Buddhalainen lasten kasvatus

Mieheni on buddhalainen, mutta hänelle uskonto on enemmänkin elämänfilosofia. Hänen buddhalaisuuteensa on sekoittunut muitakin uskomuksia ja perinteitä, mm. esivanhempien kunnioittaminen. Meillä on kotialttari ja kasvisruokapäiviä, mutta mieheni ei käy temppeleissä.

En osaa erottaa, mikä kasvatuksessa olisi uskonnon vaikutusta ja mikä muun kulttuurin tai persoonallisten piirteiden vaikutusta. Mikä ylipäätään on perisuomalaista kasvatusta? Voihan uskonto vaatia tai suositella jotakin, mutta miten ihminen todellisuudessa käyttäytyy, se on sitten toinen asia. Varmasti uskonnolla, niin kuin omilla kokemuksillakin, on vaikutusta maailmankuvaan.

Lapsemme eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan eikä heille siis ole haettu oman uskonnon opetusta. Emme vaadi lapsilta uskonnollisiin rituaaleihin osallistumista. Uskontoon liittyviä ristiriitoja ei tule mieleen yhtäkään.