haaveuni

Olin ollut sinuun ihastunut jo kauan. Katselit minua aina pitkään silmiin ja hymyilit, minä olin sulaa laavaa. Mahassani pyörivät perhoset, tuntui kuin olisin ollut vuoristoradassa jolle ei ole loppua. Joskus kosketit minua vahingossa, kätesi hipaisu omaani sai sydämeni takomaan korvissa asti. Kerran hississä tulit kohti, luulin jo että suutelisit. Peruit viimehetkellä. Siitä lähtien olen odottanut, odottanut että yrität uudestaan. Meni kuukausia, ajattelin jo, ettei mitään koskaan tapahdukkaan, että pysymme ystävinä. Kerran miehesi lähti kavereidensa kanssa reissuun, kutsuit minut yökylään. Ajattelin, että mikäs siinä, ihan kavereina vaan. Ilta eteni, humalluimme. Puhuimme kaikesta, katselin sinua tiivisti suoraan silmiin ja aukaisit pitkät hiuksesi. Olit niin kaunis, että minun oli vaikea hengittää. Silitin sinua, silloin tulit lähemmäksi, istuit viereeni sohvalle, hieman liian lähelle. Sanoit, minun on pitänyt kertoa sinulle jotain jo pidemmän aikaa. Olin hiljaa, odotin. En uskaltanut sanoa mitään, kunnes hän viimein lisää: olen ollut ihastunut sinuun jo pitkään, oikeastaan jo rakastunut. Siinä vaiheessa unohdin estoni ja tulin hitaasti lähemmäksi sinua, silmistäsi paistoi suora himo. Kosketin varovasti huuliasi, siinä hetkessä oli kaikki mitä ikinä toivoinkaan, sähköä meidän välillä. Painuin kiinni sinuun, olet niin pehmeä, niin lämmin. Suutelemme, tutkiskelemme toisiamme. Suudelmat pitenevät, muuttuvat vaativiksi. Tunnut niin hyvältä, niin oikealta, kuiskaan: rakastan.