Asiasta on kirjoitettu paljonkin lehdissä. Minä toteutan pitkäaikaisen haaveeni, menemällä avioliittoon.
Naimisiin + 65-vuotiaana.
Maarit- neiti 67
64841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Että oikeen haave mennä naimisiin. Minä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja otin eron.
Suosittelen kaikille 65 avioeroa. Nauttikaa jäljellä olevista vuosista.
mites sit kun nauttii tästäkin elämästä hyvän ja rakkaan puolison kanssa aika kurjaa olis tästä nyt heittäytyä yksin eläjäksi on se vaan kiva että on mies kotona odottamassa tai tietää ainakin että se on tulossa en vaihtais vapauteen sitä nimittäin on ihan tarpeeksi nytkin kukaan ei hengitä niskaan eikä määrää mitä teet rakastan rakastan rakastan...
Onneksi olkoon!
Vihkiminen ei tulisi mieleenkään. Yksin viimeinkin, en vaihtaisi mieheen tätä vapautta.
On viikonloppumies, meille molemmille sopii tällainen järjestely. Nähdään usein viikonloppuisin, itse olen eläkkeellä, mies käy vielä töissä.
Olen ollut naimisissa melkein koko ikäni, menin nuorena naimisiin. Liitto ei onnistunut, mutta siinä vain kitkuteltiin. Nyt olen onnellinen sinkku.
Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sitä enemmän pidän eläimistä.
Pätee avioonkin.
Toinen viisas sanoi:
Avioliitto muistuttaa piiritettyä linnoitusta. Sisällä olevat haluavat ulos ja ulkona olevat sisälle.
Kellä mitenkin.
Onneksi meitä yhdessä onnekkaitakin maa päällään kantaa.
Ei kaikki astu pas*aan.
Minäkin haluaisin naimisiin.Olen ollut yksin 30 vuotta, nyt maistuu tylsälle yksin olo. Ei vaan löydy miestä.
Etsit väärästä porukasta. Kokeile ikäisiäsi.
Voi voi, kylläpä olet ronkeliksi heittäytynyt ku et ole tuohonikään mennessä miestä löytäny, mut parempi yksin ku huonossa parisuhteessa, jossa kaikki on muuttunut tylsäksi ja kaikki puheenaiheet on jo kaluttu moneenkertaan.
Yks sukulaiseni meni 55v toisenkerran naimisiin, eka ero tuli mustis miehestä35v aviosta, sit löyty uus mies ja oli kihloissa 5v ja sit tuli joku pakkomielle mennä vihille, mut sit miehelle alkokin taas maistua alkoholi ja nyt on 10v liitto ollut katkolla, ties montako kertaa..on vaan niin vaikeaa erotakaan kun se yksinjääminen hirvittää kumpaakin...on meitä moneksi.
Itsekin olen eronnut, ja ainut mitä olen eniten katunut, että en jaksanut erota aikasemmin. Monta lyhyttä ja yksi pitkä suhde on tullut koettua eron jälkeen, mutta yksin ei vaan ole hyvä olla kovinkaan pitkään, mutta väkisin ei kannata edes yrittää etsiä ketään ja ne "laastarit" ei ole hyvä ratkaisu kenellekään.
Onnea!
Tässä abassiintiaanien avioliittorukous, enkeleitä matkallenne:
Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.
– Apassi-intiaanien avioliittorukous -
Just joo, onko muuta lainattua tarjolla tänään?
No ei nyt juuri tule mieleen :). Mut jos tulee niin laitan sulle, jooko? :)
Mä lähen vähän reisuun joten en ihan ainakaan varmaan tänään enää laita lainattua.
Sitä paisti minä tykkään tuosta avioliittorukouksesta, se ei ole liian lälly eikä kermalla kuorrutettu vaan toivottavasti tällekin parille todellisuutta.
Mee tohon musaketjuun, jos lainattuja kaipaat.
Sieltä löytyy lainauksia juutuupista, allakasta, wikistä........
Mikä sua vaivaa? Nousitko pylly edellä?
Taitaa kommentoijaa enemmän harmittaa ettei kukaan ole sitä taputtamassa...
