Koiramme ei juurikaan pentuna päässyt näkemään rullalautailevia tai -luistelevia ihmisiä, joten nyt aikuisena se pelkää ja yrittää haukkuen karkottaa nuo "pelottavat kovaa vauhtia lähenevät kovaa ääntä pitävät rullapedot". Miehelläni on tallessa teiniakoijensa rullalauta joilla ajattelimme ruveta totuttamaan koiraamme niihin, ja nyt kaipaisin hieman neuvoja miten totuttaminen kannattaisi aloittaa?
Rullalautojen ohittaminen?
Helps
9271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vannoa että ei tule onnistumaan. Jos nimittäin tuon saisi jotenkin pois, niin luultavasti olisin jo omaltani sen saanut. Kuusi vuotta harjoiteltu eikä vieläkään osaa suhtautua noihin. Sama HD-mopojen kanssa. Ei auta kuin pidellä kiinni ja mahdollisuuksien mukaan ennakoida. Varusteiden hyvä kunto plussaa.
Mutta ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin. On tässä oppinut pitämään lenkillä korvat auki ja habakin on melkoinen.
Mutta kerro jos onnistut. Onnittelen tavatessa sitten kädestä pitäen. ;D
Noh, kaivat sen rullalaudan esille. Alkuun ihan vaikka annat namin, kun koira tulee sen lähelle. Alussa se ei liiku lainkaan. Sitten vaikka kannustat koiraa koskemaan sitä tassullaan. ja kun se koskettaa, palkitset. Tai miten vaan. Riippuu tavoitteista. Ehkä teidän tapauksessa riittää palkitseminen siitä, että se on nätisti, kun istut vaikka itse sen päällä, ja jatkossa avustajasi. Pikkuhiljaa koiran regointia seuraten alatte antaa sen kolista, ja laitatte liikkeeseen sitä. Suosittelen itsellesi kypärää, jos et ole skeittaillut :D Iltalenkeillä alaltte mennä skeittipuistojen taikka vastaavien läheisyydessä, missä noita on, altistuu samalla, ja huomaa, että eihän toi nyt niin kamala homma ole. Sama pätee muihinkin välineisiin. Hidas altistuminen, ja napakka puuttuminen säntäilyyn ja haukkumiseen. Ja periksiantamattomuus.
Oma koirani rakastaa skeittilautaa, joten meillä meni hiukan yli. Se kun näkee skeittarin, se alkaa oitis miettimään, että haluaa kanssa skeittailemaan :D JOten koska rakkaus lajiin pääsi niin suureksi, on koiran harrastama skeittailu nyt täysin jäissä jonkin aikaa. Mutta antaapahan nyt vieraiden skeittaajien olla rauhassa ainakin.
Toimintatapoja on siis monia mahdollisia tapoja edetä asiassa. MUtta skeittilaudasta voi tehdä kivan jutun. Ja siitä se alkaa sitten etenemään, kun pelkoreaktio on voitettu. Tai oikastaan, ei tuo puhtaalta peloltakaan kuulosta, mitä kuvailit, ehkä se on sellaista, että koira ei vaan tiedä, miten toimisi, enemmänkin hämmennystä ja intoa.
Onko koirasi minkäikäinen nyt? Ja minkätyyppinen?
Mitä voisin koirani käytöksestä itse tulkita, kun eilen taas ohitsemme hurahti rullaluistelija, koirani yritti haukkuen komentaa luistelijaa kauemmas.
