MILLAISIA OVAT YLEISIMMÄT MIELENTERVEYSONGELMAT?
Mielenterveys on prosessi, ei pysyvä tila: kaikki ihmiset kärsivät erilaisista mielenterveyden ongelmista jossain elämänsä vaiheessa. Masennus, ahdistus ja pelko kuuluvat olennaisesti elämään. Opettajan on hyvä ymmärtää mielenterveyden ongelmia ja suoranaisia häiriöitä, koska hän joka tapauksessa kohtaa niitä itsessään ja opiskelijoissaan, olipa siitä tietoinen tai ei.
Ihmisen elämänkulkuun sisältyy väistämättä monia äkillisiä muutostilanteita eli kriisejä, joihin hänen on sopeuduttava. Normaaliin kehittymiseen ja ikääntymiseen liittyvät omat kehityskriisinsä, joiden lisäksi elämä pakottaa kohtaamaan traumaattisia kriisejä, äkillisiä muutoksia, joihin ihminen ei itse pysty vaikuttamaan. Kriisitilanteessa ihmisen käyttämät puolustusmekanismit jäykistyvät ja kapeutuvat, ja hän kärsii tilapäisesti muistakin mielenterveyshäiriöille tyypillisistä oireista. Mielenterveyshäiriöt ja kriisireaktiot on kuitenkin tärkeää pitää erillään toisistaan: jokainen joutuu kohtaamaan kriisejä elämässään, mutta kaikki eivät kuitenkaan kärsi mielenterveyshäiriöistä.
Mielenterveyshäiriöt voidaan karkeasti jakaa neurooseihin, persoonallisuushäiriöihin ja psykooseihin, joskin lääketieteellisesti häiriöluokkia on paljon enemmän. Kaikkiin psyykkisiin häiriöihin liittyy myös fyysistä oireilua, ja monien - joidenkin käsitysten mukaan jopa kaikkien - fyysisten sairauksien synty voidaan selittää ensisijaisesti psyykkisillä tekijöillä.
Neurooseista kärsivä ihminen on ahdistunut, masentunut, maaninen tai pelokas, mutta hän tuntee kuitenkin olevansa psyykkisesti suhteellisen hyvin koossa ja on realistisessa suhteessa ulkomaailmaan. Neurooseja ovat mm. mieliala-, pelko-, ahdistuneisuus-, uni-, syömis- ja hillitsemishäiriöt. Mielialahäiriöistä masennus on vakavin kansansairautemme. Masennus aiheuttaa eniten työkyvyttömyyttä, ja lasten ja nuorten masennus on yleistynyt suhteessa muihin ikäryhmiin.
Persoonallisuushäiriöt kertovat erityyppisistä häiriöistä persoonallisuuden kehityksessä. Ne vaativat sekä kehittyäkseen että parantuakseen hyvin pitkän ajan. Persoonallisuushäiriöitä ovat mm. epävakaa, narsistinen, paranoidinen ja epäsosiaalinen persoonallisuus.
Psykooseille ovat tyypillisiä minäkokemuksen pirstoutuminen, ulkoisen ja sisäisen rajan horjuminen sekä todellisuudentajun hämärtyminen, joka ilmenee mm. ajattelun ja tunteiden pahoina vääristyminä ja harha-aistimuksina. Psykooseja ovat mm. reaktiivinen psykoosi, skitsofrenia ja vakava kaksisuuntainen mielialahäiriö (ent. maanis-depressiivinen psykoosi).
Mielenterveysongelmien syntymekanismit ovat erittäin monimutkaiset ja osin tuntemattomat, eikä niiden tunteminen ole yleensä opetustyössä välttämätöntäkään. Olivatpa häiriöiden syyt perinnöllisiä, kemiallisia, opittuja tai näiden yhdistelmiä, opetustyö täytyy joka tapauksessa rakentaa terveyden ja voimavarojen, ei häiriöiden varaan.
Mielenterveys on prosessi, ei pysyvä tila: kaikki ihmiset kärsivät erilaisista mielenterveyden ongelmista jossain elämänsä vaiheessa. Masennus, ahdistus ja pelko kuuluvat olennaisesti elämään. Opettajan on hyvä ymmärtää mielenterveyden ongelmia ja suoranaisia häiriöitä, koska hän joka tapauksessa kohtaa niitä itsessään ja opiskelijoissaan, olipa siitä tietoinen tai ei.
Ihmisen elämänkulkuun sisältyy väistämättä monia äkillisiä muutostilanteita eli kriisejä, joihin hänen on sopeuduttava. Normaaliin kehittymiseen ja ikääntymiseen liittyvät omat kehityskriisinsä, joiden lisäksi elämä pakottaa kohtaamaan traumaattisia kriisejä, äkillisiä muutoksia, joihin ihminen ei itse pysty vaikuttamaan. Kriisitilanteessa ihmisen käyttämät puolustusmekanismit jäykistyvät ja kapeutuvat, ja hän kärsii tilapäisesti muistakin mielenterveyshäiriöille tyypillisistä oireista. Mielenterveyshäiriöt ja kriisireaktiot on kuitenkin tärkeää pitää erillään toisistaan: jokainen joutuu kohtaamaan kriisejä elämässään, mutta kaikki eivät kuitenkaan kärsi mielenterveyshäiriöistä.
Mielenterveyshäiriöt voidaan karkeasti jakaa neurooseihin, persoonallisuushäiriöihin ja psykooseihin, joskin lääketieteellisesti häiriöluokkia on paljon enemmän. Kaikkiin psyykkisiin häiriöihin liittyy myös fyysistä oireilua, ja monien - joidenkin käsitysten mukaan jopa kaikkien - fyysisten sairauksien synty voidaan selittää ensisijaisesti psyykkisillä tekijöillä.
Neurooseista kärsivä ihminen on ahdistunut, masentunut, maaninen tai pelokas, mutta hän tuntee kuitenkin olevansa psyykkisesti suhteellisen hyvin koossa ja on realistisessa suhteessa ulkomaailmaan. Neurooseja ovat mm. mieliala-, pelko-, ahdistuneisuus-, uni-, syömis- ja hillitsemishäiriöt. Mielialahäiriöistä masennus on vakavin kansansairautemme. Masennus aiheuttaa eniten työkyvyttömyyttä, ja lasten ja nuorten masennus on yleistynyt suhteessa muihin ikäryhmiin.
Persoonallisuushäiriöt kertovat erityyppisistä häiriöistä persoonallisuuden kehityksessä. Ne vaativat sekä kehittyäkseen että parantuakseen hyvin pitkän ajan. Persoonallisuushäiriöitä ovat mm. epävakaa, narsistinen, paranoidinen ja epäsosiaalinen persoonallisuus.
Psykooseille ovat tyypillisiä minäkokemuksen pirstoutuminen, ulkoisen ja sisäisen rajan horjuminen sekä todellisuudentajun hämärtyminen, joka ilmenee mm. ajattelun ja tunteiden pahoina vääristyminä ja harha-aistimuksina. Psykooseja ovat mm. reaktiivinen psykoosi, skitsofrenia ja vakava kaksisuuntainen mielialahäiriö (ent. maanis-depressiivinen psykoosi).
Mielenterveysongelmien syntymekanismit ovat erittäin monimutkaiset ja osin tuntemattomat, eikä niiden tunteminen ole yleensä opetustyössä välttämätöntäkään. Olivatpa häiriöiden syyt perinnöllisiä, kemiallisia, opittuja tai näiden yhdistelmiä, opetustyö täytyy joka tapauksessa rakentaa terveyden ja voimavarojen, ei häiriöiden varaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.