Miks muuten kaikki nämä uudet naiset laittavat miehen valitsemaan joko lapset tai hänet? Eräs tuttava sanoi että kun he erosivat isi kävi päivittäin lasten luona tai soitteli.
Kun tämä uus ilmestyi kuvioihin isiä ei näy enää kuin kerran kuussa jos sillonkaan. Ei enää soittele ja kauhee kiire pois lasten luota tai tuo lapset takas. Hyvä jos jaksaa lasten kans olla pariakaan tuntia.
Synttäreitä ei enää ole muistanu eikä liioin nippareita ja joulunakin pikaisesti ovella toivottaa hyvät joulut.
On kuulemma tää uus laittanu miehen valinnan eteen, ja nyt se ukko pelkää et jää yksin, nii auta muu kuin tehä niinkuin se uus eukko vaatii.
Et helpolla ne miehet pääsee eron jälkeen kun ei tavi jälkikasvusta huolehtia. Ei pitäs silloin olla syytä valittamiseen ja ruikuttamiseen.
Kun tämä uus ilmestyi kuvioihin isiä ei näy enää kuin kerran kuussa jos sillonkaan. Ei enää soittele ja kauhee kiire pois lasten luota tai tuo lapset takas. Hyvä jos jaksaa lasten kans olla pariakaan tuntia.
Synttäreitä ei enää ole muistanu eikä liioin nippareita ja joulunakin pikaisesti ovella toivottaa hyvät joulut.
On kuulemma tää uus laittanu miehen valinnan eteen, ja nyt se ukko pelkää et jää yksin, nii auta muu kuin tehä niinkuin se uus eukko vaatii.
Et helpolla ne miehet pääsee eron jälkeen kun ei tavi jälkikasvusta huolehtia. Ei pitäs silloin olla syytä valittamiseen ja ruikuttamiseen.
Vastaukset 143
Vanhimmat
ei kai kukaan pysty päivittäin ravaamaan muksujen luona!!! Miten siinä muka sit elät omaa elämää??? Ei kai niille muksuille voi kaikkea aikaa uhrata!! Turha vastata, että onhan äitikin niiden kans joka päivä - onhan se, mutta se on erilaista asumista ja olemista. Kai lasten isällä on oikeus uuteen parisuhteeseen ja ikävä kyllä se ei onnistu jos pyörii muksujensa kans joka päivä!! En itsekkään katselisi sellasta jos mieheni olisi joka päivä muksujensa luona!!
Olen ihan samaa mieltä!!!! kanssasi kokemusta on. En minäkään kattelis hyvällä jos mieheni ramppais ex eukon kotona ja penskoja katsomassa. Ei todellakaan ole oikein uhrata omaa elämäänsä lasten takia. Ei niitä voi omistaa ja ne kasvaa lopulta aikuisiksi itsekin!!
Ajatteleppa kysymyksen edellisen viestin laittaja miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi mies ja se ramppaisi alvariinsa ex eukon kämpillä?? Suvaitsisiko tämä?? Varmaan ajattelisit, että kyllä sen täytyy käydä koska heillä on lapset, niinkö??? Sallinen epäillä??!? hah..
Minä ainakin olen tehnyt miehelleni selväksi, että meillä on nyt perhe ja hänen on turha luulla, että sulatan jatkuvaa tapailemista! Kyllä siinä mieskin rikkkontuu jos joutuu tasapainoilemaan kahden perheen välillä!
Vai että oikein mies rikkoontuu, kun tasapainottelee kahden perheen väliä. Just joo! Juttuhan on niin, että ne lapset ovat isälle yhtä tärkeitä nyt, kuin ennen eroakin. Tai ainakin pitäisi olla. Kyllä te UO:t olette itsekkäitä. Vaikka eihän sitä päivittäin tartte olla tapailemassa, mutta yleensä kumminkin viikottain. Meillä ainakin lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja viikolla yhden yön. Ja jos ois Uo niin pakko se olis hällekin sopia. Se on ihan sama mitä UO sanoo, mutta lapsilla on oikeus isäänsä.
kuule ihan sama ole mitä uo sanoo!! Ehkä kuvittelet niin, mutta väärässä olet. Sinun ex-miehelläsi ei taida vielä olla uutta kumppania/perhettä. On tietenkin lapsilla oikeus isäänsä, mutta ei kuule joka viikko!! Toisilla on välimatkastakin kiinni! Luojan kiitos ei mieheni ex asu samassa kaupungissa muksunsa kanssa! En todellakaan kestäisi katsella sitä meillä joka viikko. Ja katsos kun miehelläni ja minulla sattuu olemaan yhteinen lapsi ja vaadin omalle lapselleni kuitenkin kokaikaista isää. Ei minua valitettavasti toisten muksut kiinnosta. Todennäköisesti myös sinun lapsien kohtalo tulee olemaan sama eli ei miehesi uutta puolisoa välttämättä sinun lapset kiinnosta - päinvastoin. Ikävää, mutta totta.
Muistathan nuo sanasi siinäkin vaiheessa jos teille tulee ero ja ukkosi löytää uuden vaimokkeen? Muista että hänen uutukaisensa vaatii hänet kokoaikaiseksi isäksi mahdollisesti HEIDÄN yhteiselle tenavalleen, joten älä kitise sitten kun mahdollisella exälläsi ei ole aikaa enää teidän lapsellenne! Omia saojasi lainaten:
"Todennäköisesti myös sinun lapsien kohtalo tulee olemaan sama eli ei miehesi uutta puolisoa välttämättä sinun lapset kiinnosta - päinvastoin. Ikävää, mutta totta. " Sinäpä sen sanoit.
Olet joko älyttömän lapsellinen tai jumalattoman itsekeskeinen ihminen, tai pahimmassa tapauksessa molempia!
lapsestasi tekee niin ERIKOISEN, että vaadit kokopäiväistä isää lapsille, mutta Ex:n entiselle lapselle riittää vähempikin!!!
Miehesi lapsella oli isä niin kauan, kun sinä tulit väliin "haavi levällään". Miehellesi ei ole se sinun KULLANNUPPU yhtään parempi kuin se ensimmäinen.
Suomessa laki sanoo, että lapsella on OIKEUS isään. Laki on aikoinaan säädetty juuri sinun kaltaistesi otusten takia, jotka yrittävät polkea avuttomien lasten oikeuksia.
Siinä ei kuule lapsen tarvitse sinun kiinnostamiasi kysellä.
Säälin lasta joka saa tuollaisen eläjän äitipuoleksi !
Juuri siksi Uo:t hikeentyvät, koska erittäine useat miehet nimenomaan yrittävät pitää kahta perhettä ja eksvaimot taas vaativat tapaamisen tapahtuvan luonaan, jotta voisi leikkiä perhettä.
Tapaamiset voisi ihan hyvin tapahtua isän luona, eikä eks-vaimon kotona.
Meillä miehen etälapset ovat myös sen joka toinen vkl ja illan tai kaksi viikossa. Tämä on ok tahti, enemmänkin voisivat olla, mutta eksä ei halua.
Sitten ei sopisi minullekaan Uo:n näkövinkkelistä, jos mies ramppaisi eksän luona.
Se ei käy, lapset kyllä käyvät.
Omat lapseni tapaavat isäänsä suunnilleen samaan rytmiin, ja isänsä luona. En tosiaan uskoisi, että oma Uo:nikaan kauaa katselisi, jos eksäni hyppäisi täällä koko ajan.
Niin tätä oon mäkin miettiny, et mikä näis uusis lapsissa sitten on niin ihmeellistä ,että ne aikaisemmasta liitosta olevat lapset eivät ole enää mitään. Eikö isi niitä enää tarvi. Oliko ne vain hetken lelu, jotka heitettiin hyllylle, kun sai uusia?!
Miltähän mahtaa lapsista tuntua, kun isi vaihtoi äidin ja heidät uusiin?
Pitäis varmaan alkaa kertoo lapsille enemmin totuuksia, kuin antaa heidän elää valheessa.
Sanoa vaan, että isi hankki uudet tilalle, kun aloitte olla niin kuluneita, aivan kuin risat leikkikalut, korvataan uusilla ja vanhat heitetään pois.
Miksi lapsia suojellaan totuuksilta, vaikka aina painotetaan, että lapselle täytyy ja pitää kertoa totuus.
Kai se lapsikin huomaa, kun isä ei enää vietä paljoa aikaa hänen kanssaan, vaan niiden uusien, mutta hyväksyy tilanteen kun ei muuta voi.
"En todellakaan kestäisi katsella sitä meillä joka viikko.Ei minua valitettavasti toisten muksut kiinnosta"
Kuka sanoo noin lapsesta?
Kuka suhtautuu lapseen noin?
Mikä saa ihmisen tuntemaan noin?
Miksi lapsen täytyy kärsiä?
Luojalle kiitos, etteivät miehesi lapset asu isänsä (ja sinun) kanssasi.
Minä asuin isän luona (muita vaihtoehtoja ei ollut) ja sain 12 vuotta tuntea olevani likainen, huono, riittämätön ja törkyluokan kansalainen perheessä. Kiitokset siitä ihanalle äitipuolelle. Lue kirjoitus "paha äitipuoli" ja mieti vähän.
Tässä on erään viisaan kirjoittajan viisaan äidin kertomat ohjeet uusäidille. Ne on alkup. kirjoitettu "aargh..mä en sitten kestä"-otsikon alle. Käykääpä vilkasemassa. vois auttaa lapsiin suhtautumiseen.
-aikuinen kantaa perheessä vastuun, kaiken vastuun.
-aikuisen tulee käyttäytyä kuten aikuinen, varsinkin, jos pelissä on mukana lapsia
-lapsi on pieni ihmistaimi, jolla ei ole keinoja käsitellä suuria, pelottavia asioita, kuten avioeroa ja isän muuttoa uuden naisen luo. Tuollainen tilanne saa jotkut lapset käyttäytymään niin, että sitä voi niin halutessaan sanoa kurittomuudeksi. Mutta lapsi ei todellakaan tee sitä tahallaan eikä tyhmyyttään, vaan hädissään
-aikuisuuteen kuuluu se, että tuntee itsensä. Pitää osata erottaa mustasukkaisuus myös omalla kohdallaan ja sinä tyttäreni olet nyt mustasukkainen miehesi lapsille. Kasva siis aikuiseksi ja käyttäydy sen mukaan
-kukaan ei ole luvannut, että avioliitto on helppo nakki! Ja jos mukana on exiä ja lapsia, voit olla varma, että pinnaa joutuu venyttämään
-älä komentele miehesi lapsia, yritä keksiä jotain muita tapoja saada heidät tekemään niin kuin tahdot. Ole kiinnostunut heistä. Se ei tarkoita mielistelyä, vaan aikuisena olemista.
- ole aikuinen ja halua tutustua miehesi lapsiin, anna heille aikaasi ja anna heille aikaa tutustua sinuun. He tulevat aina olemaan osa miestäsi, kuten teidän yhteinenkin lapsenne. Se on tosiasia, joka ei muutu.
-älä käännä omaa epävarmuuttasi vihaksi miehesi lapsia kohtaan. He ovat syyttömiä syntymäänsä ja vanhempiensa eroon.
tiedä taustoja!!!! Tidoksi sinulle vain, että en ole vienyt keneltäkään ketään. En edes tuntenut miestäni silloin kun erosivat ex:n kanssa!! Ja vielä yksi pointti; ero johtui miehen ex:stä!! Tottakai vaadin omalleni kokopäiväistä isää, koska me ollaan perhe!! Minä katsos otan tosissani kun olen perheen perustanut, enkä tee lapsia huvikseni ja sit heitä isää "pellolle"!!! Tekstistäsi paistaa katkeruus aika hyvin läpi - on tainnut joku viedä sinulta miehen!!
sille Ex:lle, mutta miehelläsi on KAKSI lasta jotka hänelle on saman arvoisia, ellei joku painosta tai pidä häntä tossun alla tässä asiassa.
Mieshän ei ole hylännyt ensimmäistä lastaan koska hänet nimenomaan nakattiin "pellolle".
EN ymmärrä miten voit näyttää pärstääsi esim. miehen kotona ja lasten "mummolassa", kun sinun lapsellesi pitää olla kokopäiväinen isä ja ensimmäiselle lapselleen isä ei voi olla niin paljon isä, kuin haluaisi.
on käsittääkseni se, että tämä on itse kotona päivät vauvan kanssa ja mies on töissä. Jos mies vielä työpäivän päätteeksi menisi tapaamaan noita vanhempia lapsiaan, ei mies voisi koskaan olla vauvan kanssa.
Asia oli ehkä ilmaistu hyvinkin kärjistetysti, mutta sisältö sinänsä on varsin inhimillinen ja ymmärrettävä.
Mieshän tapaa näitä lapsiaan joka tapauksessa niin paljon, kuin on se ns. "yleinen käytäntö" (kaksi viikonloppua kuussa, lomat, juhlapyhät, joskus arkenakin).
lapsen tilanne voi olla se, että ennen isän uutta naikkosta, isä kuljetti lastansa useita kertoja viikossa esim. jonkun harrastuksen parissa, vaikka olikin eronnut lapsen äidistä.
