Rakkaani lopetti suhteemme muutama viikko sitten todella yllättäen. Syitä hän ei osannut kertoa, niitä ei kuulemma ole tai ainakaan vika ei ole minussa, kuten hän totesi... Olimme niin rakastuneita ja kaikki muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän sanoi, että välittää minusta paljon ja haluaa päästää minut menemään, jotta löytäisin ihmisen, joka osaa arvostaa minua, on parempi kuin hän ja joka välittää minusta yhtä paljon, kuin minä hänestä:( Olen ollut todella shokissa nämä pari viikkoa. Haluaisin vihata häntä, mutta eihän minulla ole mitään aihetta! Rakastan häntä ja sekö oli se syy, josta tällain rangaistaan... Oliko rakkaudentunteeni niin väärin? Olen surullinen, sillä kumppanini ei puhunut minulle aikaisemmin tunteidensa laantumisesta. Tiedänhän minä, että toista ei voi pakottaa välittämään, mutta se sattuu niin paljon... Mietin vain kuinka kauan hän on joutunut teeskentelemään seurassani. Mikä niistä suudelmista ei enää ollutkaan se aito yms... Sekoan kohta tuollaiseen:( Välillä on hetkiä, jolloin olo on todella loistava. Ystävät ja perheenikin ovat tukeneet minua paljon, mutta en pääse tästä yli. En edes halua! Minä otin suhteemme todella vakavasti, ehkä hän ei sitten nähtävästi ollutkaan sitoutujatyyppiä:( Hän haluaa pysyä ystävänäni ja minäkin haluan olla häntä lähellä, mutta ehkä se on se läheisyys, joka satuttaa nyt kaikista eniten. Hän oli ensimmäinen tyttö, jonka kanssa olen seurustellut ja ensimmäinen, jota olen koskaan rakastanut ja rakastan edelleen... Kertokaa, onko jollain samanlaisia kokemuksia... Mietin vain keinoja, miten saisin hänet takaisin. Se on tyhmää, sillä ei tämä tästä miksikään muutu. Pitäisi vain myöntää se itselle...
Ex mielessä koko ajan
cho
182487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Anteeksi,mutta tiedän että tämä tuntuu pahalta,mutta luulen että hän löysi toisen..:((
Itselleni kävi samalla tavalla.Ja sen voin vielä sanoa,että aika todellakin auttaa pääsemään eroon,vaikka nyt ei siltä tunnukaan.Voimia.
En usko hänen löytäneen toista... Sen verran häntä kuitenkin tunsin tai luulin tuntevani. Olisi hän sen minulle sanonut. Hän haluaa vain olla yksin:( ehkäpä kahlitsin häntä aivan liikaa rakkaudellani:(
Minä tuhlasin muutaman kuukauden omia henkivaroja kun syytin itseäni kaikesta,ja anelin häntä takaisin.Sain vaan pelkkää kylmää vettä niskaan.Ja kokoajan syynä oli toinen nainen.Suosittelen että kysyt suoraan häneltä.Tosin niin minäkin tein ja hän kielsi kaiken,kunnes ystäväni paljasti hänet.
Olimme seurustelleet melkein 2 vuotta. Sitten yhtäkkiä ja yllättäin. Oli selvää, ettei hän tehnyt sitä jättääkseen minut jonkin toisen takia. Hän oli henkisesti loppu. Suhteeseemme. Minuun. Kaikkeen. Kaksi kuukautta hän oli kuin toinen ihminen. (Eli väliin jäänyttä murrosikäänsä, sillä hyppäsimme todella nopeasti suoraan vakavaan suhteeseen. Olin hänen ensimmäisensä.) Tuon kaksi kuukautta elin hänen rinnallaan ystävänä, kuuntelin tilityksiä, katselin kuinka hän suuteli toisia. Voitte kuvitella kuinka kipeää se teki! Saman aikaisesti eräs toinen nainen lähestyi minua. Aloin ihastua häneen, missään vaiheessa kuitenkaan unohtamatta exääni. Välit exään tietysti viilenivät, en enää niin kiihkeästi halunnut tapailla häntä. Tämä saattoi olla juuri se, mitä exäni kaipasi. Saman aikaisesti hän yritti suhdetta erään toisen naisen kanssa. Tuloksetta. Niinpä minä sain lopulta kuulla, että hän haluaa palata yhteen. Unohtaa kaiken tässä välillä tapahtuneen. Hän on pahoillaan kaikesta. Ja minä tietysti kiitollinen. Hieman kirpaisee, mutta kaiken se kestää - eikö vain? Lopulta asiat menivät kuitenkin niin kuin minä halusin. En missään vaiheessa luovuttanut, mutta annoin hänelle ihan oikeasti omaa tilaa.
