osoitetta ja huoltajaa. Hän ei teinnyt missä asuu, eikä kuka on huoltaja!
Että näin sekaisin on tämän päuivän lapset. Eivät tiedä missä asuvat ja kuka on huoltaja.
Kun hain lapsen, kerhon ohjaaja kysyi sitä minulta,. sanoin etten tiedä kumpi on laitettu huoltajksi ja mikä on lapsen kotiosoite.
Antoivat lapun kotiin täytettävksi, hävetti niin vietävästi lapsen puolesta.
Että näin sekaisin on tämän päuivän lapset. Eivät tiedä missä asuvat ja kuka on huoltaja.
Kun hain lapsen, kerhon ohjaaja kysyi sitä minulta,. sanoin etten tiedä kumpi on laitettu huoltajksi ja mikä on lapsen kotiosoite.
Antoivat lapun kotiin täytettävksi, hävetti niin vietävästi lapsen puolesta.
Vastaukset 54
Vanhimmat
kyseisen lapsen vanhemmat ovat huonoja ja selkeästi tehneet virheitä lapsenkavatuksessa. toisinsanoen eivät ole kyenneet täysvaltaiseeen vanhemmuuteen omien ongelmiensa johdosta.
Mutta toi nyt kuulostaa muutenkin tosi naurettavalta. Ei lapsi sano, ettei tiedä missä asuu. Kyllä hän sitten sanoo jomman kumman siän tai äidin tai molemmat. Eihän lapsi sentään missään asuntoautossa asu. toivottavasti.
Tää on taas tätä. Sun mielivaltaista pakkosyöttöä saada ihmiset tuntemaan huonoa oloa sinun kanssasi. Lavastamalla kaikkia näitä ihmeellisiä tarinoita ja samaan syssyyn syyttämällä kaikkia ihmisiä samanlaisiksi.
Samanlaisiksi kuin ketä? Sinä? Jos itse olet epäonnistunut lastesi kanssa /heidän silmissä, se ei tarkoita sitä ,että kaikki olisivat.
Maitojunalla hapan lasti? Oletko hullu vai psykopaatti?
tämän maailman menoon nähden varmastikin hullu. Kun nykyään se on ihan normaalia yleistää, haukkua, mustamaalata, valehdella ja alistaa kanssa ihmisiä ilman mitään perusteita. Itsestäni ei siihen koskaan olisi.
Sinun mielestäsi kö aloittajalla ei ole perusteita esittää huolensa? Ehkä voisit siirtyä johonkin päivänpaisteareenalle, jos nykylasten kokemukset ahdistaa ihan psykoottiseksi asti.
Nämä lissu aloitukset on tuulesta temmattuja keksiyytjä tarinoita. Joten siinä valossa ei syytä esittää huolta. lissulla on kamala tarve päteä täällä, kun oikeassa elämässä ei pysty mihinkään.
Kyllä. aina on perusteita. Mutta toi kuulostaa niin utopistiselta että ei mitään rajaa (itse olen töissä alalla, jossa olen paljon tekemisissä yh-isien/äitien, perheiden).. Ja olen keskustellut paljoltikin lasten kanssa. Ja koskaan en ole tollaiseen törmännyt.
sanon vaan. Yhtälailla kun hänkin sanoo..
Sontaa ,ei kerhoissa ja tarhoissa pieniltä tuolaasta kysytä, sinne on ilmottauduttu ja tiedot on niillä koneilla, ei 3-6v tuolaasta kysytä
Aikas tymä mummikin, jos ei tiedä missä lapselapsi asuu, mutta sontaa koko tarina.
Keksi Lissu uskottavimpia juttuja, tuo ei mee läpi.
Etkö Lissu tiedä missä sun kakaras kakaroineen asuu?On tainnut alkoholi jo syövyttää sun aivosi.
En minäkään kertoisi jos lissu olisi äitini! Ehkäpä jopa hakisin lähestymiskieltoa! Tai muuttaisin maasta.
Vaan ei se noin yksinkertaista ole, kyllä lapsilta kysellään asioita.
Tosin lasten ei pidä kertoa missään muualla kuin juuri noissa päiväkodeissa tädeille ja koulussa opettajille noista asiosita. Ulkopuolisille ihmisille heidän ei pidäkään kertoa mitään.