Nyt lapsi joutuu lopettamaan ehkä harrastuksensa, kun isä ei enään saa kuljettaa lastansa, koska tämä ei sovi isän uuden naikkosen kuvioihin mitenkään.
tuon vastaajan, jota kritisoit, tilanteessa ei ole näin. Minä luen näitä palstoja aktiivisesti (myös muita aiheeseen liittyviä foorumeita, vaikka koko aihe ei itseäni nykytilanteessani kosketa hlökohtaisesti) ja tunnen tuon kyseisen kirjoittajan tarinan. Näin ollen sanon, että ei kannata olettaa liikaa asioita ja alkaa syyllistämään, ennen kuin tuntee kirjoittajan oman tilanteen.
Olen edelleen sinun kanssasi samaa mieltä, että loppujen lopuksi siinä käy niin, vaikka isä kuinka vannoo, että lapset ovat tärkeitä, mutta kyllä ne väistämättä jää toiseksi kun tulee uusia.
Itse asiassa siinä jo kasvetaankin erilleen isä-lapsisuhteesta kun ei olla joka päivä näkemässä ja touhuamassa lasten kanssa. Isä jos ei itse halua kuulua lasten elämään, ei todellakaan pysy lasten maailmassa perässä.
Kaikki asiat täytyy kysyä aivan kuin vieraalta, mikään ei enää onnistu samalla lailla, mistään ei osata puhua, ja tulee lapsellekin olo, että hei, mä en enää kuulu sinulle! Sähän et tiedä minusta mitään.
Totta, harrastukset jäävät kun äitikään ei ehdo kaikkea. Jos yhdessä lapsi on hankittu, mikään, ei mikään asia saa olla niin tärkeä, että se menee lapsen ohi.
Mutta sen taidon kyllä nämä uudet naikkoset osaavat, että jos ei hyvällä, niin pahalla entiset lapset täytyy unohtaa.
Ja jos isä ei sitä halua, niin nämä naikkoset tekevät lasten vierailusta niin hankalaa ja kamalaa, että lapset eivät enää haluakkaan tulla. Joten konstit heillä on monet!
tilanteemme. Annika vastasi täysin oikein sinulle tuossa viimeisessä kirjoituksessaan!! Eli vielä selvennykseksi sinulle: asumme eri paikkakunnilla, joten miehelläni EI OLISI MAHDOLLISUUTTAKAAN tavata ensimmäistä lastaan joka päivä/viikko!!! Kyllähän toki mieheni olisi voinut jäädä norkoilemaan ex:n lähinurkkiin (jolla on myös uusi kumppani) ja kuskailla ja harrastaa lapsensa kanssa ja näin ollen jättää oman elämänsä elämättä!!! EN todellakaan olisi suhdetta jatkanut, jos mieheni olisi joka päivä ensimmäisessä lapsessaan kiinni! Toivottavasti nyt selkisi tilanne, että ei tarvitse oletuksien perusteella tuomita!!!
Tuossahan juuri annoit ehdot miehellesi kun sanoit, että et olisi jatkanut suhdetta jos miehesi olisi ensimmäisessä lapsessa kiinni! Aivan joko hän tai sinä!
Eli miehesi valitsi sinut ennemmin kuin oman lapsensa. Julmaa on, eikä varmaan sulla omatunto kolkuta yhtään... no se on ainaskin hyvä että et takuulla ole ainoa, jonka takia isit lapset jättää.
Keskustelufoorumeilla otetaan kantaa juuri kirjoituksiin ja sen perusteella MITÄ on kirjoitettu. Täytyisi olla psykologi tai tuntea jokainen tänne kirjoittava henk.kohtaisesti, jotta ei missään tapauksessa olettaisi mitään ja ottaisi kantaa todellisen tilanteen mukaan.Se riski on oettava tänne kirjoittaessa, että ei-toivottua palautetta tulee, samaten oletuksia.
että tuo "arvioit väärin.." ei ollut tarkoitettu sinulle! Se oli otsikon "tai pahimmillaan" alla. Mutta sanottakoon myös sinulle, että mitään ehtoja en ole antanut!!! Sitä en ole ikinä ääneen sanonut, että suhdetta en olisi jatkanut jos olisi kiinni päivittäin lapsessaan!!!! Jos näin olisi ollut olisin lopettanut suhteen ilman mitään ehtoja! Ei olisi tullut mieleenkään pistää valitsemaan "minä tai lapsesi"!! Mieheni on ihan omasta tahdostaan muuttanut eri paikkakunnalle, koska luonnollisesti ei huvita pyöriä samoissa nurkissa ex:n kanssa ja haluaa myös oman elämän!!! Mieheni on edelleen isä myös ensimmäiselle lapselleen, vaikkakaan ei jokapäiväisesti. HUOM! hän ei ole hyljännyt lastaan!!!Omaatuntoani ei kolkuta yhtään - en ole vienyt keltään mitään!!
ymmärrän, mutta en sitä, että pitää katsoa asioita vain yhdeltä puolelta ja sortua musta-valko-ajatteluun.
Mutta vaikka ajattelisit asiaa laajemmastakin perspektiivistä, aina joku on eri mieltä kanssasi ja syntyy kiistaa. Eikös se näin mene? Mutta niinhän on tarkoituskin että monenlaisia näkökulmia ja mielipiteitä saadaan asiasta.
En tajua miksi joku haluaa tavata exää kotonaan?Meillä on yhteiset lapset,mutta emme ole yhdessä.Eiköhän isää kuulu tavata isän luona.Näin tilanne on lapselle selvempi.
Exän uutta ei voi valita eikä komentaa.(Valitettavast;)Voin vain toivoa, että uusi on tarpeeksi aikuinen ja tajuaa lasten olevan tärkeä osa miehen(tai naisen)elämää.Omakin lapsi voi ärsyttää,mutta se on oma.Vieraamman kanssa on vaikeampaa miettiä suhtautumistaan.Puhukaa puolisolle ja kysykää neuvoja.Ja välit exään on paras pitää asiallisina.Mies ja exä hoitaa lapsensa.
Minusta tärkein tekijä on tässä lasten isän käytös.Hän on se linkki lasten ja uuden välillä,
Tästä nyt näkee, että nykysillä naikkosilla on pelko, kun/jos miehellä on tunteita exää kohtaa. Ne on niin mustiksia, että pahhaa tekee. Se on se syy, miks ne aina valittaa ja haukkuu miehen entistä perhettä, Pelko menttämisestä.
Ja höpö höpö.Ainakin minun mies saa tavata lapsiaan niin usein kuin haluaa.Ja saa mennä exän luo katsomaan lapsiaan ja hakemaan heitä sieltä.
Minä välitän lapsita,omista ja muiden.Lapset on tärkeitä ja meidän aikuisten velvollisuus on yrittää kasvattaa heistä tasapainoisia ja onnellisia aikuisia ihmisiä ja siihen ei kuulu se,että minä omien mielihalujeni takia estän isän ja lapsiensa tapaamisia.
Oletko koskaan ajatellut miten kävisi jos sattuisitte joskus eroamaan.Milläs sitten vaadit lapsellesi kokoaikaista isää???Niin,sitten kai olisi ihan ok,että lapsesi jäisi sinun huollettavaksesi kun isällä on jo taas uusi perhe,joka on niin tärkeä,että sinun lapsesi on parasta hiukan heittäytyä sivuun.
mihen mitan, onko hän aluperinkäänollut isä tyyppiä. Jos mies psytty lapset jättää ja ottaa uuden akan ja tekee vielä uusia lapsia entisten tilalle,niin ei siinä paljon isä tyyppinen olla. Ei lapset ole pois heitettäviä ja uusia tilalle. Semmonen mies joutaakinpois, joka noin julma on omille lapsille. Ja eihän tuollaiselle miehelle mikään voi olla täkreetä, jos pystyy moin tekee.
että sä olet TYHMÄ !
Isähän sen valinnan viime kädessä tekee.
Mietihän omalle kohdallesi. Sinun miehelläsi olisi lapsia exäns kanssa. Pitäisitkö ajatuksesta, että tämä kävisi päivittäin tapaamassa lapsiaan ex-kumppaninsa luona? Mistä te silloin repisitte aikaa toisillenne?
Myös lasten perhekäsitys vääristyy tuollaisesta jokapäiväisestä entisen perheen keskeisestä yhdessäolosta. Lapset eivät oikein käsitä (iästä riippuen) sitä, että isä ja äiti eivät enää kuulu keskenään samaan perheeseen, mutta lapset kuuluvat kummankin perheeseen.
Onko se sitten parempi vaihtoehto, että eronneiden kohtalo olisi olla loppuelämänsä ilman kumppania? Jos vanhempi käy päivittäin töissä ja vielä tapaamassa lapsiaan, niin milloin nämä ehtisivät olla yhdessä tuon uuden kumppanin kanssa? Eivät koskaan, joten ei se olisi mikään parisuhde.
Ei tarvitse tehdä valintaa uuden kumppanin ja lasten välillä, vaan ideaalia olisi löytää sellainen harmoninen ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia. Joskus sen löytäminen vaan voi viedä hyvinkin pitkään.
Kuten Alannah kirjoitti, monet äidit vaativat tapaamisten tapahtuvan nimenomaan heidän omassa kodissaan. isillä olisi mahdollisuus tavata lapsiaan useammin, jos äidit sallisivat isien ottaa lapset omiin koteihinsa tapaamisten ajaksi.
Itse elin avoliitossa kevään miehen kanssa, jolla oli lapsi entisestä suhteestan. Tämä exä vati tapaamiset omassa kodissaan. Minä hyväksyin aluksi tuon järjestelyn, koska lapsi oli vielä melko nuori (vähän yli vuoden ikäinen). Siinä vaiheessa, kun tuo ex alkoi vaatia miehen yöpymisiä luonaan, jouduin sanomaan ei. En minäkään käskenyt miestä tekemään valintaa minun, tai lapsen välillä. Pyysin tätä vain muuttamaan lapsen tapaamisjärjestelyt sellaisiksi, että ne eivät ole ex-kumppanin tapaamisia. Ehdotin seuraavia ratkaisumalleja:
-Mies hakisi lapsen exänsä luota omien vanhempiensa luo (asuivat lähellä) ja viettäisi siellä aikaa lapsen kanssa.
-Mies tapaisi lastaan exänsä luona, kunhan exä olisi sieltä poissa (käyttäisi saamansa vapaa-ajan vaikka ystäviin ja harrastuksiin)
-Mies ottaisi lapsen tapaamisajoiksi meidän luoksemme. Tarjouduin jopa olemaan pois kotoa, mikäli exä ei tahtoisi minun tapaavan lasta.
Tuolle exälle ei käynyt mikän näistä vaihtoehdoista, eikä tämä keksinyt itsekään muuta vaihtoehtoa ja lopulta sitten esti kaikki tapaamiset!
Tuo "perheen leikkiminen", josta Alannah mainitsi, on todellakin monen exän mielihalu vielä eron jälkeenkin. Meillä esimerkiksi tuli sellainen tilanne eteen, että heidän tuttaviensa lapsella oli 1-vuotissynttärit. He olisivat menneet sinne kaikki kolme yhdessä, eli perheenä. Sanoin, etten voi tuota hyväksyä. Ehdotin siis, että nämä menisivät siten, että jompi kumpi menisi ensin lapsen kanssa ja toinen sitten yksinään näiden lähdettyä.
Sanoisin, että syytä on kaikissa niissä, joilla ei ole yhtään halua joustaa. Itsekin joustin tahan siihen asti, kun näitä yöpymisehdotuksia alkoi tulla ja kun kuulin exän lähennelleen miestä (mies oli noista tapaamisista lähtenyt ovet paukkuen).
Täytyy myös todeta se, että kyllä mä ymmärrän tuota exää, enkä suinkaan ole katkera noista menneistä hankaluuksista. Olemme varsin hyvissä väleissä ja pidämme toisistamme (miehen kanssa en ole nykyään lainkaan tekemisissä).Tämän oli vain aluksi vaikea suunnitella yhteisen tulevaisuuden rakentamista, jonkun toisen miehen kanssa (sellaisen, joka ei ole hänen lapsensa isä).
Alkuperäisestä kirjoituksesta käsitin, että se ksoki kirjoittajan tuttavapariskuntaa. On selvää, ettei asiaa voi käsittää kokonaisuudessaan, jos siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Veikkaan tässä kuitenkin tapahtuneen siten, että tuon tapaamisasian suhteen ei ole pystytty löytämään kaikille sopivaa kompromissia. Äitiä harmittaa, kun asiat eivät menneetkään hänen toiveidensa mukaan ja tämä purkaa asiaa ystävilleen haukkumalla tuota ex-miestään ja tämän uo:ta uo:ta keräillen sympatioita. Kannattaa aina muistaa, että asioissa on monta totuutta. Jokaisen oma totuus ja lisäksi vielä se oikea totuus.
Siinä vaiheessa, kun tämä äiti löytää itselleen uuden kumppanin, ei tämä varmasti enää edes haluaisi miehen käyvän kotonaan lapsia tapaamassa. Tuskin tämän äidinkään uusi kumppani sietäisi sitä, että tuo exä vierailsii heillä päivittäin.