Tee sinäkin niin. Tulet kyllä huomaamaan, mikäli hän jätti sinut toisen takia, vaikket sitä kyselisikään. Mikäli hän jätti sinut samasta syystä kuin minutkin jätettiin, liika kysely pahentaa asioita. Anna aikaa. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, hän palaa kyllä. Se on selvää. Mikäli ei, niin katsopa ympärillesi, ehkä elämäsi nainen on joku heistä.
moi:)luin ton sun jutun aivan kun se kertois mun elämästä.seurustelin 3v rakastamani naisen kannssa. viimme kuussa kaikki kaatui,unelmat suunnitelmat.luulin että kuolen,itkin 3päivää ja etin syitä ittestäni.muttä ex sanoi että syy ei ole mussa vaan siinä.todellinen syy selvisi mulle vasta viikko sit,sillä on toinen.yritän olla sen kaveri vaikka se vaikeeta on,haluaisin vihata häntä niin kovaa mutta toisaalta taas rakastaa.olen myös huomannut että exäni haikailee mua takasin,on jopa sanonu sen.mitä tehdä?siinä pulma mitä jos näin käy uudestaan tai mitä jos en osaa enää ikinä luottaa.t.gin(L)vaasa
Olihan tuttua tekstiä eri versiona. Molemmat rakastivat, minä rakastin liikaa, ja jätin. Eikä todellakaan ollut kummallakaan toista. Sattuu pirusti...
Minä en käsitä. Miten sinä liikaa rakastit? Mitä se tarkoittaa? Miksi jätit hänet jos se sattuu sinuun? Sattuuko se siihen toiseenkin? Minen käsitä.
Sattuu molempiin. En ala erittelemään syitä en kummemmin. Ne eivät kuulu ulkopuolisille. Sanon vain, että erit elämänkatsomukset. Sitä saa mitä tilaa.
En tiedä, mitä tarkoitat "sitä saa, mitä tilaa". Ilmeisesti te kaksi ette saaneet sitä, mitä tilasitte, sillä kai jokainen meistä sisimmässään "tilaa" (toivoo, odottaa, kaipaa)
sitä oikeaa Elämän Rakkautta. Ehkä tuo sanontasi ei ole tärkeä juttu viestissäsi.
Olen joskus pohtinut yksin, kumppanini ja ystävieni kanssa tuota, kun elämänkatsomukset
ovat erilaisia, että tuleeko kuitenkin yrittää, kun kerran rakastaa toisen kanssa.
Kumppanini on uskovainen. Minä en ole. Kuitenkin tiedän hänen olevan minulle se oikea, kuten hänkin kokee minut olevan hänelle se oikea. Oikeastaan ei meillä ole ollut ongelmia tämän asian kanssa. Rakkauteen kuuluu oleellisesti toisen hyväksyminen sellaisena kuin on.
Hän hyväksyy minut ja minä hänet.
Olen saanut kasvaa ajatusmaailmassani rakkaimpani kanssa. Olen saanut oppia suvaitsemaan sellaistakin mikä ei itselleni ole niin tärkeää. Monia asioita, jotka ei koskaan olleet minulle tärkeitä, on suhteen myötä tullut tärkeäksi. (sama juttu varmasti käänteisenä hänelle) En siis ole ateisti. En vain ole uskovainenkaan ainakaan siinä merkityksessä kuin rakkaimpani on.
