Nuorempana oli kire hahkkia mammonaa, piti näyttää muille ohan tätä millä mällätä, naapurit piti saada kateellisiksi.
Kieli vyön alla huhkittiin aamusta iltaan, toisilla meni paremmin kuin toisilla, jollakin oli onnea, toisilla ei.
Nyt ollaan tämän ikäisiä, moni on jo löysänny ja nauttii kukin omalla tavallaan.
Itsellä on normaali yksinäisen miehen huusolli, ihan tavallista.Mutta olen hiton tyytyväinen vaikka ei ole luksusta.
Olisin kysynyt oletteko tyytyväisiä kerkesittekö hankkia tarpeeksi maalista, vai jäittekö jostain paitsi
No niin arvot järjestykseen.
Kieli vyön alla huhkittiin aamusta iltaan, toisilla meni paremmin kuin toisilla, jollakin oli onnea, toisilla ei.
Nyt ollaan tämän ikäisiä, moni on jo löysänny ja nauttii kukin omalla tavallaan.
Itsellä on normaali yksinäisen miehen huusolli, ihan tavallista.Mutta olen hiton tyytyväinen vaikka ei ole luksusta.
Olisin kysynyt oletteko tyytyväisiä kerkesittekö hankkia tarpeeksi maalista, vai jäittekö jostain paitsi
No niin arvot järjestykseen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä olen luotu olemaan vhään tyytymäinen. En ole koskaan havitellut enkä rohmunnut maallista hyvää. Nuorempana sain venyttää penniä, mutta nyt jää ylimääräistä joka kuukausi.
:)
Tulee tuhlattua tyhjänpäiväiseen...
Riittää mulle vaikka työttömyyttäkin kesti 7 vuotta ja ukko kuoli jo 48 vuotiaana, silloin vähän korpesi kun lapsikin oli vasta 14 v, onneksi oli töitä vielä sillon, 2000 luku onkin sitten eri asia. ennenkuin pääsin eläkkeelle.
Maallista mammonaa on kertynyt ihan tavallisella päivätyöllä liikaakin.
Eikö kaikki maallinen mammona olekin oikeasti halpaa, ronskisti sanoen.
Kaikkea ei rahalla saa, ei edes terveellisillä elämäntavoilla.
Naapurien virheyttämiseksi ei olla koskaan ainakaan tietoisesti pyritty,
ei meidän vika, jos sitä on kuitenkin herännyt.
Eipä ole koskaan tarvinnut kilpailla mistään elintasosta. On joutunut kilpailemaan elämän ehtojen säilymisestä. Kisa on joskus ollut tiukkaakin tiukempaa, mutta leivän syrjässä on pysytty.
Nyt voin olla tyytyväinen siitä mitä käteen on jäänyt. Enempää en tarvitsekaan.
Voi vaan todeta, lisää tätä tällaista ja pitkää ikää. Ne elinpäivät kun tuntuvat olevan nopeasi hupenevaa sorttia.
Lapsuuden elin köyhässä alkeellisessa työläisperheessä; ei edes shköjä, vesi haettiin kaivosta, oli ulkohuussi, sauna pihan perällä. osa perheestä nukkui latialla, kun ei ollut sängylle tilaa. Sitten kyllä tuli sähköt, ja myymäläauto toi sapuskaa kotinurkalle. Koskaan ei tarvinnut sentään nälkää nahdä, vaikka olosuhteet olivat alkeelliset.
Varahisnuoruuden elelin ihan rikkaana. Nyt on vaatimaton yhden naisen huusholli. Olen tottunut elämään runsaudessa ja niukkudessa.
Elän elämäni onnellisinta ja huolettominta aikaa.
Ei tässä liikoja ole. Katto päällä ettei sada niskaan, ja ruokaa pöydässä kun tänäänkin sienestämässä kävin.
Eivätköhän nämä riitä elämisen tarpeisiin niin kauan kun muistaa aamulla herätä.
Laita varmuuden vuoksi kello soimaan, vaikka kyllä sinä heräät muutenkin
Tuli meleen otsikosta, elintaso, vanhin veljeni nai rikkaan naisen, joka peri vielä maat ja mannut keskisuomesta, en ole kateellinen.mutta hymyillyt monasti.
Luulisi että vauraus tekee onneliseksi, mitä vielä, ollaan kireitä kärttyisiä, vaimo huono kuuloinen, huutaa kesä mökilläkin, niin että ääni kuuluu 10 km päähän, luulee ääntään hiljaiseksi, Ollaan nykyään riidoissa, ilmoittivat ettei perintöä tule (ei lapsia) en oo heiän rahoja vaille.Ei se raha ratkaise, mulla sen verran että toimeen tullaan, katto pään päällä, eikä ole nälkä
ei työntekeminen, ahkerointi, ole aina pelkästään "mammonasta" kiinni. Jotkut vaan tykkää omasta työstään että haluaa tehdä sitä ahkerasti ja pitkäänkin.. Onhan olemassa yli 80-vuiotiaita, ahkeria omaa perustyötään tekeviä ihmisiä.
On moraalitonta morkata niitä...