Ja kyllä varmaan totta on, että lapsi ei todellakaan tiedä, minne osoitteeseen hänet kirjattu ja kumpi on se lähivanhempi joa ovat puoliksi molempien luona.
Tällaisen perhesysteemin lapsi kerran kertoi pienille sekuilleen osoitetta, jossa tuli, että olen siellä ja siellä eli tulikin kaksi osoitetta, mutta ei tämäkään tiennyt kuka on hänen lähihuoltajansa.
Kyllähän siinä laittoi miettimään kun lapsi halusi serkkujaan käymään, mutta ei tiennyt koska on kummassakin paikassa.
Tapahtui eräässä suvun juhlatilaisuudessa, lapsen vanhempi ei ollut silloin läsnä.
EN USKO.
Kukaan ei kysy lapselta kerhossa, että kuka on sinun huoltajasi, eikä varsinkaan että kuka kumpi vanhemmista on sinun lähihuoltajasi, eikä kysy osoitettakaan.
HUONO PROVO, KUTEN KAIKKI SINUN PROVOSI.
NIINPÄ!! Tuskin lapsi edes tietää mitä nuo termit tarkoittavat. En mikänään lapsena tiennyt kuka minun "huoltaja" on, vaikka ihan ydinperheessä asuinkin :)
Vai tämmönen tarina lissulta tällä kertaa....säälittävä yritys ja huono provo.
Hyvänen aika että sulla on tarve keksiä juttuja! Onko sun elämä oikeasti näin köyhää?
Missää kerhossa ei kysellä lapsilta näitä asioita, ei todellakaan. Vaan ne on kyselty etukäteen ilmoittautumisissa ja jos tarve lisäkysymyksille ne kysytään siltä tuojalta/hakijalta. Ja jokainen joka on lasten kansa tekemisissä, olkoon sitten kerho-ohjaaja, vetäjä, vanhempi tai muu vastaava, tietää ettei kerhoikäinen napero edes ymmärrä sanan "huoltaja" tai "kotiosoite" merkitystä. Koska heille puhutaan iskästä ja äidistä, ei huoltajista, eikä kotiosoitteista.
Joten lissu, jotain rajaa näille tarinoille.
Kyllä lapselta kysyttiin, vein tyttären tytön balettitunnille viimevuonna, kun aloitti harrastuksen, niin lapselta kysyttiin nimi, huoltaja, osoite puh numero ym... Kaikkea ei tiennyt niin minä mummina menin apuun. Mitään lappuja ei etukäteen täytelty, siellä se opettaja itse kirjoitti.
EI KYSYTÄ.
Opetan itse tanssia lapsille, ikähaarukka 3-vuotiaasta teiniin, ja edes teini-ikäisiltä ei kysytä mitään tuollaista. Vanhemmat täyttävät ilmoittautumislomakkeen joko netissä tai paikan päällä jo siinä vaiheessa, kun ilmoittavat lapsen kurssille mukaan.
Pieni lapsi ei varsinkaan ymmärrä, mitä tarkoittaa huoltaja, eikä varsinkaan osaa sanoa omaa kotiosoitettaan tai äidin/isän puhelinnumeroa!
Aivan täyttä puppua, pieleen meni tämäkin provosi.
Oletko sä samalta paikkakunnalta kun mekin? Ilmeisesti et ole. Meilt kysytiin, et voi sitä tietää missä kysytään ja missä ei. Vaikysytkö joka paista miten toimitaan?
Provo olet itse.
En tiedä, olemmeko samalta paikkakunnalta. Toivon totisesti että emme ole...
Kyllä minä voin tietää, missä kysytään ja missä ei. Ja jos lapsenlapsesi on ollut jossain kurssilla, johon ei etukäteen ilmoittauduttu ja jossa kysellään tuollaisia asioita lapselta, kehottaisin sinua suosittelemaan lapsen vanhemmille, että ottaisivat lapsensa pois tuollaisesta paikasta. Kuulostaa hieman kyseenalaiselta toiminnalta.
Meidän tanssitunneillemme ilmoittaudutaan netissä, puhelimitse tai paikan päällä. Tämän voi tehdä vain lapsen huoltaja (isä tai äiti), ja ilmoittautumislomakkeen täyttää huoltaja, ja yleensä kurssi myös maksetaan saman tien esim. verkkopankissa. Pyydetäänkö siellä teidän balettipaikassanne maksukin lapselta, käteisenä? ;)
Ihan p a s k a a jauhat. Ei kysellä, ne ilmoitetaan etukäteen.