Meillä on ollut hyvä olla. Toisissamme saimme mitä tilasimme. Ollaan molemmat saatu
elämänrikkautta toisiltamme. Parisuhteessa noin yleensäkin, vaikka maailmankatsomukset
olisi samankaltaisia, joutuu aina tekemään kompromisseja. Parisuhteessa täytyy myös oppia
antamaan, toisinaan, toiselle periksi...
En tiedä täydentävätkö vastakohdat toisiaan. Me ollaan ihmisinäkin aika erilaisia. Toisaalta on meissä paljon samaakin. En osaa sitä selittää, mutta sen vain tietää, että toinen on se Ainoa ja Oikea. En osaa selittää tätä rakkautta, mikä meillä on. Ollaan jo arjessa, kun ollaan oltu muutaman vuotta yhdessä. Ja sitä vaan rakastaa.
En tarkoita, että olisi sellaista tunteiden paloa koko ajan. Enemminkin on tasaista ja hyvää arkea, toisen läsnäoloa arjessa. En pysty sitä selittään. Se on sitä, että me ollaan toisillemme niin tärkeitä, että toisen edestä edelleenkin haluaa antaa kaikkensa.
Varmasti teille teidän elämänkatsomuksenne on niin tärkeitä, että ne ovat rakkauttakin
tärkeämpiä, kun rakkautta ei pysty elämänkatsomuksiin sovittaan. En yhtään sitä
epäile. Tahdoin vaan kertoa, että toisinkin voi tehdä. Tajuan kyllä, että teidän kohdalla
elämänkatsomuksiin liittyy jotain aivan erityistä, eikä kyse ole meidän suhteen
kaltaisista asioista.
On kyllä tosiaan surullista, jos jotakin sellaista voi olla elämänkatsomuksissa, että se menee rakkauden ohi... tavallaan en voi käsittää miten mikään voi mennä todellisen rakkauden ohi, mutta samapa se sille. Tiedämpähän nyt, että jotakin todellista rakkauttakin tärkeämpää voi olla. Hirveän pahoillani puolestanne, kun ette voi rakastaa.
Bounce: kirjoitit aivan ihanasti :)
Illusia kirjoitti:
"sitä saa, mitä tilaa. Ilmeisesti te kaksi ette saaneet sitä, mitä tilasitte, sillä kai jokainen meistä sisimmässään "tilaa" (toivoo, odottaa, kaipaa)sitä oikeaa Elämän Rakkautta. Ehkä tuo sanontasi ei ole tärkeä juttu viestissäsi "
Olet aivan oikeassa. Se ei todellakaan ollut tärkeä, eikä pitänyt edes paikkaansa. Olen saanut mitä olen tilannut ja paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut toivoakkaan. Samoin toisinpäin. Tulipahan vaan vihaisena lausuttua. Otan sanani takaisin kun olit niin tarkkanäköinen Illusia :)
Okei, pientä selvennystä. Kompastuin kaapin kynnykseen sisään mennessäni ja löin pääni seinään. Mutta se siitä..
Mitäs menit sinne kaappiin ;)
Sen siitä saa!
Tule kaapista ulos, jos rakkauden menettäminen on sen hintana.
Ihan tosi hyvä nainen. Jos nyt tuosta on kyse, niin mene kiiruusti sen rakkaimpasi luo ja pyydä hänetkin vähäksi aikaa sinne kaappiisi. Anna hänen suudella sinun seinään lyömäsi pääsi terveeksi. Olkaa siellä yhdessä jonkin aikaa.
Sitten kun tulette ulos, niin yhdessä tulette. Anna rakkauden kantaa. Älä menetä rakkautta turhan takia.
Mä menin hakemaan h ä n t ä kaapista.. mut onnistui epä.. mrrrr r r r r...
