Toivon, ettei kukaan nyt suutu minulle, kun tänne tulen kirjoittamaan. Nyt on vaan pakko purkaa ajatuksia, kun en näistä pysty kenenkään kanssa keskustelemaan. Olen ollut jo lapsesta saakka todella kiinnostunut homoista. Eli kun muut tytöt ovat haaveilleet ensimmäisestä poikakaveristaan, minä olen haaveillut siitä, että olisin poika. Ja kun tämä ei jää tähän, sillä jos olisin poika voisin toteuttaa unelmani siitä, että olisin homo. Nyt kun ikää on tullut lisää ovat ajatukset vain lisääntyneet ja vaikka vielä nuori olenkin niin ei tätä voi enää pistää nuoruuden piikkiin.
Kaikista kauheinta on se, että minua alkaa "tavallinen" naisen ja miehen välinen suutelu inhottamaan, seksistä puhumattakaan. Sen sijaan voin katsella kahden miehen välistä suutelua ja se on minusta myös hyvin kaunista ja ihanaa. Tietenkin ymmärrän sen, että näitä tyttöjä/naisia, jotka katsovat homoelokuvia on varmasti paljon, mutta jotenkin en miellä itseäni samanlaisesksi kuin he.Sillä koen sen jotenkin syvällisemmin eli minulle ei riitä pelkkä elokuva vaan haluaisin elää oikeasti sellaista elämää. Toivonkin, etten saa haukkuja sillä on muutenkin ollut elämä välillä todella vaikeaa.
Mitään kunnon seurustelu suhteita ei ole ollut, eikä taida tullakkaan, koska jossakin vaiheessa minua alkaisi ahdistamaan. Ja pitäisin miestä varmasti vain kaverinani. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut mistään "naisten asioista", kuten meikkaamisesta tai shoppailusta. Nämä ovat nyt vaan niitä esimerkkejä. En tunne olevani nainen ja se korostuu eri tilanteissa. Ja usein kun vilkuilen jotakin miestä ajattelen, että olisinpa samanlainen, kun hän. Ja, että nämä vaatteet sitten pukisin jos olisin mies ja harrastaisin tätä ja teksin näin jne.
Voisin myös fyysisiltä ominaisuuksiltani olla mies, sillä pituutta löytyy ja olen myös aika roteva ja lihaksikas.Tarkemmin ajatellen sopisin paljon paremmin mieheksi. Olen naiseksi liian vankka, enkä lainkaan siro tai kaunis.Sellainen isoluinen, monesti jopa monia miehiä rotevampi. Eikä tämä kyllä ole mukavaa. Miehenä voisin olla ihan ok, naisesta muistuttaa vaan kasvot ja eivät nekään mitkään nuken kasvot ole.
Ei näistä asiosta voi puhua. Vanhemmat ovat muutenkin hyvin kielteisiä näihin asioihin ja muillekkaan ei voi mitään kertoa. Kamalaa, kun pelottaa etten koskaan voi oikeasti rakastaa ketään. Se on kamalaa itselle ja satuttaa tietysti myös toista jos asia paljastuu. Nämä heijastuvat joka asiaan ja tuntuu siltä, että juodun aina tasapainoilemaan kahden maailman välissä ja elämään väärää elämää. Nämä ajatukset toistuvat joka päivä ja "alkoivat" silloin, kun olin vasta alakoulussa noin 11-vuotias. Jo silloin ihailin miehiä ja nämä ajatukset ovat nyt vain kasvaneet.
Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa trans-palstalle, mutta jotenkin ajattelen itseni naiseksi jolle ei riittäisi pelkkä sukupuolenkorjaus eli se olisi vaan "välivaihe" kohti parisuhdetta miehen kanssa. Mutta tuskin koskaan näin tapahtuu, sillä en vaan uskalla tehdä sitä päätöstä.Ja kun suvussa/perheessä on niin kielteinen ilmapiiri ja sitten pelkään sitä, että kuitenkin joskus katuisin päätöstä. Ja toisaalta välillä tulee hetkiä jolloin ajattelen toisin. Vaikeaa, tuskin koskaan pystyn rakastamaan ketään aidosti siis parisuhdetta ajatellen.
