Denis Vinokur: Terveyden kiinalainen käsikirja

Posti tiputti jo pelottavankin kansanopiston kurssitarjonnasta kertovan lehden. Kaiken sen K1, ja MMA:n jälkeen olin kuintekin innostunut jostakin aivan muusta, kuten vaikkapa käymään kesken jumiin jääneen kielen kurssin loppuun. Tosin sekin oli saksa, "terve mieli asuu terveessä ruumiissa", näkökohdiltaan. Ulkoinen feminismi sen aiheutti.
Tarvitsin tätä alussa mainitsemaani kirjaa. Se oli vapaus, ja ote arkeen, mahdollisuus osallistumiseen, ja näin sisimmälliseen tasapainoon. Eikä mahdollisuutta yhteydenottamiseen, kuten kristillisissä se kerrottiin, heidän painostamisensa, kaikki se epäaito, teennäinen kohteliaisuus, ruma julmuus, hallitseminen.
Vaikka kirjan kansi olikin oranssi, ei se ollut ulkokultainen, myöskään viettijärjestelmää koskevilta osiltaan, tarjoten näin mahdollisuuden oman elämänkokemuksen kartottamiseen, taantumisen sijaan, myös niin monelle lapselle. Jonot jotka rohtokauppiaalle kiemurtelivat olivat täyttyneet aikuisista. Olin siis ollut sairas. Pakotien löytyminen kidutettuna tajuttomuuteen saakka oli lähes mahdotonta. Hoitajakin oli jo aivan neuvoton, hänen täytyi siis opiskella lisää, ja tästä aiheesta, minun kehoani vani esitellen, samankokeneena, ja samankaltaisesti, kuin heijastetta todellisuudesta, jo kaiken itselleen elämänrytmiksi, sen toiveeksi, sulkeneelle.
Kysymyksessä oli todellinen tietopaketti, kuitenkin niin tunteeton sisimmättömyydestä. Vielä monelle se oli tuntematon.
-Tämä kiinalainen lääketiede oli astmaattista ja märkää hommaa. Ehkä paraneminen aina oli sitä! Olihan kiina vielä lisäksi ihan kehitysmaa. Kirjan lukee totta tosiaan monta kertaa, siltä seisomalta, kuten Qiqong-harrastajat seisovat kädet nyrkissä ristissä navan yläpuolella, ja heidän kokemansa tasapainon sijasta, jää hektisyydessä, vain etsimään sitä. Helposti. Se on pieni pettymys, sisimmän valtaa kylmä suru, pettymys. Kirja siis sisälsi paljon asiatietoa ja sen sisältö oli hyvin monipuolinen.
- "Sä et voi ymmärtää tätä, jos sä et elä tässä." Sanoi moni sairaan lapsen vanhempi. Bertill-setäni oli todellisen näytön paikan edessä.
Laaja tietopaketti käsitteli hyvin helposti ja hauskasti, lähinnä merdiaanikanavia, selkiyttäen niitä kehosta, myös samanaikaisesti itselle. Se rentoutti, ja erilliset rentoutumishetket hypnooseineen, ja meditaatiokin jäi pois. Tarvitsin sitä, se johtui säikähtämisestä, ja siitä että joku oli yrittänyt pahoinpidellä, tehdä pahaa väkivaltaa, tehdä erilaista, ja oli pahoittanut siitä vain mieleni. Ei kukaan sellaista halunnut, eikä kirja sellaista esitellyt. Se oli turvallisuushakuisuuden rakentama perus-lähtökohta, eikä se ollut tarpeellista. Vain ihmisten huomaamiseksi....
Heidän suhtautumistaan huomaavaiseksi ja järjestysluvulliseksi oli mahdollista rakentaa näin, tuhoamalla jonkin osan heidän kehostansa, ja tehden heistä siten erilaisia. Tämä toi mukanaan väkivallatonta rauhanomaista suhtautumista, eikä vienyt pois mukanaan tullutta katalaa painostamista, joka oli itsen, sekä sisimmän ulkopuolista, eikä sille siksi voinut syvän tajuttomuuden takia, tiedottomuudestansa yhtään mitään. Meridiaani-järjestelmän syvällinen kuvaus, vaati itseltä myös tietopohjaa, sekä osallistumista. Kirjan mielikuvat sijoittuivat syvälle kiinanhistoriaan, kuten jade-dynastiaan ja varhais-historiaamme. Ja kaikkeen muuhunkin vihreään ja maanläheiseen.
-Luuletko sä että siinä on hyvä elää?
Tavoittelemani sisimmällinen tasapaino yhdistyi läheisyydenkyvyksi, lämmöksi ja vihamielisyydettömäksi iloksi, vapaudeksi ja yhteiseksemme, arjen ja elämän keskellä. Se mahdollisti palvelemista.
Myös muiden ihmisten hyvinvoinniksi rakentamisena, joka oli meidän kaikkien tarkoitus, tulevaisuutenamme, empatiaksemme, ja ihmisten lasten paikaksi, maapallollamme. Yksityis-elämämme vaati turvallisen ympäristön, ja miljöön, eikä kiduttamista saanut painostamisellakaan hyväksyttää, vain omaksi kehokseen, olemukseksi, sulkien ja eristäen loppu-elämäksi johonkin betonista muurattuun kolkkaan, syrjityksi.
Taideteokset puu-hiilipiirrokset paperille ovat paitsi ainutlaatuisia, myös ainutkertaisia elämässä, ja arvokkaista. Kirja kertoo sisimmästä, ja sisimättömyydestä, myös ihmisen jalouden ja nyky-yhteiskunnankin kiireiden keskellä korostamasta arvojen maailmasta, meidän ihmisten lasten yhteisellä maapallolla.
-"En halunnut varastaa, mitään niistä,yhdeltäkään toiselta ihmiseltä." Jatkoin vain äitini omaa, elämäntapaa. Se oli tieteellisen tutkimuksen tukkima, täyteen sullottu ja ahdettu, kuin kiinalaisten jono, ja massa. Se oli niin täynnä magiaa, kuin psyykkistä kipua, tahallisesti väkivallasta. Kun kehoa olemuksena oli käytetty välinpitämättömästi laiminlyöden irstaasti toista ihmistä vastaan, hänen tahtomattaan, ja piittamatta, hänestä ihmisestä itsestänsä. Siksi kirja on vähän iljettäväkin, pahuudesta.
"Koska ilo on lahja, ihmisestä välittämistä, hänen vapautenansa, se tahtoo kertoa, ja tarjota."