Ei vanhempien uudet suhteet ole lapsilta pois, jos asiat hoidetaan kunnolla ja joustavasti. Ne ovat ne yhteistyöhaluttomat vanhemmat, jotka lapsiltaan riistävät, sillä he kuitenkin aina tekevät ne lapsiin liittyvät lopulliset ratkaisut. Ei uusi kumppani niihin voi sanoa, kuin oman mielipiteensä, mutta se kuka päättää, on vanhempi itse.
Jos nyt sattuu olemaan niin typerä uusi kumppani, että tuollaisen valinnan eteen miehensä laittaa (lapset tai minä), niin kyllä se tyhmä on siinä tapauksessa mies, jos valitsee jomman kumman. Pointti on siinä, ettei tuollaista valintaa tarvitse tehdä, jos jokainen osapuoli on valmis tulemaan jonkin verran vastaan.
Taas särähtää korvaan tai sitten silmään tuo kaikki sana. Uskokaapas nyt hyvät ihmiset jo vihdoinkin, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Ei kaikki isät aina hylkää lapsiaan tavattuaan uuden ihmisen. Ei kaikki naiset ole mustasukkaisia miehensä ex:lle tai lapsille. Ei kaikki "uudet naikkoset" pakota miestään tekemään valintoja itsensä ja lapsensa välillä. Ei kaikki ex- vaimot tai miehet ole hiton hankalia. Oikeesti.
Mahdotonta provotekstiä taas. Kyllästyttää tuollainen.
No suomen kieli nyt vain on niin vaikeesti ymmärrettävää tekstiä! Suomalainen liiottelee aina puheessaan. Olipa kysymys mistä tahansa, vaikka roskista lattialla. Jos lattilalla on pari paperin palaa, sanotaan lattia puolillaan roskia! Että tuo kaikki tarkoittaa suomenkielellä suurin osa.
Ehkä ei kaikki ole , mutta varsinkin ne joita on loukattu, on heillä oikeus puolustaa itseään ja olla vihainen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.
Kyllä minusta se on hylkäämistä, jos uuden ihmisen kanssa saa lapsia, ja ne entiset jäävät kuin nalli kalliolle. Ja aivan varmasti näillä uusilla on sormensa pelissä. Jos se isän päätös olisi vain ja ainoastaan, niin ei varmaan monta isää löytyisi, joka lapsensa jättäisi vapaaehtoisesti.
Ja mitä pahaa siinä on jos ex mies entistä ja lapsia tulis päivittäin tapaamaan, vai onko näillä uusilla pelko perässä ja tuntevat tulleensa uhatuiksi. Saattaapi ollakin, sillä kyllä monasti se ensirakkaus on se voimakkain. Ja useasti vielä nämä uudet ovat vain kunhan nyt joku tossa on periaattella valittuja. Harva se tosissaan.
Aivan. Eli olin käsittänyt täysin väärin (en osannut lukea rivien välistä). Ja suokaa anteeksi, että olen vähän kyllästynyt tähän uusäitien morkkaamiseen täällä. Totta kai aina, kun ihmistä on loukattu, niin sitä puolustautuu. Ja toisaalta kai tää palsta on aika hyvä siihenkin tarkoitukseen.
En tietenkään hyväksy sitä, että äiti tai isä hylkää lapsensa!! Se on kyllä minusta ihan äidin tai isän oma valinta, en voisi ikinä hylätä lastani, edes nykyisen ihanan mieheni vuoksi. Äiditkin voivat tehdä niin. Ehkä isillä se on yleisempää. Mutta ei kaikilla.
Minä olen oppinut sen, että kaikissa asioissa ja suhteissa tuo yleistäminen on pahasta. Oli se sitten sallittua liioittelua tai ei. Siis sanat aina ja koskaan ja kaikki ja jokainen.
Minut ainakin uusäitinä saa loukkaantumaan tuollaiset yleistykset. Tokko sitä enää uskaltaa missään tunnustaa olevansa uusäiti, jos jo pelkkä uusäiti- sana on leimattu pahaksi-uudeksi-vaimoksi, joka juonii ja tekee kaikkensa, jotta saisi kaapattua miehen yksinoikeudella itselleen entisen liiton lapsilta. Sanonpa vaan, että noin sitä voi loukata montaa ihan kunnollista, asiansa ja perheensä hoitavaa uusäitiä, jotka eivät koe miehensä lapsia uhkana, vaan rikkautena ja perheensä jäsenenä. Meitäkin on. En haluaisi sittenkään hävetä itseäni. Liioittelematta. Olen ylpeä perheestäni. Sen kaikista jäsenistä. Kun perheeni voi hyvin, voin minäkin hyvin. Lasten eteen olemme tehneet paljon, jotta heillä olisi kaikilla hyvä olla.
Entiset puolisot ovat entisiä. Ilmeisesti taidamme olla toistemme "ensirakkaudet", sillä emme kumpikaan kaipaa entistä puolisoa. Kai sitä sitten voi löytää ensirakkautensakin vasta näin "väärässä" järjestyksessä. Sitä en osaa sanoa, miltä tuntuisi elää uudessa suhteessa ja kuitenkin kaivata sitä entistä miestä... Outo ajatus. Miksi olisin hänestä alunperin sitten eronnutkaan? Mutta kai sellaistakin sitten sattuu? Silloin kyllä pitäisi kipinkapin palata takaisin tuon kaivatun entisen luokse. Elämä on kuitenkin liian lyhyt tuhlattavaksi. Ja kyllin pitkä, jotta ehtii olla rakastamiensa ihmisten kanssa.
Hyvää ja sopuisaa syksyä kaikille! Ei viitsittäis olla ihan kamalan jyrkkiä toisiamme kohtaan.
Kiitos kommentistasi.
Minuakin ärsyttää, että joudun kantamaan "kaikkien" taakkaa - kollektiivistä syyllistämistä, vähän rasististakin ehkä. "kaikki somalit" ovat sitä ja tätä.. koska yksi tai kymmenen on ??
"Kaikki" uudet kumppanit ja etenkin naiset ovat sitä ja tätä, koska omaan tuttavapiiriin kuuluu yksi semmoinen ja tiedetään joku toinen samantyyppinen kiusanhenki olevan olemassa..
"kaikki" exät ovat vit***maisia ja katkeria ja haluavat hankaloittaa tapaamisia.
"kaikki" elatusvelvollisuudet laistavat elareista. Eivätkä halua tavata lapsiaan.
"KAIKKI" (=Jokainen )yh:t ovat katkeria ja ilkeitä ja kiusaavat exäänsä lastensa välityksellä eivätkä anna lasten isän tavata lapsiaan, vaikka isä ja lapset niin haluaisi.
"KAIKKI" yh:t vaatettavat lapsensa reikäisiin ja kulahteneisiin rääsyihin, ja ostavat lapsilleen liian isoja kenkiä, mutta isän ostamat vaatteet tai kengät ei kelpaa. Ne myydään kirpparilla.
Oikeasti tunnen/tiedän yhden tämmöisen tai tämmöisiä. Tai oikeastaan kaksi.
Miehelläni on lapsia edellisestä liitostaan. En ole mikään äiti hänen lapsilleen. Olen äiti omille lapsilleni, se riittää minulle vallan mainiosti.
Mieheni on eronnut lasten äidistä, ei lapsistaan. HÄn haluaa tavata lapsiaan, haluaisi viettää heidän kanssaan enemmänkin aikaa kuin sopimukseen on kirjattu, mutta lasten äiti ei anna.
En ole rikkonut heidän liittoaan. Enole mikään "uusi naikkonen", olen aikuinen tavallisenjärkevä nainen, joka on kohdannut, tavannut ja tutustunut vapaaseen, (eronneeseen) komeaan ja kaikin puolin upeaan mieheen, joka pitkän piirittämisen jälkeen "pehmitti" minut aluksi vakavaan seurusteluun, sitten parisuhteeseen---
Mutta ei mieheni myöskään käy exänsä luona kyläilemässä, ei korjaa eikä huolla hänen autoaan.
En tiedä tekisikö hän sen, jos minua ei olisi. Pyynnöt tulivat vasta sitten, kun minä olin jo mukana kuvioissa.
Nainen itse halusi eroon epäkelvosta miehestä - miksi sitten pitää huudella apuun auton huoltoon liittyvistä asioista? Miksi pitää vinkua kylään lapsen synttäreille - lapsenvahdiksiko? Miksi sitten isällä ei ole oikeutta osallistua lapsen kevät- ja joulujuhliin?
Miksi hermostustaan ja aletaan olemaan ilkeitä ja hankaloittamaan lasten tapaamista SEN JÄLKEEN kun minä , uusi elämänkumppani , tulen mukaan miehen elämään??????
Elarit kyllä kelpaa. Siihen isä on kelvollinen, mutta muuten isyydellä ei exän mielestä ole mitään arvoa eikä tarvetta.
Lapset eivät saa edes tervehtiä isäänsä, jos näkevät tämän kun ovat äitinsä kanssa. Vaikka on tapaamiset!!??
Joulu- ja synttärilahjoja on lapsi saanut kotiinsakin asti, äiti on laittanut ne kalliimmat toiveen isän hankittavaksi.
Tänä vuonna ei pyyntöä kuulunutkaan. MIksi? Siksikö, että isällä onkin ihan oikeasti uusi suhde, uusi perhe?
Jos minulla ja miehelläni menee napit vastakkain, en koskaan tule laittamaan häntä valintatilanteeseen: minä tai lapsesi. Ei sellaista kukaan normaalijärkinen kypsä ihminenv oi tehdä - ei, vaikkei niin kovasti tykkäisikään miehen lapsista!
JOS - niin minä lähtisin ihan itse.
Ei kukaan voi riistää toiselta ihmiseltä hänen vanhemmuuttaan ja oikeutta omiin lapsiinsa. Ei uusi kumppani, mutta EI MYÖSKÄÄN LASTEN LÄHIHUOLTAJA/ ÄITI !!!!!
Jos etävanhempi /isä siitä luopuu, peiliin saa katsoa - minun kokemusmaailmani mukaan lasten lähihuoltaja eli äiti. Tai toisen kokemukseni mukaan etäisä itse.
Uudella kumppanilla on hyvin harvoin tässä asiassa näppejään pelissä !
Yks huvittava piirre tässä on. Kaikki ex-vaimot haukkuu tän uuden naikkosen ja kaikki uudet naikkoset haukkuu ex vaimon.
Siinä sivussa uudet naikkoset haukkuvat vielä lapset, mutta exät eivät hauku koskaan uuden naikkosen lapsia. Siinä huomaa fiksuuden.
Ja mitä elareihin tulee, niistä on turha olla katkera, lapsen elättäminen kuuluu kummallekin. Kyllä sinäkin varmaan ex mieheltäs elarit saat? Kelpaako ne sulle, vai jätätkö ottamatta? Tuskin.
Ja tottakai äiti lapsiaan suojelee noilta pyryharakoilta, jos isä ei sitä ymmärrä, kun ei muuta kun vihaavat ja inhoovat näitä miehen lapsia. Jollain tapaahan lapsen henkinen tasapaino on suojattava.
Et voi tietää miten erotilanteessa toimit. Jos olet jättäjän asemassa se on helppo, mutta jos tulet jätetyksi, aivan takuusti käytät jollain tapaa lapsia pelivälineenä ja kettuilet, ei ihminenkään kaikkea siedä ja hyväksy.
Itse ainakin teen kaiken mahdollisen että mieheni elämästä tulee helvetti tavalla tai toisella. Parasta on se että hän ei tiedä tai tajua, että kaiken takana olen minä.
Aika julmaa, mutta julmaa on myös meitä kohtaan, varsinkin lapsia kohtaan, että isi katsoi uuden naikkosen paremmaksi kuin heidät. Siitä jos mistä voi olla lapsikin katkera.
Vilhelmiina, kuten kilometrien päähän näkyy, olet jätetty osapuoli, enkä ihmettele. Sanoit:" exät eivät hauku uuden naikkosen lapsia". Montako kertaa olet hoitanut ex-miehesi uuden vaimon lapsia voidaksesi heistä edes jotain mainita?
Näytät lapsillesi hienoa esimerkkiä olemalla katkera ja "julma"? ex-miehellesi.
Ainoa viisas lause on se missä toteat, että lapsia pitää suojella. Niin pitääkin.
Tässä tapauksessa sinulta. Oma henkinen tasapainosi kaipaa asiantuntijan lausuntoa.
Toivotan onnea ex-miehellesi, hän jos joku on
onnensa ansainnut. Älä niputa itseäsi ja lapsiasi. Sinusta ex-miehesi halusi eroon, ei lapsista. Mutta sitähän sinä et onneton tajua.
Sillä hempukalla ei ole ainuttakaan kersaa, enkä ihmettele, miten se nyt sellaisia saiskaan, kun on sen verrän ääliö ja ruma kuin kalkkuna. Olenkin ihmetellyt, että on miehelläni todella naismaku muuttunut todella pahasti huonoon suuntaan.
