Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja linnut kisailivat keskenään iloisesti viserrellen. Simis katseli lintujen lentoa, mutta kasvot eivät hymyilleet. Kyyneleet valuivat poskipäille ja Simis huitaisi ne pois vihaisesti kädenselällään. Hän ei voinut millään ymmärtää, että hänen rakastamansa mies teki hänelle niin kavalan tempun. Minä rakastan häntä, en halua menettää Vaavia ja minun on tehtävä kaikkeni suhteemme eteen, Simis mietti kyynelten vieriessä poskille.
Sairaalasta päästyään Simis oli tosi vihainen Vaaville ja sihteerikölle. Hän halusi kostaa, mutta Vaavin tullessa takaisin mieli oli jo muuttunut. Vaavi vannoi rakkauttaan Simikselle ja anoi anteeksiantoa. Simis heltyi miehen edessä ja antoi anteeksi kavalan tempun yhdellä ehdolla, sihteerikön olisi lähdettävä.
Vaavi mietti kuinka kertoisi kaiken ihastuttavalle sihteerikölle, jonka kanssa oli viettänyt viikon huvijahdilla. He olivat nauttineet toisestansa seurasta kaikin tavoin ja Simis ei tullut kummankaan mieleen viikon aikana. Vaavi ja sihteerikkö olivat suunnitelleet kaappaavansa Simiksen osakkeet, mutta luopuivat ajatuksesta, koska kauneussalonkiin ei kannattanut sijoittaa. Vaavi oli onnen huumassa luvannut ostaa sihteerikölle liikehuoneiston, jossa tämä saisi aloittaa oman firman pitämisen. Lemmenloman loputtua he olivat yhdessä käyneet katsomassa vapaita liiketiloja ja sihteerikkö ihastui keskustassa olevaan huoneistoon. Vaavi osti sen mitään mukisematta rakastajattarelleen.
Sihteerikkö raivostui ja haukkui Vaavia erinäisillä laatusanoilla. Hän ei suostuisi noin vain luopumaan kaikesta hyvästä, onneksi liikehuoneisto oli jo hänen nimissään. Miten kerron hänelle lapsesta joka kasvaa sisälläni, sihteerikkö mietti, se pirun ämmä saisi sätkyn jos tietäisi lapsesta. Vaavista voisin luopua, mutta rahoista en, sihteerikkö mietti kuumeisesti mitä pitäisi tehdä. Vaavi istui hiljaisena ja odotti mitä tapahtuisi. Odotan lastasi, tokaisi sihteerikkö. Mitää helveettiäää sinä sanot!!!, Vaavi huusi järkyttyneenä, ei enää lapsia, elätettäviä on jo ihan riittävästi pitkin maailmaa. Minä pidän tämän lapsen ja sinä maksat osasi elatuksesta, sihteerikkö sanoi kylmästi, tai kerron kaiken Simikselle, vielä perään uhkasi. Nyt minä liemeen olen joutunut, Vaavi hädissään mietti, sille on luvattava kaikki, minun on päästävä Simiksen kanssa naimisiin tai menetän kaikki hänen rahansa. Vaavi kietoi kätensä sihteerikön vartalon ympärille ja sanoi lepertelevään sävyyn, kultaseni, saat kaiken mitä haluat ja niillä sanoilla Vaavi menetti lähes kaiken omaisuutensa.
Kului kuukausia, sihteerikkö oli myynyt liikehuoneiston ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Simiksen ja Vaavin onni kukoisti. Koko Chatmaa sai kuulla heidän onnestaan, siitä pitivät huolen palvelijat, varsinkin siivooja oli hyvin innokas Hakkuuaukean torilla kertomaan pariskunnan onnesta ja omaisuuksista, mutta kukaan ei ollut pariskuntaa koskaan nähnyt, muutamaa Multinikkikylän asukasta lukuunottamatta. Pariskunnasta oli tullut Chatmaan julkkiksia ja sitä onnea ei saanut mikään maailman asia sekoittaa, niinpä he päättivät mennä naimisiin.