Oli vain pakko purkaa nämä ajatukset eli anteeksi jos tämä on teidän mielestä väärällä palstalla tai jotakin ärsyttää. Toivon, että joku voisi kertoa ajatuksiaan ja jos koet samoin kerro oma tarinasi.
Ja tämä ei ole mikään kuviteltu huomion keruu - viesti vaikka silti saattaa tuntua. Tarvitsisin oikeasti apua näiden asioiden kanssa.
Kaikista kauheinta on se, että minua alkaa "tavallinen" naisen ja miehen välinen suutelu inhottamaan, seksistä puhumattakaan. Sen sijaan voin katsella kahden miehen välistä suutelua ja se on minusta myös hyvin kaunista ja ihanaa. Tietenkin ymmärrän sen, että näitä tyttöjä/naisia, jotka katsovat homoelokuvia on varmasti paljon, mutta jotenkin en miellä itseäni samanlaisesksi kuin he.Sillä koen sen jotenkin syvällisemmin eli minulle ei riitä pelkkä elokuva vaan haluaisin elää oikeasti sellaista elämää. Toivonkin, etten saa haukkuja sillä on muutenkin ollut elämä välillä todella vaikeaa.
Mitään kunnon seurustelu suhteita ei ole ollut, eikä taida tullakkaan, koska jossakin vaiheessa minua alkaisi ahdistamaan. Ja pitäisin miestä varmasti vain kaverinani. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut mistään "naisten asioista", kuten meikkaamisesta tai shoppailusta. Nämä ovat nyt vaan niitä esimerkkejä. En tunne olevani nainen ja se korostuu eri tilanteissa. Ja usein kun vilkuilen jotakin miestä ajattelen, että olisinpa samanlainen, kun hän. Ja, että nämä vaatteet sitten pukisin jos olisin mies ja harrastaisin tätä ja teksin näin jne.
Voisin myös fyysisiltä ominaisuuksiltani olla mies, sillä pituutta löytyy ja olen myös aika roteva ja lihaksikas.Tarkemmin ajatellen sopisin paljon paremmin mieheksi. Olen naiseksi liian vankka, enkä lainkaan siro tai kaunis.Sellainen isoluinen, monesti jopa monia miehiä rotevampi. Eikä tämä kyllä ole mukavaa. Miehenä voisin olla ihan ok, naisesta muistuttaa vaan kasvot ja eivät nekään mitkään nuken kasvot ole.
Ei näistä asiosta voi puhua. Vanhemmat ovat muutenkin hyvin kielteisiä näihin asioihin ja muillekkaan ei voi mitään kertoa. Kamalaa, kun pelottaa etten koskaan voi oikeasti rakastaa ketään. Se on kamalaa itselle ja satuttaa tietysti myös toista jos asia paljastuu. Nämä heijastuvat joka asiaan ja tuntuu siltä, että juodun aina tasapainoilemaan kahden maailman välissä ja elämään väärää elämää. Nämä ajatukset toistuvat joka päivä ja "alkoivat" silloin, kun olin vasta alakoulussa noin 11-vuotias. Jo silloin ihailin miehiä ja nämä ajatukset ovat nyt vain kasvaneet.
Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa trans-palstalle, mutta jotenkin ajattelen itseni naiseksi jolle ei riittäisi pelkkä sukupuolenkorjaus eli se olisi vaan "välivaihe" kohti parisuhdetta miehen kanssa. Mutta tuskin koskaan näin tapahtuu, sillä en vaan uskalla tehdä sitä päätöstä.Ja kun suvussa/perheessä on niin kielteinen ilmapiiri ja sitten pelkään sitä, että kuitenkin joskus katuisin päätöstä. Ja toisaalta välillä tulee hetkiä jolloin ajattelen toisin. Vaikeaa, tuskin koskaan pystyn rakastamaan ketään aidosti siis parisuhdetta ajatellen.
