EN enää tiedä mitä tehdä / ajatella.
Olen aikuinen nainen, lapsetkin jo ovat omillaan ja hyvin pärjäävät.
Olen reilun 10 vuoden ajan jakanut elämäni rakastamani miehen kanssa. Papilta on haettu amenet ja yhteisiä lapsiakin on siunaantunut kaksin kappalein.
Jo suhteen alusta asti on suhdettamme rasittanut erään ulkopuolisen henkilön mielenvikaisuus ja sairaus.
Aluksi jaksoin olla positiivinen, rauhoitella miestä, taistella hänen rinnallaan.. olla tukena, uskoa siihen, että kyllä ne asiat ajan myötä rauhoittuvat. Aikuisia ihmisiä kun olemme kaikki ja kokemuksiakin suhteista on jo kerääntynyt.. No näin ei ole vielä tänäkään päivänä..
Eniten tästä on kärsinyt tottakai mies. ja hänen kaksi lastaan (jotka myös tänäpäivänä jo aikuisia ja asuvat omillaan).
Olin itse yksinhuoltaja äiti kun tapasin tämän aviomieheni erään ystävättären häissä. Mies omalta osaltaan oli eronnut entisestä avopuolisostaan kaksi vuotta aikaisemmin.
Suhteemme kehittyi hitaasti, mutta varmasti. Mies oli hyvin varovainen..sanoisinko pelokas. Ihmettelin jo alusta asti, miksi mies näki niin harvoin lapsiaan, jotka tuolloin olivat vielä nuoria. Usein mies heistä puhui ja kertoi, kuinka suunnitteli milloin mitäkin heidän varalle.
Suhteen edetessä ja syventyessä alkoi karu totuus paljastumaan.. Miehen entinen avopuoliso on suorastaan sairaalloisen mustasukkainen ja todennäköisesti kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Nainen kuvitteli, että miestä ei lapsensa kiinnosta (vaikka jatkuvasti mies yritti luoda kontaktia, sopia tapaamisia, osallistua).. Nainen tyrkkäsi kaikki yritykset, haukkui, mustamaalasi miestä lapsille.. Naista ei kiinnostanut pätkääkään. Oli vain hän ja HÄNEN lapset. lapset eivät hänen mukaansa enää kuuluneet miehelle. Mies vain siitti heidät..
Mutta, kun tämä nainen ihme reittejä pitkin sai kuulla, että olimme miehen kanssa menneet naimisiin.. siitäkössota alkoi. Ottakaa huomioon, että kerkesimme tässä välissä jo useamman vuoden seurustella..
Alkoi nämä minun haukkumiset. Nainen joka ei ole minua koskaan nähnyt tai tavannutkaan... Hän haukkui minua miehelleni, apelleni, kälylleni, miehen lapsille jopa levitteli ystäviensä keskuudessa minusta juoruja ja mustamaalasi.
Samaan syssyyn mieskin alkoi kiinnostamaan. Enää hän ei ollutkaan se pelkkä "siittäjä".. ei nyt hän oli lasten hylkääjä, välinpitämätön, huono isä joka ei tee mitään lastensa eteen. Siihen loppuivat nekin vähät lapsien ja isän väliset hetket.
Tuo nianen käänytti lapset täysin isäänsä vastaan, kielsi tapaamiset, osittain vedoten siihen, että minä olin paikalla osittain siihen, että mies ei ole kykenevä isäksi. Olemme kuulemma pohjasakkaa ja vaikka mitä muuta. Edelleen, vaikka mies ei lapsia saa nähdä, ja onkin luovuttanut tuon taistelun... edelleen, ilman mitään syytä, saattaa tuo eks nainen soitella ja haukkua ties milloin mistäkin mielen häiriöstä.. vaikka me yritämme jo tämän tappion edessä keskittyä sitten vaan omaan perhe-elämäämme ja omiin lapsiimme...
Olemme jopa miettineet poliisille asian viemistä... nimikkeellä kunnian loukkaus ja mahdollisesti yksityisyydenloukkaus.. kun tuo häirintä ja haukkuminen on jatkuvaa ja toistuvaa... se vaan merkkaisisi todennäköisesti yhteydenotto/lähestymiskieltoa entiselle naiselle.. ja siinä menisivät ne ihan vikatkin toivon rippeet sopuisaan eloon.. Tuolla naisella kun on vieläkin niin iso ote noihin aikuisiin lapsiin.. ovat niin varpaillaan ja epäileväisiä, ja kaikesta yhteydenotoista kertovat äidilleen ja samantien uusi sota...
Olen aikuinen nainen, lapsetkin jo ovat omillaan ja hyvin pärjäävät.
Olen reilun 10 vuoden ajan jakanut elämäni rakastamani miehen kanssa. Papilta on haettu amenet ja yhteisiä lapsiakin on siunaantunut kaksin kappalein.
Jo suhteen alusta asti on suhdettamme rasittanut erään ulkopuolisen henkilön mielenvikaisuus ja sairaus.
Aluksi jaksoin olla positiivinen, rauhoitella miestä, taistella hänen rinnallaan.. olla tukena, uskoa siihen, että kyllä ne asiat ajan myötä rauhoittuvat. Aikuisia ihmisiä kun olemme kaikki ja kokemuksiakin suhteista on jo kerääntynyt.. No näin ei ole vielä tänäkään päivänä..
Eniten tästä on kärsinyt tottakai mies. ja hänen kaksi lastaan (jotka myös tänäpäivänä jo aikuisia ja asuvat omillaan).
Olin itse yksinhuoltaja äiti kun tapasin tämän aviomieheni erään ystävättären häissä. Mies omalta osaltaan oli eronnut entisestä avopuolisostaan kaksi vuotta aikaisemmin.
