Camilla Läckbergin uusin kirja "Enkelintekijä" oli minulle pettymys. Kirja on sekava ja siinä on turhia sivujuonia, ja juoni on epäuskottava. Ei 1970-luvulla enää äidit pakottaneet tyttäriään naimisiin ja kotiorjiksi montakymmentä vuotta vanhemmille ja rikkaille miehille. Sitä tapahtui sata vuotta aiemmin.
Kirjan päähenkilö Erica sekaantuu miehensä työasioihin niin, että oikeasti se johtaisi poliisimiehen virasta pidättämiseen ja potkuihin.
Inezin äiti kuolla kupsahtaa, mutta kirjailija unohti kirjoittaa episodin loppuun. Ketä äiti säikähti niin pahasti, että sydän petti.
Olen aiemmin pitänyt Läckbergin kirjoista, mutta tämä on riman alitus.
Kirjan päähenkilö Erica sekaantuu miehensä työasioihin niin, että oikeasti se johtaisi poliisimiehen virasta pidättämiseen ja potkuihin.
Inezin äiti kuolla kupsahtaa, mutta kirjailija unohti kirjoittaa episodin loppuun. Ketä äiti säikähti niin pahasti, että sydän petti.
Olen aiemmin pitänyt Läckbergin kirjoista, mutta tämä on riman alitus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Komppaan, sivujuoni ei kantanut, eikä ollut olennainen. Taisin toisessa ketjussa (jännitys/dekkarit) kertoakin, että kun ruotsittaret ovat saaneet nimeä, niin nyt vedetään vasemmalla kädellä bonukset pois. Sääli.
Samaa mieltä kanssasi, ettei ollut Läckbergin parhaita.
Vaikka kirjassa ei suoraa sanottu, mielestäni oli ihan selvää, että Inezin äiti pelästyi sitä pahaa ja ilkeätä Runen vanhinta poikaa.
Läckbergin tapa kirjoittaa rinnalla toista vanhempaa tarinaa ei ole aina niin onnistunut. Mielestäni Perillisessä se onnistui hyvin. Tässä kirjassa toinen tarina alkoi tosi jännittävästi, muttei lopputulokseen juuri vaikuttanut. Se pahahan ei liittynyt loppujen lopuksi mitenkään Enkelintekijään vaan oli Runen poika.