Oli vain pakko purkaa nämä ajatukset eli anteeksi jos tämä on teidän mielestä väärällä palstalla tai jotakin ärsyttää. Toivon, että joku voisi kertoa ajatuksiaan ja jos koet samoin kerro oma tarinasi.
Ja tämä ei ole mikään kuviteltu huomion keruu - viesti vaikka silti saattaa tuntua. Tarvitsisin oikeasti apua näiden asioiden kanssa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Korvienvälissä vaan vinksahtanut, taidat olla yh-äidin lapsi. Monellakin on ties mitä idioottiajatuksia päässään, mutta ei sen takia tervettä ruumista aleta silpomaan yhteiskunnan kustannuksella, eikä kuvittelut väärästä sukupuolesta pitäisi olla mikään poikkeus. Omalla kustannuksellasi tee mitä lystäät, terveydenhoito määrärahoille on oikeasti tärkeääkin käyttöä.
Jos inhottaa pussailla miehen kanssa mistä pidät, niin ei se muutu mihinkään siitä, että toimivat sukuelimet silvotaan pelkäksi silikoni/kudosmössöksi ja monet ovat katuneetkin jälkeenpäin. Jotkut ovat tyytyväisi leikattuaan terveet raajatkin pois, mutta ei mielisairaiden oikkuihin yhteiskunnan pidä osallistua. Ainoastaan terapeuttista ja/tai lääkehoitoa voi kustantaa.
Tunnen erään tällaisen. Hän on myös yh-äidin lapsi. Olen miettinyt, onko sillä ollut vaikutusta, että isän ja miehen malli on puuttunut lapselta, ikään kuin itse ottaa tämän puuttuvan miehen roolin perheessä ja samaistuu miehiin.
Kaikki transut ovat siis jotain hulluja sun mielestä? Siinähän ei ole mitään pahaa. Ne murhaajat niitä hulluja ovat.
Ja en ole mikään yh-äidin lapsi. Ja sitä miestä ei ole, jota voisi pussailla. Onnittelut siitä jos sinulla puolestaan on.
Nyt kadun tätä virhettä, että tulin tänne kirjoittamaan. Olisi pitänyt kirjoittaa sinne trans-palstalle. Anteeksi nyt vaan, kun pilasin päivänne ja sain vielä teidät suuttumaankin. Viestiä on pysty poistamaan niin koittakaa nyt vaan kestää sitä silmissänne.
En koskaan kirjoita tänne enää mitään eli saatte olla ihan rauhassa.
Mukavaa päivän jatkoa ja loistavaa tulevaisuutta kaikille teille ihanille ihmisille!
Ajattele ihan ite. Miten se sitä mahdollista suutelua muuttaisi rakastamasi ihmisen kanssa, että olisit itse silvottu? Toisten katselu on pelkkiä haavekuvia.
Luultavasti joku vielä puolustaa täälläkin noita turhia leikkauksia, mutta minusta ne rahat pitää ehdottomasti käyttää oikeasti sairaiden hoitoon. Omilla rahoillaan tehköön jokainen itselleen mitä haluaa.
Varmasti vikaa murhaajillakin korvien välissä, mutta turhiin sukupuolen"vaihto"leikkauksiin käytetyillä rahoilla oltaisiin myös voitu pelastaa ihmishenkiä, nythän tehdään karsintaa määrahojen mukaan.
Terapeuttinen - ja lääkehoito on myös paljon järkevämpää kuin peruuttamattomat silpomiset.
tulisi ehdottomasti lisätä määrärahoja. Tuntuu olevan niin häiriintynyttä tuo homojen ajatusmaailma.
