Vävypoika

VÄVYPOIKA
    Kirjoittanut Cajun Twister
versio 1.0


Henkka sai juuri ja juuri väistetyksi ojan kautta häntä kiilaamaan syöksynyttä siviilipolisiiautoa. Horsmat ja pajut vain pölähtivät kun viritetty ja saatanan pahan ääninen mopon räikkä oikaisi metsikköön, reitti oli tuttu jo Henkan aiemmilta pakokerroilta. Jänis ponkaisi karkuun, mutta kellistyi melkein heti järkytyksen aiheuttamaan shokkiin, sen ketarat vain vispasivat ilmassa tyhjää hetken aikaa. Henkan spittarit olivat kuluneet kannoistaan sisäänpäin vinoiksi, mopedissa ei tietenkään ollut jarruja. Äskeisestä äkillisestä jarrutuksesta oli ikuistunut muisto tienpintaan: kaksi mustaa, kengän kantojen aiheuttamaa juovaa asfaltin pinnassa.
"Mistähän vitusta se ilmestyi?" Henkka mietti yllätettynä ja siitä häpeää tuntien. Isältä varastettu marlboro oli hetkessä vedetty filtteriin saakka, Henkka nakkasi tumpin kuivaan risukasaan. Paikalla oli rutikuiva hakkuuaukea jonka yksinäisessä, luonnonsuojelijoille kulissiksi jätetyssä kuivassa puussa hakkasi tikka tuoden paikalle sen ainoan äänen (jos ei Henkan kiroilua, pärskintää ja sylkemistä otettu huomioon).
"Vittu, mähän oon ihan kohta myöhässä!" Henkka totesi itsekseen kiroillen ja lähti työntämään mopoa kauemmaksi polulle, etteivät kytät vain kuulleet. Ne saatanat olivat saanet kerran hänet nalkkiin sillä konstilla.

Kohta alkoi iloinen, raikas pärinä kuulumaan metsäpolulta, kun Henkka työnsi rakkineen käyntiin väistellen taitavasti kantoja ja kiviä. Mopossa ei tietenkään ollut käynnistyspoljinta, ja vaikka olisi ollutkin, niin ei se siitä ennenkään käyntiin ollut lähtenyt, väljä paska. Tänä iltana Henkalla oli tärkeä tapaaminen, näytön paikka oikeastaan. Lissun vanhemmat olivat pyytäneet tulevaa vävypoikaansa näytille iltakahvien merkeissä, näin Lissu oli kertonut järkyttyneelle Henkalle.
"Vittu!" Henkan suu oli jäänyt auki pitkäksi aikaa, sellainen tapaaminen ei pahemmin häntä kiinnostanut.
Lissu oli katsellut silmät ihailusta palaen Henkkaa, tätä nykyaikaista nuorta kapinallista joka kauhean, kiihkeän ähellyksen jälkeen tavallisesti ruiskautti kuuman lastinsa hänen vatsansa päälle. Henkka ei milloinkaan kerennyt saamaan sitä sisään, ennenkuin hurjan karjaisun säestyksellä Lissu otti kohta lempeään syleilyynsä tämän kuuman ja hikisen "El Toron". Maatessaan tyytyväisenä ynisten Lissun paljaan ihon päällä, huohotus tasaantui pikkuhiljaa tupakkayskän puuskien lomassa ja Lissu taputteli Henkan hikistä selkää kämmenillään. Lissu rakasti syvästi, sen todistivat hänen lukemattomat viiltoarpensakin ranteissa.
Lissu ajatteli, että taitavasti naisen konsteja hyväksi käyttäen hän saisi Henkan suostumaan tapaamiseen. Suostumiseen oli mennyt aikaa neljä ja puoli sekuntia, Lissu oli kopaissut Henkan jalkoväliä hempeästi, kiusoitellen kauhean, maanisen bassojytkeen tahdissa.

