Pidtäkö itsestäsi ?
Tai oikeastaan pitäisi kai vähemmän retorisesti kysyä että mitä pidät itsestäsi.
Entä oletko koskaan edes yrittänyt katsoa itseäsi toisten silmin?
Mitä näit?
Tai oikeastaan pitäisi kai vähemmän retorisesti kysyä että mitä pidät itsestäsi.
Entä oletko koskaan edes yrittänyt katsoa itseäsi toisten silmin?
Mitä näit?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tänään ei huvita ruoskia itseäni.
Sanonpa vain, että olen tullut tähän asti toimeen itseni kanssa.
Toivon suhteen toimivan samoin loppuunkin asti.
Kaikissa meissä varmaankin asuu pieni tai isompi narsissi.
Auttanee sietämään itseään.
Pidän - useimmiten, tunnen myös omat heikkouteni, ja tulen vuosi vuodelta suvaitsevammaksi - ainakin itseäni kohtaan. ;) - isätiedot kuuluvat yksityisyyden suojan piiriin.
Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan itsenäiseen näkemykseensä, enkä voi tietää miten joku vieras näkee minut. Ei kiinnostakaan.
Ihmisten kanssa työskennellessä palautteen kautta voi pohtia, olisiko ehkä tarpeen muuttaa omaa käyttäytymistään joissain asioissa.
Hyväksyn erilaiset ihmiset ja kunnioitan jokaista ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta - paitsi väkivaltaisia ja epärehellisiä en arvosta. Heidän kanssaan en haluaisi olla tekemisissä.
Hyväksyn itseni ja uskallan elää. Samaa toivon sinulle!
Olen alkanut hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja pidän itsetäni. Ihan oikeasti. Ja kyllä se pitää paikkansa, että jos ei pidä ja arvosta itseään, ei osaa rakastaa ja arvostaa kanssaihmisiäkään.
Tässäkin Raamatun viisaus pitää paikkansa. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Välillä katsottu vähän joka kulmasta, ei ole kuin yksi persoona, ittiään on monta kertaa ottanu niskata kiinni, peiliin katottu sillä simällä onko menny ihan viisaasti.
Taakse päin kun katsoo, olis saanu mennä paljon mukavammin, mutta ei ruikuteta, kyllä tämä tästä, hei
Hyvä asenne sulla, näillä mennään ja jos ei jotain miellytä antaapi sitten olla, jos toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.
Nuorempana menin kuin tavarajuna mutta nykyisin kyseenalaistan itseäni alati.
Olen huomaavinani että tulen päivä päivältä suvaitsemattomammaksi.
Näyttää olevan yleistä tällä palstalla. ;)
Yleistit omat tuntemuksesi luetusta tekstistä. Olet kuten kirjoitit ehkä muuttunut suvaisemattomammaksi.
Kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Tykkään itsestäni. Minusta taas tunnustaa, että tulen päivä päivältä suvaitsevaisemmaksi.
En näe enää musta/valkeasti vaan sateenkaaren värein ja mustassa on eri sävyjä kuten valkeassakin.
Onko aloittajalla mielestäsi heikko itsetunto, jäi kaivelemaan
Vastasin nimimerkille kielikuria.
Aloittajasta en tiedä tuon taivaallista kuten en tiedä kenestäkään muusta ketjuun osallistujista.
Pesin kolkytmetriä korkeahkoa puuaitaa, veden kannoin järvevestä nyt on mun itsetunto kohillaan ; ) Täytyy pitää tauko. Vielä on saman verra urakkaa jälellä, mutta ei mopolla mahottomia.
Onkohan hölmölässä pesty metsää, outoa, no leikki sikseen, mulla olisi 20 hehtaaria vankkaa metsää, tulisitko auttamaan sen pesemisessä, itse tuntosi kasvaisi kohisten
Yleensä jos haluaa laittaa uutta maalia vanhaan pintaan on maalattava pinta oltava puhdas, you understand.
Noin mitättömiin hehtaarilukuihin en ole tottunut. Tilasimme vuoden vaihteessa noin 348 hehtaarin tilalle metsänhoitosuunnitelman. Metsän lisäksi tilalla on oma lampi ja järvenrantaa sekä jonkin verran joutomaata.
Vuoden lopussa lähtee muutama rekkalasti hakattua metsää myyntiin.
Pikku sieluinen, itseään pitää kehuva, kun muut ei teitä kehu, olisit ylpeä jos sinut huomioitaisiin.
Luuletko ettei muut ole huomanneet tekstistäsi mikä olet, ethän voi huomata, koska et tajua.
Onhan olemassa suljettuja keskustelu linjoja, siellä voit retostella mielin määrin, miten ihana ihminen olen.
Vielä senverran, viksut ei pidä itsestään meteliä, muista viksut
Suomen kielen kirjallista esitystä voisit hioa paremmaksi.
