Elikkäs otsikko jo kertoo. Koko ajan ajattelen, että kun joku ihminen tai pari katsovat minua päin, hymyilevät, kuiskailevat tai alkavat nauraa, niin minusta alkaa tuntua, että he nauroivat minulle, ertä minussa on jotain huonosti, siksi en viitti tulla ensimmäiseksi tulla tutustumaan uusiin ihmisiin, koska ajattelen, että he vain alkaavat dissata minua tai vain ajavat pois. Epäilen niitäkin ihmisiä joita tunnen jo kauan, että minun kanssa he ovat sellaisia hyviä ja mukavia, mutta sitten selkäni takana he puhuvat täyttä paskaa jonkun toisen tuttuni kanssa. Minua se tosi häiritsee ja ahdistaa. Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän loppuun ja niille jotka yrittävät ainakin auttaa minua jotenkin :).
Epäilen kaikkia
Tyttö16w
7408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä taas epäilen kaikkia miehiä. Et ne ois kaappareita. Mietippä mite vaikeeta mun elämä on kun en pysty edes kadulla kulkemaan yksin.
SANOS muuta.
Tuttu tunne.. Musta kans tuntuu aina tollaselta, et kaikki nauraa ja puhuu must. Mietin aina et onks mul vaatteis jotain vikana tms... En ite ainakaa uskalla enää luottaa kehenkää ku kaikki aina pettäny lupaukset ja luottamuksen...
mulla ihan sama juttu ku alottajalla
Itse epäilen ihan kaikkia ihmisiä (jopa omia vanhempianikin). Luulen että kaikki haluavat kontrolloida minua tai käyttää hyväksi. En usko hyviin arvosanoihinikaan, koska epäilen opettajien antavan hyviä arvioita vain koska haluavat kaikkien valmistuvan ilman ongelmia. Oikeasti olen ihan surkea kaikessa siis. Että tämmöstä täällä. Tiedän että se on hullua, mutta näin tämä ajatuksen juoksu vaan menee..
Älä kirjoita kolme vuotta vanhaan keskusteluun.
Tuttu tunne. Pelkään, että ihmiset vievät läheisimmät ystäväni pois luotani: naureskelu tai edes minuun päin katsominen saa aikaan ahdistusta.
Jos kaverini on toisen kaverinsa kanssa, pelkään jo että minut syrjäytetään. Ei siihen auta muu kuin luottamus.