Olen työssäkäyvä helsinkiläinen. Perheeseemme syntyi poika neljä vuotta sitten. Asuimme alueella, missä on sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Vuokra-asunnot lähinnä kaupungin sellaisia. Alku oli auvoisaa, neuvolapalvelut toimivat ja seutu oli rauhallista, mitä nyt naapuruston maahanmuuttajien lasten riekkuminen iltayhteentoista ihmetytti kesäisin. Parivuotiaat äiteineen tai ilman siihen aikaan pihoilla, no, mikäs siinä.
No, tuli aika hakea päivähoitopaikkaa naapurustosta. Ei löytynyt, paikat täynnä. Emme kuitenkaan luovuttaneet, kymmenien puheluiden ja virkanaisten luona käytyjen "neuvotteluiden" jälkeen luovuttivat. Saimme pojalle paikan lähipäiväkodista. Alkoivatpa cityliberaalin silmät aueta.
Päiväkodin lapsista 60 (!) % on maahanmuuttajien lapsia. Aamuisin, kiireellä töihin rientäessä törmäsin joka aamu lähitaloista tuleviin mamuvanhempiin, jotka aamutossuissaan, haukotellen toivat pilttinsä hoitoon, selvästi matkalla takaisin nukkumaan. Kasvatti kovasti omaa työmoraaliani.
Päiväkodissa, lyhyesti sanottuna, oli tilanne se, että jo nämä 3-6 -vuotiaat mamulapset olivat ottaneet tilan haltuunsa, vähemmistössä (!) olevia "valta"väestön lapsia kiusattiin, haettiin naama ruvella ja silmä mustana "hoidosta", eikä henkilökunnalla ollut hajuakaan mistään ongelmista. Keskityttiin lähinnä näiden naapuritaloissa köllöttelevien vanhempien valituksiin sianlihan tarjoamisesta päiväkodissa. Pikkaisen turhautti.
Se siitä. Tulipa meille sitten avioero. Olen päässyt kaverin nurkkiin naapurustoon asumaan väliaikaisesti. Nyt hakenut puolen vuoden ajan asuntoa kaupungilta, nukkunut nelisen tuntia yössä, lähellä on, että mielenterveys brakaa. Niin myös kaverilla, kunhan pakkanen hellittää, lennän ulos.
Minulla kuitenkin on duuni, jota olen tähän asti silmänaluset mustana painanut -tähän asti- terveytenikin uhalla. Tienaan suomalaista keskipalkkaa, josta maksan lähemmäs tonnin veroa. Samalla joudun katsomaan tätä afrikan sarven porukkaa joka päivä, nauravia, hyvin nukkuneita äijäporukoita, joilla ei ole aamuherätystä tiedossa, huivi- ja kaapueukkoja kuuden lapsensa kanssa JA NIILLÄ ON KAiKiLLA KOTI!
Ennusmerkit ovat sellaiset, ettei tämä äijä enää ensi kesänä ole noiden päivähoitoa (aikuisten eikä lasten) ole maksamassa. Tästä kiitän ennenkaikkea kaupungin asuntopolitiikkaa toteuttavia tätejä. Tätejä ne useimmiten ovat. Olisin tarvinnut betonikuutioyksiön, mistä tahansa. Vaikka talosta, missä noita on se 60%, tai enemmän. Mutta ei sitten, haistakaa. Lyön hanskat tiskiin, see you in next life
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10442986
No, tuli aika hakea päivähoitopaikkaa naapurustosta. Ei löytynyt, paikat täynnä. Emme kuitenkaan luovuttaneet, kymmenien puheluiden ja virkanaisten luona käytyjen "neuvotteluiden" jälkeen luovuttivat. Saimme pojalle paikan lähipäiväkodista. Alkoivatpa cityliberaalin silmät aueta.
Päiväkodin lapsista 60 (!) % on maahanmuuttajien lapsia. Aamuisin, kiireellä töihin rientäessä törmäsin joka aamu lähitaloista tuleviin mamuvanhempiin, jotka aamutossuissaan, haukotellen toivat pilttinsä hoitoon, selvästi matkalla takaisin nukkumaan. Kasvatti kovasti omaa työmoraaliani.
Päiväkodissa, lyhyesti sanottuna, oli tilanne se, että jo nämä 3-6 -vuotiaat mamulapset olivat ottaneet tilan haltuunsa, vähemmistössä (!) olevia "valta"väestön lapsia kiusattiin, haettiin naama ruvella ja silmä mustana "hoidosta", eikä henkilökunnalla ollut hajuakaan mistään ongelmista. Keskityttiin lähinnä näiden naapuritaloissa köllöttelevien vanhempien valituksiin sianlihan tarjoamisesta päiväkodissa. Pikkaisen turhautti.
Se siitä. Tulipa meille sitten avioero. Olen päässyt kaverin nurkkiin naapurustoon asumaan väliaikaisesti. Nyt hakenut puolen vuoden ajan asuntoa kaupungilta, nukkunut nelisen tuntia yössä, lähellä on, että mielenterveys brakaa. Niin myös kaverilla, kunhan pakkanen hellittää, lennän ulos.
Minulla kuitenkin on duuni, jota olen tähän asti silmänaluset mustana painanut -tähän asti- terveytenikin uhalla. Tienaan suomalaista keskipalkkaa, josta maksan lähemmäs tonnin veroa. Samalla joudun katsomaan tätä afrikan sarven porukkaa joka päivä, nauravia, hyvin nukkuneita äijäporukoita, joilla ei ole aamuherätystä tiedossa, huivi- ja kaapueukkoja kuuden lapsensa kanssa JA NIILLÄ ON KAiKiLLA KOTI!
Ennusmerkit ovat sellaiset, ettei tämä äijä enää ensi kesänä ole noiden päivähoitoa (aikuisten eikä lasten) ole maksamassa. Tästä kiitän ennenkaikkea kaupungin asuntopolitiikkaa toteuttavia tätejä. Tätejä ne useimmiten ovat. Olisin tarvinnut betonikuutioyksiön, mistä tahansa. Vaikka talosta, missä noita on se 60%, tai enemmän. Mutta ei sitten, haistakaa. Lyön hanskat tiskiin, see you in next life
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10442986
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.