota sitä takaisin!"
Jotenkin tää juttu kuulostaa tutulta pahalta....? =(