Ei morkata, vaan hattua melkein nostan kun nään vanhan tevaskannon ahertavan , omaa tahtia kukin kunnollaan, monasti iäkkäitä ihmisiä katselen sillä silmällä, varsinkin hyvä kuntoisia, se terveys, jos parikymmentä vuotta elää vielä, niin se terveys on rahaakin tärkeämpää, en ole uskovainen, kun tää elämä loppuu niin ihan sama miten sulla on mammonaa, samalla viivalla kaikki tyyni
Tase Papan kanssa samoin ei koskaan ole ollut tarvetta näyttää, tosin ystävä piiri ollut hyvin pieni minun ansiosta.
Suomalaiset ystävät nyt ovat myös pois suljettuja huonon käyttäytymisen johdosta (viinalla) ei asian kanssa ole mitään tekemistä, vaan järjen.
Et kai kuvittele tästä tasavallasta löytyvän yhtään ainoaa ensimmäisen virkkeesi kuvaamaa henkilöä.
Hankkia mammonaa ja saattaa naapuri kateelliseksi? Eihän sellaisia olekaan!
Se oli kuvannollisesti esitetty, kilpajuoksua elintason kanssa, kuulee sanottavan naapurilla menee paremmin
Hitonko merkitystä sillä naapurin "menemisellä" on oman olemisen kanssa?
Ei muuten olekkaan
Olen tyytyväinen, mutta kyllä lotto voittokin kelpaisi :)
Ihan oikeasti, ei tässä mitään hätää talouden puoleen ole, kun vain terveyttä piisaisi.
Mitäs tekisit jos lotossa 10 mijoonaa, varmaan äkkiä tuhlaamaan eihän sitä tiedä miten pitkään elää
Minä menisin terveysfarmille puolisoni kanssa, ja olisin siellä kaikin vuosikerroin niin kauan kuin olisi tarve.
Varmaan saisi palvelua koko rahalla.
Kun voimme kaiken sijoittaa itseemme.
Rypisin rahassa, ainakin :) ja tuhlaisin tietenkin.
Ryvetään rahoissa, uiskennellaan niissä, ja tuhlataan. Jos ei tällä viikolla, niin seuraavalla.
(Kunhan saisi tuon olkapäällä sormeaan heristelevän Nuuka-Jussin poistettua näkyvistä) :))
Kuin roope-ankka konsanaan, saattaisi siihenkin kyllästyä, et parempi kun et voita
Ei ollut nuorena "kovaa kiirettä kieli vyön alla hankkia mammonaa" - ellei sellaiseksi nimetä miltei jokaisen suomalaisen ihannetta eli oman kodin rakentamista ja sittemmin velan maksamista, 10 prosentin korolla!
Luulen että puolet ikäluokastamme teki samoin; oma koti itselle ja lapsille oli kullanarvoisen tärkeä asia ainakin 70-luvulla. Tuskinpa siinä monellakaan suurempaa näyttämisen halua oli, eikä varsinkaan tarkoitusta saada naapurit kateellisiksi...
Maailma on muuttunut niin että nykyisin kodin omistaminen taitaakin alkaa olla haitta eikä etu? Ainakin eläkeikään ehtineillä.
Mutta niin tai näin: pääasia että on suuntamailleen terve ja pystyy nauttimaan jokaisesta päivästä. Tästäkin lämpimästä syyssunnuntaista.
Tavallinen tarina. Noinhan se meni. Ei toisten tekemiset kiinnostaneet, omissa oli riittävästi miettimistä.
Rakentamisrevohkassa jouduin tekemään vekselinkin noin 20% kustannusarviosta.
Maksuaikaa 3kk. Oli siinä naurussa pitelemistä ja sieniin pantiin puolet petäjäistä.
Pankin päällikkö virtsasi ögaan tuon verran suhteessa suulliseen sopimukseen.
Eipä tästä eläkeläisen asunnosta ole muuta haittaa kuin hiivatinmoiset taloyhtiön remonttikustannukset.
Kaiken lisäksi SUOMALINEN työ on jäljeltään täysin luokatonta.
Edes kertakorjaamisella eivät viitsi tehdä kuvallista.
Leikitellen loton 10000000€:lla ( tulikohan 10 miljoonaa?) tulee ajatuksiini yksi ainoa mieliteko.
Tekisimme vaimon kanssa puuttuvan pallon kiertämisen ajan kanssa ja nykyisten fyysisten edellytystemme puitteissa.
Kestoa kiertelylle 1 - 2 vuotta.
Palkkaisimme mukaan kokoaikaisen yksityislääkärin.
Nykyiset eläkkeemme eivät riitä edes reunaehtojen täyttämiseen.
Kyllä sitä omaisuutta on kertynyt ajan mittaan. Talo rakennettiin hyvään aikaan 70- luvun alussa. Korko oli 10%, mutta inflaatio saman verran. Alle 10 vuotta, niin talo oli maksettu.
Myöhemmin tuli lunastettua sisaruksilta kototalo ja vähän metsää. Talo on jo seuraavalla sukupolvella, mutta metsä vielä meidän. Pari traktoria ja kolme autoa myös omaisuutena. Autojen yhteisarvo alle kymppitonnin ja traktorien vielä vähemmän.
Kaikkea on mitä tarvitsen harrastuksissani. Kesämökistä en ole koskaan ollut kiinnostunut. Aika kun ei riitä kaikkeen.
Terveys on tärkein, kaikesta muusta voisin kyllä luopua.