Ja jos oiski kakruja, nii arvaa hoitaisinko. Mun lapseni valitsevat seuransa hyvin tarkkaan.
No lapsista puheenollen olen hyvä äiti että ei he tarvi muita. Ja ainakaan noita huonoja esimerkkejä ne ei kaipaa.
Mistäs niin päättelet että olen huono esimerkki lapsilleni? En ole vetänyt lapsiani mukaan, juttu on omani!
Onneks sitä lystiä miehelläni ei kestä kovin kauaa merkeistä päätellen, kun jatkuvasti soittelee kohta ja on kiva katsella kun kaipaa takas tänne, mutta arvaa otanko?
Jos isä ei lapsistaan eroon halunnu, niin miksi sitten lumpukkaan aikoinaan vaihtoi? On miehiä joita lapset eivät yksinkertaisesti kiinnosta, kun vain teoriassa, jotta voi ylpeillen sanoa että minulla on niin ja niin monta lasta. Mutta miten on arjen kanssa?
Ajattelin tuossa, että syy, miksi exät eivät kommentoi mitään ex-puolisoidensa uusien kummppaneiden lapsista, voi olla niinkin yksinkertainen, kuin että he eivät juuri tapaa näitä lapsia, saati sitten asu heidän kanssaan. Fiksuudella ei tämän asian kanssa ole mitään teemistä. Ei todellakaan voi yleistää, että kaikki entiset puolisot ovat fiksuja, tai että kaikki uudet typeriä. Moni entinen voi olla itsekin uusi ja vastaavasti moni uusi, itse entinen. Ihmisistä tässä on kysymys, eikä se järki siitä riipu, onko exä vai nykyinen.
Vaikka uudet puolisot arvostelevatkin kumppaninsa lapsia, niin tämä johtuu niistä eroavista kasvatusperiaatteista. Haukkuja ei ole tarkoitettu ivaksi, eikä ilkeilyksi, vaan kysymys on omasta turhautumisest. Joillakin on toisessa kodissaane rilaiset tavat ja säännöt ja uudet puolisot tahtovat, että heidän kodissaan toimitaan omaan tapaan. Siksi noita ongelmia tulee.
Katkeruus vie ihmisen perikatoon. Kannattaa pyrkiä keskittyä vain siihen omaan elämään ja jättää muut rauhaan.
Kun sinä itse kerran olet exä ja kirjoitat exien olevan fiksuja, niin onko se fiksuuden osoittamista, että teet ex-miehesi elämästä helvettiä? Entä sitten, kun sinä löydät uuden kumppanin (ja jos tällä on vaikka lapsia entisestä liitostaan) ja sinusta tulee nyksä, niin siin vaiheessako menetät järkesi?
Miks mun pitäis vaan hyväksyä se että se eukon retale teki meidän elämästä helvetin?
En tee ikinä lasten elämästä hankalaa oli ne sitten omia tai vieraita, mutta aikuisten tyhmyyttä en siedä. Enkä ole valmis hyväksymään aiheetta tehtyjä vääryyksiä, muuten kuin vastaamalla samalla mitalla.
Nämä ovat vaikeita asioita. Kun joutuu itse loukatuksi, tekee mieli kostaa. Kuitenkaan kostolla ei saavuta mitään edes itselleen. Se voi tuoda hetkellistä mielihyvää, mutta siihen menee paljon myös omaa energiaa, jonka voisi käyttää johonkin positiiviseen.
Mä en saa mielihyvää kostamisesta - enää. Tai huomasin muutama vuisi sitten, että jos joku loukkaa, kannattaa olla mahdollisimman hyvä tälle. Toisen omatunto hoitaa tuon "koston" puolestani, kun tämä miettii tehneensä väärin mua kohtaan ja ihmettelee miksi otan asian niin hyvin.
Kyllä mä ainakin vastaamalla samalla mitalla saavutan paljonkin. On harha käsitys, että loukatun pitää hyväksyä se että loukkaaja saa vain ja ainoastaan pamputtaa ja itse vaan kuuntelet ja katsot vierestä.
Jos ei muuta niin hyvän mielen, kun sanoo takaisin.
Itse olen sen verran vahva ihminen, että helpolla vääryyksiä en sulata. Mä kyllä jaksan vaikka vuoskausia muistuttaa ja keljuilla, jos on tarpeen.
Posiitiivisuuden käytän siihen ja heihin joita asiat eivät koske.
Ihmisillä on oikeus tunteisiin. Ne on käytettävissä. Jos sinua suututtaa, sulla on oikeus olla suuttunut, itkeä huutaa ja raivota,aivan samalla tavalla kuin oikeus hyvään oloon ja siihen positiivisuuteen.
Jos ihminen panttaa tunteitaan, kostautuu se hänelle itselleen. Jos olet vihainen jollekin etkä sano sitä, viha kestää ja kestää ennekuin toinen ymmärtää mistä on kyse, voi ystävyys olla jo mennyttä.
Parempi siis kerta rutina kuin ainainen valitus. Mutta joskus sekään ei tietysti päde... meinaan et jos loukkaus on ollut sitä luokka että anteeksi antokaan ei enää onnistu.
hyvä ihminen katkeruuteesi apua.
Sulta menee koko elämä hukkaan ja vanhenet ennen aikojasi.
Asiasta pitääkin rutista, nyt olet jäänyt jauhamaan asiaa vuosikausiksi.
Ethän voi antaa itsellesikään lupaa elää, kun märehdit asiaa.
Olisitko halunnut jatkaa avioliittoa, missä sinua ei rakasteta? Sillä olisit loukannut vain itseäsi. Eikö se olisi ollut se vääryys, jota et helpolla sulata. Sanoit, että ihmisellä on oikeus tunteisiin. Ihmisellä on oikeus myös olla rakastamatta.Ei väkisin ketään voi rakastaa. Ei edes lasten tähden.
Apua Apua!!! Olen katkera! Hyvä nyt sain apua.
Voi voi, koko elämä on vielä edessä, eikä vanhemisesta ole tietoakaan. Ihminen on sen ikäinen miltä tuntuu. Näin.
Kuka niin on sanonu ettei avioliitossani minua rakastettu? Tunsin sen ja tiesin että olin rakastettu. Kuulinkin sen usein päivittäin.
Mutta kun näitä lapsettomia naikkosia on vähän siellä sun täällä saalistamassa hyvän ja paremman elämän puolesta, niin minkä sille äiti lapsineen voi, jos väkisin viedään?
Kyllä siinä perhe on armotta heikoilla jos vapita naikkosia pyörii perheenisiä tarkoituksellisesti kyttäämässä.
tunteiden panttauksesta. Koen itsekin olevani vahva (mulla on elämässäni ollut paljon suuriakin vastoinkäymisiä; vanhempien "hylkääminen", vanhemman kuolema, lapsen kuolema, perheväkivaltaa, yms.).
Mulla on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Pohdin niitä, yritän ymmärtää muidenkin inhimillisyyden ja erehtyväisyyden (ehkä sen heikkouden), ja jos en pääse muuten jostakin asiasta yli, hakeudun terapiaan keskustelemaan ulkopuolisen kanssa.
Minä käytän positiivisuuden ennen kaikkea itseeni. jos miettisin jatkuvasti jotain kostoa ja pahalta tuntuvia asioita, en pystyisi täysillä nauttimaan omasta elämästäni ja antamaan rakkailleni kaikkea sitä, mitä muuten kykenisin.
Tunteet pitää purkaa. Olen siinä samaa mieltä. Ne voi kuitenkin kanavoida johonkin muualle, kuin siihen loukanneeseen. Kun mulla on paha olla, mä puran sen päällimmäisen kiukun esimerkiksi tekemällä suursiivouksen, tai lähtemällä "rääkkilenkille". Kun viha on laantunut, on helpompi harkita ja miettiä omaa parastaan.
Mua ei voi kukaan loukata niin pahsti, etten antaisi ateeksi. Ei kukaan ihminen osaa aina toimia oikein ja olla loukkaamatta muita. En minäkään, joten miksi minun pitäisi vaatia muilta sitä, mihin en itsekään aina pysty?
Ei takuulla kyttää perheenisiä tarkoituksella. Jokainen nainen varmasti ottaisi mieluiten miehen "uutena" ja ilman jälkikasvua, kuin "käytettynä".
Varmasti sillä miehesi uudella on sellaista mitä sinulta ei löydy, olet niin itseäsi täynnä oleva. Mistä lähtien ääliöt ja rumat naiset eivät ole noitten ominaisuuksiensa vuoksi saaneet lapsia?? Huh huh...kyllä kun tuota juttuasi lukee niin väistämättä tulee mieleen että olet jäänyt kehityksessäsi jonnekin teinivuosien asteelle.
Ei ne kaikki miehet sitä ulkonäköä tuijota, varsinkin jos hakevat suhteelta muutakin kuin pelkkää edustuskelpoista, tyhjäpäistä kotkottajaa.
Et suinkaan ole katkera kun miehesi vaihtoi sinut rumempaan..hehe, jospa sillä naisella on luonne sellainen mitä sinulla taas ei ole. Ja lapsesi valitsevat seuransa hyvin tarkkaan, kyllä huomaa että on "hyvin kasvatettuja". Samanlaisia pintaliitäjiä kasvaa kuin äitinsä on.
Sääliksi käy.
se on täyttä kakkaa että joku naikkonen vie miehen väkisin. Kyllä se mieskin on siinä mukana ja yleensä luulee/tietää löytäneensä paremman kuin mikä se kotona jäkättävä havukka on. Olisit pitänyt miehestäsi parempaa huolta ja huomioinut häntä enemmän niin asiat ehkä voisivat olla toisin. Tuttavapiiriissäni on yksi samantyylinen nainen kuin sinä, hän jäi kahden pienen lapsen kanssa rannalle ruikuttamaan kun mies löysi uuden naisen. Sitä ennen kuuntelin kitinää ties kuinka kauan siitä että kun seksi ei maistu, ei ollut antanut miehelleen yli puoleen vuoteen (!) ja yhdessäolo oli kokoaikaista riitelyä. Sitten kun mies otti ja lähti, syy oli tietysti miehessä...helvetti, mikä meitä naisia oikein vaivaa??
Kyllä olen lapsellinen ihminen, mulla on omia lapsia ja monta.
Voi kuule niin vanha kalkkuna tuskin tietää miten lapsia tehdään, on jääny aikoinaan ulkomuotonsa takia yksin, ja nyt sitten onnistui vahingossa saalistamaan miehen, joka ehkä oli kyllästynyt lapsiin. No onhan se mun mies sanonu sillon, kun kalkkunansa löys, et kunhan nyt joku on! Että se siitä heidän vakavuudesta.
Ihmiset aina vähättelevät itseään ja pitävät mitättöminä, se on surullista. Jos itse inhoa itseään, mitä luulet muiden tekevän?
Net net, olen hyvin koulutettu hyvässä ammatissa tällä hetkellä virkavapaalla, opiskeluni vuoksi. Lapset ovat älykkäitä kaikki ja suloisia kuin kesäkukat.
Katkera, jahas kyllä mua suututtaa et lapset jäivät ilman isää, mutta onhan noita vapaita ja varattuja tänäpäivänä.
Niin ne luulee löytävänsä paremman, mutta eivät löydä. Kyllä se lasten äiti on aina se ykkönen.
Luulkoot muut mitä tahansa.
Ja millähän perusteella se lasten äiti on aina se ainoa ja oikea, paras vaihtoehto?? perkele jos suhde ei luista, niin sitä on turha kitkutella väkisin "lasten vuoksi", joka on minusta täysin typerä, kulahtanut väite. Se on taatusti lapsillekin stressaavaa jos kotona ei mene vanhemmilla hyvin, laspet kyllä vaistoaa ilmapiirin vaikka sitä kuinka näkymättömissä yrittäisi riidelläkin. Minä en ole katunut päivääkään että erosin lasten isästä, suhde ei toiminut yrityksistä huolimatta. Yhden kerran täällä eletään, ja minusta jokaisen tulee elää se elämänsä onnellisena, rakastettuna eikä hammasta kiristellen suhteessa joka ei toimi, turha leikkiä perhettä jos sellaisesta ei mitään tule. Lapsetkin ovat paljon tasapainoisempia kun kotona ei ole jatkuvaa sähköä ilmassa.