Suhteemme kehittyi hitaasti, mutta varmasti. Mies oli hyvin varovainen..sanoisinko pelokas. Ihmettelin jo alusta asti, miksi mies näki niin harvoin lapsiaan, jotka tuolloin olivat vielä nuoria. Usein mies heistä puhui ja kertoi, kuinka suunnitteli milloin mitäkin heidän varalle.
Suhteen edetessä ja syventyessä alkoi karu totuus paljastumaan.. Miehen entinen avopuoliso on suorastaan sairaalloisen mustasukkainen ja todennäköisesti kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Nainen kuvitteli, että miestä ei lapsensa kiinnosta (vaikka jatkuvasti mies yritti luoda kontaktia, sopia tapaamisia, osallistua).. Nainen tyrkkäsi kaikki yritykset, haukkui, mustamaalasi miestä lapsille.. Naista ei kiinnostanut pätkääkään. Oli vain hän ja HÄNEN lapset. lapset eivät hänen mukaansa enää kuuluneet miehelle. Mies vain siitti heidät..
Mutta, kun tämä nainen ihme reittejä pitkin sai kuulla, että olimme miehen kanssa menneet naimisiin.. siitäkössota alkoi. Ottakaa huomioon, että kerkesimme tässä välissä jo useamman vuoden seurustella..
Alkoi nämä minun haukkumiset. Nainen joka ei ole minua koskaan nähnyt tai tavannutkaan... Hän haukkui minua miehelleni, apelleni, kälylleni, miehen lapsille jopa levitteli ystäviensä keskuudessa minusta juoruja ja mustamaalasi.
Samaan syssyyn mieskin alkoi kiinnostamaan. Enää hän ei ollutkaan se pelkkä "siittäjä".. ei nyt hän oli lasten hylkääjä, välinpitämätön, huono isä joka ei tee mitään lastensa eteen. Siihen loppuivat nekin vähät lapsien ja isän väliset hetket.
Tuo nianen käänytti lapset täysin isäänsä vastaan, kielsi tapaamiset, osittain vedoten siihen, että minä olin paikalla osittain siihen, että mies ei ole kykenevä isäksi. Olemme kuulemma pohjasakkaa ja vaikka mitä muuta. Edelleen, vaikka mies ei lapsia saa nähdä, ja onkin luovuttanut tuon taistelun... edelleen, ilman mitään syytä, saattaa tuo eks nainen soitella ja haukkua ties milloin mistäkin mielen häiriöstä.. vaikka me yritämme jo tämän tappion edessä keskittyä sitten vaan omaan perhe-elämäämme ja omiin lapsiimme...
Olemme jopa miettineet poliisille asian viemistä... nimikkeellä kunnian loukkaus ja mahdollisesti yksityisyydenloukkaus.. kun tuo häirintä ja haukkuminen on jatkuvaa ja toistuvaa... se vaan merkkaisisi todennäköisesti yhteydenotto/lähestymiskieltoa entiselle naiselle.. ja siinä menisivät ne ihan vikatkin toivon rippeet sopuisaan eloon.. Tuolla naisella kun on vieläkin niin iso ote noihin aikuisiin lapsiin.. ovat niin varpaillaan ja epäileväisiä, ja kaikesta yhteydenotoista kertovat äidilleen ja samantien uusi sota...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kurja tilanne.
Lapsellinen mies tulee aina "hännän" kanssa ja sulle sattui nyt tämmöinen liskon häntä. Huono tuuri.
Narsisteja ei tässä maassa ihan helposti hiljennetä, käytännössä on parempi olla hissukseen, pitää matalaa profiilia ja koettaa minimoida vaurioita, kunnes lapset kasvavat omaan arvostelukykyyn. He todennäköisesti saattavat tarvita paljon tukea isältään siinä vaiheessa kun pääsevät pois äitinsä kynsistä ja lumouksesta. Ehkä miehesikin tarvitsisi jotain traumatyyppistä terapiaa exän käsittelyn jäljiltä palautuakseen pelokkuudestaan.
Voimia teille.
Sitä mies aina aika ajoin herää pelkäämään "mitä jos lapsista tulee samanlaisia"... jostain luimme, että äidin käytöshäiriöt vaikuttavat lapseen tuhoisammin kuin isän..
Yhdessä keskustelemme paljonkin asioita ja pohdimme syitä ja seurauksia.
Jollain hassulla tavalla tuo kaikki kamaluus myös lähentää meitä..
Miehelle olen ohimennen joskus ehdottanut ammattiterapeuttia.. mutta hän otti sen pikemminkin huumorilla.. Ei hänessä omasta mielestään ole mitään vikaa ja nuo tollaset asiat kuuluu niasväelle.
Voi kuinka toivon, että joku päivä nuo eksyneet lapset vielä löytäisivät isänsä. Tai ainakin vaihtoehtoisesti huomaisivat, kuinka katkerassa ja kylmässä, yhden ihmisen kuplassa he elävät.. Tuo ihminen kun on niin hyvä manipuloimaan, esittämään ja syyllistämään.. jättämään varjoonsa kaikki ja kaiken niin halutessaa... jkaikk iasiat tapahtuvat vain ja ainoastaan koska hän niin haluaa ja koska se edes auttaa hänen omia pyrkimyksiään.. voi sitä raukkaa joka uskaltaa laittautua poikkiteloin noiden halujen kanssa.
Sun miehesi exä taitaa olla palstahäirikkö Lissu.
Minulle tuli JUST SAMA asia mieleeni, että tämä ex nainen kuulostaa hälyttävästi juuri Lissulta!!!
Todella kurja tilanne, tsemppiä ja voimia toivon todella teille!
Toivon hartaasti, että noita ihmisiä ei ole useampia kappaleita.