Aivan ihana! Mut ku - se mutku! Ei se yksistään onnistu - pitää olla kaksi. - Tästä kyynisestä, todelliseen elämään perustuvasta kokemuksesta huolimatta - kaikille avioon astuville Rakkaudella onnea!
Ihanaa. Mukavaa on aviossa, alkaa meilläkin jo 40 yhteistä vuotta lähestyä.
Yhtä suurta onnea teille toivotan!!
Ketjun aloittaja lienee viettänyt elämää sinkkuna tähän saakka. Elämä on lyhyt, joka on hyvä kokea sellaisena kun se eteen avautuu. Jos elää koko elämän tai suurimman osan siitä ylhäisessä yksinäisyydessä, jää yksi osa elämää elämättä, nimittäin parisuhde jota avioliitoksi kutsutaan.
Onnea matkaan sillä tiellä jonka valitsee.
Kukin elää kuin parhaimmaksi näkee. Yksin tai yhdessä. Kuka niiden paremmuuden pystyy mittaamaan?
Itse olen ollut onnellisesti naimisissa nuoresta asti.
Moni elää onnellisesti yksin.
Eikä häneltä välttämättä jää mitään elämättä.
On kaksi eri asiaa elää parisuhteessa tai yksin sinkkuna. Vaikka elämäni parisuhteessa oli elämän ruuhka aikaa kymmeniä vuosia, oli se todella rikkaampi , mielekkäämpi vaihe kun tämä yksinolo.
Noljottaa nyt päivästä toiseen ja miettiä miten tämänkin päivän iltaan saisi vietettya, teko menemisiä ja tulemisia, se on siinä.
Jos aiot matkustaa lomailemaan tutkaile kuka naisystävistä olisi sellainen jonka kanssa voisi jakaa kämpän ja menemiset niin että molemmat olisivat tyytyväiiisiä. Ei seuramatkoilla auta muu kun valita molempia miellyttävät retket eri kohteisiin. Siis kompromisseja sillä seurauksella, meniköhän oikein? Matkatoimistot kiskovat yksinmatkustavalta kalliisti omasta huoneesta,
Sitten tämä luonne, pelkään minusta tulevan sellainen kääkkä vanha akka joka aina valittaa joka asiasta. Kulkee suu mutrussa, huivi tai lätsä tiukasti päässä ettei hiukset sotkeudu. Kohteena joku mummu-kerho jossa valitetaan tätä nykymaailman menoa, malliin kyllä asiat oli ennen paremmin. Jos ei muuta löydy niin vaahdotaan noista koirien kusettajista, jotka sotkevat koirien jätöksillä kävelyteiden reunukset ja lasten koulutiet.
Surkea on tulevaisuus jos tälle reitille jämähtää!!!!
.Toteuta unelmasi - elä täysillä. Täällä ollaan vain kerran. Rakkaudella ja muita kunnioittaen - .
"kääkkä vanha akka", enpä usko sinusta sellaista tulevan, niin olen kirjoituksistasi ollut lukevinani. Sinusta ja meistä muista huumorintajuisista varmaan harvasta sellaista tulee.
Uskon, että meitä on joka junaan. Minulle on elämä ollut tosi mukavaa, kun sain hyvän puolison. Hyvin tyhjää olisi ilman häntä.
Mutta uskon myös, että osa meistä naisista ei ole luotuja parisuhteeseen. On naisia, joille riittää toisen naisen mies, käväisijä, helppohoitoinen, jonka kanssa vain pidetään hauskaa.
Toisaalta taas eivät kaikki naiset tunnu kaipaavankaan miestä, enkä nyt puhu lesboista.
Onnea tulevalle liitollenne.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kirkkohäät vai maistraatti?
Minä menin naimisiin hieman "vanhemmalla iällä" maistraatissa. Jossain vaiheessa oli ajatuksena et sitten kun tietty vuosimäärä tulee täyteen järjestäisimme avioliiton siunaamisen sitten kirkossa.
ja osaanotto alottajalle !
ennuste,,, huonosti tulee käymään,,, puolison perilliset tulee olemaan kuin hyeenat sun kimpussa.
