"Rakkausruno" ? ? ?

Mie istun ihan hiljoo paikallain,
kuulluu sihhaus, jos toinennii, vain.

Tuluvahttaa päälle aalto kuuma,
hiki irtovvaa, autuvas huuma.

Mies vierellä hulvaton, alaston,
hää samal lauteel kanssain on.

Sydän lämmin rakastaa rakastaan,
kylmä sielu rakastaan pakastaa.
Tunne on se joskus kumma,
sisälläin kuin ravais humma.
Rakkautta on niin monen moista,
miksi vaikea on löytää toista?
Kellä sydän rakastaisi,
eikä aina pakastaisi.

Rakkaus sana tunteeton
missä minun tunteet on

Jos tunne et sä kohdetta
ei siinä ole hohdetta

Jos et sä näytä tunteitas
ei hänkään ole tunteikas

Jos tietäisin mitä rakkaus on
niin elämäni ei ois rakkaudeton

Rakkaus iski kuin salama,
nykyinen armaani sen takana.

Vuodet siinä vierineet,
lapset siinä kierineet.

Mut viel on mulla aikaa,
osoittaa kuinka yhä kaipaan
vain omaa armastain.

Kilpailu se on menossa,
mutta en ole nyt vedossa.
Palkinto mikä mahtaa olla?
Jospa sitten säteilisi polla!

Rakkaus on kuin suklaanmurut elämän pikkuleivässä.

Rakkaus on yksi sielu kahdessa vartalossa.

Tulin luoksesi suoraan kuin nuoli, joka tuntee maalin.
Mutta maali ei tuntenut nuolta.

Jos rakkaus on tuli, niin sinä olet lumi...
jäätynyt ylpeyden alpeilla.

Ps. tämän voit myös diskata.. siinä ei ole katkeruutta, vaan kaihoa menneeseen.

Lisäksi, en edes voi olla täysin varma mistä se mieleeni juolahti..onko edes täysin oma..että siltä pohjalta.

Täällä tyhjä syli..avoin..
mietin aivan muiden tavoin..

jotain päässyt hukkaan multa..
missä lienee minun kulta..

vieressä sen olevan luulin..
vapautta kaipaakin..kuulin...

Meinaan Minoon ja Eulaalian pualesta tämän kilapaalun pitää jatkua ainakin seuraavahan viikkohon kun Minoon tuloo vasta viikonloppuna siältä Kanaatasta ja se on vielä pöhönäskin silloon kaharestoista päivä... *miättii* ennen ku
moomma juanu kaikki sen tuliaas konjakit ja rustannu sen runon niin... sanotaan että vasta viirestoista päivä moomma taas niin lutrulla tästä maailmasta että runokin on varmasti valamis ja painokelepoonen... muuten mä jourun soitamahan Minoolle että Arska on antanu revanssia Mummalle...

Vitsi.. tekis mieli
mutta kun on ruskeena
tuo kieli

...ei kun kanaatasta terveisia. Aanpilkut puuttunevat...kattothan sita runua sitten kun palaalen riploomi-ınsınöörin kans.
Se seisontavakuutus harmillısesti loppuu kesken matkan ja sauvas tuli tarphehesen.
Yksi suamalaanen Hese tuas ny kaski mun sanua tutuulle terveesia . Tuntoo kuulemma Eulaalian..

Nuorena aattelin, rakastu en koskaan,
joskaan en tiennyt elämäni suuntaa.
Vuosia vierähti rakkauden aalloilla, valloilla myrskyt, suuret oli tyrskyt.
Iässä tässä, kypsemmässä, taas rakastua voisin,
ja toisi, se ilon yksinäisyyteen ja tähän -vanhuuteen!

Eikös kilpailu jo päättynyt?
Kerrotkos kuka voitti?

Ah Arskasein

Turhempi ott kuin perskarvasein.

..ja sen huomaa!!

Lämmin hymy, päivän pelastus
Karhumainen halaus, tunne että joku välittää
Rakkaimman suudelma, vie jalat alta

Werkossa..
Loukussa, koukussa
lauseiden ketjussa.
Sanoilla virkkaan ja kudon.
Verkkoa tivistä,
kaunista kudosta
- ilman pilkaa.
Tunnetta tiheää,
äänteiden pihinää.
Suloista sihinää,
kirjainten suhinaa..
- Vaan mitä kuhinaa,
kuuluuko puhinaa,
lauseista sanojen takaa