No selaileppas vaikka netistä noita ilmoittautumisia. ihan samlla tavalla toimii paperiversiot.
Kun ilmoittaudut, se on sitovaa (siksi tarvitaan kaikki tiedot valmiiksi). Lapsi ei ole kykenevä eikä lainsilmissä täysvaltainen tekemään sitovia sopimuksia.
Oikeus säilyy28.11.2012 15:110 SULJE
Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta. Moni lapsi on erossa menettänyt toisen vanhemman koko suvun.
Isovanhemmat kokevat kuin kuoleman, kun lapsenlapsi onkin yhtä äkkiä saavuttamattomissa, kiellon ja esteiden takana.
^ tuon kokeneet mummut ovat onnettomia ja heillä on täysi syy siihen. Sinulla on ongelma sen suhteen, kun joudut aikuisena tekemään aikuisille kuuluvia asioita mm. paperitöitä, jotka eivät lapselle kuulu millään muotoa.
Peruskouluunkin ilmoitetaan lapsen tiedot jo kouluunilmoittautumisen yhteydessä.
Ei niitä tietoja siellä koulun alkaessa lapsilta tentata. Ekaluokkalaisilla odottaa pulpetilla nimilappu ja vanhemmat tulevat tuomaan lapsensa luokkaan asti ja omalle paikalleen ensimmäisenä päivänä ja myöskin hakevat koulupäivän jälkeen pois.
Myöskin joka kouluvuoden alkaessa 1-3luokkien lapsille jaetaan reissuvihot johon vanhemmat täyttävät omat tietonsa, jos on vaikka puhelinnumero tai osoite vaihtunut.
Kaikille tanssi ja liikunta kerhoille olen myöskin täyttänyt kaavakkeet, lapsen nimen ja omat tietoni, vienyt paikanpäälle ja hakenut pois.
Eli Lissu voit taas häipyä täältä puhumasta p.a.s.k.a.a !
KOULUSTA EI OLLUTKAAN KYSE, VAAN HARRASTUKSISTA! lue ennenkuin valitat!
Kyllä kait sen tiedän! Kyse oli jostain kerhosta, niitä on paljon alle kouluikäisillekkin.
Jos kouluikäisten ei tarvitse kouluun mentäessä vastailla tuollaisiin kysymyksiin niin vielä vähemmän nuorenpien lastenkaan tarvitsee.
Vanhemmat antavat etukäteen tiedot kerho-ohjaajille niinkuin opettajillekkin.
Enkä minä mitään valittanut, kerroin vaan sen miten asia on, niinkuin moni muukin täällä.
Sitäpaitsi tuo aloitus oli palstahäirikön keksimä typerä provo.
Ihan p a s k a a jauhat. Ei kysellä, ne ilmoitetaan etukäteen
Kopioin erään kirjoittajan lauseen, onko tämä mielestänne vastuullisen aikuisen kirjoittamaa tekstiä, jotenkin tulee mieleen, että puhe muuallakin on tätä samaa.
Lapsille ei ole kerrottu asioista juuri mitään erojen yhdeydessä, jotain kaunisteltua höpinää, lapsikin tarvitsee totuutta, hän hätääntyy, kun häneltä kysytään asioita.
On eroja, joissa asioit ahoidetaan jokaisen kannalta hyvin, mutta aika monet tpahtuvat niin riiatissa puitteissa, että kunnon tietoa ei ole lapsilla eikä edes osapuolilla itsellään.
Erään eroasian käsittelyn yhdeydessä eräässä toimistossa työskennelleenä sain itsekin heitetyn kynän päähäni, vaikka asianajaja seisoi asianosisten välissä, jotta suuremmilta olisi vältytty.
Se on sotaa, jossa lapset eivät ole missään asemassa, kunhan vain mennään yö ja päivä kerrallaan pahimmillaan.
Se miten täällä vastataan lissun ääliö tarinoihin ei kerro mitään vastaajan tyylistä puhua,kirjoittaa tai toimia muualla. Se kertoo vain siitä että, tällä palstalla ollaan lopen kyllästyneitä lissun idiootti avauksiin.
