Fissura ani, jelpatkaa!

Leikkaus lähestyy, eikö kukaan osaa kertoa?

Katkaistaan? Onko se sen jälkeen sitte ihan viraton? Mulle lääkäri sanoi, jotta anestesiassa olis tarkoitus venyttää peräaukkoa, mutta miksi sitä ei enää suosita, meneekö ne sitte kuinka herkästi pieleen? Mä kammoan kaikkea tollasta putkistoremonttia, kun mitä jos joku menee pieleen, niin eihän tuon alueen mokia niin vaan korjatakaan.

Mulle on kerran tehty tuo peräaukon venytys eikä siitä mitään komplikaatiota tullut. Toisen kerran samainen laajennus tehtiin peräpukamaleikkauksen yhteydessä.
Jos ei saa kunnolla kakattua haavauman takia, niin on kyllä parempi antaa hoitaa peräaukko kuntoon. Tässä vielä netistä poimittua lääkärin tekstiä:

Toimenpiteen nimenä on ollut kautta aikojen dilatatio violenta ani -siis peräaukon väkivaltainen laajentaminen. Toimenpide tehdään nukutuksessa tai puudutuksessa ja peräaukkoon työnnetään sormi, vähitellen toinen, kolmas ja neljäs ja yleensä tämä on riittävä venytys. Nykykäsityksen mukaan peräaukon sisemmän sulkijalihaksen katkaiseminen sivulta olisi hallitumpi toimenpide, jolla päästään samaan lopputulokseen - lihas katkeaa ja lihasjännitys poistuu, katkaisukohta arpeutuu ja lopputulos on lähtötilannetta löysempi. Itse olen käyttänyt molempia menetelmiä, enkä pysty sanomaan onko toinen toistaan parempi. Tieteellisten tutkimusten perusteella lateraalista sfinkterotomiaa, kuten lihaksen katkaisua nimitetään, pidetään jonkin verran parempana. Molemmilla toimenpiteillä on komplikaatioriskinsä, peräaukko voi pahimmillaan löystyä siten, että esim. ilman pidättäminen hankaloituu.

No just tuo viimeinen lause iljettää, mistään en ole löytänyt tietoa, miten yleinen komplikaatio on. Arvanette, että lääkäri sanoi että hyvin kaikki menee. Mut ei vaan aina mene. Mulla on ollu haava jo 1,5 vuotta, että hienoa olis jos tuskat loppuisi, mutta en tiedä, uskallanko ottaa riskiä että peräaukko vuotaa lopun ikää.

Ja mulla on tuo arpien keloiditaipumus, niin jos sulkijalihas katkaistaan ja siihen kasvaa sellainen järkyttävän kokoinen paksu arpi, niin kuis sitte suu pannaan...Menee koko perärööri umpeen, hitto vie ens torstaina pitäs leikata.

Varmaankin melko harvinainen komplikaatio, luulisin. Pakkohan se on pylly kuntoon saada jos ei muut toimenpiteet auta. Mulla peräpukamaleikkauksen jälkeen oli sille, että kun kakkahätä tuli niin piti heti päästä vessaan kun alkoi tulemaan. Mut ei se kestänyt kuin lyhyen ajan, muutaman viikon. En usko että sinne pääsee paksua arpea muodostumaan, kyllä se kakallakäynti pitää sen sopivan kokoisena. Mullakin peräpukamaleikkauksesta puolen vuoden jälkeen ei edes pysty erottamaan onko leikattu, näin lääkärikin sanoi.

No josko vielä palasit lukemaan keskustelua, niin kertoisitko, mitkä on tunnelmat pukamien hirttämisen jälkeen? Lääkäri mulle sanoi, että suolessa ei ole tuntoa, mutta miksi sitten usein valitellaan hirton jälkeisiä kovia kipuja, jos suolessa ei ole tuntoa? Pelkään tulevaa ihan sairaasti, siksi olen kitunut tuon haavan kanssakin näin kauan. Enää neljä päivää, pohdin tässä just jos huomenna perus koko roskan. Toisaalta ei oikeen voisi, voi itku....

Viimemmäksi multa leikattii ulkoiset pukamat kirurgisesti ja sen jälkeen oli kolmisen viikkoa kipeä kakkaamisen jälkeen.
Aikaisemmin on useamman kerran hirtetty sisäisiä pukamia. Toimenpide ei satu yhtään, eikä yhtään kipua tunnu. Ensimmäisenä päivänä on jomottavaa tunnetta, buranaa voi ottaa jos tarvis. Jonkun ajan on tunne että kakataa, ja että pitäis mennä jotain työntämään. Ulostamista kuitenkin suositellaan välttää ensimmäisenä päivänä, samoin ponnistelua muutenkin ettei lenkit irtoa liian aikaisin.
Tuon ensimmäisen päivän peräaukkoa täyttävän tuntemuksen jälkeen ei sit lenkkien olemassaoloa huomaakaan.
Kannattaa mennä reippaasti hirtettäväksi ja samalla antaa hoitaa koko pylly kuntoon. Komplikaatiot ovat todella harvinaisia, ei näitä toimenpiteitä muuten edes tehtäisi. Tällä palstalla vaan kuulee muutamia "epäonnistumisia" mutta sadat ja tuhannet onnistumiset jäävät kuulematta. [email protected] (jos muuta kysyttävää)

No ei tässä sen kummempaa, pitäs vaan päättää uskallanko. Ei muuten kerrottu, laittavatko puudutuksen vai humautuksen. No, ei taida olla vaihtoehtoja, viimeksi kun olin tyksissä naistentaudeilla leikkauksessa, meinasin seota jo ennen leikkausta, kun tajusin, että siinä vaan pitäs maata ja samalla joku leikkelee paloja pois. Humauttivat sitte suosiolla.