Simis oli onnellinen. Häiden suunnittelu vei kaiken hänen aikansa, mutta onneksi hänen hyvä ystävänsä Lillie oli lupautunut hoitamaan kauneussalonkia. Simis etsi hääpukua kataloogista, jossa hän itsekin oli joskus vaatteita esitellyt, desing-vaatteita. Vaavi hoiti bisneksiään ja matkusteli ympäri maailmaa, antoi Simiksen rauhassa suunnitella häistä sellaiset kuin halusi. Simis oli niin innoissaan ettei edes huomannut Vaavin poissaoloja.
Vihdoin koitti suuri päivä. Taivas kuulsi sinisenä ja aurinko paistoi. Chatmaan kirkko oli täyttynyt Multinikkikylän asukkaista ja ihan muutama Hakkuuaukean väestä oli saanut kutsun häihin. Kaikki odottivat jännittyneenä morsiamen saapumista. Kirkkoon oli tehty viherkasveista pieni huvimaja-alttari, johon ei uteliaitten katseet yltäneet, mutta mikrofonien kautta rakkaudentunnustukset kuultaisiin. Sulhanen, Vaavi, odotti siellä jännittyneenä Simistä. Vihdoin kaikki toteutuisi, saan tuon rikkaan naisen itselleni ja ennenkaikkea hänen omaisuutensa. Simis rakasti häntä yli kaiken ja avioehtoa ei tehty. Mikään ei voi enää mennä vikaan, Vaavi ajatteli hymyillen, kohta olemme aviopari.
Urut alkoivat soimaan, vieraat nousivat seisomaan. Simis asteli kirkon ovelle, vieraat äännähtivät, morsiamen kasvoja peitti huntu eikä kukaan nähnyt hänen kasvojaan. Simis käveli musiikin tahtiin Ukkomiehistä koostuvan kunniakujan läpi, kohti huvimaja-alttaria, jossa Vaavi odottaisi. Simiksen nähtyään Vaavi hymyili, onnesta, rikkaudesta, joka häntä kohta odottaisi. Seremonia alkoi. Pappi puhui pakolliset kuviot ja ennen kuin hän tulisi kohtaan, Tahdotko sinä…, hän kysyi viralliseen sävyyn, onko kenellekään tätä avioliittoa vastaan, jos ei, niin vaietkoon iäksi. Tuli hiljaisuus.
Vaavi ja Simis pidättivät hengitystään. Silloin kirkon perältä kuului kimeä ääni, minulla! Kaikki kääntyivät katsomaan, Vaavi ja Simis jäykistyivät paikalleen tunnistaessaan huutajan äänen. Minulla on, Vaavi ei voi mennä naimisiin tuon naisen kanssa! Hyvä luoja, ajatteli Simis, ei voi olla totta! Nainen jatkoi huutamistaan, minä odotan Vaaville lasta ja se syntyy parin kuukauden päästä. Voi ei, Vaavi oli hädissään, ei nyt. Ei voi olla totta Vaavi, sano Vaavi ettei se ole totta, Simis itki ja katsoi anovasti Vaaviin. Kyllä se on totta, sanoi Vaavi painaen päänsä alas. Simis heitti morsiuskimpun päin Vaavin naamaa, saatanan paviaani, juoksi sakastin kautta autolleen ja lähti lujaa vauhtia ajamaan ties minne.
Vaavi lysähti huvimaja-alttarin lattialle, pieleen meni, pitikö tuon naisen juuri tuolla hetkellä ilmestyä kirkkoon, ei me niin sovittu. Vaavi manaili, sinne meni omaisuus. Nainen oli tullut Vaavin viereen ja otti hellästi Vaavin kädestä kiinni, me pärjäämme, kaikki kolme, painoi Vaavin käden vatsalleen, emme tarvitse Simiksen omaisuutta. Niin kultaseni, sanoi Vaavi alistuneena ja murtuneena miehenä, otti Lillietä kädestä kiinni ja he poistuivat takakautta aurinkoiseen kesäpäivään.