Todennäköisesti molemmat lapsen vanhemmat ovat huoltajia, jos ei ole erityistä syytä, miksi yhteishuoltajuus ei toimi. Ja jos lapsella on kaksi kotia, mitä väliä jos ei tiedä kummassa on postiosoite? Vai kuvitteleeko lapsi asuvansa kummilla, naapurilla, mummolla, kaverilla...? Tuskin lapsi on sekaisin, ei vain tiedä näitä virallisia termejä tms. Älä tee kärpäsestä härkästä.
Testasin tätä asiaa. Kysyin meidän ekaluokkalaiselta, että kuka on sinun huoltajasi. Lapsi vastasi tähän kertomalla äitinsä ja isänsä nimet. Jos lapselle "huoltaja" on tuttu sana, niin hän käsittää, että huoltajat = vanhemmat. Ei eroperheen lapsi tiedä, onko hänen vanhemmillaan yhteishuoltajuus vai toisella yksinhuoltajuus, ei lapsi ymmärrä sellaisesta mitään. Hän ymmärtää vain, että huoltajat ovat hänen vanhempansa, molemmat.
Eikä kukaan harrastuksessa kysy lapselta tällaista. Ja jos kysyisikin, ja lapsi ymmärtäisi, mitä sana "huoltaja" tarkoittaa, hän vastaisi kyllä kertomalla vanhempiensa nimet. Ja siellä harrastuspaikassa ei välttämättä olla edes tietoisia, että kyseessä on eroperheen lapsi, ja vaikka olisikin, niin kyllä se riittää, että molempien vanhempien tiedot on papereissa. Ei heitä kiinnosta, millaisen huoltajuusmuodon kyseisen lapsen vanhemmat ovat valinneet eronsa jälkeen.
Samaten ei varmaankaan ole mitään merkitystä sillä, kumman kodin osoite heillä on. Posti kulkee molempiin koteihin, vaikkei lapsi virallisesti olisikaan kirjoilla toisessa kodissa. Minun mieheni lapsi on kirjoilla äitinsä luona, mutta kyllä hänen postiaan tulee meillekin, esim. anoppi ja isän puolen sukulaiset lähettävät esim. synttärikortit tänne meille, ja lapselle tulee yksi lehti omalla nimellään tänne isän kodin osoitteeseen. Harrastuspaikastakin menee varmasti posti ihan yhtä sujuvasti kumpaan kotiin tahansa.
En usko tähän sinun aloitukseesi. Ja jos tämä pitää paikkaansa, niin sinä olet kyllä aika yksinkertainen. Et sitten osannut kertoa lapsenlapsesi vanhempien nimeä harrastuspaikkaan, etkä edes jompaa kumpaa osoitetta? :)
Tämän tietää provoksi juuri siitä, ettei sillä huoltajuusmuodolla ja virallisella kotiosoitteella ole tässä tapauksessa mitään merkitystä.
(Niin, ja tuollaiset asiat yleensä tiedotetaan harrastuspaikkoihin jo ilmoittautumisvaiheessa. Itse olen ilmoittanut molemmat lapseni vuosittain harrastusryhmiinsä, ja olen tehnyt sen netissä, ja maksanut samalla verkkopankissa lisenssimaksun. Koskaan ei ole lapsen tarvinnut muuta kuin mennä ja harrastaa, aikuiset ovat huolehtineet kaikesta muusta):
Olen samaa mieltä provoilusta, mutta toisaalta en pidä tilannetta kuitenkaan ihan mahdottomana. Jos lapsella tosiaan on kaksi kotia, eli on vuoroviikoin niissä, niin kukaan muu kuin vanhemmat itse ei välttämättä tiedä, että kumpi on se "virallinen" koti. Eihän sillä väliä olekaan, mutta jos vaikka tässä tapauksessa mummo ja kerhovetäjä ovat sellaisia hysteerisiä pilkuntarkkailijoita, niin he haluavat papereihin OIKEAT tiedot. Tuollaisessa tapauksessa todennäköisesti vanhemmat ovat molemmat huoltajia, mutta lapsi ei välttämättä tiedä edes koko sanaa ja mummonkaan kanssa tuskin asia on tullut puheeksi - miksi olisi? Eikä se edes ole mitenkään noloa. Ihan normaali tilanne.