Minkälaista roolia uskonto näyttelee teidän arjessa...?Olen tuhottoman ihastunut uskovaiseen naiseen. Hän on aiemmin seurustellut naisen kanssa mutta kertoo jo tällöin käyneensä sisäistä taistelua itsensä kanssa - siis sen mikä on hänen uskonsa mukaan oikein ja väärin. Hänellä on selvästi tunteita myös mua kohtaan, mutta hän käy kuitenkin omaa sisäistä taisteluaan... olen neuvoton.. olemme kaikissa muissa asioissa todella samanlaisia..synkkaa, huumorintaju täsmää ja viihdymme todella hyvin keskenämme...kunnioitan hänen näkemyksiään elämästä vaikken itse olekkaan vars uskovainen, en kuitenkaan myöskään ateisti. Hänelle usko on hänen sanojensa mukaan elämän tärkein asia. tuntuu että elämä on niin "epäreilua"..itse ihastun todella harvoin ja tästä "tyypistä" en vaan tunnu pääsevän eroon, vaan ajattelen häntä päivittäin... mitä tehdä?
En taida olla oikea ihminen neuvomaan uskoon liittyvissä asioissa.
Mitä sen uskovaisen naisen kannattaisi tehdä, niin puhua siitä ongelmastaan muille uskoville. Ei hän tule tasapainoon puhumatta siitä ongelmastaan toisten kaltaistensa kanssa. Luulisin niin ihan siltä perustalta, mitä olen oppinut uskovaisia lesboja ja biseksuaaleja tuntemaan.
Olet ihastunut siihen naiseen. Kyse on kai enemmänkin siitä mitä se nainen tuntee sinua kohtaan. Jos hän sinua rakastaa, niin hän tekee kaikkensa hakeutuakseen niiden kaltaistensa lesbojen joukkoon sadakseen apua itselleen ja voidakseen sinua rakastaa.
Näissä pienissä piireissä on nähty niitä uskovaisia naisia, jotka ei tahdo naiselta lopultakaan muuta kuin seksiä. Ne rakastuu naiseen, mutta kun suhteen tulisi vakiintua niin ne jättävät naisensa vedoten uskoonsa. Ne on niitä säälittäviä naisia, jotka ei uskalla koskaan rakastaa, mutta romantiikkaa, seksiä ja maksimissaan puolen vuoden romansseja harrastavat.
Kannattaisi mennä hänen kanssaan uskovaisten homoseksuaalien pariin. Se on kai ainoa tie hänelle. Jos teidän paikkakunnalla ei ole tuohon mahdollisuutta, niin setan keskustelufoorumissa voi tutustua uskovaisiin homoseksuaaleihin. Se on vähän hitaampaa tutustumista, mutta tutustumista kuitenkin.
Minä olin rakastunut lestadiolaisen naisen kanssa ja hän jätti minut, kun ei uskaltanut elää lesbona, vaan sen piti näytellä heteroa. Hänellä ei oikeastaan ollut kyse uskosta Jumalaan, koska uskovainen ei harrasta sellaisia seksuaalisuhteita kuin mitä hän harrasti ennen minua ja sitten minun kans kun rakastui minuun. Hänellä oli kyse lestadiolaisuudesta ja lesboudesta, eikä uskosta ja lesboudesta.
Olin ihan kriisissä, kun en tajunnut miten joku voi asettaa rakkauden tielle mitään... Hakeuduin sitten itse uskovaisten pariin selvitelläkseni sitä, voiko Jumala todella olla niin julma, että vaatii ihmistä jättämään rakkaimpansa seurakunnan takia. Sillä tiellä selvisi se että Jumala ei ole sellainen, mutta ihmiset on sellaisia. Sekin selvisi, ettei se nainen käyttäytynyt kuin uskovainen, vaan niinkuin lestadiolainen. Jumalaan uskova ei solmi rakkaussuhteita ellei Jumala itse ole siinä koko ajan siunaamassa sitä suhdetta. Vähän vaikea juttu ehkä ymmärtää...
Sillä tiellä tutustuin sitten rakkaimpaanikin. Ehkä siis olen aika uskonnollinen, vaikken uskovainen olekaan...
Meidän arki. Minusta tuntuu niin hyvältä, kun tiedän rakkaimpani rukoilevan aamulla meidän päivän puolesta. Se tuntuu uskomattoman hyvältä.