Otahan kultaseni nämä pillerit, hoitsu maanitteli ja mietti mielessään, jos et ota näitä nyt niin pidän leuastasi kiinni ja nielaiset varmasti kaikki kiltisti. Pääset sitten jatkamaan kirjoittamaasi tarinaa kauniista, rohkeasta ja rikkaasta pariskunnasta, hoitsu jatkoi, minä autan sitten kuinka tekstit laitetaan keskustelupalstalle. Simiksen katse oli tyhjää täynnä hänen istuessaan ChatParantolan terassilla, mutta sormet heiluivat näppäimistön tahtiin. Taivas alkoi tummumaan ja linnut kuhertelivat keskenään pesänrakennuspuuhissaan. Simiksen silmät välähtivät ja kyynel vierähti poskelle.
Ja näin päättyi satu Chatmaan kauniista, rohkeasta ja rikkaasta pariskunnasta. Se olkoon minun viimeinen satuni tästä virtuaalipariskunnasta. Eläköön heidän mielikuvitussuhteensa…uskoo ken haluaa, minä en.:)
Sairaalasta päästyään Simis oli tosi vihainen Vaaville ja sihteerikölle. Hän halusi kostaa, mutta Vaavin tullessa takaisin mieli oli jo muuttunut. Vaavi vannoi rakkauttaan Simikselle ja anoi anteeksiantoa. Simis heltyi miehen edessä ja antoi anteeksi kavalan tempun yhdellä ehdolla, sihteerikön olisi lähdettävä.
Vaavi mietti kuinka kertoisi kaiken ihastuttavalle sihteerikölle, jonka kanssa oli viettänyt viikon huvijahdilla. He olivat nauttineet toisestansa seurasta kaikin tavoin ja Simis ei tullut kummankaan mieleen viikon aikana. Vaavi ja sihteerikkö olivat suunnitelleet kaappaavansa Simiksen osakkeet, mutta luopuivat ajatuksesta, koska kauneussalonkiin ei kannattanut sijoittaa. Vaavi oli onnen huumassa luvannut ostaa sihteerikölle liikehuoneiston, jossa tämä saisi aloittaa oman firman pitämisen. Lemmenloman loputtua he olivat yhdessä käyneet katsomassa vapaita liiketiloja ja sihteerikkö ihastui keskustassa olevaan huoneistoon. Vaavi osti sen mitään mukisematta rakastajattarelleen.
Sihteerikkö raivostui ja haukkui Vaavia erinäisillä laatusanoilla. Hän ei suostuisi noin vain luopumaan kaikesta hyvästä, onneksi liikehuoneisto oli jo hänen nimissään. Miten kerron hänelle lapsesta joka kasvaa sisälläni, sihteerikkö mietti, se pirun ämmä saisi sätkyn jos tietäisi lapsesta. Vaavista voisin luopua, mutta rahoista en, sihteerikkö mietti kuumeisesti mitä pitäisi tehdä. Vaavi istui hiljaisena ja odotti mitä tapahtuisi. Odotan lastasi, tokaisi sihteerikkö. Mitää helveettiäää sinä sanot!!!, Vaavi huusi järkyttyneenä, ei enää lapsia, elätettäviä on jo ihan riittävästi pitkin maailmaa. Minä pidän tämän lapsen ja sinä maksat osasi elatuksesta, sihteerikkö sanoi kylmästi, tai kerron kaiken Simikselle, vielä perään uhkasi. Nyt minä liemeen olen joutunut, Vaavi hädissään mietti, sille on luvattava kaikki, minun on päästävä Simiksen kanssa naimisiin tai menetän kaikki hänen rahansa. Vaavi kietoi kätensä sihteerikön vartalon ympärille ja sanoi lepertelevään sävyyn, kultaseni, saat kaiken mitä haluat ja niillä sanoilla Vaavi menetti lähes kaiken omaisuutensa.
Kului kuukausia, sihteerikkö oli myynyt liikehuoneiston ja muuttanut toiselle paikkakunnalle. Simiksen ja Vaavin onni kukoisti. Koko Chatmaa sai kuulla heidän onnestaan, siitä pitivät huolen palvelijat, varsinkin siivooja oli hyvin innokas Hakkuuaukean torilla kertomaan pariskunnan onnesta ja omaisuuksista, mutta kukaan ei ollut pariskuntaa koskaan nähnyt, muutamaa Multinikkikylän asukasta lukuunottamatta. Pariskunnasta oli tullut Chatmaan julkkiksia ja sitä onnea ei saanut mikään maailman asia sekoittaa, niinpä he päättivät mennä naimisiin.