Mitä tulee itse harrastukseen, niin minun lapseni on ollut ennen kouluikää mm. kansalaisopiston järjestämissä lasten kerhoissa siten, etten ole koskaan ilmaantunut itse paikalle. Kerhot ovat olleet koululla, joka on ihan meidän vieressä ja tuttu paikka lapsille mm. juuri kerhotoiminnan kautta. Ovat siis itse kävelleet paikalle, ilmoittautuneet parhaan kykynsä mukaan ja käyneet siellä viikoittain. Minun oma osuuteni on ollut maksun maksaminen laskulla, joka lapselle siellä on annettu.
ohhoh :D
meidän lasten kerhossa tuo ei kyllä olis onnistunu.. tai ei kyllä olis tullu mieleenkään laittaa noin pientä YKSIN kerhoon menemään. eikä nykyään ainakaan edes anneta lapsen yksin lähteä pois-vaikka asuisi kuinka lähellä. huh! kertoo kyllä jotain sunkin äitiyden taidoista jos " Ovat siis itse kävelleet paikalle, ilmoittautuneet parhaan kykynsä mukaan ja käyneet siellä viikoittain." huh!
Meidän lapsilla on neljä kotia, molemmat mummolat ovat myös lasten koteja. Ja meillä menee todella hyvin, lasten parhaaksi tämän teemme. Ei mitään ongelmaa. Lapset ovat erittäin onnellisia, ja me saamme 3 vikkoa aina lomaa lapsista kun lapset kiertävät neljää kotia ympäriinsä.
Meillä toimii ja tämä on hyvä systeemi.
Olemme erittäin onnellisia ja lapsista oikein näkee miten he ovat onnellisia, ei mitään vaikeuksia ollut koskaan. Näin me aikuiset sen näemme. Ovathan jo kiertäneet vuosikausia, joten heille se on jo rutiinia. Nuorin oli 8 kk kun alkoivat kotikierron.
Parempi että lapset kiertää kuin me aikuiset, jotta saamme olla omassa kodissa, lapset tykkää matkustelusta. Hankalinta on vaan niiden tarvaoiden kuljettaminen, joskus saa metsästää jotakin tavaraa joka on missä lie... käydään läpi kaikki kodit. Joskus löytyy joskus ei.
Ja sitten aikuisena lapset ihmettelevät, miksi heillä on sitoutumisongelmia, kyvyttömyyttä pysyvään parisuhteeseen, kiintymysongelmia kaikkiin "läheisiin" jne...
:(
En minäkään tiennyt lapsena kuka minun huoltaja on. Sitä joskus mm. koulussa kysyttiin (vaikkapa koulukuvauslomakkeeseen), niin en minä tiennyt tarkoitetaanko siinä isää vai äitiä. Ja asuin ihan ydinperheessä, jossa sekä isä ja äiti...
Oletko siis varma, että lapsi kysyttäessä ymmärsi mitä tällä termillä "huoltaja" tarkoitetaan?
Miksi lapsi pitää sotkea siihen kamalaan byroktratiaan, jossa on lähihuoltaja, koti ja sitten se toinen koti. Miksei yhteiskunta jos voi hypätä tälle vuosisadalle ja oikeasti tukea sitä, että lapsella voi olla kaksi kotia. Ei se rakkautta ja huolenpitoa vähennä.
Lapsen huoltaja on se jossa lapsi kirjoilla on, ja minne posti tulee. Isän luona lpasi on kylässä, se ei ole koti. Ei suomessa kenelläkään lapsella tai aikuisella ole kahta kotia, pitänee olla todella suuret tulot, että pystyy pitämäänkaksi kotia. Meillä on mökki, sitäkäkään emme pidä kotina, vaan vapaa ajan asunto, mökki, lepopaikka.. koti se ei ole virallisesti..! Sinne ei tule posti emmekä koskaan sano että mennään kotiin vaan mökille.
Lapsen pää menee pyörälle vähemmästäkin, ja sitäkö haluutte? Nyt näette mielenterveystilastot, lapset ovat aivan pihalla kaikesta.
"Lapsen huoltaja on se jossa lapsi kirjoilla on, ja minne posti tulee. Isän luona lpasi on kylässä, se ei ole koti."
Ahaa...No minun mieheni on lapsensa lähihuoltaja ja lapsi on kirjoilla meidän luonamme, eli posti tulee tänne meidän luoksemme...
