Tunnetteko yksinäisyyden. Jos tunnette sen, onko se miellyttävä seuralainen?
Yksinäisyys astuu esiin aamulla herätessä, on tiiviisti mukana tuskaa aiheuttaen koko päivän, illan viimeisiin hetkiin asti.
Nukahtaessa yksinäisyys poistuu, mutta saattaa iskeä painajaisunena, ikäänkuin kertoen olemassaolostaan - silloinkin.
Yksinäisyys astuu elämään päivien viikkojen ja kuukausien myötä, se astuu kuvaan kun olet täydellisesti tarpeeton.
Eikö yksinäisys hellitä otettaan hetkeksikään? Kyllä!, mutta vain lyhyiksi hetkiksi tuo kuristusote löystyy. On kuin valonvälähdys muistojen tieltä. Minkälaisten muistojen kohdalla tuon voi kokea? Sellaisten muistojen kohdalla, jossa olet kohdannut ihmisen suurella Iillä. Tämä ihminen on toivonut itselleen ystävällisiä sanoja ja olen niitä kykyjeni rajoissa luovuttanut iloa tuntien.
Sielujen sinfonian soidessa on yksinäisyys poissa, mutta soiton loppuessa sama jatkuu.
Yksinäisyys astuu esiin aamulla herätessä, on tiiviisti mukana tuskaa aiheuttaen koko päivän, illan viimeisiin hetkiin asti.
Nukahtaessa yksinäisyys poistuu, mutta saattaa iskeä painajaisunena, ikäänkuin kertoen olemassaolostaan - silloinkin.
Yksinäisyys astuu elämään päivien viikkojen ja kuukausien myötä, se astuu kuvaan kun olet täydellisesti tarpeeton.
Eikö yksinäisys hellitä otettaan hetkeksikään? Kyllä!, mutta vain lyhyiksi hetkiksi tuo kuristusote löystyy. On kuin valonvälähdys muistojen tieltä. Minkälaisten muistojen kohdalla tuon voi kokea? Sellaisten muistojen kohdalla, jossa olet kohdannut ihmisen suurella Iillä. Tämä ihminen on toivonut itselleen ystävällisiä sanoja ja olen niitä kykyjeni rajoissa luovuttanut iloa tuntien.
Sielujen sinfonian soidessa on yksinäisyys poissa, mutta soiton loppuessa sama jatkuu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olipas hienosti sanottu.
Nukkuesa en yleensä ole koskaan kokenut yksinäisyyttä, siitä pitää uskollinen puoliso huolen.
Oikeastaan en ole koskaan eläissäni ollut yksinäinen, vaikka yksinäisyyttä rakastankin.
Vapaaehtoinen yksinäisyys lie yksinäisyyden sivujuonne?
Minusta on helppoa olla yksinäinen, kuunnella omia ajatuksiaan, haaveilla, ajatella, oleskella, kun ei kukaan pakota.
Vasta puolison kuoltua tietää sen, mitä on yksinäisyys. Kun se hiipii tajuntaan ja tieto yksinäisyydestä saavuttaa ihmisen. Vaikka ihmisiä on ympärillä, olen silti yksinäisyyteni kanssa, eikä se ole pahasta, kun sen on käytävä läpi.
Muuta yksinäisyyttä en ole kokenut, vaikka olen asunut yksin jo pidemmän aikaa.
Kun pääsee liikkumaan ja on harrastuksia, suunnittelu on mielekästä ajankulua.
Olen luonteeltani hiljainen enkä jaksa aina kuunella ihmisten lörpötystä.
Mistä se yksinäisyyden tunne on alkanut, oletko menettänyt rakkaasi, ovatko naapuritkin ihan vieraita, tunnetko syyllisyyttä jostain tekemästäsi, vai oletko vain huomannut yksinäisyytesi alkavan ahdistaa.
Rakkaussuhteet loppuessaan jättävät yksin.
Riippuen siitä kuinka täysin olet suhteeseen antautunut, oletko jättänyt kaikki muut ihmissuhteet sivuun ja nyt sielujen sinfonia on lakannut soimasta eikä ole mitään sellaista jäljellä joka korvaisi niitä hetkiä jolloin kaikki oli hyvin.
Muistoissa on aina lohtua. Katkerimmatkin asiat pitää unohtaa ja sen kautta pyrkiä mielenrauhaan ja muiden ihmisten pariin.
Päivä paistaa pienimmästäkin raosta, mutta jos avaat ovet selkoselleen pääsee valo elämääsi.
On totta, että rakkaan ihmisen poismeno, olkoon se kuolema tai rakkaussuhteen päätyttyä, jää lamaantumisen hellitettyä, aikaa tajuta koko menetys.
