SVT ja katetriablaatio, kokemuksia?

Potilaalle helppo, tekijälle vaativa.

Kestää vajaasta tunnista muutamaan tuntiin. Takuuta ei voi antaa, mutta toimenpiteeseen ei lähdetä, jos apuun ei uskota. Sattuu paikallispuudutuksen verran.

Moikka! Mulle tehtiin helmikuussa katetriablaatio, tehtiin vaikka lääkärin odotukset toimenpiteen hyödyistä ei ollut kovin korkealla. Sydän oli ärhäkkä toimenpiteen jälkeen, monta sähköistä rytminsiirtoa pienessä ajassa, mutta sitten kun siitä rauhoittui niin olen nyt ollut kohta viisi kuukautta ilman rytmi ongelmia. Toimenpidettä jännitin aikalailla, niinkus varmaan asiaan kuuluukin. Mutta näin jälkeenpäin mietittynä se oli ihan turhaa. Toimenpiteen aikana saa sen verran tujua rauhoittavaa ja kipulääkettä, että ajan taju häviää enkä minä ainakaan tuntenut mitään hirveän kovaa kipua missään vaiheessa. Lääkitys on sellainen, että kykenet puhumaan ja pyytämään lisää lääkettä jos on tarvis ja heräilet helposti pikku horroksesta kun kyselevät vointia. Minun toimenpiteeni kesti kaiken kaikkiaan viisi tuntia ja sen jälkeen kolmen tunnin paikallaan lepo hiekkapussit nivustaipeissa punktio kohtien painona. Sitten painot pois ja jokunen tunti vielä vuodelepoa, mutta sai sentään jo kylkeä kääntää sängyssä. Punktiot tulevat molempiin nivustaipeisiin. Seuraavana päivänä kotiuduin ja loppu viikko saikkua, siis kun oli maanantaina tehty operaatio... Toimenpidettä ei kannata pelätä, pientä jännitystä toki saa olla :o) Ja täytyy ajatella positiivisesti, jos jotakin ongelmia sattuu hoidon aikana, niin ainakin hyvä ja ammattitaitoinen apu on lähellä!!!

Itse olin ablaatiossa reilu viikko sitten. Vaatteita vaihtaessa hoitaja ilmoitti, että mitään esilääkitystä (rauhoittava) ei sitten ole.

Katetriablaatiosalissa tuli parit lätkät rintakehälle, joku lappu selkään, katetri ja happisaturaationipsu vasempaan käteen ja verenpainemittari oikeaan. Sitten pinkit desinfiointinesteet lantiolle ja kun olin peiteltynä liinan alle, saapui kardiologi puudutuspiikkien kanssa. Piikkiä oikeaan nivuseen (ei todellakaan kivutonta), hetken odottelu ja sitten vilahti kirurginveitsi. Holkin laittaminen tuntui epämukavana paineena, mutta ei sattunut. Hoitaja sanoi, ettei katetrien liikkumista tunne kun verisuonissa ei ole hermoja, mutta minä kyllä tunsin rintakehälle saakka missä edetään. En kipuna, mutta hieman epämukava tunne se oli.

Kivun ja muiden tuntemusten tunteminen on yksilöllistä ja se mikä ei useilla ole ilmeisesti tuntunut missään, oli kyllä kivuliasta omalla kohdallani. Sähköinen käynnistäminen siis. En oikein osaa kuvailla sitä kuin kipuna rintalastan alla, mikä loppui aina rytmihäiriön alkaessa. Hengittäminen tuntui inhottavalta sen vuoksi ja siitä hoitajalle sanoin muutamaan kertaan. Kardiologi veti hieman katetria poispäin, jolloin tunne helpotti, mutta sen ilmaantuessa jossain vaiheessa uudelleen totesi sen johtuvan luultavasti lääkkeestä, jolla kiihdytettiin sykettä.

Itse ablaation alkaessa suoneen lähti kipulääkettä, joka humahti oikein mukavasti hattuun. Sen jälkeen ei tuntunut enää mitään ja mulla oli niin euforinen olo, ettei ennen ole ollut. Ajantaju hävisi kokonaan ja kohta jo kardiologi ilmoitti, että nyt joudutaan lopettamaan hoitopoltot tähän. Poltettava hermo sijaitsi niin lähellä omaa rataa, etteivät uskaltaneet sitä enää enempää polttaa. Virta kävi siellä omalla radalla hetkellisesti ja syke ilmeisesti heilahti joksikin aikaa sen vuoksi, mutta palautui sitten takaisin normaaliksi.

Sitten muistaakseni ultrattiin sydän, jonka jälkeen vedettiin piuhat ja venttiilit pois. Hoitaja painoi nivusta kymmenisen minuuttia ja minä tuijotin masentuneena sydänkäyröjäni. Siellä se pahuksen rytmihäiriö heilui toistuvasti. Sitten haulipussia nivusen päälle ja sängyssä piti maata päätä nostelematta kaksi tuntia. Kun pussukasta päästiin eroon, makasin sängyssä vielä parisen tuntia. Noustessani viimein vessaan reissu jäikin lyhyeen kun reittä pitkin alkoi veri valumaan, joten jouduin vielä makaamaan haulipussin kanssa tunnin lisää. Silloin kiukutti.

Kotiin pääsin seuraavan päivän iltana. Olo oli ihan hyvä, vähän tuntui siltä kuin olisi ollut kipeänä ja ensimmäistä päivää terveempi. Sydämeen vähän pisti ja poltteli pari päivää, mutta siinä se.