Eli onko tämä nyt siis sitten se lapsen koti vai onko lapsi täällä vain kylässä...?
Kun kirjoitat, että lapsi asuu siellä missä on kirjoilla ja käy isänsä luona vain kylässä...? Mites meidän tilanteessa, eikös hänen kotinsa ole sitten täällä isän luona kun kerran on täällä kirjoilla?
Sittenhän lapsi käy vain kylässä äitinsä luona. Äitinsä luona hänellä ei siis ole kotia? Kyllä hän pitää kotinaan sekä isän että äidin kotia...Pitääkö meidän siis korjata tämä epäkohta ja informoida lasta, että olet äidin luona vain kylässä, ja ettei hänellä ole kuin tämä yksi koti?
Voi lapsi parkaa jos on pakotettu unohtamaan äitinsä.
Siis miten voi lapelle tehdänoin?
Ei sen puolen, jos mun lapset olisi pakotettu näkemään isän naiset ja asumaan sen otuksen kanssa, en olisi kyllä kehdannut lapsia enää katsoa silmiin. Olisivat saaneet unohtaa minut ja minä heidät. Minusta on aivan kauheeta edes ajatellakkaan että miehen naikkoset tulisivat meille tai lapset asuisvat semmoisen sutturan kanssa. Miksi ihmeessä jotkut vievät toisten miehet ja sitten vielä lapset??
Olisi hirveetä ajatella, että minä joka lapset olen synnyttänyt ja vauvasta asti hoitanut, yht äkkiä niitä ei olisikaan vaan heidät olisipakotettu asumaan isän ja sutturank ansa. Aivan kauheeta edes ajatellakkaan, että meillä olisi niin ikinä käynyt. Emme kukaan ole nähneetkään semmoisia, onneksi.
"Voi lapsi parkaa jos on pakotettu unohtamaan äitinsä.
Siis miten voi lapelle tehdänoin?"
Voisitko tarkentaa, että missä kohdin sanon, että lapsi on pakotettu unohtamaan äitinsä? Hän on vuoroviikoin täällä meillä ja vuoroviikoin äidillään. Miten hänet on silloin "pakotettu unohtamaan äitinsä"?
Etkös se ollut nimenomaan SINÄ, joka kirjoitti, että lapsella on vain yksi koti ja se on siellä, missä hän on kirjoilla. Minun mielestäni mieheni lapsella on kyllä kaksi kotia, toinen koti siellä äidin luona, samaten lapsen itsensä, mieheni ja lapsen äidin mielestä. Sinä olet ainoa, joka on ollut sitä mieltä, ettei lapsella voi olla kahta kotia.
no haloo... yhteishuoltajuudessa molemmat ovat huoltajia, vaikka lapsi virallisesti asuisikin toisen vanhemman kanssa. Vain yksinhuoltaja on ainoa huoltaja.
Muistan kun meidän lapsi oli toisella luokalla, niin koulussa pit piirtää perhe. Siinä sitten 8 vuotias miettii perhettä, kuuluuko isä siihen vai ei? Se on tavallaan kysely kuka kuuluu perheeseen ja mtien asut ja missä.
Meidään lapsen ei tarvinnut miettiä sitä.
Lapsi piirsi sisaruksensa ja minut isää ei piirtänyt koska ei asu luonamme. Koirakin kuului meidän pehreseen, tottakai, mutta ei isä.
Siinä oli vain yksi perhe ei ollut kahta. Joten kun lapselle kertoo fatktat miten asia on, ei synny vääriä käsityksiä eikä tarvi miettiä mistä se perhe koostuu.
Heh heh, ei mene läpi. Lapsi ei saivartele kuten sinä, vaan pitää kyllä omaa isäänsä perheenjäsenenään, asui tämä hänen kanssaan tai ei (paitsi jos äiti on kieltänyt tämän...).
Minä olen kasvanut ydinperheessä. Isä ei silti asunut samassa paikassa kuin minä, vaikka vanhempani eivät olleetkaan eronneet. Isä asui toisella paikkakunnalla työn vuoksi, ja reissasi muutenkin työn merkeissä kokoajan. Näin häntä parina viikonloppuna kuukaudessa.