Simis oli onnellinen. Häiden suunnittelu vei kaiken hänen aikansa, mutta onneksi hänen hyvä ystävänsä Lillie oli lupautunut hoitamaan kauneussalonkia. Simis etsi hääpukua kataloogista, jossa hän itsekin oli joskus vaatteita esitellyt, desing-vaatteita. Vaavi hoiti bisneksiään ja matkusteli ympäri maailmaa, antoi Simiksen rauhassa suunnitella häistä sellaiset kuin halusi. Simis oli niin innoissaan ettei edes huomannut Vaavin poissaoloja.
Vihdoin koitti suuri päivä. Taivas kuulsi sinisenä ja aurinko paistoi. Chatmaan kirkko oli täyttynyt Multinikkikylän asukkaista ja ihan muutama Hakkuuaukean väestä oli saanut kutsun häihin. Kaikki odottivat jännittyneenä morsiamen saapumista. Kirkkoon oli tehty viherkasveista pieni huvimaja-alttari, johon ei uteliaitten katseet yltäneet, mutta mikrofonien kautta rakkaudentunnustukset kuultaisiin. Sulhanen, Vaavi, odotti siellä jännittyneenä Simistä. Vihdoin kaikki toteutuisi, saan tuon rikkaan naisen itselleni ja ennenkaikkea hänen omaisuutensa. Simis rakasti häntä yli kaiken ja avioehtoa ei tehty. Mikään ei voi enää mennä vikaan, Vaavi ajatteli hymyillen, kohta olemme aviopari.
Urut alkoivat soimaan, vieraat nousivat seisomaan. Simis asteli kirkon ovelle, vieraat äännähtivät, morsiamen kasvoja peitti huntu eikä kukaan nähnyt hänen kasvojaan. Simis käveli musiikin tahtiin Ukkomiehistä koostuvan kunniakujan läpi, kohti huvimaja-alttaria, jossa Vaavi odottaisi. Simiksen nähtyään Vaavi hymyili, onnesta, rikkaudesta, joka häntä kohta odottaisi. Seremonia alkoi. Pappi puhui pakolliset kuviot ja ennen kuin hän tulisi kohtaan, Tahdotko sinä…, hän kysyi viralliseen sävyyn, onko kenellekään tätä avioliittoa vastaan, jos ei, niin vaietkoon iäksi. Tuli hiljaisuus.
Vaavi ja Simis pidättivät hengitystään. Silloin kirkon perältä kuului kimeä ääni, minulla! Kaikki kääntyivät katsomaan, Vaavi ja Simis jäykistyivät paikalleen tunnistaessaan huutajan äänen. Minulla on, Vaavi ei voi mennä naimisiin tuon naisen kanssa! Hyvä luoja, ajatteli Simis, ei voi olla totta! Nainen jatkoi huutamistaan, minä odotan Vaaville lasta ja se syntyy parin kuukauden päästä. Voi ei, Vaavi oli hädissään, ei nyt. Ei voi olla totta Vaavi, sano Vaavi ettei se ole totta, Simis itki ja katsoi anovasti Vaaviin. Kyllä se on totta, sanoi Vaavi painaen päänsä alas. Simis heitti morsiuskimpun päin Vaavin naamaa, saatanan paviaani, juoksi sakastin kautta autolleen ja lähti lujaa vauhtia ajamaan ties minne.
Vaavi lysähti huvimaja-alttarin lattialle, pieleen meni, pitikö tuon naisen juuri tuolla hetkellä ilmestyä kirkkoon, ei me niin sovittu. Vaavi manaili, sinne meni omaisuus. Nainen oli tullut Vaavin viereen ja otti hellästi Vaavin kädestä kiinni, me pärjäämme, kaikki kolme, painoi Vaavin käden vatsalleen, emme tarvitse Simiksen omaisuutta. Niin kultaseni, sanoi Vaavi alistuneena ja murtuneena miehenä, otti Lillietä kädestä kiinni ja he poistuivat takakautta aurinkoiseen kesäpäivään.