Ei meidän arki ja suhde varmaankaan mitenkään eroa tavallisista rakkaussuhteista. Hänellä on joitakin omia juttuja seurakunnassa, joissa hän käy. Minulla on myös omia harrastuksia, joissa hän ei ole mukana. Käyn aika vähän baareissa, mutta joskus käyn omissa porukoissa niissä. Ollaan myös käyty yhdessä baareissa, mutta hyvin harvoin, koska kumpikaan meistä ei ole baari-ihmisiä. Käyn joskus hänen kanssaan Jumalanpalveluksissa kun itsessä on halu mennä sinne hiljentymään... Ehkä jotain viisi kuusi kertaa vuodessa. Konserteissa ja lausuntailloissa olen käynyt kirkoissa.
Ei rakkaimpani usko ole mitenkään rajoittanut meidän suhdetta. Hän oli ensin käynyt läpi sen lesbouden ja uskon sovittamisen ennenkuin solmi naisen kanssa rakkaussuhdetta. Arvostan häntä siitä aivan valtavasti ihan jo oman aiemman kokemukseni takia. Hän ei ole hyväksikäyttänyt ketään naista omien seksin ja romantiikan tarpeiden tyydyttämiseen.
Lesbo uskovainen joutuu silloin tällöin kohtaamaan niitä tilanteita, joissa ulkopuolelta tulee vastaan tuomion julistajia ja helvetillä pelottelijoita. Siksi on tärkeää, että lähellä on muita homoseksuaaleja uskovia ja sellaisia uskovia, jotka hyväksyy homouden. Olen kyllä aina rakkaimpani rinnalla, kun näitä tilanteita on tullut, mutta onneksi hänen uskonsa on niin vahva, ettei ihmisten helvetillä pelottelu häntä enää hetkauta, vaikka pahalta se tuntuukin.
Niin, rukoilen myös itse varsinkin silloin, kun joku pelottelee helvetillä rakkaintani. Haluan vain kantaa häntä kaikin tavoin, kuten hänkin minua.
Hakeutukaa äkkiä muiden uskovien pariin puhumaan ongelmasta muuten rakkaussuhde tulee päättymään siten, että sinä tulet jätetyksi ja tunnet vain itsesi hyväksikäytetyksi.
Uskovaisen naisen kanssa eläminen ei ole mitenkään ongelmallista, kun hänellä ja Jumalalla on asiat kunnossa. Se on ihan tavallinen rakkaussuhde. Kun rakastaa, niin kaikkensa sitä rakkaimpansa puolesta antaa.
Kiitos. Ja anteeksi että puutun teidän henkilökohtaiseen viestien vaihtoon.
Minua miellyttää erityisesti tuo ilmaus "romantiikan tarve". Ei kaikki ole pelkän seksin perään, mutta vakavaa suhdetta tavoittelevaa voi loukata ja käyttää hyväksi muutenkin. Eikä se välttämättä aina ole tietoista seikkailunhaluakaan, monet eivät vaan ole niin valmiita, pohtineet ja eritelleet motiivejaan ja tarpeitaan ja ennen kaikkea vastuutaan... elämä vähän niin kuin vie kuin kaarnalaivaa, ja siinä lähellä olevat kärsii...
minulle kävi samoin jo kaksi vuotta sitten, ainoa ihminen jota olen rakastanut jätti minut yllättäen,löysi toisen kaveri piiristämme, olen yrittänyt solmia uusia suhteita, en pysty rakastamaan muita ex aina mielesssä, sydämmessäni on kuin iso kivi eikä näytä aikakaan parantavan.tiedän miltä sinusta tuntuu koita kestää stemppiä sulle.
Voihan...:(
Lukemani perusteella on hankala sanoa, mitä sinulle ja hänelle tapahtui...mutta en usko, että kyseessä olisi välttämättä toinen nainen. Uskon, että sinulle kävi, kuten minulle joitakin kuukausia sitten, että kumppanin rakkaus laantui/lopahti tai ehkä hän tajusi, ettei hän rakastanutkaan sinua tarpeeksi. Sen vuoksi hän näki syyksi jättää sinut, koska ei luultavastikaan halunnut satuttaa sinua teeskentelemällä. Näin minut jätettiin ja se oli raskas kokemus. Kaikki tapahtui yht' äkkiä ilman mitään varoitusta, "eilen"-suudeltiin-ja-"tänään"-erottiin-tyylillä. Silloin minäkin mietin mikä oli se viimeisin oikea suudelma ilman mitään teeskentelyä.