.
Vainko harvoilla ja valituilla on täällä sinun lupasi kirjoittaa, kuin tykkää?
Kumma, kun eräille ei ole varaa luetella samoja sääntöjä.
Itseään saa kehua niin halutessaan. Vaatimattomuus ei kaunista ollenkaan ketään, se on pelkkää teeskentelyä.
Turha vaatimattomuus johtuu jostain. Arvaukseni on historia, ei haluttu kertoa kehuskella hyvillä kala- eikä riistamailla naapureille naapuri olisi suunnistanut sinne heti.
Onko muita syitä tähän suomalaiskansalliseen vaatimattomuuden teeskentelyyn?
Olen lähihoitajasi, minä kuuntelen sinua,
Valitat ja kitiset minulle, miksi?
Siksi koska sinua ei riittävästi huomioida muualla.
Sanelet melkoisen suoria säveliä muille.
Miksi hämmästyt, jos joku vastaa tosiasialla sinulle?
Minulla on edessäni runokansioni ja otan sieltä lainauksia, olen siis runollisella tuulella. Runoilla kerrotaan aitoja tunteita.
Taistelumme
Taistelemme toisiamme vastaan,
laukaus ja osuma tai sitten ohi.
Mandi
En halua häiritä, kyllä ymmärrän jos kehuu leikillään itseään, mutta tosissaan kehujaa, lähinnä kuvottaa, vaatiomattomuus, tilanteesta riippuen
Olen samaa mieltä avauksissa.
Do you understand? Heti tahtoo tutustua Korppiksen hehtaareihin - Tilasitte? Et ilmeisesti ole vapaa? En ole minäkään - jotain omistan minäkin:).
Eikö ne hehtaarit ole Peten ja poikien?
En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että omistaisin nuo hehtaarit .
Omistan vain sievän rantatontin, joten ei kannata olla kateellinen ; ).
Kyllähän tuota peilikuvaa on vuosien aikana tarkkaillu,milloin milläki silmällä,joskus ylpeenäkin ,mutta usein myös häveten....nuoempana sitä luuli olevansa viisaskin mutta kyllä on vuodet ottaneet luuloja pois..jollakin lailla kuiteskin tykkään nyt ittestäni enämpi.........................
Eipä ole koskaan ollut muutokseen tarvetta.
Palstakin tuntuu tykkäävän.
Hölmö aloitus kuitenkin.
Pelkkä kysymys, vaan ei alustusta, saati oma-kehua.
H.
Aloittaja ei varmaan tykkää itsekehusta.arvostelijaalla sitä vastoin yllin kyllin, kun otti asian esiin
Jeps, oikein tykkään, en sentään jumaloi.
Eli ihan normaaleissa väleissä olen itseni kanssa.
Toisten silmin?
En edes yritä, koska sehän on mahdottomuus.
Olen ihmisrakas, joten en tee poikkeusta itsenikään kohdalla.
Kokonaisuus on mielestäni riittävän hyvä, en ole kiinnostunut erittelemään ja pohtimaan ja analysoimaan itseäni. Lienen niin tylsä, että jo ajatus itsetutkinnasta kyllästyttää.
Pakostahan sitä tulee ajateltua itseään toisten silmin, sitä erikseen ajattelematta.
Sovinnaisesti ja odotetulla tavalla käyttäytyessäni tunnen oloni hyväksi ja luontevaksi.
Näen muiden näkevän minut sen mukaan, mikä kulloinenkin roolini suhteessa heihin on.
Ystävälle olen lojaali ja luotettava ystävä, lapsenlapsille rakas mummi joka asettaa tiukat raamit, mutta antaa niiden sisällä mellastaa mielin määrin, työyhteisössä työkaverit kai näkevät auttavaisen ja joustavan vähintäänkin oman osuutensa hoitavan ja ammattitaitoisen työkaverin, jotkut esimiehet voivat näiden lisäksi lisäksi nähdä hankaliakin piirteitä, naapureille kohtelias naapuri joka ei välttele kohtaamisia, usein, mutta kuitenkin poikkeustilanteissa, näkee myös määrätietoisen, toimintakykyisen, kantaaottavan, tiukan ja ärhäkänkin tädin, jne., jne..
Satunnaiset kanssa- ja ohikulkijat ilmeisesti näkevät - jos ylipäätään näkevät - 55 tavallisen, huolitellun naisen joka on rennon valppaasti mukana tilanteessa, minut.
Jos haluan heidän näkevän jotain enemmän, päätän itse, tilanteen mukaan, mitä näytän.
Tarkoitit kai 65 kun olet vuosia kuuskymppisiin kirjotellut.
Näillä sivuillahan voi vaikka 20-v. kirjoittaa 80-vuotiaitten palstalle. Taidat olla rajoittunut tyyppi.