Nyt yli kuusi vuotta myöhemmin, exä on uusissa naimisissa ja heillä on yhteinen lapsi, minä elän avoliitossa uuden mieheni kanssa ja odotan vauvaa. Meillä kaikilla on todella hyvät välit, ja lapset käyvät omien halujensa mukaan yleensä sen kaksi kertaa kuussa isänsä luona. Ja se on muuten se exän uusi vaimo jonka kanssa sovimme aina näistä tapaamisista!
raukkaa, jäi rannalle louskuttamaan tyhmiä juttujasi. Mies jätti ja lähti. Lähti vielä ruman naisen mukaan. Sen täytyy ottaa koville ja olla miehen puolelta todellista rakkautta. Mikä ihme susta niin erikoisen tekee, että olisit aina ykkönen? Jos tajuat yhtään missä elämäsi menee, olet pudonnut listalta ja pahasti.
heh..eiköhän sitä JOKAINEN tiedä miten niitä lapsia tehdään, jospa se vanha kalkkuna on vaan niin viisas ettei kohdalle ole yksinkertaisesti sattunut sellaista miestä jonka hän kelpuuttaisi lastensa isäksi. Tai sitten ei vaan yksinkertaisesti saa tai halua lapsia, ja sekään ei sano sitä etteikö pitäisi lapsista. Tuskin hän ulkomuotonsa takia on yksin jäänyt, ja mistäs sinä hänen seurusteluhistoriansa tiedät?? Sinä näet hänet rumana, epämuodostuneena hylkiönä kun luulet itse olevasi niin kaunis ja korvaamaton. Vaan etpä tainnut ollakaan kun mies otti ja lähti.
Ei se itsensä vähättely olekaan tervettä, mutta ei myöskään itsensä liika ylistäminen.
minäkin, ihminen vaan kaikessa erinomaisuudessaan näe itsessään mitään syytä, vaan häneltä riistettiin väkisin mies..joopa joo.
No viisaaksi sitä tuskin vois sanoa jos lapsilta isin vie! Sekö on viisautta? Huh sanon minä. Voi voi, kyllä ne rumat naiset aina jää viimeiseksi ja parhaassa tapauksessa yksin. Kuin kalkkunakin. Johan sitä lapsetkin pelkäis.
No jos siihen eukkoon vertaa, niin jopa kaktuskin on kukka!
No minä olen kaunis ja sitäkään kai mieheni ei kestäny kun oli niin paljon ottajia ympärillä. Sai olla mustis joka hetki.
...sisältä tyhjää täynnä. Suhde on aina kahden kauppa, ei se "kalkkuna" ole yksin syypää tilanteeseen. Jos rumat naiset jää aina viimeiseksi ja yksin, niin kysympähän nyt sinulta, miksi sinä jäit yksin? Niin tietysti siksi kun miehesi ei kestänyt kauneuttasi! Miehesi ei tosiaankaan tainnut kestää turhamaisuuttasi joka pyörii pelkän ulkokuoren ympärillä. Ja tiesitkö muuten mitä, kaktuksellakin voi olla tosi kaunis kukka!
Aivan yksin. Kuvittele tilanne. Perhe; isä äiti ja neljä lasta. Onnellinen. Ei parisuhdeongelmia. Asunto kaksi autoa, työtä, kaksi kesämökkiä. Kaikki hyvin.
Kunnes joku lehmä paukkaa vihreämmälle puolelle täysin odottamatta. Minä en halunnut suhteesta pois, mieheni ei halunnut suhteesta pois. Mutta tämä Lehmäkalkkuna väkisin leikki sankaria ja pelasti isin. Halusi itselleen kaiken. Nyt ei paluuta ole.
Eihän siihen perusteita tarvi. Äiti on äiti, ja muut ovat sitten mitä ovat.
Kyllä stressaavaa on se että lapset joutuvat sukkuloimaan kodin ja isän asunnon väliä. Eivät raukat tiedä mihin kuuluvat.
Meillä lapset ainakin kyselivät alussa, että miks täytyy sinne mennä.
Sanoin rehellisesti että isi nyt vaan valitsi teidän ja minun tilalle uuden olion. Monta kertaa puhuttiin ja lopulta he kyllästyivät kyselyyn, kun isi ei tullut takasin. Lapsetkin huomasi että isi ei enää välittäny. Se oli todella stressaavaa, kun ei pystynyt auttamaan, vaikka tahtoi.
Meillä ei vieläkään lapset ole tottuneet ajatukseen, että isi jätti. Mutta luulen, että sitten kun isä lapsiaan joskus tarvii, toivon että lapset osaavat sanoa ei kiitos. Varmaan osaavatkin, kun iskä lapsesta pitäen antaa esimerkin, että ei tarvi välittää.
Minulle isä on ollut kaikki kaikessa jo kersana. Äitini ei ole mitään. Minun puolestani hän olisi saanut muuttaa kotoa kauan sitten. Äitini kuvitteli omistavansa minut ja hallitsevansa minua miten tahtoi. Vaan eipä onnistunut. Enkä enää edes katso häntä päin. Eikä tähän muuten tarvittu edes vieraita naisia tai miehiä. Vai äiti on äiti, ja muut mitä ovat... tässä tapauksessa tosiaan. Kaikki muut ovat parempia ihmisiä ja äiti toisten elämän pilaaja. Miettikää mitä lapsillenne sanotte ja teette, etteivät he kohtele teitä äitejä aikuisena kuin minä omaa äitiäni. Lapsillakin on aivot ja he näkevät ja huomaavat huomattavsti enemmän asioita kuin ikinä ajattelettekaan.
Tässä en verrannut isää ja äitiä, vaan äitiä ja sitä isin uutta hempukkaa.
Äiti on äiti ja isi on isi, mutta ne uudet ovat mitä ovat. Oli niistä uusista kyse. Kukaan ei korvaa omia vanhempia.
Eli niiden on turha luulla uusien hempukoiden tulevansa leikkimään sitä puuttuvaa vanhempaa.
Käsittääkseni sinä olit se, joka jäi yksin, vai?
jolle sinä aloit vertaamaan itseäsi äitinä ja tuota "uutta hempukkaa" käsittääkseni tarkoitti, että ei se lapsen äiti ole miehen kannalta paras vaihtoehto. Lapsille äiti varmasti on useimmiten parempi, kuin kukaan muu. Mies sen sijaan voi olla paljon onnellisempi jonkun muun kanssa, kuin lastensa äiidin. Miksi miehesi olisi lähtenyt toisen matkaan, jos koki sinut paremmaksi? Ei kai nyt huonompaan kannata vaihtaa.
katkera ja jumiutunut ihminen.
Luuletko olevasi ainoa petetty ja jätetty
ja se oikeuttaa sinut tekemään ja sanomaan
mitä vain.
Minut on jätetty ja petetty ja vaihdettu
paljon nuorempaan ja kauniimpaan,mutta silti
elämä katastrofin jälkeen jatkui ja sujuu
hyvin,ei se heti luista mutta vähitellen.
Miksi pitää exän uutta nimitellä ja vähätellä
exähän se jätti ja petti ei se uusi nainen.
Lapsilla on oikeus isäänsä ja he häntä rakastavat
vaikka sinä inhoaisitkin.'
Oli se minullekin vaikeaa vakuutella isän lapsia
rakastavan,kun itse oli syvän murheen vallassa.
Mutta hei siitä tuli uskomattoman hyvä olo,kun
osasi olla fiksu aikuinen ja hoitaa lasten
mieltä ,oman surun/vihan haudaten.
Lapset sanoivat vielä ekan kerran isälle mennessään kostavansa sille uudelle,mutta heitä
ankarasti kielsin ja sanoin,että teidän pitää olla
hyvin kasvatettuja ja "kilttejä" uudessa paikassa
niin kuin olen opettanut.Hankalaksihan se kiukuttelu olisi vaan lasten elämän tehnyt.
Nyt olen myös uuden puolison asemessa uuden kumppanin myötä ja voi jestas miten minua nimitellään.
Olen uuteni tavannut heidän eronsa jälkeen ja
uuden kumppanini exä itse halusi väkisin eron.
Mutta nyt kun ollaan onnellisia yhdessä on minun
exäni aina minulle jostain vihainen ja kumppanin
exä taas nimittää minua huoraksi,hutsuksi, idiootiksi ja milloin miksikin,lapsen kuullen
myös.
Hei päästä nyt jo exästäsi,kasva aikuiseksi ja
hanki oma elämä.
Miten sinä Wilhelmiina tuollaisen tahdottoman tossukan kanssa oikein teet?
Ilman omaa tahtoa vaan vietiin??!!
Onnittele ennemmin itseäsi, että pääsit eroon!
Kyseessä saattaa olla "hiukka" narsistinen luonne!?:)))
Elämänne, se mitä se oli, kuullostaa hyvältä. Mutta jotain täytyi olla vinossa, että kaikki hajos. Itse olen onnellinen, mulla on hyvä elämä, vaikka ei ole kesämökkejä eikä autoja. Rakastan miestäni paljon, siksi en lähde kotoani kenenkään miekkosen mukaan. Eikä kukaan voi VÄKISIN MUA viedä, tietenkään. Mua ei oikeasti kiinnosta kukaan muu kuin mieheni.
Onneksi mieheninikin rakastaa minua ja on onnellinen (toivottavasti kaikki säilyykin niin). Mutta kuvittelisin, että jos hän haluaisi lähteä toisen mukaan, haluaisi erota minusta, hän ei VARMASTI ole onnellinen minun kanssani, ei rakasta minua, ei ole tyytyväinen elämäänsä, hän haluaa elämältään jotain muuta kuin saa. Jotain täytyy olla pahasti parisuhteessa vinossa, että hän haluaisi (tai minä haluaisin) hajottaa valmiin konseptin.
Ja valitettavasti uskon, että kukaan ei voi väkisin ketään pakottaa eroon. Minut ainakin voisi eroon pakottaa vain oma mieheni, ei kukaan ulkopuolinen, ei tosiaankaan.
Ja lapsista vielä. Musta tuntuu, että avio- tai avoerossa eroavat mies ja nainen, äiti ja isä, eivät lapset. Niillä perhe hajoaa, mikä on vähän eri asia. Mun lapset ovat kaikki omia yksilöitä, he eivät ole minä, vaikka he ovatkin minun lapsia. Eli, jos lasteni isä eroaisi minusta, hän tuskin eroaa lapsistaan. Tarkoitan sitä, kun monet tällä palstalla kertovat, kuinka isä jätti meidät, erosi meistä. Mun tuttavapiirissä useat ovat eronneet puolisoistaan, mutta kaikki ovat edelleen vanhempia ja jatkavat vanhemmuuttaan hamaan kuolemaan asti.
Ei ole entinen tyttöystävä ja lasten äiti aina ykkönen!!! Kuka niin luulee!? Lapset ovat aina ykkösiä, mutta niiden äiti ei ole. Nykyinen avovaimoni lasten ohella menevät aina exän ohi. En tietenkään halua hänelle mitään pahaa, koskaan, lasteni vuoksi. Mutta että exäni olisi ykkönen....? heh heh
Sanotko sä ton vain siks, että se on sanottava näin, eikä siks että se sinusta olisi oikein? Kyllä sulla/muillakin varmasti on tunteita ex:ää kohtaan jäljellä. Ei niitä monen vuoden yhdessäolo ja lapset mukaan lukien voi kukaan uusi ohittaa. Jos rakkaus kuolee ei tunteet. Veikkaan, että kun näet ex:äsi, jokin aina sykähtää sisälläsi ja ne vanhat muistot. Ei niin tunteeton ihminen voi olla.
Tämä uusi on monelle vain pakopaikka, on helpompi yrittää unohtaa ja kokeilla pystyykö enää rakastamaan, mutta sisimmässäsi exä on ja pysyy. Miehtihän ja ole rehellinen itsellesi.
Mietin ja olen rehellinen! En sano siksi, että mun on sanottava niin. Sanon siksi, että se on mun TUNTEENI. Mulla ei ole oikeastaan mitään tunteita exääni kohtaan, vaikka olikin yhteinen historia. Se oli ja meni. Mikään ei sykähdä missään, kun näen häntä. Oikeasti! Joskus jopa ajattelen, että mitä ihmettä hänessä näin, miksi olimmekaan niin kauan yhdessä. Ei se ollut mikään elämäni SUURIN rakkaus. Vaikka rakastin kyllä häntä!
Enkä varmasti ole tunteeton!Mulle tämä uusi nainen, avovaimo on elämäni suurin rakkaus. Ei todellakaan mikään pakopaikka, vaan kotisatama. Tästä naisesta tulen varmasti sanomaan sen aina, vaikka joskus jostakin syystä tiemme eroaisivat (toivottavsti ei koskaan).
Siis luuleeko tosiaan exät, et ne ovat miestensä ykkösiä koko elämänsä? No, ehkäpä jotkut ovatkin. En ole vain sellaisesta ennen kuullutkaan. Lapset ovat mulle kyllä edelleen (ja ovat jatkossakin) aina ykkösiä.
"jos rakkaus kuolee ei tunteet". eikös rakkaus ole juuri tunne?
yrität raukka itsellesi todistaa. Kun ei rakasta niin ei rakasta. Ei ihmisen tunteet vanhoille muistoille perustu. Ihan just niinkuin nimin. isä sanoi; rakkaus on tunne ja jos se tunne kuolee niin miten luulet jonkun silloin rakastavan?
Miksi jonkun pitäisi ottaa pakopaikaksi uusi ihminen, jos niin paljon rakastaa ja kaipaa tätä ex-puolisoa?
Jääköön silloin tämän luokse.
Ihailtavaa kuinka joku kääntää itselleen nämä jutut. Uusi muka vain pakopaikka, mitähän yrittää paeta, sinuako?
Ongelmia tulee silloin kun on kaltaisiasi ex-puolisoja, jotka eivät tajua irrottaa otettaan vaan luulevat vielä kuuluvansa miehen elämään ja roikkuvat ja ruikuttavat kaikista asioista.
