moottorisaha

Sohojo vaan präisky, ku mä polijin kirkolta kotia päin. Mulloli pyäränjopparilla uus moottorisaha paketis ja sarves kilaji mukavasti kalijat ja kossu. Molin hyvällä päällä, vaikka satooki rapaskaa, ja Kainaastonloukoon lumia präiskötti joku uurella tojotallansa mun märijäksi jo mennes.

Viimmeeses mutkas ennen kotomarkkia mä kuulin pyssyn pamahruksen ja kauhiaa äläkkää. Ku mä pääsin pihahan, näin notta naapurin Pertti riahu puusolan tyänä pyssyn kans ja solan kivijalaan viäres oli kaks kuallutta kissiä.

- Tapakko sä jumalauta mun kissit? Mä huurin ja polokaasin jarrut kii. Pyärä pysähty ku seinähän ja mä kaaruun nurinniskoon sen kans. Molin varma notta ainaki kossu hajos siinä rytäkäs ja enää minen ollu hyvällä päällä.

Pertti toikkarootti mua kohoren, se roikotti toises käres kuallutta kissiä ja toises kivääriänsä.

- Sullon Matti saatana aiva liikaa nuata elukoota, aiva liikaa Matti saatana mä sanon!


Soli meleko kovaa juavuksis, oli kuulemma keitelly omiansa Prännarin mettis ja viälä retostellu kylällä notta ny on sitte sellaasta lääkkyä nottei valtion tavarakaa pärijää.

Mä sanoon, nottei soo ihimisten tyätä ruveta toisten kissia teurastamaha iliman lupaa, mutta se oli jo lähärös, eikä kuunnellu mua ollenkaa. Se mennä hontturootti pitkin ojanpenkkaa ja molaji itteksensä.


- Soon asia ny niin notta Pertil on tussari, soon asia ny niin ny ja saatana ma sanon notta Mallilan rakit lähtöö täältä helvettihin huutamasta soon sellaanen laki jotta ny...

Enempää minen kuullu, ku se katos pyssyynensä mutkahan.

Mä istuun horvin siinä portahilla ja kattelin niitä kissinraatoja. Soli Pertti tipahuttanu toisen keskelle pihaa ja siinä se retkotti pää tohojona. Mä meinasin siivota ne pois haisemasta, mutta sitte mun silimäni osuuvat pyärähän ja mä päätin notta otan suruhuni yhyren kalijan. Noliki kaikki potut ehejinä ja muutaman kalijan jäläkehen mä aukaasin koskenkorovan ja menin tupahan lavittahan istumahan. Ulukona alakoo olla jo pimiää ku mä sain koko potun juatua. Menin pihalle vähä hengittelemähän ja siälä ulukona mun silimihini osuu taas se melekeen päätöön kissi ja se toinen, jolta Pertti oli onnistunu tosahuttamahan koko peräpäänki aiva tohojoksi. Mua alakoo ottaa nii helevetisti aatamihin, jotta minen tiänny mitä olisin teheny. Nevan takaa pilikotti valua ja mä päätin lähtiä kyläälemähän Pertin tyä. Tolisitta ittekki nauranu jos olisitta nähäny Pertin akan ilimehen ku ma tryskäsin eteesestä suaraha keittiöhön ja prämähytin moottorisahan käyntihin. Sylyvi huusi Luajaa ja Herraa ja piteli syränalaansa ja juaksi sitte heräättämähän Perttiä sohovalta. Mä menin sen peräs ja annoon konehelle lisää kaasua ja tempaasin olohuanehen pöyrän palooksi. Siinä vaihees Perttiki oli jo tullu tolokkuuhinsa ja päästyänsä ylähä sohovalta se alakoo huutaa niinku salavettava. Ku se näki mun ilimehen, se peräänty takaasi keittiöhön akkansa suajihi. Mä annoon sahan soira, jurvalaaset parokkikalut meni nätisti palooksi ja kirijahyllysta vaa primahteli krääsat alaha. Ku molin miälestäni tarpeheksi tuhua teheny, mä sammutin sahan ja menin Pertin etehe seisomaha. Mä kopahutin sitä sahalla reitehe.
- Soli Pertti viimmeenen kerta ku mun kissit tapoot, Pertti saatana son asia ny niin.

Niin mä sanoon ja lähärin kotia.