Mun tilanne on nyt semmonen että tajusin, ettei tästä mitään tule, koska en uskalla tehdä aloitetta. Joskus tää tyttö näyttää kiinnostuksen merkkejä, mutta sitten mä en osaa/uskalla edetä. Nyt mulla on jatkuvasti paska fiilis ja vaan itkettää koko juttu.
Pitäisi tietenkin olla aikuinen ja puhua tästä suoraan sille. Mutta kun ei pysty. Miten te olette päässeet yli toivottomista ihastuksista?
Pitäisi tietenkin olla aikuinen ja puhua tästä suoraan sille. Mutta kun ei pysty. Miten te olette päässeet yli toivottomista ihastuksista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttu tilanne, omat ihastukseni ovat olleet heteroita (toisella poikaystävä, josta erosi ja toinen eronnut aiemmin) Vieläkin tuntuu että he olivat vähintään biseksuaaleja koska antoivat semmoisia merkkejä mitä eivät heterot anna! Ihastuin juuri kummassakin siihen kuinka he olivat erilaisia minua kohtaa, en siis ihastunut heihin itsestään vaan sen jälkeen kun he olivat minua kohtaan semmoisia kuin olivat. En ole kokonaan päässytkään pois, joskus tulee jaksoja kun mietin tätä ensimmäistä ihastusta ja sydämessä oikein tuntuu, tosin siitä on n. 3 vuotta kun tutustuin ekaa kertaa häneen. En ole nähnyt häntä aikoihin. Uskon että kun löytää sen oikean tyttöystävän nämä toiset unohtuvat heti koska pääset oikeasti rakastamaan ja saat itse rakkautta toiselta.
Tosin olen itse stereotypian ulkopuolella eli jos he ajattelivat lesbon olevan poikamaisesti pukeutuva...hmm... kuitenkin...näytän samalta kuin yleensä heteroilla on stereotyyppisesti aikomus näyttää, en tiedä luulivatko hekin minua heteroksi. Vaikeaahan tämä on! Mutta ajattelen aina että heidän olisi pitänyt tehdä aloite koska toinen seurusteli silloin poikaystävänsä kanssa, enkä todella itse olisi ollut menossa väliin.
Tuttu minulla tilanne,koska ihastuin aika pahasti siihen tyttöön joka on hetero.Aluksi aivan vaikea olemaan,että yritin olla käyttäytyä kuin ei olisi tapahtunut mitään.Tämän hetero oli tehnyt oma viehätysvoimaa minulle tavalla ja joudun vetää rajan kun hihitän vaan sitä hassusti enkä pidemmälle mitään.Kesti vuoden,että olen päässyt sen yli ja nyt tunnen aivan kaverillista tunteita eikä enää ihastusta vaikka näkisimme joskus.En itse pystynyt ollenkaan vuoteen puhua suoraan.Kutenkin,että hän tietää kyllä kun olen lesbo ja en sanonut mitään olevani ihastunut mitä on parempi.
Mä olen tällä hetkellä todella ihastunut erääseen heteronaiseen ja ikinä en ole ketään toista kohtaan ollut näin voimakkaita tunteita. Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle 400km päähän ja tiedän, että tulemme jatkossa näkemään korkeintaan pari kertaa kuukaudessa.. Mulle tulee aivan järjetön ikävä, koska olen tottunut näkemään häntä vähintään kolme kertaa viikossa ja ollaan käyty pitkiä keskusteluita.. Hän on vaan niin ihana nainen!! Itkettää jo ajatuskin, kun tiedän, että sunnuntaina näemme viimeisen kerran ennen muuttoani ja sen jälkeen sitten toooodella harvoin.. :(
ei mitenkään. välillä menee paremmin mutta sitten taas kaikki palaa hyökynä uudestaan ja tämä vaan jatkuu jatkuu jatkuu. pitäisi varmaan päästä tutustumaan paremmin ja näkemään useammin niin tulisi joku tolkku näihin haaveisiin ja kaipailuun.
Ah, ei mitenkään. Olen luovuttanut nyt ainakin hetkellisesti ihan kaikessa. En jaksa kyseisen ihmisen päättämättömyyttä. Tai ei se mitään päättämättömyyttä varmaan ole, enemmänkin leikkimistä ja mä olen typerä.
Minkä tyyppisiä merkkejä tää typykkä antaa? Tai siis epäröitkö enemmän itteäs ja omia tunteitas vai sitä? Eihän niistä 'toivottomista ihastuksista' aina tarvitse päästä yli, nimittäin. Joskus kannattaa oikeasti tehdä asialle jotain. :)