Ei mun tarvii todistaa mitään. Sanotaan näin että puhun itsestäni. Kun aikoinaan ent. poikayst. kanssa tuli ero, asuttiin yhdessä. Ei lapsia, onneksi. Niin kyllä yhä, vaikka ei enää rakkautta ole, mutta kyllä mulla tunteita on. Ainakun hänet sattumoisin näen, niin kyllä mulla sisällä käy outo tunne. Se ei ole vihaa eikä inhoa, vaan muistoja ym ja lämpimiä ajatuksia.
Nyt meillä kumpaisellakin on omat avioliitot ja lapset, joita tietysti rakastamme. Mutta itse en voi sitä kieltää, ettenkö muistelisi ja vanhoja valokuvia joskus selailisi ja ajattelisi. En kaipaa häntä takaisin elämääni, minun elämäni on tässä ja nyt.
Pakopaikalla tarkoitin myös sitä, että yhteiselon päättyminen ei aina ole helppo kohdata yksin. Kun on joku joka on olemassa, niin kyllä se aluksi on pakopaikka ja voi sanoa että kunhan nyt vähänaikaa joku on. Yksin on niin kurjaa.
.. ovat kokonaan eri asia kuin sadat muut exät ja heidän uudet kumppaninsa.
Sinun lastesi isän uusi hempukka on lapseton koska on ruma kuin kalkkuna, jonka takia hän jätti sinut.
Minä en ole sinun exäxi uusi kumppani. Mikään noista ei sovi minuun.
Siinä on yhtäläisyyttä, että myös mieheni exä on katkera ja kostaa lastensa isälle. Näin siitäkin huolimatta että hän itse halusi erota.
Kaikki sinun tekosi vaikuttaa myös lapsiisi. Ehkä he eivät nyt niistä mitään tiedä, mutta joskus tietävät. Ja järkyttyvät. He joutuvat rakentaaman sinusta uuden kuvan. Äiti ei ollutkaan sellainen kuin he kuvittelivat. Samalla myös muutamat avoimet asiat saavat vastuksia. Siksi äiti oli sellainen ja meillä oli tätä ja tota, sitä ei...
Siitä uudesta äitikuvasta tulee paitsi todellinen, oikea, totuus, siitä tulee myös ruma kuva. Sinusta. Äidistä. Ole naamaltasi mitä olet, omasta mielestäsi, kauneus ei ole kiinni nenän mallista tai ripsien pituudesta. Kauneus tulee sisältä päin. Sinä olet sisältä mätä ja ilkeä ihminen. Ulospäin olet silloin ruma.
Siinäkin mielessä tosin voisit olla mieheni exä, että hekin ovat aina kotona. Kaikki. Ja aina. Koskaan ei missään. Ei harrastamassa, ei uimahallilla, ei missään. Ei kylässä, kavereilla, eikä heillä ketään kylässä. Kotana keskenään.
uusperheelliset, lukekaa tämä ikivanha ketju. Siinä nykyinen Lissu (wilhelmiina, yhdessä ketjussa inka) jo tilittää isin viemistä ja kuinka lapseton naikkonen hajoitti onnellisen perheen.
Ja huomatkaa päiväys------->8.9.2994 eli kuusi vuotta sitten jo sama laulu!
Eikös se niin ollut,että asuitte erillään,kun tämä lehmäkalkkuna ampaisi?Mutta mitään ongelmia ei siis ollut?
Se oli varmaan se, kun oli kaksi mökkiä. Jotenkin varmaan liian repivä tilanne, että kummalle mökille mentäisiin ja sitä rataa. Siitä se lähtee, diaspora.
elää niin että lapsistani tulisi mahdollisimman onnellisia ja tasapainoisia ja että heillä olisi perusturvallisuus kunnossa. Se onnistuu parhaiten jos molemmat vanhemmat ovat onnellisia tai ainakin tyytyväisiä. Ja se taas on pitkälti itsestä kiinni. Naikkosia ei tarvita jos vanhemmat ovat tyytyväisiä, jos miehen pystyy houkuttelemaan kotoa puuttuu jotain.
äidin luona vanhempieni eron jälkeen. Kaikki meni muuten hyvin mutta äitini rakkaus lapsiaan kohtaan peittyi katkeruuteen isäämme kohtaan. Emme osanneet nauttia niistä harvoista kerroista jolloin pääsimme isän luokse kun tiesimme ettei äiti halunnut meidän sinne menevän. Kotona emme olleet onnellisia koska äiti yritti jatkuvasti rikkoa meidän ja isämme välit. Nyt olemme kaikki aikuisia ja isämme on kuollut jo useampi vuosi sitten. Äitini on edelleen katkera mutta ei enää isämme tekosista vaan siitä että "lapset ovat kääntäneet hänelle selkänsä vaikka hän kaikkensa teki". Näemme muutaman kerran vuodessa koska en halua estää lapsiani tapaamasta mummoaan vaikka olenkin hänelle katkera.
eihän täällä mitään muuta tehdä ku mollataan!!!
ja yleistetään!!!
Ei muuten kaikki laita!!!!! ei tarvi yleistää jos sinulla on tuollainen käsitys niin ei se tarkoita et kaikki on sellaisia...
Olen etäisä. Minä kävin myös katsomassa lapsiani entisen puolisoni luona, lasten kotona. Tein sen lähes päivittäin. Minulla oli aina epämukava ja hankala olla siellä, vaikka se oli myös minun entinen koti. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Nyt kävin siellä kylässä. Ja olinhan sieltä pois muuttanut ja lasten äidistä eronnut siitä syystä, että emme halunneet ja voineet enään asua yhdessä, emme tulleet toimeen. Ihmettelin, että miksi kuitenkin eron jälkeenkin minun täytyy olla ja kuulua hänen kotiinsa ja perheeseensä. Olin eronnut juuri sen vuoksi, että en halunnut elää hänen kanssaan. Minulla oli todella hankala olla exäni luona. Hänkin kai kuvitteli, että olemme aina yhtä perhettä. Ja pysyin hänen silmiensä alla, hän pystyi kontroloimaan minua. Hän itse joskus niin sanoi.
Mutta halusin olla hyvä isä. Rakastin lapsiani ja tarvitsin heitä. Kaipasin heitä ja he kaipasivat minua. Minuun koski, kun lapseni jäivät surusilminä katsomaan, kun lähdin. Kysyivät, tuletko huomenna.
Rakastuin toiseen naiseen. Rakastuin todella. Kaipasin rinnalleni aikuisen naisen, rakkautta, lämpöä, läheisyyttä, parisuhdetta, ystävyyttä, jakamista..... Miten yhdistää kaikkein kalleinpani, lapseni ja uusi puolisoni?
Ratkaisu löytyi. Paras ratkaisu minun tilanteeseen. Järjestin lasten tapaamiset minun luokseni. Sain olla heidän kanssaan useamman vuorokauden kuukaudessa sen sijaan, että tapaisin pari tuntia päivässä, muutaman viikossa. Ex ei pitänyt tästä. Luuli, että uusi puoliso käski minun valita lasten ja "naikkosen" väliltä. Ei käskenyt. Mutta minä valitsin enemmän aikaa lasteni kanssa minun kotonani, jossa minäkin olin tietenkin rennompi ja viihdyin. Lisäksi sain olla yhdessä uuden puolisoni ja lasteni kanssa kaikki yhdessä. Tämä uusi puolisoni on todella aikuinen nainen, joka pitää lapsistani, hyväksyy heidät täysin, kantaa vastuun valinnastaan, että otti miehen lapsineen. Meillä kaikilla pyyhkii hyvin, olemme onnellisia.
Kun uusi käytäntö astui voimaan, se oli lapsillekin helppo ymmärtää. Se selkeytti heidän ajatuksiaan. Oli varmasti sekavaa, kun isä ei asunut heillä, mutta kävi silloin tällöin. Surusilmäisyys ja itkut loppuivat, kun voimaan tulivat selvät pelisäännöt. He tiesivät, koska seuraavan kerran nähdään, koska isä hakee ja koska he pääsevät jälleen äidin luo. Lapset vilkuttivat hymyssä suin (ei allapäin), kun palasivat kotiin.
No sulla on asiat hyvin sitten, mutta itse en ikinä antaisi lasteni kuulua kenenkään naikkosen elämään. Ei lapset haluisikaan. Lapseni ovat isille niin katkeria,kun jätti heidät jonkun takia, että minä ymmärrän täysin heitä. Ja on minun onneni, että sain lapseni pitää itse. Sellaista eukkoa ei maa kanna, joka minun lasteni elämään tulisi!
No, sinä et voi sille mitään. Laki on lapsen ja etänkin puolella niin, että jos etä haluaa lapsiaan tavata, niin hän SAA LAPSIAAN TAVATA, sinun mielipiteestäsi huolimatta. Voit tietysti aivopestä lapsesi isäänsä vastaan, mutta kannattaako? Se kääntyy ennen pitkää sinua vastaan. Ja jos siitä huolimatta niin haluat, en voi sanoa muuta kuin että omiasipa vahingoitat. Tiedän, ku mammani mua ja sisaruksiani yritti tuolleen vedättää.
Noin niinku yleensä mua kiinnostaa, viekö aina miehen joku toinen nainen. Vai kirjoittaako tänne vain sellaiset?
ei varmaan voi tulla ketään miestäkään lastesi elämään. Ei ainakaan pitäisi, jos näin jyrkkä kanta on asiaan otettu, tai sitten olet tosi v-mäinen akka.
eipä sitten ketään "miekkostakaan" pitäisi lasten elämään sotkea, jos noin ajattelee :). Kyllä varmaan jossain vaiheessa (viimeistään sitten, kun lapset varttuvat ja alkavat olla omilla menoillaan) iskee yksinäisyys ja alkaa kaivata toista aikuista lähelleen.
meissä kaikissa asuu pieni lehmä, oli sitten ihana tai v-mäinen akka. Hupaisaa!
En vain koskaan tule käsittämään sellaista asiaa, miksi isän on parempi olla toisen luona kuin omien lasten. Eikö perhe kuitenkin ole se tärkein? Eikö mitään ratkaisua voi löytyä, että lapsilla olisi kumpikin vanhempi.
Miten meidän vanhemmat jaksoivat kaikkien vaikeuksien keskellä ennen, ja luulen että moni meidän vanhempi elää yhä yhdessä? Mitkä ovat nykyajan NIIN suuret ongelmat, että kukaan ei kykene niihin vastaamaan?
Itse en pystyisi oleen lapsistani erossa päivääkään. Mä en jaksa ymmärtää, miten lasten isät voivat elää jopa viikon näkemättä lapsiaan? Mulle se olisi tuskaa äitinä.
Minä kaipaan, kun on tottunut että on lapsia, että näen heidät joka aamu, joka päivä, ja näen heidän nukkuvan. Ajatuskin jo siitä että näkisin vain sovittuna päivänä, karmaisee. Ehkä naiset ovat sitten luonteeltaan erilaisia.
Se vielä, että jos kuviteltaisiin että olisin eronnut, ja lapseni olisivat isän luona asumassa, ja minulla olisi uuden miehen kanssa lapsi, joka asuisi tottakai kanssamme, niin omatuntoni ei antaisi varmaankaan rauhaa, kun ajattelisin mitä lapseni ajattelisivat siitä, että miksi hän, kun emme mekään saa olla äidin kanssa. En vaan pysty ymmärtämään.
Mun vanhempani eivät koskaan eronneet, mutta toivoin sitä lapsena. Kotirauhaa ei ollut kenelläkään; jos eivät vanhemmat riidelleet keskenään, niin sitten nämä purkivat omaa pahaa oloaan (joka johtui heidän keskinäisistä erimielisyyksistään) meihin lapsiin. Ajattelen vieläkin sitä, että jos vanhempani olisivat eronneet, nämä olisivat saaneet kumpikin mahdollisuuden löytää onnen jonkun toisen kanssa. Nyt he ovat lähes 60-vuotiaita, enkä usko heidän enää edes harkitsevan eroa. He pysyivät aikanaan yhdessä vain meidän vuoksemme, mutta todellisuudessa me kärsimme siitä, kun vanhemmillamme oli yhdessä paha olla.
Uusilla korppikotkilla ei ole mitään sanomista minun lapsiini. Se lumpukka ei kuulu millään tavalla heidän elämään nyt eikä koskaan.
Meillä oli isin kanssa pikkujuttutuokio kesäl näistä uusista suhteista. Mä sanoin, et ketään vanhaa kärppänää et sitten meidän lasten elämään tuo. Lupasi kunnioitta minun päätöstäni. Eikä ole tuonutkaan. Lapset ovat samaa mieltä.
Mulla on oikeus etsiä lapseilleni toinen isä, kun tämä oikea isi ei enää jaksa heidän kanssaan olla. No sitä sai mitä tilaa.
löytäisit itsellesi eronneen miehen, jolla on lapsia,niin voisit olla se lumpukka, korppikotka, kärppänä jne. Kumpa löytäisit sellaisen uuden miehen jonka ex ei anna sinun tavata lapsiaan, koska sinähän olet pelkkä lumpukka, etkä mitään muuta. Siitä sitten vaan uutta elämää rakentamaan.