Seuraa aika, jolloin elämän hiljennyttyä kotipiirissä on moni asia ajateltava uusiksi. Kivuttomasti se ei käy. mutta siitä selviää, kukin omalla tavalaan.
Se yksinäisyys, joka silloin kohtaa , saa ajatukset järjestäytymään, mitä minulla on jäljellä elämässäni. On hyvä jos mennyt elämä on antanut rohkeutta,
ja tilit menneeseen on selvät, rakkauden yltäessä vielä yli kuoleman rajan.
On niin yksilöllistä antaako tunne-elämänsä kuihtua elämällä menneessä, vai näkeekö elämän tarjoavan monella taholla mahdollisuuksia, hyvien ihmissuhteiden jatkumolle.
Niin kauan kuin on kykyä ammentaa joko kirjallisuudesta, harrastuksista, tai ympäröivästä elämästä pieniä onnen kukkasia, ei ihmisen tarvitse kokea yksinäisyyttä.
Ihmisen täytyy pitää kiinni yksityisyydestään ollessaan avioliitossakin ja löytää itsestään ne sinfoniat. Jos vain puolison kanssa jotain sielunkumppanuutta tavoittelee, maailma pyörii liikaa sen asian ympärillä. Koskaan ei yksi ihminen voi vastata kaikkiin tarpeisiin ja tunteisiin. Sellaiset vaatimukset ahdistavat ja toinen saattaa vain vieraantua ja jopa paeta.
Jokainen on perimmäisissä kysymyksissään yksin ja vastaa viimekädessä itsestään.
Eräs läntisen naapurimaan sosiologi sanoi tämän asian universaalilla tavalla: ihmissuhteissaan ihmisen pitäisi verkostautua koko elämänsä ajan.
Näin on valmiimpi kaikille vastoinkäymisille koko elämänkaarensa aikana. Meni hiukan aikaa tajuta tämä sanoma. Ei kaikkia munia samaan koriin, voisi olla kansanomaisempi vertaus tähän.
Tuo vieraantuminen ja pakeneminen josta nimimerkki - ei toisen varassa- kirjoitti, se on yksi niistä asioista jonka itse olen kokenut.
Ihminen sietää ja kestää yksinäisyyttä yksilöllisten voimavarojensa antamin voimin, moni osaa hakea muita kanavia tyhjyyden tunteen torjumiseksi, kuin pelkän parisuhteen. Ei ole mitään mieltä sitoa toista ihmistä poistamaan yksinäisyyttä, eikä ole hyvä jos vain yksi päättää kuinka ja miten yhdessäolo aika käytetään.
Jos minulla oli ystävä, ei hän ollut paikkaamassa jotain tyhjäää tilaa, vaan hän oli kaveri, yhteisten kokemusten jakaja, mutta en tiedä kuinka hän asian koki, olinko minä vain joku joka oli olemassa, vai olinko minä se tärkein.
Minulla ei ole yksinäisyyden pelkoa, en ole yksinäinen, koska uusia sinfonioita sävelletään ja entisiäkin soitetaan usein uudelleen, uusittuina sovituksinakin.
Joskusm tuntuu että olen tosi uksin väärässä seurassa .
Kotona en sitä koskaan tunne -- viihdyn yksin . Oma valinta ainakin ,koska Mieheni kuoleman jälkeen kun jäin yksin . Hain kaveria rinnalle , ei onnistunut , ja "yksin " on kaikkein paras olla . Ja onhan minulla ollut kohta 13v Jerrycottoni joka taluttaaminua joka päivä .
Me viihdytään yhdessä tosi hyvin .
Olen sellanen yksinäinen Naarassusi :=)
Yksinäisyys,se on sitä miten sen kukin kannettavakseen ottaa, Pidän kyllä kavereista jos sattuu sellaisia tupahan tulemaan,
mutta parhaiten viihdyn yksin.
Olen ollut nuorena kovakin kavereita "pyydystämään"
mutta nykyisin touhuan omillani.
Olin naimisissakin yksinäisyyden kanssa, etenkin sen jälkeen kun kaikki lapseni lähtivät omia teitään kokeilemaan.
Nyt hekin ovat niin kovasti vieraantuneet ja muuttuneet emme pian tunne toisiamme.
Pienen torppamme myynnin jäälkeen, en ole heitä juuri tavannutkaan.
Kaiken lisäksi vierastan ihmisiä, en ensimmäiseksi ota yhteyttä.
Äskettäin kun avasin telkun , tuli sieltä jotain kesäkekereitä, ja sieltä kantautui korviini, että yksin viihtyvät ihmiset ovat jotenkin ongelmaisia.
