Olen aloittamassa opintoni parin viikon päästä Otaniemessä maisteriohjelmassa. Olen kuullut Aallosta sekä siellä opiskelevista ihmisistä monenlaista juttua. Olen melko hiljainen ja ujokin ihminen. En yleensä halua ottaa kantaa asioihin etten pahoita toisten ihmisten mieliä. Olen todella herkkä, empaattinen sekä hauras ihminen ja minulla on taipumusta masentuneisuuteen, välillä pahaankin sellaiseen. Minun on todella vaikea luottaa ihmisiin ja avata itseäni heille. Minua on alkanut mietityttämään se pystynkö löytämään Otaniemestä kaltaistani seuraa. Minua ei kiinnosta yhtään "perinteinen" opiskelijaelämä eikä mikään mihin liittyy alkoholi. Haluaisin mielummin vaikka istua meren rannassa katsomassa auringonlaskua ja puhumassa syvällisiä. Monet ovat hieman peloitelleet, että paikka voi olla minulle väärä. Tiedän, että Aallossa opiskelee niin paljon ihmisiä, että pakkohan sinne on mahtua kaikenlaisia - niin hyvässä kuin pahassakin. Haluaisin vain löytää aitoja ystäviä, jotka tukevat ja kuuntelevat ja joille itse voin tehdä samoin. Ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ilman juhlimista ja alkoholia. Onnistuukohan se...?
Otaniemen ihmiset?
asdf7
8703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heippa, itse olen otaniemestä ja voin sanoa, että ei ne ihmiset siellä eroa mitenkään muista ihmisistä, vähän vaan nörtimmän näköisiä. Siellä on noin 70% ihmisistä aika hiljaisia ja omasta mielestäni melkein kaikki erittäin mukavia.
Alkoholia siellä kyllä kulutetaan, mutta kukaan ei todellakaan katso kieroon niitä jotka eivät käytä. Jos olet nainen niin todennäköisesti löydät sieltä itsellesi miehen. Jos taas olet mies niin...
Hauskaa fuksivuotta vaan sinulle. Muista osallistua killan tapahtumiin, sieltä saat kavereita varmasti :)
Nimenomaan niiden on vaikea löytää seuraa, jotka ovat sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, ja joilla on muutakin elämää kuin koulu/kone. Olin ensimmäisenä päivänä ihan shokissa: fukseista kukaan ei uskaltanut puhua mitään ja haalaripellejen (isosten) huumori oli todella koulu/nörttipainotteista. Tutustuin lopulta näihin fuksitovereihini ja tajusin etten ikimaailmassa olisi heidän kanssaan tekemisissä muualla kuin koulussa. Siispä tämä "kaveruus" on jatkunut edelleenkin minun puoleltani vain hyväksikäytön merkeissä... on hyvä olla joku jolta saa apua tehtäviin. Termi "otaantuminen" aukesi minulle melko pian jo ensimmäisenä vuotena.
Itseäni ei vaan kiinnosta tippaakaan keskustella kaiket päivät koulusta/tieteistä/tietokonepeleistä, killan kuivista tapahtumista (lumisota, mölkky, star wars ilta) yms... Ehkä en ole vaan tarpeeksi nörtti opiskellakseni DI:ksi.
Olen mies. Pitäisikö kirjoituksestasi päätellä se, ettei ainakaan elämänkumppania kannata haaveilla löytävänsä Otaniemestä?
No onhan siellä naisiakin, mutta suhteessa miehiin on aika pieni. Bussilla pääsee Helsingin keskustaan bilettää ja etsimään niitä naisia jos kerran sellanen on pakko hankkia heti.
Hyvä idea, mutta baarista tuskin löytyy samanhenkistä seuraa.
Näet pian, että teekkareissa on paljon kaltaisiasi, jos on hyviä ja huonoja stereotyyppejäkin. Otaniemessä on vähintään yhtä pohdiskelevia auringonlaskun katsojia kuin missään muualla. Elämänkumppanin löytäminen muista teekkareista voi olla työn takana, mutta ystäviä saat varmasti, kun käyt luennoilla ja laskareissa. Tutustu opiskelijaelämään ilman alkoholia, et varmasti ole ainoa, ja käy vähintään katsomassa kaikkea. Yliopisto on koulun jälkeen uusi maailma siinä mielessä, että saat olla juuri oma itsesi ja valita tekemisesi. Viihtymiseen vaaditaan vain, että alat tykätä opiskelemastasi alasta. Muu sujuu sen jälkeen kyllä.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi. Itse olen ajatellut asiaa siten, että suureen teekkarijoukkoon on pakko mahtua kaikenlaisia ihmisiä. Valtaosaa kiinnostaa täysin eri asiat mitä itseäni. Pitää vain löytää samankaltaiset sieltä suuresta massasta.
Muista kattella ayy:n sivuilta yhdistyksiä, jos joku niistä sattuisi kiinnostamaan:)