Nuoruuden rakkauden ymmärtää, nuoruudessa solmittu avioliitto on se oikea ja normaalia toimintaa,
mutta vanhana ei sitä voi ymmärtää,
enemmänki vaikuuttaa hölöläisten hommalta,
empä onnittele,
enemmänki otan osaa ja pahoittelen suuren tyhmän teon vuoksi,
Mistä sinä tiedät, onko perillisiä olemassakaan????
Naimisissa ollessa on perintövero pienempi.
Kyllä se rakkaus iäkkäämpänäkin on oikeutettua. On vähän erilaista, mutta perusjutut eivät muutu. Ja mitäpä se muille kuuluu, jos kaksi avioon haluaa.
Minkää leikisti naimisiin. Osta huntu ja puku, kutsu vieraita, joku puhelias voi toimittaa papin virkaa. Saat olla morsiamena keskipisteenä :)
Itselläni on honoja kokemuksia tuttujen vanhemmalla iällä solmituista avioliitoista. Itse en enää naimisiin mene mistään hinnasta.
Korkeintaa silloin voin sanoa että voit avioitua huoletta, jos miehellä ei ole rintaperillisiä ja olette suunnillen yhtä varakkaita, muuten teetä avioehto jos ukkeli on köyhä ja itse olet varakkaampi.
Voihan nokka, kun täällä pitää ohjeistaa aikuisia ihmisiä.
Avioliittoa takana 43 vuotta ja jatkuu edelleen. Turhat tuttavat sen sijaan olen jättänyt kaikki pois. Ihmiset ovat rasittavia marisioita ja inhoan kahvikutsuja. Tilalle olen ottanut ihania lemmikkejä, koska nyt minulla on niille aikaa. Olen onnellisempi, kuin koskaan aiemmin.
Minulla on yhteisiä vuosia mieheni kanssa takana 30 vuotta. Nyt olemme eläkkeellä ja elämä on tasapainoista. Mieheni on paras ystäväni, meillä on oma hirtehinen huumorimme, mieheni nauraa minulle päivittäin, sillai hyvätahtoisesti, samoin minä hänelle. En vaihtaisi elämääni yksinoloon...niinkaun kuin saamme yhteisiä elonpäiviä. Lapsiakaan kun ei ole, toinen on sitäkin tärkeämpi.
Nuorena tunsin itseni usein yksinäiseksi, kohtasin mieheni vasta yli 30v. enkä ole katunut yhteistä elämäämme. Toki meilläkin on ollut omat sotamme ja kriisimme luonteiden tasottamisen vuoksi, mutta pikkuhiljaa olemme fiksautuneet ymmärtämään toisiamme. Tokihan vanhempana ei enää sitä nuoruuden kiihkoa, on vaan kiintymys ja hellyys.
Sinulle nuori/vanha morsian, onnea kaikesta sydämestäni.
Aloitus viittaa 70-palstalla käytyyn keskusteluun.
"Varoittakaa avioon aikovaa neitiä"
On olemassa puoltavia seikkoja miksi avioidutaan ikäihmisinä.
Esim. jos seurustelevan parilla on lapsia aikaisemmista suhteista. Joku lapsista on ikäihmisen läheinen. Jos jotain vakavaa sattuu lupa tarvittaviin toimenpiteisiin kysytään lapselta ei avopuolisolta tai kihlatulta.
Onnea vaan. Ihanaa, kun haaveet toteuvat. Itse en enää halua naimisiin, en haaveile edes muutosta jonkun kanssa samaan osoitteeseen. Hyvät kokemukset jäi kahdesta parisuhteestani. Totuus on vieläkin täällä maassamme, että aviossa olevia arvostetaan enemmän kuin sinkkuja. Eilen taas kuulin kuinka suku vain odottaa yksineläjän poisnukkumista, jotta pääsisivät perimään. Avioliittohan on myös taloudellinen ratkaisu.
Rahat voi lahjoittaa elossa oleville olympiaurheilijoille.
Ei ole ikä rajaa!
Itselläni on takana kaksi avioliittoa, yhteensä 43 vuotta, eli lähes koko aikuiselämäni. Toinen kesti 34 vuotta miehen kuolemaan asti. Enää en avioidu, en muuta kenenkään kanssa yhteen ja kartan kaikenlaista sitoutumista. Aikansa kutakin, nautin vapaudestani.