Tarkoitin mitä kirjoitinkin, "luulisin näin".
Tuskinpa satunnaiset kanssa- ja ohikulkijat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ikääni vasiten ja muutaman vuoden tarkkuudella pyrkivät arvioimaan, mutta ainakin 55 vuotiaaksi tai sanotaanko nyt sitten vähän vanhemmaksi naiseksi varmasti luokittelevat.
Mitenkähän kuusikymppisiin kirjoittelemiseni asiaan liittyy?
Tämä on mielenkiinoinen kymysys. Nuorempana mietin aika usein, että voisipa nähdä itsensä jonkun toisen silmin, sillä lailla, miten joku muu katselee sitä, mikä tai millainen minä olen. Ei siis ulkonäköä. Sitä, miltä sisus näyttää, en osaa sanoa enkä kertoa vieläkään. Mutta arvella jo voin ...
Se oli aika shokeeraava hetki vuosia sitten, kun yht'äkkiä poksahti päähän, että se olenkin minä itse, joka tekee minulle kaikista eniten 'pahaa', ei kukaan muu, ei kukaan ulkopuolinen. Siitä alkoi kiltteyssyndrooman karistaminen kintereiltä ja oman päätäntävallan ja -luvan suominen itselle omiin asioihin.
Sillä lailla olen ihan luonnostaan tykännyt itsestäni, että olen pitänyt huolen habituksesta, ulkomuodosta ja terveyspuolesta. Tulen kyllä kaikenlaisten ihmisten kanssa hyvin juttuun, työnkin puolesta täytyy, mutta kolahti kuitenkin duunikaverin toteamus: "... taidat olla aika yksinäinen susi ...". Omasta mielestäni olen sosiaalinen tyyppi, en yltiö- mutta kuitenkin.
Viihdyn sen verran hyvin yksin että turha on tässä valehdella etten itseni seurasta pitäisi.
Tietysti on niin ettei tämäkään yhteiselo pelkkää auvoa ole, mutta omapa on valintani.
... ja muiden silmin. No, luotan siihen mitä he minulle minusta sanovat. Livessä kuulen pääosin myönteistä palautetta, mutta voihan olla että kuuloni on valikoiva...
Joskus on mielenkiintoista kuunnella kuinka joku lähimmäinen esittää mielipiteitään määrätystä henkilöstä se mukaan kenelle puhuu vaihtuu näkökulmakin. Näin kai sitä itsekin tekee vaikkei sitä itse huomaa.
Olen yrittänyt ajatella miten minut toisten silmillä nähdään. Tulin siihen tulokseen, että minuthan nähdään juuri niin monin erilaisin silmin kuin on niillä toisilla silmiäkin.
Ohhoijaa, onpa hyviä kivoja vastauksia, yllätitte ihan !
Jos nyt alkaisin väsätä luonnehdintaa itsestäni niin tautologiaahan siihen tulisi, jos ei yhdestä niin sitten toisesta vastauksesta saksittua (tai siltä tuntuvaa).
Jään siis miettimään mahdollisimman *hyväksyttävää* kuvausta itsestä
vaikka en Hunkz fani olekaan :D
Kiitos tähänastisista kommenteista !
En mieti itseäni noin kokonaisvaltaisesti. Enkä muitakaan ihmisiä, sen puolen. Minussa on joitakin vahvoja puoli, joitakin liiankin vahvoja, toiset puolet vaatii hiomista, ja toiset taas ymmärtämystä.
En voi edes sanoa että mistä itsessäni pitäisin tai en pitäisi. Jotkut jutut, kuten ylpeys, tuntuu hienolta joskus ja ärsyttävältä joskus, riippuen tilanteesta. Sama pätee melkein kaikkiin ominaisuuksiin.
Tynnyrin pyörittäjille
Olen toki pähkäillyt
funtsaillut ja tuumaillut
miltä tuntuis eloni
jos köyhä oisin, tyhmä, rumakin.
Jos noin ois kurjaa eloni
saisin maata rauhassa
värinöistä vapaana
kaakatuksesta kaukana.
Vaan onni on elää omana
sielukkaanan somana ; )
Mandi
Jakaisen täytyy pitää kaikilla on vain yksi elämä. Näin apinoita joita maalima ravitsee, he lisääntyvät ja apu kasvaa-- kaikki auttaminen on kiellettävä, kaikki.
Tulen ponnistelematta toimeen itseni ja lähimmäisteni kanssa.
Työelämästä vetäytyneelle tämä riittääkin.
Yritän olla ajattelematta toisten aivoilla ja omasta mielestäni melko hyvällä menestyksellä.
Vaimoni mielestä joskus turhankin tehokkaasti?
Sovussa yritän olla, vaikken aina ole itseeni tyytyväinen.