Seinällä irvisti julisteessa joku kummallinen olento sähkökitaraa pidellen kuin valtaisaa, savuavaa fallosta. Se näytti siltä kuin olisi kohta hypännyt kuvasta alas villisti karjuen ja raiskannut siivoamaan tulleen Henkan äidin niille sijoilleen kaikenlaisten ketjujen ja muiden releiden vain helistessä. Henkan äiti tunsi aina olonsa epävarmaksi julisteen lähellä, oikeastaan tunne oli kylläkin jollakin tapaa jännittävä hänen mielestään ja joskus, mutta vain joskus, salainen ajatus punersi lievästi hänen poskensa. -Voih!

Henkka sanoi: "Vittu, okei. Mä tuun"
Lissu rakasti Henkkaa näiden sanojen jälkeen, jos mahdollista -niin vieläkin enemmän. Hän rakasti täysillä. Sinä iltana Lissu oli saanut ankaraa, miltei raivoisaa kyytiä Henkan mopolla. He olivat napanneet muutaman Henkan isukilta pöllityistä oluista ja yrittäneet ajaa mopolla Plutoon. Ajelun päätteeksi he olivat kuitenkin päätyneet ainoastaan mustaan Maijaan, se oli vaaninut lähistöllä näitä seudun moposankareita. Henkka oli sanonut kysyvälle naispoliisille: "Vitustako mie tiijän!"
Sitten toiselle poliisille: "Haist' vittu"
Viimein tilanne oli kiristynyt jo nin pahaksi, että purukumia jauhava Lissu oli päättänyt hieman liennyttää uhkaava kriisiä ja oli aukaissut sanaisen arkkunsa: "Saatanan vittu! Mikä helvetin jumalauta poliisivaltio tää oikein o'! Hä?! -Vittu!!"
Kohta oli mopo, Lissu ja Henkka kuluneet spittarit jaloissaan paiskattu peremmälle Maijaan ja viety asemalle.
Ankaran poliisityön seurauksena tiedot vanhemmista olivat tulleet julki, Henkka ei käsittänyt miten.
"Vittu, mähän oisin voinut jumalauta perkele olla vaikka kui vitun kauan siinä putkassa, vaikka loppuikäni!"
-oli lievästi tuohtunut Henkka kertonut illalla vanhemmilleen, heidän noudettua poikansa asemalta kotiin. Henkan vihainen, autoja ammatikseen korjaava isä ei ollut tapauksesta kovin riemuissaan. Lempeästi hän sanaili pojalleen jotenkin tähän tapaan: "Voi perkeleen perkele!! Nyt lähti mopo muuten huut' helvettiin! Saatana, mie pistän sen kilon paloiksi ja vien ne romu-ukolle!"
Henkka ymmärsi helposti tälläistä selkeää puhetta, ja korvat luimussa ja kahden oluen krapulaansa yökkien hän kuitenkin aavisti että muutaman päivän päästä isä olisi taas lauhtunut. Niinkuin kävikin. Muutenhan Henkka olisi takuulla myöhästynyt tästä tämäniltaisesta tärkeästä tapaamisestaan.

Viisaasti hän oli jättänyt moponsa kauemmaksi talon pihalta, se nojasi puuta vasten lähimetsässä ja lemusi bensalta. Nilkat linkussa Henkka laahasi jalkansa Tyttöystävänsä suuren talon portille asti, vielä viimeinen imaisu tupakasta ennenkuin hän näppäsi siitä tulipesän irti ja laittoi tumpin nahkatakkinsa taskuun myöhempää käyttöä varten. Tumppi lemahti hieman, mutta Henkka ei siitä itse paljoa välittänyt. Talo oli komea, siinä oli takorautainen portti ja kaikki. Pihan nurmikko oli juuri leikattu, sen tuoksu tuntui Henkankin nikotiinin kyllästämissä sieraimissa kirpeänä.

Jatkuu....