Onnea loppuelämällesi. Saatat kyllä kärsiä sen yksin, Sitä todella saa mitä tilaa
...ja jos ei eronneista niin sitten perheellisistä. Ja ois kiva et itkeekö ne muutkin lapset isien perään ja kuinka paljon!
Kiitos onnea aina tarvitaan. Kärsi minä en, siksi koska puolustuskeinot ovat aina olemassa.
Mikään asia ei ole niin kamala, etteikö siitä selviäisi ja saisi mielenrauhan.
Jos hyväksyt kaiken mikä eteesi tulee etkä osaa vastata siihen, silloin kärsit, mutta kun näytät sen että et hyväksy kaikkea, sinusta tulee vahva ja jaksat jatkaa hyvää elämääsi.
No ois mulla ainakin malli miten toimitaan, jos sellainen mies ilmestyisi. Meinatsä että alkaisin kerjäämään sen ex:n lasten tapaamista. Se on kuule aivan se oma asia mitä se tekee, mulle omat ovat tärkeimmät, en mä varmaan muiden lapsia ehtis leikittää ja laulattaa.
Ja minä en taas välttämättä antaisi lapsiani isälle viikonlopuksi jos hänellä ei olisi tuota uutta vaimoa. Tiedän varmasti että lapset ovat hyvässä hoidossa- No, meitä on moneksi.
Sinä siis luulet voivasi määrätä miehesi uudesta suhteesta? Tuskin sinulla on siihen nokan koputtamista jos hän nyt sattuu jostain syytä rakastumaan vaikkapa siihen "vanhaan käppänään", mikä sinun mielestäsi nyt sitten on vanha käppänä kun itse vaikutat ihan pennulta. Vai etsit sinä lapsillesi uuden isän...minun mielstäni kun sitä oikeaa isää ei korvaa mikään eikä kukaan vaikka niitä olisi kymmenen jonossa toinen toistaan parempia kuin se oma isi. Voin vaan kuvitella miten manipuloit lapsiasi loppujen lopuksi isäänsä vastaan, mutta muista, sen niittää mitä kylvää. Lapsesi kasvavat isommiksi, heille selviää mitä äiti on isästä puhunut ja saattaapi kolahtaa vielä omaan nilkkaan. Tyhmempää ei voi olla kuin sotkea lapset vanhempien riitoihin!
En määrääkään olkoot käppänän kans mut aina voi vaikuttaa.
Mikään ei myöskään korvaa äitiä, joten tuommoiset äitiä leikkivät oliot voi alkaa oleen hiljaa.
Tiedä häntä mikä on oikein mikä väärin, mutta ykskään naikkonen ei ole tarpeeksi täydellinen että puhuttelisikaan mun lapsiani.
Täytyy vastata, että kauheeta, jos lasten isi on niin epäkelpo lasten hoitaja, että saa sitä pelätä. Niin meitä on moneksi, ja meidän mielipiteet ovat kovassa ristiriidassa keskenään.
Kuinka voit kasvattaa lapsiasi oikeaan suuntaan kun et itsekään erota oikeaa väärästä??
jakuules, kukaan, KUKAAN ei ole täydellinen, et edes sinä. Et äitinä etkä ihmisenä.
Kuis nii? Mistäs sää tiedät mitä mä erotan ja mitä en? Mulla on arki ym maaliman meno hyvin hanskassa. Ja pitää olla, kun kaiken maailman korppikotkat tulevat ja sekoittavat loistavan perhe-elämän. Mutta kasassa ollan, mutta minun ehdoillani.
No jos kaikki on niin loistavasti hanskassa niin miksi uikutat täällä? Ryve siinä loistokkaassa elämässäsi ja etsi miestäsi parempi yksilö, kyllähän sinä sellaisen löydät.
Täällä vaihdetaan mielipiteitä tietääkseni! Ja itseasiassa ex mieheni onkin juuri tulossa käymään, valittamaan taas kuinka elämä on alkanut kurjistumaan. Valittakoot, kiva vaan kuunnella kun on vähän niinkuin niskan päällä. Yes.
... epäkelpo isänä, eikä todellakaan tarvitse pelätä, en ole sellaista missään vaiheessa väittänytkään. Tiedän ja tunnen uuden vaimon sen verran hyvin, että tiedän lasten olevan hyvässä hoidossa. Tilanteeni ei ole siis se, että minun tarvitsisi miettiä uskallanko laittaa lapseni viikonlopuiksi uusioperheeseen. Jos uusi vaimo olisi vihaamani "akankanttura", en voisi tietää kuinka exäni suhtautuisi tuohon uuteen tilanteeseen.
Heh! Itsekin joskus olen helpottuneena ajtellut, että hienoa, kun isillä on uusi puoliso. Tulee ne lapsen vaatteet huomattavasti paremmin hoidettuina ja suurin piirtein vielä täysilukuisina takaisin. Ja muutenkin tiedän, että lapsella on siellä kaksi aikuista ihmistä välittämässä ja huomioimassa. Ei se tarkoita sitä, ettei lapsen isä pystyisi itsekin yksinään hoitamaan muksua. Minulle muuten ei ikinä ole edes tullut mieleeni, että lapseni isä olisi käynyt minun ja lapsemme kodissa tapaamassa lastamme. HUH! Ja sitä paitsi, kyllä se isä ja lapsi saavat sitä parasta laatuaikaa aikaiseksi olemalla yhdessä siellä isän kodissa ja elämässä. Näin lapsi pääsee mukaan isän elämään ja olemaan osa sitä, niin kuin kuuluukin.
Omat vanhempanikin ovat eronneet, ja muistan itse miten mukavaa minusta oli, kun olin isän luona. Kun äiti oli mukana jostain syystä, oli tunnelma (lapsi vaistoaa niin paljon) aina hieman jäykkä. Sitä jännitti lapsena kuitenkin alitajuisesti aikuisten välejä. Älkää siis aliarvioiko omia lapsianne. Lapsilla on uskomattoman tarkat tuntosarvet, eivätkä lapsetkaan välttämättä toivo äidin ja isän palaavan yhteen. Tiedän sen itse. Ainaiset riidat ja takakireä tunnelma kotona stressaa myös lasta. Itselleni ainakin äidin ja isän ero oli kyllä helpotus, etenkin, kun eron jälkeen tunnelma keveni ja huomasin, etten menettänyt kumpaakaan.
Onko Anne mahdollisesti sama kuin Wilhelmiina?
Jos ei ole, niin teillä kahdella varmasti olisi paljon yhteisiä asioita. Meinaan, että voisitte jakaa kokemuksianne yhdessä.
En puutu mitenkään mielipiteisiinne. Ne ovat meillä jokaisella ihan ikiomat. Luojan kiitos.
Itsekin joskus, siis kun erosta oli vain vähän aikaa toivoin entiselle siipalleni kaikkea mahdollista pahaa. Olin kuin koston jumalatar. No, sitten tuli aika, joka paransi paljon. Ja huomasin, etten loppujen lopuksi hyödy yhtään mitään ilkeydestäni. Onneksi olin tajunnut pitää lapseni erossa koko sopasta. Eli en lapsen aikana puhunut isästä ja uudesta puolisostaan pahaa. Helpottavaa on, kun kasvaa eroprosessissaan sille tasolle, ettei enää tarvitse vaikuttaa sen entisen elämään. Eikä myöskään tarvitse sitä exää omaan elämään. Saa ihan rauhassa keskittyä omaan elämään (nykyisin auvoista ja onnellista uusperhe-elämää).
Mutta onnea sinulle Anne ja myös Wilhelmiinalle valitsemallanne tiellä. Kyllä se siitä kaikki loppujen lopuksi suttaantuu. Uskokaa pois. Aika parantaa ja siloittaa kolhut. Kulunut mutta niin tosi lause. Eikä siihen taida tosiaankaan mikään muu auttaa.
Halaus teille molemmille! Ja paljon voimia, teillä on molemmilla vielä paljon edessänne.
Paljon on edessä ja paljon takana. Mutta sanokoot kukan tahnsa mitä tahansa, mikään eikä kukaan pysty muuttamaan minun mielipiteitäni. Jos mua jokin ärsyttää sanon sen, enkä pidä sitä minään kummallisena.
Jos jonkun on hyvä olla toisen luona, olkoot, mut turhaa ruikuttaa enää takasin, toinen en ala missään nimessä olemaan, ja vielä omalle ex miehelleni. Pari suhde ei ole kierrätystä, vaan arvoikkainta mitä elämässä on. Mutta jonka joku tyhmyydessä voi rikkoa.
Mun täytyy puuttua tuohon kirjoituksesi ihan ensimmäiseen kappaleeseen. Siis mun mielestä pitäisi erottaa, että parisuhde ja vanhemmuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Molemmat sisältävät rakkautta, mutta toisiinsa nähden hyvin erilaista rakkautta. Lapsillahan siis säilyy molemmat vanhemmat, vaikka nämä vanhemmat eivät olisikaan enään mies ja vaimo, he ovat edelleen isä ja äiti. Vaikka nämä isät ja äidit eivät rakastaisikaan toisiaan enään, he rakastavat lapsiaan silti. "Miksi isän on parempi olla toisen luona kuin omien lasten". Uskoisin, että kaikki isät ovat vanhemmuuden lisäksi myös miehiä (ja äidit naisia). Perheen isän rooli on tärkeä, mutta kukaan ei koostu vain siitä. Ihmisillä on tarpeet rakastaa (tarkoitan romanttista rakkautta), tulla rakastetuksi, ihmisillä on seksuaaliset tarpeensa, läheisyyden tarpeet jne. Tarpeita on paljon. Ja asuessaan toisessa paikassa kuin lapset, isä voi silti toimia vanhempana ja isänä sopimusten mukaan.
Tottahan toki asiasta saa ja voi olla eriäkin mieltä, mutta minä ajattelen näin.
On väärin tuomita ketään, jos ei tiedä taustoja. Siksi moni täällä ihmettelee ja riitaantuukin kun joku tahalteen tai tietämättään sanoo sellaisia väitteitä,ja suorastaan keljuilee. Onpa huomattu että vääristeleekin toisten sanomisia.
Eihän sen eron tarvisi lopullinen olla. Useastihan ihmiset palaavat yhteen, kun saavat asiansa järjestykseen, vaikka hetken erossa asumisella. Senkin vielä lapset ymmärtää mutta sitä ei varmaankaan, että esim. isä löytäsi äitiä paremman. Sillä sitähän se uusi ei missään nimessä lapsille ole.
Itse olisin ainakin kaikkeni tekevä jos sellainen asia koskisi minuun. En luovuttaisi helpolla. Lasteni eteen tekisin ja teenkin kaikkeni, että mitään tälläistä katastrofia ei tulisi koskaan. Mutta tiedä sitten vaikea sanoa.
Voi että ku herätti keskustelua tämä sun juttus...minäki tiiän yhen lehmän joka yritti pilata minun ja mieheni elämän vetoamalla lapsiin oman sairaan mielikuvituksensa varjolla.Isi ei saanut tavata lapsiaan,keksittiin mitä selityksiä milloinkin.Ja oli niin hyvää äitiä,että...Ja kappas vaan kun tuli uusi mies kuvioihin niin lapset oli vasta miehen jälkeen..siinä oli lapsilla tiukat paikat kun ei oikein tienneet missä ois pitänyt/saanut olla.Eivät enää uskaltaneet meillekään tulla kun pelkäsivät että jos se uus mies vaikka vie äidin..ja niin siinä vuosi vierähti että eivät ole käyneet..vihdoinkin alkoi sieltä toisesta päästä elämää kuulua..taisi alkaa uuden miehen korvista pursuta nuo lapsoset.
Niin että kyllä niitä on maailma pullollaan. No tässätapauksessa ainakin isi saa tavata lapsiaan, mutta sen lehmän, niinkuin hyvin sanoit, kanssa on vähän niin ja näin, kun on kuulemma aika sekopää.
Koska yksinhuoltajaisiä on niin vähän ja koska "isyydestä" ja isän malleista tuntuu olevan puutetta myös ehjissä perheissä, kouluissa, päiväkodeissa ym., niin annettaisiin lapsikatras erossa aina heti isälle joka kerta kun hän vain suinkin sitä edes vainosti esittäisi. Se olisi todellista tasa-arvotyötä! Nythän isät eivät meinaa saada huoltajuutta millään, lapset mieluummin vaikka pakkohuostaanotetaan lastenkotiin!!! On tämä vain sellainen edistyksen ja tasa-arvon mallimaa, oikea "isän maa".
