nuorten masennus

koko ajan masentaa...itkettää ja väsyttää...
Alkaa varmaan olla jo aika yleistä...?

Olen käynyt masennuksen... Elän siinä vieläkin... Mieli on pirteempi, mut masennus jätti jälkensä. Tai toisaalta itse elän menneisyydessä... Niin siinä käy on monet ja taas monet vuodet rakentaa maskia, joka on vain valhetta. Se maski oli minä, ilman surua, ilman tunteita.
Masennus tulee ja menee miten haluaa... Ei siitä voi pahemmin mitään ajatella vaankuin, et ei se mukavaakaan oo.
Tuskin se on lisääntynyt. Se on vain jätetty huomioimatta. Tai noh toisaalta jotkut vain esittävät masentunutta. Tietäisi vielä mikä saa jotkut leikkii sillä... Ei siihen vaadia vain kuin paljon tyhmyyttä.
Ystävät eikä perhe tukenut. He eivät välittäneet tietää tai eivät halunneet. Mene ja tiedä mitä ne ajatteli. Voi kuulostaa tyhmältä, mut hevonen piti mut hengissä. En tiedä mikä siinä oli. Se vain auttoi.

Olen ollut lievästi masentunut. En tiedä, olenko yhä, mutta luulisin, etten. Nuorillahan masennus on hyvin yleistä, mutta ei se useinkaan ole mitään kovin vakavaa ja siitä pääsee yli.

Masennus on niin masentava asia, että jo sen ajatteleminen masentaa... Siitä on tosi vaikea päästä eroon muuta kuin ajan kanssa. Jokin muutos elämässä saattaa auttaa, ainakin itselläni on auttanut. Nimittäin nyt syksyllä koulujen alkaminen auttoi, sai muuta ajateltavaa.

Kyllä nuoret ovat vissiin aina olleet masentuneita, nyt se vaikuttaa vain olevan jotenkin muoti-ilmiö ja siitä puhutaan. Se on varmaan aiemmin jäänyt vain huomiotta.

Olin ns. piilomasentunut. En näyttänyt sitä ulospäin, mutta mieli oli silti maassa. Koska siitä ei kukaan tiennyt, ei minulla myöskään ollut ketään tukena ja selvisin siitä ihan omin voimin.

mulla on ollu masennus jo pari vuotta ja en ole vieläkään päässyt siitä.Olen muuten 16 v.se on vakava sairaus ja nuorilla sitä on paljon, koska nuoruus on vaikeaa aikaa..on turha kenenkään väittää että sen noinsanottuna "muotisairaus", koska musta se ei ainakaan oo muodikasta.Se on hirveetä!mä toivon joka päivä että mä parantuisin ja voisin olla niinkuin kaikki muutkin.onnellisia..tavalla tai toisella.mulla on lääkitys ja käyn terapiassa, mutta se ei vaan tunnu auttavan. on vaan koko ajan niin kauheen paha olla.ayaritin pari viikkoo sitten itsemurhaa mutta kaverit tuli väliin.Kaverit on ollu tukena, mutta nykyään niitäkään ei enää ole paljon ku oon toisessa koulussa ja niillä on omat elämänsä.Kyllä masennuksesta voi parantua mutta siihen menee tosiaankin aikaa.

Olemme kirjoittamassa nuorten masennuksesta esitelmää ja haluaisimme kirjoittaa teiden kokemuksistanne jotain esitelmäämme..
Mutta haluaisimme tietää sopiiko se teille? unohdimme kysyä lupaa alunperin...

Opiskelemme Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa lähihoitajiksi...

Mie oon ollu masentunu. Silloin ei ollu millään väliä. Ei viittiny mennä kouluun, toivoi vaan kuolemaa. Itseasiassa mie yritin itsemurhaa, mutta ei onnistunu. (onneks!!)

Ajatuksia joita nuorten masennus herättää... Surua. Yks miun kaveri teki itsarin ku oli tosi masentunu... :( Toivottavasti meille nuorille saataisiin apua masennukseen. Vaikka joku henkilö, jolle voisi mennä koulussa puhumaan eikä siitä pitäisi maksaa kalliita maksuja...

Miusta masennus on lisääntyny, koska nykyisin nuorilla on enemmin paineita tulevaisuudessa kun aikaisemmin. Meiltä vaaditaan enemmän.

Kun mie masennuin ekan kerran ei kukaan ollu miun tukena, mut mie selvisin siitä ajattelemalla, mitä mie tekisin tulevaisuudessa. Tein miun unelmatalon pohjapiirustukset ja jne...