Kyllä isä oli silti minun perheenjäseneni. Sinä se jaksat sitten viilata pilkkua tuon perhe- ja asumisasian kanssa. Kukin tavallaan ja tahollaan, mitä se sinua niin kovasti nassuttaa miten muut perheensä mieltävät? MIten se on sinulta pois?
"Siinä oli vain yksi perhe ei ollut kahta. Joten kun lapselle kertoo fatktat miten asia on, ei synny vääriä käsityksiä eikä tarvi miettiä mistä se perhe koostuu. "
Kyllä isä on lapsen perheenjäsen vaikkei asuisikaan tämän kanssa. Ei perheenjäsenen kanssa tarvitse välttämättä asua. Vaikka siskoni muutti kotoa kun tuli täysi-ikäiseksi, oli hän silti minun perheenjäseneni. Vaikka minä muutin kotoa kun tulin täysi-ikäiseksi, ovat isä ja äiti silti minun perheenjäseniäni.
Vaikka lapseni asuu virallisesti minun kanssani ja on isällään vain joka toinen viikonloppu, on isä silti hänen perheenjäsenensä. En ikinä menisi sanomaan omalle lapselleni, ettei isä kuulu sinun perheeseesi, koska ei asu sinun kanssasi!
Niin no, vähän vaikeita joskus lapselle on käsittää perhe... Esimerkkejä tosielämästä:
Omalta pojaltani tarhan hauskassa haastattelussa kysyttiin 2-vuotiaana, ketkä kuuluvat hänen perheeseen. Poika vastasi minut, mieheni ja mieheni vanhemman lapsen. Poika on aina tavannut isäänsä hyvin paljon, lähes puolet ajastaan. Isä-suhdetta olen aina kannattanut, ja pojalla onkin hyvä isä.:) No, vastauksen selittää osaltaan nuori ikä...
Nykyään samainen 6v poika vastaa perhekysymykseen:
Äitin luona perheeseen kuuluvat äiti, mieheni, uusveli sekä pikkusisko (2v)
Isän luona perheeseen kuuluvat isä, isän puoliso sekä pikkusisko (1v)
Homma siis hanskassa, minun mielestäni.:)
Miehen pojalla oli aikoinaan koulun alkaessa myös sellainen tehtävä, johon piti kirjoittaa perheestä, ja missä asuu (rivitalo, omakotitalo, kerrostalo...) Hän on puolet ajastaan äidillään ja meillä. Äiti asuu kerrostalossa ja me rivarissa. Poika kysyi apua, että mitä siihen pitää laittaa. Laittoi sitten molemmat.
Hän laittoi perheeseen isänsä ja äitinsä hyvin pienellä sutaisten. Ei laittanut kummassakaan kodissa olevia uusia puolisoita tai sisaruksia, koska pelkäsi sen harmittavan äitiä tai isää. Se harmitti minua, ja asiasta puhuttiin paljon mieheni kanssa... Ikäbä juttu, kun lapsen sellaista pitää mukamas miettiä. Kuitenkin arkikielessä puhuu perheestä isän luona ja perheestä äidin luona, ja tulee äärimmäisen hyvin toimeen kaikkien kanssa.
Poikani kaveri oli sänttärijuhlilla kylässä. Jotain juttuja tuli pikkusisaruksista, kun poikani tuumasi, että kun hänen sisko ei ole kotona. Poikani kysyi hyvältä ystävältään (6v) että onko hänellä siskoja tai veljiä? Poika mietti, ja vastasi ettei oikein tiedä... Ihmettelin ensin, mutta sitten hänen äitinsä kanssa juteltuani kävi selväksi, että pojalla asuu äidin luona äidin uuden puolison poika ja isän luona uuden puolison tyttö. Onko sitten bonus siskoja ja veljiä... Ei verensukua, mutta kuitenkin olemassa ja perhettä. Vaikea se on joskus lapsen hoksata, kuka on ketäkin. Jos tilanteet ovat pysyviä, lapsi oppii asian laidan. Liika muutos on pahasta.
Totta... tyttäreni piirsi itsensä lisäksi veljensä, minut, uuden puolisoni sekä isänsä (joka ei todella asu saman katon alla meidän kanssamme) :) elukoita unohtamatta.
Meillä on kahdeksan kotia. Asumme joka talossa vuorotellen, meillä lapset opettelevat parhaillaan teiden nimiä missämilloinkin asuvat, joka aamu pitää sanoa mistä kodista lähetään.