Kertomuksesi kuulostaa siinä määrin tutulta, että olen itse homo (tai hieman myös bi) transmies ja ennen sukupuolenkorjausprosessin aloitusta seurustelin pitkään miehen kanssa. Kuitenkaan minun takia seksi meidän välillä ei toiminut ja suhde olikin lähes seksitön. En vielä silloin tiennyt miksi en pystynyt siihen. Vasta eron ja sukupuolenkorjausprosessin aloittamisen jälkeen olen ymmärtänyt asian. Vaikka kaikki muut korjaukset on tehty, en ole korjauttanut alapäätä, mutta siitä huolimatta seksi miehen kanssa tuntuu nykyään hyvältä toisin kuin ennen. Itselläni kyse ei siis ole ollut siitä, mitä tuolta alhaalta fyysisesti löytyy vaan ihan yleisestä sukupuolen kokemuksesta ja siitä että tietää sen, että sillä toisellakin osapuolella on oikea käsitys minusta eikä toinen pidä minua naisena.
Hienoa kun jaoit kokemuksesi. Itselläkin on ollut olo, että tuntuu ettei monikaan tätä tilannetta ymmärrä.
edelleenkin paperilla nainen ja naisena pysytkin vaikka mitä tekisit ja saisit miehen paperit.
Tunnen erään 'entisen' miehen joka siis korjasi sukupuoltaan naiseksi... hän ei koskaan ollut miehistä kiinnostunut. Eli entinen heteromies elelee tätä nykyä tyytyväisenä lesbona.
Ja ikää oli yli 45v kun sukupuolenvaihdos tehtiin. Enkä pidä häntä mitenkään 'kajahtaneena'. On tyytyväinen ja onnellinen nyt, ennen ei ollut. Ja sen pituinen se.
Ennen pakotettiin ihmisiä enukeiksi, nyt kajahtaneimmat haluu itse. Mitäs niillä munilla tekee kun ei kerran seiso, nyt voi näytellä lesboa ))
"Ja sen pituinen se" - tahatonta komiikkaa!
Minulla o ihan sama juttu! Itse olen vakavasti miettynyt tätä asiaa ja tiedän että haluan olla HOMO 100%
Minun mielestä siinä ei ole yhtään mitään outoa se tarkoittaa vaan sitä että haluat olla jonkunlainen seksuaali ja minä haluan olla homo.mutta minua ei kyllä ahdista/inhota olla heterokaa , koska kunhan saan olla MIEHEN kanssa!
Mutta minusta vielä ihanempaa olisi jos itsekkin olisin mies.
Kumminkaan en aijjo mihinkään sukupuolileikkauksiin koska kyllä minulle heterona oleminen käy , se täytyy vaan hyväksyä.
En usko että tässä olisi kyse siitä, ettet viihdy naisena elämisestä. Mitä jos "ryhtyisit" poikamaiseksi tytöksi, ns. tomboyksi, ja etsit itsellesi jonkun mukavan pojan / miehen?
Niin ja unohdin vielä sanoa, että vaikka onnistuisitkin saamaan sukupuolenvaihdokseen apua ja ehkä jopa ne miesten genitaaleja muistuttavat vehkeet, ei se homostelu olisi sitten sitä elokuvamaista fantasiaa. Homomiesten on vaikea löytää parisuhdetta, ja näyttäisi siltä että transmiesten ja henkilöiden ylipäätänsä on myös vaikea löytää parisuhdetta.
Valtaosa alkuperäiseen viestiin vastanneista on imbesillejä. Joku sosiaalinen empaattisuus on ilmeisesti jäänyt kehittymättä, ja syntymävaiheessa (tai viimeistään lapsuudessa) on asetettu kiinteät seinät pään ympärille, jotta ajatus ei vain missään nimessä jalostuisi aivojen ensimmäistä primitiivistä älähdystä pidemmälle. Surullista. Sukupuolenkorjausleikkauksella pelastetaan myös ihmishenkiä. Hoitamattomien tai hoitamatta jätettävien ihmisten itsemurhakuolleisuus on valitettavan yleistä. Alkuperäistä viestiä herjanneet voivat hetken miettiä, miltä tuntuisi jos oma sukupuoli vaihtuisi nyt salamannopeasti toiseksi. Haluaisitteko korjata sen takaisin? Ai niin, ette tietenkään, koska eihän sillä ole mitään väliä mitä siellä jalkovälissä on, mitä sitä turhaan yhteiskunnan varoilla silpomaan!