Olen pahoillani surustasi. Oikeasti. Toivottavasti löydät vielä onnesi. Pidän sinulle peukkuja.:)
-"Kohtalotoveri"
Vaikuttaa siltä, että exälläsi on toinen.
Jos hänellä ei ole toista kiikareissaan, niin vaikuttaa siltä, että hänellä on jokin sisäinen ongelma itsensä kanssa.
Ei sellaisen omien sisäisten ongelmiensa kanssa painivan ihmisen kanssa voi syntyä tasapainoista rakkaussuhdetta, jos hän ei ongelmistaan puhu. Siitä tulis vain helvetillinen suhde sinulle.
Voihan olla niinkin, ettei hän oikeasti sinua rakastanut. Rakkaus ei nimittäin lopahda ihan yhtäkkiä ja tuosta vaan. Voidaanhan me sillei sanoa toisille, että rakkaus katkesi kuin kananlento, mutta ei se yleensä totta ole.
Rakastumisen euforiset tunteet kyllä kuolee parisuhteessa. Tulee niitä aikoja kun toinen ottaa päähän ja v...aa. On hankalaa ja niin päin pois.
Tuolloinhan se rakkaus vasta mitataankin, kun rakastumisen tunteet on tiessään, mutta toinen on yhä siinä vierellä.
Rakkaus vaatii myös työtä. Rakkaussuhde vaatii myös työtä. Siis toisinaan. Toisinaan kaikki taas on ihanaa ja tunteetkin roihuaa ihanasti.
Ikävä kirjottaa näin, mutta se joka tässä teidänkin tapauksessa on se surullisin hahmo, on se sinun exäsi. Ei hän tule kykenee seuraavissakaan rakkaussuhteissaan sen kummempaan, jos kerran tuollei vastuuttomasti pakenee. Se pakeneminen jatkuu hänellä vaan.
On sellaisia naisia ja miehiä, jotka ei pysty sitoutumaan. Ne kyllä rakastuu ja on rakkaussuhteessa jonkin aikaa, mutta sitten kun ne euforiset tunteet on hiipuneet ja todellisen rakkaussuhteen pitäisi alkaa, silloin ne pakenee. Ehkäpä sinun exäsikin on tuollainen, jos kerran olet sitä mieltä ettei hänellä ole toista. Hän vain on nainen, joka ei kykene tasapainoiseen rakkaussuhteeseen. On surullista sinulle varmaan tietää tämä, että hän ei tule kykenemään muidenkaan kans tasapainoiseen rakkaussuhteeseen. Se on hänen sisimpänsä tragedia.
Paitsi etten todellakaan voi tietää miten teidän asianne on, koska tietenkään et voi kirjoittaa enempää hänestä tässä. Kirjoitin vain hajanaisia ajatuksia, joita tulee mieleeni. Kaikki me ollaan erilaisia ja ei me voida kuitenkaan tietää toisistamme todellisuuksia...
Sekin kyllä vielä on kirjoitettava, kun luin viestiketjun, että tuntuu vaan niin kummalta ja surulliselta, että tuhlataan kallista rakkautta ja elämää.
Ei meidän tartte ajatella kuolemaa, mutta tosiaasia on, että elämä on lyhyt. Siksi kannattaisi ajatella elämää. Jos siihen rakkaus kohdalle tulee, niin kannattaisi kyllä elää täydellä ja tehdä kaikkensa sen rakkauden ja rakkaimpansa eteen. Toista kertaa ei sellaista rakkautta kohdalle tule (toisenlaisia rakkauksia kylläkin).
Cho, kyllä se helpottaa. Tiedän kokemuksesta. Tapaat varmasti vielä naisen, joka on just sua varten. Sinulle on jotain suurempaa rakkautta ja nainen joka haluaa rakastaa ja halunsa lisäksi myös rakastaa.