Mistä näitä pr
Nyt vasta huomasin e
MÄÄRÄ!!! Lissun kehitys---> vakiintunut niminykyään Lissu. Tässä teksti on vielä luettavaa, ei virheitä, mutta sisältö sitä samaa kuin vielä kuuden vuoden päästäkin ELI Lissu ei ole kehittynyt, eikä mennyt elämässään eteenpäin.
nostaa vanhoja juttuja esiin! Oikein tahalteen halutaan ruokkia tämän kaltaisia juttuja, joita kuitenkin täällä suurella äänellä morkataan!!
tällainen esiin, menee Lissunkin suu suppuun kun näkee tottuuen ittestään. Saman levyn pyöritystä vuosikausia. Hoitais ittensä kuntoon ihmispolo, eikä irvailisi itteään viisampia täällä.
ettei samoista asioista voi puhua??? Oli lissu tai lässy, samoista asioista täällä lätisee muutkin.
ihmetellään kun Lissu toistaa samoja asioita putkeen, ja sitten ei enää haittaakaan kun toiset tekee samoin????????
Muut täällä yrittää puhua otsikon mukaisesti uusperheessä elämisestä mutta se on pirun vaikeaa
kun lissu ampuu kaiken alas noilla samoilla paskakirjoituksillaan.
Miettikää oikeasti. Joku jaksaa jauhaa samaa paskaa jo kuudetta, seitsämättä vuotta.... ei tuollaisella ihmisellä voi olla oikeaa elämää eikä mieli terve, niin se vaan on.
täällä kukaan muu hoe samaa kuudetta, seitsämättä vuotta.
Täällä kun muilla on mielenterveys kunnossa.
niskan päällä, uusikot vai lissu? Eiköhän se lissu vedätä teitä kaikki 10-0!! Ei kannata olla niin tosikkko, ja ottaa itseensä kaikkea mitä maailmassa puhutaan!!!
Voihan olla et tämä lissu nauraa partaansa kun saa oikein huudatettua.. löylyä lisää kiukaalle..
Puhu sinäkin!
sinäpä sen tiedät.
Jos ihminen saa ainoat kiksinsä elämässä moisesta käytöksestä niin se kertoo KAIKEN ihmisestä ja sen ihmisen elämän laadusta.
jo sanoin, jos ihminen saa ainoat kiksit elämässään virtuaalivittuilusta, niin se kertoo KAIKEN siitä ihmisestä ja sen ihmisen elämän laadusta.
samaa mieltä.
uusikoista....kertoo PALJON.
Voi se/ne muustakin saada niitä kiksejä, täällä on helppo kyökkipsykologiseerata. Ja mikäs siinä, jopa siitäkin voi joku kiksejä saada.
Ei mielenterveydeltään terve, hyvää elämää elävä onnellinen ihminen jaksa jauhaa 6-7 vuotta
samaa itkuvirttä ja syyttelyä ja arvostelua nettipalstalla.
Ja tämä on fakta.
ajojahti yhtä lissua kohtaan, kuinka yksi ihminen voi saada tällaisen lynkkausmielen muille ???Taitaisivat viedä naisparan roviolle jos kiinni saavat.:) :)
Ei niin. Ei taidakaan olla yksi ja sama lissu.
Toisaalta, mielenterveydeltään täysin vakaat, hyvää ja onnellista elämää elävät ja muutenkin liki täydelliset ihmiset ymmärtänevät myös lissuja myötätuntoisesti, mikäli tällaisilla palstoilla vierailevat.
Mutta joo, ihan vakavasti puhuen, eihän se kivaa ole samoja juttuja uudestaan ja uudestan lukea. Puolin ja toisin. Taisinpa nyt itsekin livetä samaan kuoppaan :D
sinut.
Sitä saa mitä tilaa !!!
ei kukaan mju jauha samaa kuin tuo yksi häirikkö.
En usko että Lissuja on monta, niitä on vain yksi ja sekin tänne kirjoittaa moneen tyyliin ja puolustelee
itse itseään.
Ihan sairas tapaus.
Että näiden lissun mollausviestien takanakin on vain yksi tai kaksi. Korkeintaan kolme. Niin ovat samasta muotista diagnosoinnit ja haistattelut...
sä luulet.
Ikävää ettet tajua että sä olet meistä kaikista muista tän palstan syöpä.
Tähän väliin: soittakaa Paranoid!
Pahoitteluni huonosta huumorista, joka ei varmaan sinulle aukene, mutta oli ihan pakko ;)
johan oli paska vitsi.
lissuista??? Täällä on niin monta, että ei perässä pysy.
Miten niin kaikki? En minä ole pistänyt puolisoani valitsemaan mitään tollasia. Päinvastoin jos alkaisi laiminlyömään lastaan, niin siinä olis sanottavana pari valittua sanaa.
Musta kyllä kuulostaa, että sun tuttusi ongelmana ei ole tuo UO vaan tää exänsä. Vähän sellanen laistaja eikä oikein isäviettiä. Ei ne miehet mitään tahdottomia heittopusseja ole, vaan kyllä nyt on tainnut tutullesi eksyä historiassa mätämuna kohdalleen ja mennyt tämän kanssa lapsia hankkimaan. Todella ikävä juttu lasten kannalta. Mutta ihan oikeasti tuollaiset tapaukset etsivät juuri noita pakokeinoja siitä isyydestä, jonka kokevat taakaksi. Mutta onneksi on olemassa vastuullisiakin tapauksia. Mä en oikein sulata edes silloin asiaa, että selitellään että pistetty valinnan eteen (joka voi olla ihan pajunköyttä tai tyyliin "Se pisti mut valitsemaan" = "Se ei suostu hoitamaan lapsia, niin ei ne nyt tuu kun mä en tahdo hoitaa lapsiani") :(
Ja valitettavasti tässäkin mielessä on tapahtumassa tasa-arvoa. Yhä enemmän löytyy niitä tapauksia, joissa äiti vaan heittänyt kädet ilmaan ja lähtenyt ja jättänyt lapsen isänsä hoidettavaksi. Pahimmassa tapauksessa kaksi samanlaista mätämunaa löytäneet toisensa ja lasta ei tahdo kumpikaan.
Mutta lopulta: Ymmärrän hyvin, että ystäväsi puolesta suututtaa ja surettaa. Mutta ei me ihmiset niin homogeenistä sakkia olla. Aika harvassa lopulta ne äiti/isäpuolet jotka vaativat valitsemaan. Ja onneksi on olemassa aivan mahtavia äitejä ja isejä, jotka lapsistaan välittävät eivätkä edes halua päästä helpolla kasvatustyöstään. Ja niitä vanhempipuoliakin, jotka ihan oikeasti huomioivat lapsen perheessä ja jopa välittävätkin paljon tästä lapsesta. On aika sääli heitä kohtaan tuollainen "KAIKKI"-asenne.
Tuli myös mieleen, että oliko tuollaista exän luona lasten tapaamista silloin ihan tuoreen eron aikaan? Haki ehkä siitä jotain täytettä elämäänsä, joka heittänyt kuperkeikkaa. Nyt tullut uusi ja vaivattomampi täyte. Siinä voi olla vaikeaa, jos itse hädintuskin tottunut uuteen kuvioon niin tulee jo toinen. Suosittelisin tuttusi sijassa, että nyt sellainen yleinen riitely ja päivittely pois ja oikeasti joku kunnon tapaamissopimus kehiin lastenvalvojalla. Missä ei olisi tuollaista ex tempore tapailua, vaan ne kellonajat ja ex pääsisi uuteen rutiiniin isänä.
tätä samaa ala jo riittää sulle itsellesikin?
Älä jaksa enään, vikaa on ollut sinussa myös.
Monesti uusioperheissä on myös ne uudet lapset. Meillä on. Minä hoidan nyt kotona lasta päivän ja mies tulee illalla töistä kotiin, illalla menen minä kouluun. Joten jos mies lähtisi joka ilta toista lastaan tapaamaan menisi meidän arki plörinäksi. Itse en ainakaan yksihuoltajaksi suostu siksi, että miehen ex itse halusi aikoinaan sitä. Tämä nainen on muutenkin huippu ärsyttävä vaatimuksineen, luulee voivansa sanella meille mitä teemme. Itsekäs tapaus..valitettavasti opetteanut oman lapsensa samanlaiseksi ja siksi vaikeuksia.
Mies hylkäsi aikanaan meidät, joten meidän lapset ei koksaan ole kuuluneet mihinkään miehen uusioiden elämään.
Jos mies hylkäsi lapset, niin miksi sitten enää otaisi heitä uusikon kanssa sinne?? Meillä oli sopimus yhteinen, että jos uuden naisen löytää, niin missään nimessä sitä ei saa tuoda meille, eikä koskaannäyttää lapsille. Se on miehen seuralainen, ja meillä ei ole mitään tarvetta moiseen naiseen.
Hyvin on tominut sopimus, eikä lapset olek oskaan tarvinneet isän naisia enkä minä ole kaivannut nähdä.
Siksi meidän lapset ovat loisto ihmisiä, kun isä ei ole pakottanut naisiaan näkemään.
Lapset valitsivat minut. Jos olisivat isän naiset valinneet, niin olisin ollut tosi pettynyt, jos en omia lapsiani enää olisi tuntenut koskaan. Se olisi ollut suuri kolaus, mutta tiesin että lapset ei minua jätä, enkä minä heitä.
Ai siksi vaan et johonkin suostu, että miehen ex on sitä halunnut. Melko kypsää käytöstä, niinkuin provoilu noin ylipäätään.
Voi kauheeta... Olen löytänyt ihanan miehen jonka kanssa olemme tapailleet useita kuukausia. Hänen lapsiaan en ole tavannut, yhteisestä päätöksestä alunpitäin ja nyt omastani. Minulla ei ole lapsia, pidän valtavasti lapsista, mutta miehen lapsiin tutustuminen on pelottanut minua. Pelkään, että kiinnyn heihin ja he minuun, entä jos homma ei toimikaan ja lapset joutuvat kärsimään, toki minä myös.. (lapset 2v ja 4v)
Tämä keskustelun lukeminen sai minut oikeasti jo pelkäämään.. kuinka vaikeaa elämä on teillä ollutkaan uusien/exän uusien jne. kanssa. En ole ajatellutkaan leikkiä äitiä tai mitään muutakaan, toivoisin vain että lapset voisivat olla osa yhteistä elämäämme, koska tiedän mieheni rakastavan heitä suunnattomasti. Lapset ovat mieheni luona joka toinen viikonloppu ja muulloin hän vierailee heidän luonaan, eli exänsä luona. En ole ajatellut asiaa samoin kuin monet täällä kirjoittaneet, mustasukkaisuutta ei ole ollut ilmassa. Enkä myöskään ole tavannut miestäni hänen ollessaan naimisissa vaan eron jälkeen. Miksi äidit suhtautuvat meihin uusiin naisiin niin kylmästi? Todennäköistähän on että mies löytää kuitenkin uuden suhteen, joten kannattaako ex-miehen mahdollisuuksia pilata? Siinä saattaa hyvinkin käydä niin, että oikeasti potentiaaliset ihmiset vaihtuvat niihin "ikävämpiin äitipuoliin"..
En tiedä.. kauhistunut olen.
"Miksi äidit suhtautuvat meihin uusiin naisiin niin kylmästi? "
Vastaus on, joka täällä on monesta viestistä luettavissa. Uudet naiset ottavat asiakseen haukkumisen ja julman arvostelun miehen ex vaimoon ja lapsiin, haluavat että mies jättää lapsensa ja riitaantuu exän kanssa niin pahoin etteivät he pysty enää keskustelemaan keskenään. Kysyn, miksi uusi nainen niin kiivaasti haluaa puuttua miehen ex vaimon ja lasten asioihin, miksi miksi? Miksei voi antaa heidän olla ja elää rauhassa? Onko se niinkova paikka ja miksi heitä pitää pelätä? Haluatko sinä että miehen ex vaimo ja lapset puuttuisivat sinun asioihin, haukkuisivat sun lapset ja sukusi? Mieti sitä!
Jos antaisitte rauhan ex perheelle, ei mitään riitaa tulisi, kovin moni ei ex ukkoonsa takasin ottaisi. Minä en ikinä voisi , niin paljon inottaa moinen mies.
En kokenut mitään tarvetta ohjailla toisten elämää, pidän lapsista ihan yleisesti ottaen, eikä mielestäni lapsia pidä koskaan sotkea aikuisten ongelmiin.
No nyt tämä näyttäs olevan sit menoa, illalla tutustumaan lapsiin ja miesystäväni puhuu kovasti yhteenmuutosta. Joten kaikki peliin. Toivon suunnattomasti, ettei minulla tule vastaavia ongelmia mistä täältä olen lukenut, koska väistämättä kaikki heijastuu myös puolustuskyvyttömiin pikkuisiin.
Samanlaista asennetta toivoisin myös mieheni ex-vaimolta.
ei koskaan ole pakottanut lapsiamme tai minua tapailemaan naisiaan! Olemme siitä lasten kanssa todella kiitollisia, että hän meistä välittää niin paljon. Mut kaikki tavallaan, me emme halua exän uusikoita elämäämme, mutta jollekin ne tulevat tosi tarpeeseen, sillä apulaisia on vaikee saada kuka heitä tarvii.
lissu on ääliö.
vanhemmat eroavat jotka haluavat tavata toisiaan joka päivä? Jos ei kummankaan elämässä ole "lasten vuoksi" tilaa uudelle kumppanille voi hyvin elää kulissiliitossa.