Tosin minulla on pari ystävätärtä joista toinen avioitui yli 60 vuoden iässä ja on katunut tekoa jo viimeiset kolme vuotta. Toinen pyrkii avioon kynsin hampain, elää miehen elämää, passaa miestä vuorokaudet ympäri, vahtii mustasukkaisena ja nalkuttaa, nalkuttaa, Hänellä on jo toinen samanlainen suhde meneillä. Ensimmäisen lopetti kun kihlasormusta ei tullut, eikä kosintaa. Pelkään pahoin, että ei tule täsätkään.
Yhteistä näillä ystävättärilläni on, että ehtivät elää yksin vuosikymmeniä, lähes yhtä pitkään kuin minä avioliitoissa. Eli ihminen haluaa aina muuta mitä sillä on.
No niin, asiasta kirjoitettiin tämän päivän Helsingin Sanomissa.
Tosin 60 ikäiset olivat kyseessä.
No niin, asiasta kirjoitettiin tämän päivän Helsingin Sanomissa.
Tosin 60 ikäiset olivat kyseessä.
Artikkelissa käsiteltiin myös eronneiden yli kuuskymppisten määrää, joka lisääntyy vuosi vuodelta. Moni oivalsi pitkän avioliiton paikallaan polkemisen jälkeen elämän ainutkertaisuuden ja lähti nuukahtaneesta suhteesta uuteen ja vapaampaan.
Kun nuorena nai toistensa muuttaminen ja harhakuvat rakkaudesta ovat virheitä joita tehdään. Sana rakkauskin kyseenalaistettiin.
Vanhemmat toisensa löytäneet osaavat arvostaa jo oman elämänkokemuksensakin perusteella kumppaniaan juuri sellaisena kuin hän on.
Artikkelissa myös korostettiin seksuaalisuuden tärkeää asemaa parisuhteessa.
Usein puolison kuoleman jälkeen etenkin naiset jäävät elämään leskenroolia. Leskenä olemista perustellaan sillä, että lesketeivät kaipaa kumppania esim. seksiin.
Kuitenkin seksuaalisuus kulkee mukanamme aina hamaan loppuun asti.
Tykkäsin siitä kuinka haastatteltava pari kävelivät käsikädessä ja näyttivät tunteitaan avoimesti, mutta luonnollisella tavalla.
Kel onni se saa näkyä ; )
Lähden kohta korpimökille osoittamaan tunteitani avoimesti ; )
Onneksi on paljon meitä nuorena onnensa löytäneitä.
Oletko koskaan oikeasti rakastanut, ja rakkauden voiman käsittänyt?
Olisi se mukavaa kokea kerran avioliittokin,mutta se toinen puolisko pitäisi ensin löytää! Kaikkee muuta on tullutkin koettua(ei nyt aivan).Poikakin jo aikuinen ja oma perhe.Eiköhän tässä vielä ehditä,tosin koskaan ei tiedä,milloin viimeinen päivä,siksikin pitäisi täysillä elää! Täytin tässä kuussa 65v.ja "pitkät vapaat"alkoivat!
Yksi ihmiselämän suurimpia onneja on löytää oma vastakappale jo nuorena, ja saada onnensa säilymään aina vain.
Olla ja elää toisen kanssa, antaen ja saaden.
Aina varmana toisen välittämisestä.
Vaimo rakas@
Oletko yksinkertainen?
Kirjoitin HS:n artikkelista en itsestäni.
Kysyit olenko koskaan oikeasti rakastanut ja rakkauden voimaa käsittänyt.
En silleen kuin sinä koet vaan silleen kuin minä koen.
Aamun lehdessä oli juttu et n.60v ja yli ovat innokkaita menemään avioon. Enää ei haluta olla yksin lopun ikää vaikkapa leskenä.
Ei tulis mieleenkään enää tässä iässä avoitua,takana kaksi pitkää epäonnistunutta muuta suhdetta,onneksi en höpsähtänyt rakkauden huumassa niin paljon.
Huonosti olisi käynyt noin niinkuin taloudellisesti jos kaikki olis menny jakoon.
