Tukiperheenä toimimisen keskeyttämisen syitä

Me vain huomasimme, ettei meillä ollutkaan resursseja puuhailla viikonloppuisin vieraiden muksujen kanssa.

Lisäksi minua ärsytti, että se palkkio on niin pieni, ettei sillä pystynyt edes kunnon ruokaa maksamaan, saati yhtä ravintolaruokailua viikonlopuksi. Sanoin kyllä siitä sosiaalitädille, mutta hän vaikutti siltä, että olisi pitänyt pyytää lapsen äidiltä lisärahaa. Perhe oli todella pienituloinen.

Hei!

Meille painotettiin jo koulutuksessa että tukiperheenä olemiseen on sitouduttava vuosiksi eteenpäin. No sinällään aika hankalaahan se on, kun elämästä ei koskaan tiedä ja myös lapsista/perheestä annetaan hyvin vähän tietoa ennen kun tukiperheenä aletaan jo toimia.

Ne syyt miksi me voisimme ajatella toiminnan lopettamisen on se, että perheellä olisi vahvaa psyykkistä ongelmaa, mikä toisi meille arkeen ongelmia (uhkailua, jatkuvaa syyttelyä yms, meitä kohtaan)

tai lapsen rajut ongelmat (pahat käytösongelmat, väkivaltaisuus omia pieniä lapsiamme kohtaan tms) . Myös lapsiperheenä pitäisi miettiä suhteen jatkumista jos lapsella olisi jatkuvia tarttuvia tauteja (en puhu nuhasta tms) esim. täi tai kihomato-ongelmaa...

Me lopetimme tukiperhetoiminnan koska omat lapsemme kärsivät tilanteesta valtavasti. Tukilapsella oli merkittävästi tunne-elämän häiriöitä sekä pahoja käytöshäiriöitä. En olisi koko hommaan ryhtynyt jos olisin etukäteen tiennyt. En ole sen koommin halunnut edes ajatella koko toimintaa, meni maku koko jutusta.

Meille tukiperhetoiminta markkinoitiin tyyliin: "yksinhuoltajan vapaaviikonloppu" tai " tukiverkottoman lepohetki". Ymmärsimme siis asian ihan väärin, kun luulimme vain tarjoavamme jollekin lapselle kyläilypaikkaa kerran kuukaudessa jotta vanhemmat/vanhempi saisi hetken huilata.

Lapsi käsittääkseni otettiin sitten huostaan JÄLLEEN....

Me lopetimme seitsemän vuoden jälkeen juurikin uhkailujen, kotirauhan häirinnän ja kunnianloukkauksen vuoksi. Tilanne kärjistyi niin ,että piti Hätäkeskukseen soittaa pari kertaa, ja nyt juttu on oikeudessa. Ei koskaan enää hyysätä toisten lapsia. Lasten mielenterveysongelmaiset sukulaiset siis olivat ongelmamme.

Lapsi ei ollut tyytyväinen meihin ja halusi lopettaa. Ei ole lapsesta kuulunut mitään sen jälkeen.