Tulevat sitten johonkin kotiin, onneksi on kännyt voi ilmoittaa missä kodissa ollaan minäkin päivänä.
Reput selkään vaan ja kamat kasvaan kun mennään toiseen ja kolmanteen kotiin, milloin mihinkäkin.
Voi että lapset tykkää ja ovat onnellisia. Ei mitään ongelmia ole ollut 9 vuoteen. Ovat niin onnellisia, me kans, aikuisiva joskus väsyttää tää reissuaminen, mutta onneksi lapset ovat onnellisia.
Älä jauha p.as.k.a.a Lissu.
pitääpä kysyä pojalta kun tulee eskarista, että tietääkö kuka on huoltaja :)
Muista kysyä sillai johdattelevasti, jotta saat semmosen vastauksen kun haluat!
Meidän perheeseen kuuluu koko kerrostalo. Asumme kaikki samassa talossa. On laaja perhe.
Talossamme on 32 asuntoa, ja keksimäärin 4 asukasta per asunto eli iso on meidän perhe
"osoitetta ja huoltajaa. Hän ei teinnyt missä asuu, eikä kuka on huoltaja!
Että näin sekaisin on tämän päuivän lapset. Eivät tiedä missä asuvat ja kuka on huoltaja.
Kun hain lapsen, kerhon ohjaaja kysyi sitä minulta,. sanoin etten tiedä kumpi on laitettu huoltajksi ja mikä on lapsen kotiosoite.
Antoivat lapun kotiin täytettävksi, hävetti niin vietävästi lapsen puolesta."
MIKÄLI näin olisi ollut, niin mikä mummu sinä luulet olevasi, jos et osaa lapsen puolesta vastata tällaiseen kysymykseen? Kyllä nyt Mummin pitäisi tuollaiset tiedot lapsenlapsestaan tietää (osoite, huoltaja) mikäli on lasta kuskaamassa harrastuksiin.. LAPSENHAN ei tarvitse ymmärtää käsitettä huoltaja.
Kolmen harrastavan lapsen äitinä ymmärsin aloituksen ihan hyvin. Ymmärsin myös tuoreen eron kokeneen lapsen hämmennyksen tilanteessa, jossa lähihuoltajuudesta ilmeisesti vasta "ollaan sopimassa" eli suomeksi sanottuna tapellaan parhaillaan. Koko sotku on niin hämmentävä emotionaalisesti, että lapsi mykistyy huoltajuutta koskevasta kysymyksestä. Ehkä jompikumpi vanhemmista on kehottanut lasta olemaan puhumatta perheen sisäisistä asioista ulkopuolisille. Eikä huoltajuutta ole viitsitty selvittää edes lapsen isovanhemmalle, joka saa kuitenkin kuskata lasta harrastukseen.
Kyllä ainakin täällä maalla on urheiluseuroja ym. joissa riittää paikalle saapuminen ja siellä ilmoittautuminen. Kaikki ei kaikkialla tapahdu kuten teidän kaupunginosassanne Hesassa.
Mutta onhan todella merkillistä jos esim. lähiivanhemmalla menee huoltjajuutta kysyttäessä sormi suuhun: Kokemusta on paperien toimittamisesta todisteeksi yhteishuoltajuudesta muutamaankin paikkaan. Ei olis tarvinnu viedä, jos toinen vain olisi ilmoittanut noihin paikkoihin
Tuohan on ihan selvästi keksitty, ettei mummo osaa sanoa mikä on lapsenlapsen osoite. Kerran ilmeisen lähellä lapsenlastaan asuu, kun pystyy harrastukseen kuskaamaan. Jos on noin hutera pää mummolla, en antaisi hajamielisen isovanhemman viedä/hakea lasta mistään.
Lissun tarinoita varmasti. Lissu keksii vaikka mitä, sairaspää saa aikaiseksi monia aloituksia
Lissulässy mummo se on ollu. Keksitty tarina.
Noin dementoituneen mummon kanssa lapsen on vaarallista liikkua ,pian ovat molemmat hukassa ja poliisi sekä armeja hakee niitä lähimaastosta.
Pelottaa tuolaiset ihmiset, kun antavat lapsensa noin sairaan ihmisen huostaan.