Koirani on 3-vuotias Welsh Corgi Pembroke, oikein kiltti ja leikkisä ja varsin tottelevainen muuten. Voisihan ongelman takana tietenkin olla myös paimennusviettiä? Mutta koira ei kylläkään ole moksiskaan pyöräilijöistä joten en oikein usko että kyse olisi siitä. Pitänee ruveta pikkuhiljaa opettamaan että koira yhdistäisi kolisevan rullalaudan herkkuihin.. :)
No yksinkertaisesti laitat sen miehesi rullalautailemaan johonkin paikkaan. Sitten menet näköetäisyyden päähän vaikka sadan emtrin päähän tuosta paikasta ja tarjoat koiralle namia. Jos koira voi namin ottaa,s e on vielä työskentely kuntonen ja alatte harjoitella siinä muutaman toiston perustottista. Jos koira onnsituu vaikka situmaan, ottamaan palkkio namin, menemään maahan ja ottamaan siitä namin, homma toimii sillä etäisyydellä ja siirryt pikkuisen lähemmäkis rulallautailevaa miestäsi. Teet saman harjoituksen; kokeilet ottaako koira ruokaa, jos ottaa, teet muutamana harjoituksen. Tällein etsit sen etäisyyden jossa koira pystyy vielä työskenetelemään, eikä rullalauta ylitä ärsykekynnystä. Sitten kun löydät sen rajan; tässä koira ei enää kykene työskentelemään, siirryt muutaman metrin kauemmaksi ja alat työstää siinä koiran kanssa tottelevbaisuutta ja leikkimään enemmänkin. Liekin ohella sitä pikkuhiljaa hiisaat lähemmäksi rulallautailijaa ja palaat takaisin turvarajanne taakse, ennekuin koira kerkeää reakoida lauatialijaan. Välillä vain pysähdytte, otat koiran kainaloon, juttelet sille mukavia, syöttelet makupaloja ja silittelet rauhallisin vedoin kaulalta ja kyljestä kun katselette yhdessä miehesi lautailua (muista olla sen rajan takana, että koira vielä kykenee). Muutama viikko samaa päivittäin. Joka päivä kokeilet missä raja nyt menee ja huomaatkin pian pääseväsi jo melko lähelle, ilman että koira nostelee kierroksia. Sitten menet paikallisen skeittipuiston lähistölle treenaamaan, välillä teette treeniä, välillä vain katselette ja syötät koiraasi rauhoittavasti silitellen.
Jos muutama viikko menee treenatessa joka ikinen päivä, niin en kyllä aloittaisi sanalla "yksinkertaisesti" ;) Näyttäs tuohon harjoitussessioonkin menevän parituntinen päivässä. Miehen laittaminen useaksi viikoksi tällaiseen touhuun ei todellakaan onnistu! Hänellä on omiakin harrastuksia ja ihmiset ovat töissäkin päivät.
Nooooh... Jos koiraa ei ole aikaa siedättää, niin ainahan voi kuten toinekin vastaaja totesi tyytyä siihen, että koira rähisee ja olihan siitä joku hyvä puolikin kuulema...
Parin tunnin harjoittelusta päivittäin ei tule kuin teille kaikille tosin kakkamaku suuhun, eikä siinä koiraa mitenkään auteta, aiheutetaan vain lisää turhautumisia. Tehokkainta on pari- kolme viiden-kymmenen minuutin treeniä päivittäin.
Höpsis. Paimenkoirasta on kyse. Eli mahtaisikohan olla ihan viettiä vaan yhdistettynä kurittomuuteen. Muutama kunnon selkeä ja napakka kielto. Ja siihen toivottu toimintamalli, niin homma on siinä. Jos ei kyseellä ole pelkoa. Ei kuule lammaslaumallekkaan paimenessa koira montaa selkeää kieltoa tartte, jos meinaa mennä vietti liiaksi päälle. Ja koira oppii. Huom, ei se ole väkivaltaa. Mutta kyllä se kunnon palautteen tarvitsee. Ja uskomattoman nopeasti koira alkaa käyttämään sitä viettiään oikeaan. Kun sille vain joku osaa sen asian kertoa. Kuukausia ei tosiaankaan tarvitse tuollaisen yhden ongelman hoitoon. Eikä joku gorgi mene pilalle, jos se saa hihnan nyppäyksen perään säntäilystä. Ja tuo ongelma ei todellakaan ole mitenkään mahdotonta saada pois. Se on valetta. Viikossa, jos toistoja tulee, nii n homma on ihan kunnossa. Tosin hommaa on sitten ylläpidettävä.
Mutta pelkoa jos siihen liittyy, jota en usko siihen tässä tapauksessa paljonkaan liittyvän, ehkä epävarmuutta, niin sitten etene hitaammin. Ja anna koiralle mahdollisuus tutustua ilmiöön.
Eikä tuota corgia kyllä oikein kainaloon napata, on nimittäin niin pitkänmallinen makkara että hyvä kun pystyy edes sylissä pitämään..ja painaakin 13kg :)
En kyllä itse lähde ollenkaan tuolle Cesar Millanin suosimalle linjalle jossa koiraa opetetaan kielloin tai näpäytyksin. Koirahan vain oppii yhdistämään omistajan inhottavaksi muuttumisen rullalautoihin ja inhoaa niitä entistä enemmän. Ja Corgit ovat sen verran jääräpäinen rotu että hihnas nyppäys ei tarkoita koiralle pätkän vertaa, että se siitä oppisi yhtään mitään. Asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että koira oppii näkemään rullalaudat positiivisena asiana.
Enkä siis todellakaan usko että ongelmaa on mahdoton pois opettaa, tuumin vain parasta keinoa siihen :)