Olenkohan minäkin, taidan olla.
minulla on luoja jokahetki seurassani, menin minne tahansa,
Olen yksin,
puoliso on muuttanu pilvenreunalle,
mutta kokoaikaisuutena en koe yksinäisyyttä,
ysinäisyyttä koen hetkittäin,
sitten keksin kaikenlaista tekemistä, siivousta jos jaksan,
päivittäin lähden jonnekki omien seinien ulkopuolelle,
kattelen TV:tä joskus soitan puhelimella jollekki, teen käsitöitä, käyn tällä koneella aina sillointällöin,
--- nuorena kun lapset oli pieniä, työtä paljon, ja kaikenlaisia huolia, rukoilin kiihkeästi luojaa,
yllätys yllätys,
yhtenä iltana nukkumaan mennessä sain kokea kirkaan hetken sänkynivieressä,
koin että luoja astui hallitsemaan elämääni,
sen jälkeen olen viihtyny yksin,
en koe kovinkaan suuresti yksinäisyyttä vaikka olen aivan yksin,
minulla on luoja jokahetki seurassani,
vaikka sitä en näekään, se vaan jotenki on aina läsnä,
minulla on muutama ystävä joitten kanssa joskus soitten puhelimella, ja tietenki omat lapset perheineen, ( heillä vaan on aina kiire joten aikaa heiltä ei vanhukselle juurikaan löydy )
--- päivisin näen kaupungilla ihmisiä, joittenkanssa joskus juttelen niitänäitä,
----- tietenki joskus valtaa vielä haikeus että olisi aivan oma ihminen lähellä,
mutta sitten taas kun ajattelen että uuden ihmisen kanssa alkaisi seurustella, tulee tunne etten jaksa,
siis parempi omistaa ne muutamat ystävät joitten kanssa pitää joskus yhteyksiä, ja elää omaa elämää aivan yksin,
Minullakin on usko Luojaan. Joskus juttelen Luojan kanssa, leikkiäkin puhun.
Minun väitetään olevan Jumalan pilkkaaja, jota pitäisi rangaista. On myös toivottu itselleni Jumalan rangaistusta.
Olen palstalla kohdannut hyviä ihmisiä ja jonkun tavannutkin.
Jatkakaamme elämäämme Luojaan uskoen.
minä luottanut elämäni pikkutytöstä asti.
Tuskinpa muuten olisin niistä lapsuuden ja nuoruuden karikoista ehjänä selvinnytkään.
Yhteys ylöspäin on minulla ikäänkuin aina auki, Luoja on.
Niin tunnen.
Ihmiset ovat, Ruuneperi, puheissaan aivan väärässä, jos sinulle sanovat tuollaisia sanoja. Nouse niiden yläpuolelle omaan rauhaasi.
Luojan luomina olemme hänen johdossaan aina olleet ja olemme nyt sekä tästä eteenkinpäin.
Kaikkea hyvää! :)
Jumalan sana on pyhä, se on kaikille tarkotettu turvaksi ja ohejeeksi elämän tielle,
kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta luoja pitää meistä kaikista hyvää huolta,
vaikka maailma kuinka myllertää ympärillä, meillä ei ole mitään hätää,
Ruuneperille lohduksi sanon,
" antakaamme se heille anteeksi, sillä he ei tiedä mitä he ovat sanoneet "
Yksinäisyys voi olla myös puolisoiden yhteiselämän ilmiö.
Se voi ilmetä vaikkapa siten, että toisella on oma ihmispiirinsä, varsinkin lapsuuden maisemiin kuuluneet lähisukulaiset, joita toinen puoliso inhoaa.
Kaikkien asioiden eteen on tehtävä jotain, kuin myös yksinäisyydekin.
On löydettävä omat voimat ja aktiivisuus, menemällä mukaan vaikka torikojuille missä jotain mielenkiintoista keskustelun aihetta löytyy, sen näkee jo kaukaa siellä olevien kasvoilta.
On paljon muitakin tilanteita kunnat järjestävät toimintaa sekä seurakunnat, eikä siellä kysellä virallista suhtautumista järjestäjiin.
Harvalle käy tuuri että kotoa tullaan hakemaan!
Miksi ette ymmärrä?
Yksin oot sinä ihminen
kaiken keskellä yksin.
Yksinäinen on yksinäisin suuressa ihmisjoukossa. se on luonnotonta, mutta todellista
Jos haluaa jäädä yksin, onko sitten luopa ruikuttaa?
Sanontoja, runonpätkiä ja iskelmiä sanoituksiltaan löytyy joka lähtöön, varsinkin V A Koskenniemen hieno ilmaisu, johon sitten hätäpäissään turvaudutaan.
On ihmisiät jotka tieten tahtoen käpristyvät yksinäisyyteen, siis oma valinta.
osannut pitää muut työllisinä ja sillä itellään on ollut aina jokin vaiva tekosyynä. Se ei varmaan osaa kuollakaan, jonkun muun on sekin tehtävä hänen puolestaan.Loppuunväsynyt olen.