Otahan kultaseni nämä pillerit, hoitsu maanitteli ja mietti mielessään, jos et ota näitä nyt niin pidän leuastasi kiinni ja nielaiset varmasti kaikki kiltisti. Pääset sitten jatkamaan kirjoittamaasi tarinaa kauniista, rohkeasta ja rikkaasta pariskunnasta, hoitsu jatkoi, minä autan sitten kuinka tekstit laitetaan keskustelupalstalle. Simiksen katse oli tyhjää täynnä hänen istuessaan ChatParantolan terassilla, mutta sormet heiluivat näppäimistön tahtiin. Taivas alkoi tummumaan ja linnut kuhertelivat keskenään pesänrakennuspuuhissaan. Simiksen silmät välähtivät ja kyynel vierähti poskelle.
Ja näin päättyi satu Chatmaan kauniista, rohkeasta ja rikkaasta pariskunnasta. Se olkoon minun viimeinen satuni tästä virtuaalipariskunnasta. Eläköön heidän mielikuvitussuhteensa…uskoo ken haluaa, minä en.:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan mälsä, kerta perustuu pelkkään fiktioon. Hyvät sadut pohjautuu aina johonkin todelliseen tarinaan(siksi Aku-Ankka on paras). :D
Minä olen murun sivutoiminen sihteerikkö ja jahdille on pääsy vain minulla. :D
Täytyy silti nostaa hattua motivaatiollesi, mikä se sitten onkin. :D
Hyvää yötä, älä näe unta minusta...jätetään ne unet ukkomiehille. :D
Olet edelleenkin tämä osaston ylivoimainen YKKÖNEN, siitä ei pääse mihinkään. Satusi ovat osuvia ja niistä on aina nähtävissä ironiaa höystettynä hurtilla huumorilla. Näitä lisää ja mieluummin joka ilta:-)))
olenko minä sitten kakkonen..? *räksyttää puntissa*
...olenhan ollut joskus Chatmaan YKKÖS-miehen vaimona. *nauraa*
Armahda, ei niitä joka ilta jaksa vääntää.:)
...tietenkin kakkonen...tyttärein.:DD
Tämäkin satu sai arvokkaan ja onnellisen lopun.:)
...ainakin kovasti että niin kävisi.:)
se.. :D
...sinä taidat ollakin.:)
Onks vaavi toisiaan mielenterveyspotilas..? :D
...en sano mitään.:)
*päättänyt olla kommentoimatta enää mitään mikä liittyy virtuaalipariskuntaan*
Et saa lopettaa juttujasi, missään tapauksessa! Niissä on ihan yhtä paljon totta kuin W:n jutuissa, mutta olet kirjoittanut ne paljon mielenkiintoisemmin ja hauskemmin kuin W.
...kyllä kirjoitan, mutta saduissa ei enää kerrota virtuaalipariskunnasta ellei sitten satu fiba. Nimittäin jos satun kirjoittamaan virtuaalipariskunnan multinikeistä.:)
Siis kuinka sinä voit edes ajatella jotain niin kauheeta.. Multinikkejä. hyh hyh, sanois plonti.
En vois uskoa, en sitten millään. Kjäh!
Pliiiiis Pliiiiis, kirjoita joku syystarina.Pliiiiiis!
...huomenta sinulle.:)
Saat syystarinasi...ehkä jo viikonloppuna.:)
1) Älä koskaan luota sihteerikköihin! (?)
2) Älä petä itseäsi
3) Älä anna vedättää itseäsi ;-)
Hmm... MillaN, tuo tarina olisi pitänyt kirjoittaa hieman aiemmin. Nyt se on vesittynyt tietyllä tavalla. Hyvä yritys ja hauskaa luettavaa kuitenkin!
MillaN tekstin kirjoittajan on laadun tae - harmi, että vaihdat/vaihdoit sen nickysi siis näköjään ....
mut tsemppiä kuiteskin!
...olet väärillä jäljillä.:)
En ole hylännyt nikkiäni, mutta luvannut alkaa multinikkeilemään...huomasin sen olevan hauskaa.:)
Eli koskaan et voi tietää missä ja milloin. *nauraa*