Ja alkuperäisen viestin kirjoittajalle: Älä huoli. Tilanne voi nyt vaikuttaa pelottavalta ja ahdistavalta, mutta kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Oletko minkä ikäinen? Tilanteesi voi viedä aikaa ja eteen tulee myös vaikeita hetkiä, mutta koska jo nyt pystyt jäsentämään ajatuksiasi noinkin selkeästi, tulet varmasti ajan kanssa menemään itsellesi hyvään suuntaan elämässäsi. Älä pelkää mitä muut ajattelevat (vaikka valtaosalla sivistymättömistä junteista on kummallisen pakottava tarve älistä typerät ajatuksensa kovaan ääneen juuri sinulle), vaan kulje eteen päin omia ajatuksiasi ja tunteitasi rehellisesti kuunnellen. Ei ole ollenkaan väärin tai outoa, jos koet olevasi väärässä kehossa elävä homoseksuaali, niin tapahtuu, ja kaikki on mahdollista korjata parempaan suuntaan. Helppo tiesi ei välttämättä tule olemaan, mutta pyri muistuttamaan aina itseäsi, että kärsimys ja etsintä eivät kestä ikuisesti; vielä joku päivä koet olevasi kokonainen, rakastettava ja rakastava ihminen.
Joku pikkutyttö voi vaatia vaikka hevosta kun tuntee syntyneensä hevostytöksi ja uhata tappaa itsensä ellei saa. Ei kaikkiin idioottimaisiin vaatimuksiin ole pakko suostua. Jos joku ei hyväksy sitä sitä sukupuolta miksi on syntynyt, niin se on hänen ongelmansa ja kustantakoon itse silpomisensa jos sitä haluaa.
Kukaan ei muutu toiseksi sukupuolelsi vaikka kuinka leikeltäisiin ja hormoneja söisi, paperitkin ovat pelkkiä papereita. Sukupuolen näkee jalkojen välistä ja sen mukaisena pysyy koko elämänsä vaikka mitä tekisi.
"Vaatijoita riittää", olet ilmeisen yksinkertainen ihminen. Sukupuoli-identiteetin ongelmien ja hevostyttöyden vertaaminen toisiinsa on melkoisen banaalia.
Se on semmoinen yksioikoinen.
jotain hevostyttöjä vastaan? Olet suvaitsematon, rasisti, hevostyttöfobikko!!!!
Se voi olla pikkutytölle maailman tärkein asia niin kyllä sellaiset on ihan pakko jokaiselle halukkaalle kustantaa verovaroista. Sinunlaistesi takia voivat masentua ja joutua syömään pillereitä koko ikänsä eivätkä kykene mihinkään töihin. Otako vastuullesi jos tekevät itsemurhan?
Ja minun on pakko saada Corvette verovaroilla. Olen tiennyt lapsesta pitäen, että olen automies ja on ihan pakko saada urheiluauto. Muutkin saa itsemurhalla uhkailemalla vaikka mitä.
Se on kummaa että transuja solvataan ja syrjitään ympäri maailmaa..
Kiitos viesteistä! Nyt näyttää kaikki jo vähän selkeämmältä. Ihmisten suvatsemattomuus ei yllätä. Siihen on saanut jo tottua. Mukava huomata, että myös niitä ihania ja suvaitsevaisia ihmisiä löytyy, vaikka välillä tuntuu, että elää juuri niiden "väärien" ihmisten keskellä.
Hyvää syksyä kaikille!
T: aloittaja
Hyvää syksyä myös sinulle tyttö rakas!!!!!!!!!!! ♥♥☺