Eilen otin ja paloiksi pilkoin
sen sohvamme risaisen
jolla ensi kerran rakastelimme
läpi illan sen kesäisen
Pölyinen, piru, se oli
ulkokangas jo nuhruinen
pölyisemmät sitä mun muistot kai
kun sitä vieläkin ajattelen
Kaiken muun olin syrjään pannut
vanhan varjot jo hyljättynä
tämä jousin painunein pitkään
vierassänkynä kelpasi yhä
Muka nytkö sinut sitten
myös muistoista pyyhkäisin?
Muistan viime talven lumet
kuinka sinua unohtaisin?
sen sohvamme risaisen
jolla ensi kerran rakastelimme
läpi illan sen kesäisen
Pölyinen, piru, se oli
ulkokangas jo nuhruinen
pölyisemmät sitä mun muistot kai
kun sitä vieläkin ajattelen
Kaiken muun olin syrjään pannut
vanhan varjot jo hyljättynä
tämä jousin painunein pitkään
vierassänkynä kelpasi yhä
Muka nytkö sinut sitten
myös muistoista pyyhkäisin?
Muistan viime talven lumet
kuinka sinua unohtaisin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Löysin tuolta vanhoista arkistoista kaikkea mukavaa :)..kuten myös tämän..
http://www.youtube.com/watch?v=TFicAioCs6g
Taidanpa kävästä itsekin tuolla aitassa penkomassa..
Tämä kosketti eeppisellä kerronnallaan. Miten kylmin sydämin usein lukeekaan historiasta suurten valtakuntien hävityksestä ja tuhosta. Tällainen mikrohistoriallinen hävitys koskettaa usein tavoin enemmän. Henkilökohtaiset muistot, esineet, arvot, ihanteet ovat läsnä konkreettisessa elossa. Siksi tällainen hävityksenkuvaus koskettaa syvältä. Ymmärrän ja tuen. Voimia toivotan kaikkien koettelemusten keskelle.