Ei se katetriablaatio kuitenkaan mikään paha juttu ole. Ihan hyvillä mielin olen vajaan kuukauden päästä sinne menossa uudelleen, kun se ylimääräinen rata yritetään eliminoida jäädyttämällä.

Kesällä 2018 tehtiin ablaatio. Kyynärtaipeeseen laitettiin nukutusainetta ja useamman tunnin päästä heräsin huoneessa. Ei kipuja eikä pahanolontunnetta. Kuukauden ajan vielä verenohennusta ja sen jälkeen kaikki ok. Kerran oli jälkeenpäin heikko olo, joka johtui jännityksen, runsaan kahvinjuonnin ja nestehukan kombinaatiosta kuumuudessa.
Rytmihäiriötä ei kuitenkaan todettu. Nyt ei mitään lääkitystä eikä tykytyksiä

Alle viikko sitten kävin ylimääräisen oikoradan (SVT-rytmihäiriöt) katetriablaatiossa TYKSissä. Kardiologi Lund suoritti operaation noin 75min (sis. Elektrofysiologinen tutkimus ja ablaatio). 3 polttoa, jonka jälkeen yritettiin saada rytmihäiriö käyntiin. Rytmihäiriö ei enää käynnistynyt, kardiologi kertoi operaation menneen hyvin ja uusiutumisen mahdollisuus alle 10% luokkaa. Kolme tuntia selinmakuuta, pari tuntia seurantaa ja kotiin. 6 viikon primaspan lääkitys hyytymien välttämiseksi ja viikko urheilukieltoa. Olotila operaation hyvä. Tulevaisuus näyttää pysyvätkö rytmihäiriöt poissa.

Loppuun vielä erityismaininta TYKSin henkilökunnan (mukaanlukien hoitajat ja kirurgi Lund) ammattitaidosta ja erittäin hyvästä hoidosta.

Mulle tehtiin eilen katetriablaatio, joka meni täysin oppikirjan mukaisesti! Sairaalan sisäänkirjautumisen jälkeen pääsin heti vaihtamaan sairaalavaatteet ylle ja siitä noin puolen tunnin päästä meninkin jo leikkaussaliin. Salissa kiinnitettiin koko rintakehä ja selkä täyteen piuhoja, sormen päästä mittailtiin jotain happiarvoja ja oikeasta kädestä verenpainetta säännöllisesti. Röntgenlaitteet olivat koko operaation ajan kehon ympärillä. Leikkauspöydällä makoilu täysin paikallaan oli yllättävän helppoa ja mieleisen radiokanavan sai valita. Hoitajat ja lääkärit koko ajan kertoivat, mitä tekivät, joten yllätyksiä ei tullut. Mua ei sattunut yhtään nivusen puudutus, vaikka lääkäri varoittelikin, että nyt voi vähän nipistää. Tuntui samalta, kun verikokeen ottaminen käsitaipeesta. Sen jälkeen katetriet laitettiin sisään, joka ei tuntunut yhtään miltään. Mulla katetrien laitto käynnisti automaattisesti rytmihäiriön, joka auttoi lääkäreitä nopeammin paikantamaan rytmihäiriön syyn. Sen lisäksi ehkä noin 20minuuttia lääkärit käynnistelivät sähköllä erilaisia rytmihäiriöitä, mutta rytmäripotilaana ne ei tuntunut oikeastaan normaalista poikkeavalta. Kun lääkärit olivat paikantaneet syyn, sain kipulääkettä ja sit alkoi poltot. Ne tuntui ja hieman sattui, mutta sen kestää hyvin, koska toimenpide kesti reilu 60sek. Koko toimenpiteen pystyi seuraamaan isolta näytöltä ja lääkärit ja hoitajat kertoivat koko ajan, mitä tekevät! Mua ei jännittänyt toimenpiteen aikana oikeastaan yhtään, koska ajattelin olevani ammattilaisten käsissä nyt ja toi on heille rutiinia. Nykyään ei käytetä enää haulipusseja, vaan laskimo ommellaan kiinni. Muutaman tunnin levon jälkeen ompeleet poistetaan ja sit alkaakin kotiutus. Vahva suositus ablaatiohoidolle! Kuulostaa kamalalta toimenpiteeltä, mutta hammaslääkärissä käynti on paljon pahempi 😁

Juuri olen KYSISSÄ ja odotan svt kohtausten takia katetriablaatioon pääsyä , tätä olen empinyt 15 v et uskallanko mennä .
Nyt olin tulossa vain keskustelemaan asiasta , niin lääkäri oli laittamut suoran toimenpiteeseen ?

Kyllä jännittää , täällä makaan ja odotan H HETKEÄ

Pelottaa noi komplikaatiot

AAAAAPUUUUVA AAATTTEKEEEE

No katetriablaatio tehdään nivustaipeesta ujuttamalla katetri sydämeen... näin se menee, ei tunnu (?) Ja jos tutuu, pitää sanoa, puuduttavat nivusta lisää... minulle tehtiin viime vuoden lopulla ja olen siitä kiitollinen kun ei enää lepata sydän... norm rytmi minulla on 45 lyöntiä minuutissa, se on vähän mutta se on minun sinusrytmi...

Ei kai helppo ole..mutta turhaa pelätä, pätevät osaavat lääkärit.