Nytkin istun jälleen mökillä,harrastuksiini kuuluu vuokrata mökkejä pitkin Suomea,aina eri paikasta.Tutustuu uusiin paikkoihin,kyliin ja kaupunkeihin,maaseutuihin ja paikallisiin ihmisiinkin.
Tähän ei tarvita edes miestä,olen kuin lastu lainehilla,vapaana kaikesta.
Mutta jos joskus joku sattuu juttelemaan mukavia,en käännä selkää myöskään.Silmät auki silti eletään,ja vannomatta paras.
Onni ei tule etsien.
Minäkin huumaannuin joku aika sitten, oli niiiiiiiiiiiin ihana mies ja äkkiä piti päästä yhteen.
Eipä kauaa kestäny kun halusin äkkiä eroon, ja tunnen itseäni nyt sen verran, etten hetken huumasta muuta yhteen enää.
Ei se niin ole, että jotkut valitsevat yksin elämisen, onhan meitä nimenomaan naisia jotka on hylätty pitkän avioliiton jälkeen. Kun vuosia erosta on jo kertynyt, olisi ihan mukava löytää joku miesystävä, mutta yhteen en haluaisi muuttaa.
Kyllä se nuoruuden avioliitto - jos onnistuu - on se oikea ja perhe, jossa jo seuraavaa sukupolvea, isovanhemmuutta emme voi koskaan jakaa. Kadehdin sisaruksiani, jotka viettävät esim. juhlapyhät yhdessä myös niiden muiden isovanhempien kanssa. Minä olen aina suuren osan juhlapyhiä ja viikonloppuja aivan yksin, hirveä kohtalo tässä iässä kun oli tottunut monenlaisiin ihmisiin ympärillä, yksinäistä ei kutsuta oikein mihinkään pilaamaan tunnelmaa.
ONNEA aloittajalle - rohkea olet -
Jäin jotenkin miettimään Sinua. Samansuuntaiset ajatukset liikkuvat minunkin päässäni.
Oman pikkuperheeni lisäksi perin miesystävältä hänen pikkuperheensä. Tytär voisi olla iältään tyttäreni ja tyttärentytär lapsenlapseni. Minut kutsutaan tärkeisiin juhliin kuten pian tyttärentyttären tekniikan kandidaattitutkinnon kahvitilaisuuteen. Joulun kyllä vietän omien lasteni kanssa ja paljon olen yksinkin. Juhannuksena valitsin urheiluseuran saunan lämmitysvuoron, koska ajattelin hyvin joutavani kun ei ole noita sosiaalisia velvollisuuksia. Ihmisiä kyllä riittää. Eilenkin olin eläkeläisyhdistyksen ulkoilupäivässä ja sitten illalla suunnistamassa hyvän ystävän kanssa. Meitä on yleensä kolme iloista rouvaa, mutta yhdellä oli muuta menoa. Olen yhden sun toisen saanut houkuteltua mukaan.
Minäpä olen asunut avoliitossa hiukan yli 20v hyvä näin. Olin nuoruuden aviossa 3 lasta sain ja nyt löysin poikamiehen hän olisi halunut naimisiin ,mutta tyytyi minun mielipiteeseen.Molemmat olemme erittäin tyytyväisiä,Rakkautta on ollut.
Marit-neiti 67
Katso tänään klo 13 alkava kotimainen elokuva ja mieti vielä kerran!
No, huumorilla tämän kirjoitin, koska niin paljon on petetyksi tulleita ja mihinkään vastauksiin et ole ainakaan vastannut omalla nikilläsi.
Olihan tuo kiva aloitus, joka sai ainakin mielipiteitä esille, mutta "toinperään", tuskin täältä kyselisit ohjeita, jos aikomuksesi on tosi?
Harmi, että silloin kun itse menin naimisiin, niin ei ollut nettiä, että olisi voinut kysyä neuvoa. Tätini kyllä opasti ottamaan rikkaan miehen, mutta onneksi vanhempani ei siihen opastaneet ja hyväksyivät valitsemani.
Onhan tuossa ollut tyyntä ja myrskyä.