Mulla vaan on kaikissa operaatioissa ollut kehno tuuri, olen ollut aina se poikkeus. On lähtenyt suoni suihkuttamaan verta, tullut hirvesti kiinnikkeitä tai haava tulehtunut, joten ymmärtänet, et odotan huonon onnen jatkuvan. Olisin mielelläni kysynyt tarkemmin s-postissa, mut en saanut luotua uutta osoitetta sitte millään. Luonnosta mä tiedän vaikka mitä, mut atk-taidot on 4-vuotiaan tasolla.

Arvelisin, että humauksessa tekevät. Uskalla toki, ei se haava parane itestään, aina vaan kireemmäks menee ja ei se kipu hellitä jos ei tähänkään mennessä.

No juu ja sainkin selkäpuudutuksen lisäksi pari annosta jotain rauhoittavaa troppia suoneen. Muistan, jotta rakastin kaikkia läsnäolijoita ja olin todella onnellinen; vähän jäi vaivaamaan, mitä olen mahtanut salissa hölistä. Oikeastaan vaivaa paljonkin. Jos huumepöllyssä on noin ratkiriemukasta, ymmärrän addikteja nyt paremmin.

Haava poltettiin kiinni ja laajennus tehtiin vain hiukan venyttämällä lihasta, mitään ei varsinaisesti leikelty. Pukamille ei tehty mitään kun olivat "normaalin" näköiset, eli eivät silloin vuotaneet. Ahteri on kuin kiukkuisten vesirottien hyökkäyksen jäljiltä, mutta yhtään ei satu vaikka eilen operoitiin.

Mutta tää kutina vie lopunkin järjen. Päätös laittaa 2,5 %:sta hydrokortisonia oli vakava virhe, makasin lattialla sikiöasennossa ja vaikersin, poltti niin hirveästi. Pesin voiteen pois ja laitoin tilalle Xylocain-geeliä, mutta mitä kun geeli aikanaan loppuu. Millä mä kutinaa jatkossa lievitän, jos vielä vaan jatkuu? Ja kiitos kannustuksesta, ilman sun tsemppausta olisin taas jänistänyt. Nytpä lähden Turun puolelle Kauppilan puutarhaan rapsuttelemaan kilpikonnia, mulla ei ole tuskia, ihanaa!

Leikkauskertomuksen mukaan laajennettiin hyvin maltillisesti, about kolmen sormen verran. Pukamien taasen pitäs olla siellä syvemmällä suolessa, jotta eiköhän tuo poltettu alue kutia. Ja äsken sorruin taas hydrokortisoniin, nyt vain 1 %:seen. Laitoin joukkoon vähän bepanthenia, nyt ei kutia pahasti eikä onneksi polttele.

Tuossa Hädensassa on tulehdusta vähentävä vaikutus ja mentolia, lääkäri sanoi että turha hankinta mun tapauksessa. Mut hyvä jos sulla auttaa. Mulla on reseptillä saatavaa Neoproctia, siinäkin on hiukan lidokaiinia, kokeilenkin sitä seuraavaksi.

On mulla aika hyvä varasto, kun on Neoproctia, Xylocain-geeliä ja tuota mietoa hydrokortisonia. Apteekissa kyllä sanoivat, ettei missään nimessä kortisonia kun ohentaa ihoa, mut en suostunut kuuntelemaan ja nyt on pakkotilanne. Mut on kaamean värinen tuo ahteri, vihreä, sininen, musta ja keltainen. Jak.

Ja haava taas auki...

Perkele perkele perkele...Ja just sen kiinnipoltetun haavan vierestä. No toisaalta, ei enää syhy. Kolmen viikon päästä kirurgi sitte soittaa ja kysyy olenko kunnossa..

Lääkäri sanoi ennen operaatiota, ettei mielellään tee laajennusta leikkaamalla, vaan toivoi josko venytys riittäisi. No, ei näemmä riitä. Eikä taaskaan kertonut, mikä leikatessa vois mennä pieleen. Enköhän mä sen ennenpitkää sitte itse huomaa. Lääkitsen itseäni nyt yhdellä oluella, vaikka se jostain syystä lisää kipuja. Sekin vielä. Otan silti.

Siirtykää gluteiinittomaan ruokavalioon eli ei saa syödä viljaperäisiä tuotteita kuin gluteiinittomina ja elimistö tulisi saada happamasta emäksisemmäksi. Gluteiini aiheuttaa suoliston pintaan tulehduksen ja se johtaa haavaumaan. Vatsansuoja-aineet myös helpottaa tilannetta ja ne on usein reseptilääkkeitä, kuten Somac. Sitten havupuu uutejuomasta saatte kaikenlaisia vitamiineja ja hivenaineita. Akuuttiin kipuun auttaa vihdalla hautominen. Myös alapesu heti vessareissun jälkeen pitää joka kerta tehdä. Näillä saatte olonne helpottuun.

Ap onko sulla jatkuneet nämä fissuuravaivat vielä? Itsellä 4 vuotta vaivannut verentulo ja ajoittainen kipu fissuuran kanssa. On laitettu useasti kuukausien ajan diltiatseemia ja kerran nitrovoidettakin kokeiltu. Nyt tulossa leikkaus, jossa tehdään joko dilataatio tai sfinkterotomia. Pohdiskelen vaan onko tosta lopulta mitään iloa, taitaa olla elinikäinen vaiva tämä. Ja tosiaan kolonoskopiakin on tehty ja haavauma siellä todettu.