Ongelma on se, että minulla ei ole yhteyttä ihmisiin. Facebok ja skype on, mutta esimerkiksi nykyään ihmisille erittäin tärkeäksi keskustelupaikaksi on tullut esimerkiksi KIK ja WhatsApp... joita minulla ei ole. Normaaleja viestejä ei lähetetä enää, ja koska olen varmaan meidänkin koulun ainoa jolla näitä ei ole, olen täysin ulkopuolinen ja yksinäinen. Kukaan ei halua maksaa viesteistä, ja koska minulla ei ole uusinta teknologiaa kaikessa (ei ole varaa, enkä halua kontolleni satojen eurojen kapulaa turhilla lisäominaisuuksilla) minua sitten syrjitään.
Kaverit esittelevät viestejä riparikavereilta miten heitä ihaillaan, ja näiden sovellusten kautta kerrotaan tunteistaan. Mutta eihän muhun voi edes tutustua, kun en voi jutella...
Muutenkin kaikki kaverini asuvat ainakin 9 kilometrin päässä, eikä minua kutsuta ikinä hauskanpitoon mukaan. Monta kertaa on tullut fiilis, että en voi yrittää tulla tähän porukkaan, kun ne ovat olleet niin pitkään kavereita.
Toisella luokalla vaihdoin parhaan ystäväni kanssa koulua, koska vanha lakkautettiin. Ensin minä olin se suosittu, sitten kiusattu. Kaveriani ei huomioitu erityisesti. Nyt yläasteen viimeisen vuoden käynnistyessä varsinkin kaikki nämä keskustelusovellukset saavat hänet erittäin suosituksi. Ja mikäs siinä kun on kaunis ja hoikka. Tuntuu vain siltä että en kuulu minnekään, eikä kukaan kaipaa seuraani. Olen alkanut vajoamaan aina vain synkempään olotilaan, kun tajuan entistä paremmin että kukaan ei kaipaa mua, tai siis, jos kaipaisi, kai ne maksaisivat edes sen pari senttiä jutellakseen mulle...?
Varsinkin pojille olen ihan näkymätön luuseri kun ei ole älypuhelinta... Se tuntuu aika kamalalta.
Vuodatusta, mutta pakko oli jonnekin kirjoittaa että saa pahaa oloa purettua.
Kaverit esittelevät viestejä riparikavereilta miten heitä ihaillaan, ja näiden sovellusten kautta kerrotaan tunteistaan. Mutta eihän muhun voi edes tutustua, kun en voi jutella...
Muutenkin kaikki kaverini asuvat ainakin 9 kilometrin päässä, eikä minua kutsuta ikinä hauskanpitoon mukaan. Monta kertaa on tullut fiilis, että en voi yrittää tulla tähän porukkaan, kun ne ovat olleet niin pitkään kavereita.
Toisella luokalla vaihdoin parhaan ystäväni kanssa koulua, koska vanha lakkautettiin. Ensin minä olin se suosittu, sitten kiusattu. Kaveriani ei huomioitu erityisesti. Nyt yläasteen viimeisen vuoden käynnistyessä varsinkin kaikki nämä keskustelusovellukset saavat hänet erittäin suosituksi. Ja mikäs siinä kun on kaunis ja hoikka. Tuntuu vain siltä että en kuulu minnekään, eikä kukaan kaipaa seuraani. Olen alkanut vajoamaan aina vain synkempään olotilaan, kun tajuan entistä paremmin että kukaan ei kaipaa mua, tai siis, jos kaipaisi, kai ne maksaisivat edes sen pari senttiä jutellakseen mulle...?
Varsinkin pojille olen ihan näkymätön luuseri kun ei ole älypuhelinta... Se tuntuu aika kamalalta.
Vuodatusta, mutta pakko oli jonnekin kirjoittaa että saa pahaa oloa purettua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Ikävä kuulla, että tunnet olosi yksinäiseksi. On varmasti totta, että monet jutut ja keskustelut käydään nykyään vaikkapa KIK:issä tai muissa viestipalveluissa. Oletko kertonut kenellekään kaverillesi, miltä sinusta tuntuu? Mielestäni usein hyvä vaihtoehto on sanoa suoraan asiasta, voisit kertoa, että haluaisit että sinuakin pyydettäisiin mukaan juttuihin.
Tiedän, ettei se tällä hetkellä paljon lohduta, mutta voin varmuudella sanoa, että mitä vanhemmiksi sinä ja kaverisi tulette, sitä enemmän ihmiset alkavat myös luottaa ihan vanhan mallin kasvokkain keskustelemiseen ja pikkuhiljaa ihmiset voivat jopa oppia olemaan hetkellisesti erossa kännykästään :)
Tsemppiä asian kanssa!
Sanna
NettiSaapas
Helsinki
Itse olen suhteellisen "yksinäinen" henkilö, varsinaisia "hyviä kavereita" joiden kanssa puhuu ei taida olla kuin 3-4 ja heistä yksi asuu omalla paikkakunnalla. Itselläkään ei ole mitään huippumodernia älypuhelinta vaan nyt 5 vuotta vanha Nokia 7610 jossa nipin napin henki pihisee, enpä sitä juuri ole muuten tarvinnut, kunhan nyt soittaa joskus tai lähettää tekstiviestin.
Vietän pääajan päivistä (periaatteessa koko päivän) pelaten tietokoneella ja tätä kautta olen ainakin saanut paljon kavereita joiden kanssa jutella. Totta puhuaksen itse piti eilen googlata, että mikä hemmetti tämä "KIK" oikein on kun täällä vasta siitä kuulin pari päivää taaksepäin. Mutta jos tosiaan yksinäisyys painaa, moninpelien pelaaminen on oma ehdotukseni, sieltä ainakin löytyy juttuseuraa, jopa hyviksi kavereiksi asti, jos itseltä löytyy kiinnostusta viettämään aikaa koneella pelaamiseen.