Elämäänhän kuuluu tyyntä ja myrskyä. Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat ihailleet minua siitä syystä, että olen uskaltanut elää. Itse eivät ole kertomansa mukaan uskaltaneet. Joskus menee pieleen, mutta kokemus on sekin. Vuosien kuluttua ajattelee vähn ikävämpiäkin juttuja pikkuisen hymyillen. Kohdalleni ei ole sattunut henkistä tai fyysistä väkivaltaa erityisen paljon, ei myöskään päihdeongelmia.
1943
Ihailen elämänkatsomustasi, joka kumpuaa siitäkin, että olet jäänyt nuorena leskeksi. Silloin on vapaa kokemaan uusia suhteita harkintakykynsä mukaan.
Jotenkin tuo "Gabriel, tule takaisin" elokuva muistuttaa aina minua siitä, kun nuoruudessani osui tällainen "rakastunut hullu" kohdalleni, joka halusi/vaati minua eroamaan.
Niin vanhanaikainen olen, että perhe ja kaksi lasta, jotka on saatu aikaiseksi, ei missään tapauksessa voi tulla hylätyksi, olipa rakkaus kuinka suuri hyvänsä jonkun toisen taholta.
Sehän hauskaa, onnea!
Ihmettelen vain isseksein, miksi vasta nyt. Tai onhan nytkin ennemmin kuin myöhemmin.
Maarit neiti, minäkin haluaisin naimisiin mutta kun morsiameni pitäisi olla neitsyt,jotta voisi laittaa puhtaan ja valkoisen hunnun päähänsä niinkuin ensikertaa avioon sitoutuvalta edellytetään.
piiasta on neitsyttä ettiä,
" myöhäkö yllätti "
hah, minkäs ikänen neitsyen pitäisi olla ?
jos etsit kuuskymppistä neitsyttä et taatusti löydä, muuta kuin hroskoopin omaavan neytsytmerkisen,
voitko perustella m ik si sun morsiamen pitää olla neitsyt, ?
jos neitsyttä etsit sinun pitäisi kysella 16 v - 19 v jos siitä ikäluokasta vielä joku on neitseelinen,
sitäpä tässä itsekkin olen arvuutellut neitsyiden löytymisen suhteen,mutta kun en ole itsekkään loveen langennut niin ajattelin että olisihan se tasavertaista niiden aviollisten ilojan kanssa.Niin ja niihin perusteluihin tullakseni olettaisin ettei sitä enää näillä kymmenillä kovin kannattaisi alkaa hurjastelemaan,kun kokemattomia kumpikin oltaisiin.
Jos haluat mennä naimisiin, niin mene. Eipä tarvitse katua kuolinvuoteellaan sitä, että miksi en silloin mennyt naimisiin :(
Pääseehän sitä eroon halutessaan, tehkää sentään avioehto. Pitkään yksin eläneen on aika vaikea sopeutua parisuhteeseen.
Minä en näillä näkymin haluaisi sitoutua kehenkään, mutta varmaa ei tässä elämässä ole mikään muu kuin kuolema.
Onnea vaan kovasti!
Tuo totta aika useinkin, et yksin kun asuu, vaikea sopeutua enää parisuhteeseen saman katon alla.
Vaikka olis kokemusta pitkästäkin parisuhteesta, tai ehkäpä juuri siksi :)
Eikös joku ole joskus todennut, että naimisiin mennään, kun ei enää ole muuta tekemistä? Rakkaus kyllä panee sinkkuihmisenkin niin sekaisin, että sopeutuu. Sivusta seurasin, kun pikkutarkka tuttavani yli kuuskymppisenä löysi miehen ja avioituivat. Oli vielä pikkutarkempi ja onnellisia olivat. Ei se sopivan löytäminen aina ole niin helppoa - eikä tarvitsekaan olla.
Minulla on vain viikonloppumies. Silti saa käydessään asuntoni sekaisin. Ahdistun jos tavarat eivät ole siellä mihin ne laitan. Mutta on hyviäkin puolia, ärtymys häviää viikolla, odotan taas viikonloppuna miestäni takaisin.
Ollaan joskus hänenkin luonaan, ei kovin siistiä, mutta ihan siedettävää. Ei minua toisen asunnossa epäjärjestys haittaa.