Niin on ero käyty läpi ja saatu uusi kumppani, lapset ovat entisistä suhteista.
Onko kaikki hyvin, vai tuliko yllätyksenä, että uusi kumppani voi olla vieläkin pahempi, kuin entinen.
Yhtä asiaa haluaisin kysy teiltä kaikilta eron käyneiltä lapsiperheen vanhemmilta.
Kun nyt erostanne on vaikkapa 2 vuotta, miten näette eron aikana ja senejälkeen tilanteet ja mitä muistatte eron aikana tekemistänne asiosita ja sanomisista.
Miten paljon aikaa oli lapsillenne ja miten heitä autoitte, hoiditte.
Tuleeko kenellekään asjatuksiin, että on aivan musta aukko ´muistamisessa tuolta ajalta.
Miten ajattelette lastenne tulevaisuuden järjestelyistä, onko niitä. Vai onko ainaut ajatus, että täyttää 18 vuotta niin heitän pihalle.
Suiunnitteletteko lastenne kanssa koulujen käynti ja niiden antamaa mahdollisuutta ammattiin.
Miten omassa lapsuudessanne, oltiinko teidän tukena koulunkäynnissa ja kaikessa muussakin, jättivätkö vanhempanne teidät usein yksin iltaisin kotiin.
Kannustettiino teitä käymään koulua, ajaettiinko teidät pois kodistanne heti kun täytitte 18 vuotta.
Lapsihan tarvitsee paikan jossa tuntee olevnsa hyväksytty, vaikka koenuero ei oliskaan kuin vain kuutonen tai vaikka ns. alaarvoinen.
Lapsi tarvitsee rajoja, jotka ovat järjelliset, eli aina vanhemmat tietävät, kenen kanssa lapsi on milloinkin ja mitä lapset puuhailevat koulutuntien jälkeen.
Joudatteko kuuntelemaan lapsenne asioita iltaisin.
Ette varmaankaan usko, mutta muut ihmiset huomaavat nuos mustat aukkonne ja huomaavat senkin miten kohtelette lapsianne.
Siksi toivoisin, että käytte itsenne kanssa läpi tuon ajan uudelleen, jotta voisitte mahdollisesti huomata järjettömyyden, minkä ero saa aikaan, mutta nyt sitten osaisitte ottaa lapsenne suojaan ja turvaan ja olisitte kiinnostuneita heidän tulevaisuuden järjestämisestä.
Eivät lapset tarvitse kaikkea krääsää mitä kaupitellaan, vaan he tarvitsevat välittävän äidin ja isän, josku on niin että toinen on menttänyt itsensä kuningas alkoholille, huuemeille, työorjuudelle, seksille, eikä näinollen pysyty lapseillen antamaan oikein mitään. Kun sentään toinen vanhempi olisi järkevä ja tasapainoinen aikuinen, tietenkin mielellääbn molemmet.
Erot kuitenkin usein johtuvat siitä, että toisen elämä on siirtynyt ed.mainittuihin orjuutuksiin.
Monta kertaa eronnut mies on seksin etsijä, eli addtikko, ei hän pysty elämään normaalia perheelämää, maailmansa on ihan muualla.
Valitettavasti naisistakin näitä löytyy, eksyneitä.
Onko kaikki hyvin, vai tuliko yllätyksenä, että uusi kumppani voi olla vieläkin pahempi, kuin entinen.
Yhtä asiaa haluaisin kysy teiltä kaikilta eron käyneiltä lapsiperheen vanhemmilta.
Kun nyt erostanne on vaikkapa 2 vuotta, miten näette eron aikana ja senejälkeen tilanteet ja mitä muistatte eron aikana tekemistänne asiosita ja sanomisista.
Miten paljon aikaa oli lapsillenne ja miten heitä autoitte, hoiditte.
Tuleeko kenellekään asjatuksiin, että on aivan musta aukko ´muistamisessa tuolta ajalta.
Miten ajattelette lastenne tulevaisuuden järjestelyistä, onko niitä. Vai onko ainaut ajatus, että täyttää 18 vuotta niin heitän pihalle.
Suiunnitteletteko lastenne kanssa koulujen käynti ja niiden antamaa mahdollisuutta ammattiin.
Miten omassa lapsuudessanne, oltiinko teidän tukena koulunkäynnissa ja kaikessa muussakin, jättivätkö vanhempanne teidät usein yksin iltaisin kotiin.
Kannustettiino teitä käymään koulua, ajaettiinko teidät pois kodistanne heti kun täytitte 18 vuotta.
Lapsihan tarvitsee paikan jossa tuntee olevnsa hyväksytty, vaikka koenuero ei oliskaan kuin vain kuutonen tai vaikka ns. alaarvoinen.
Lapsi tarvitsee rajoja, jotka ovat järjelliset, eli aina vanhemmat tietävät, kenen kanssa lapsi on milloinkin ja mitä lapset puuhailevat koulutuntien jälkeen.
Joudatteko kuuntelemaan lapsenne asioita iltaisin.
Ette varmaankaan usko, mutta muut ihmiset huomaavat nuos mustat aukkonne ja huomaavat senkin miten kohtelette lapsianne.
Siksi toivoisin, että käytte itsenne kanssa läpi tuon ajan uudelleen, jotta voisitte mahdollisesti huomata järjettömyyden, minkä ero saa aikaan, mutta nyt sitten osaisitte ottaa lapsenne suojaan ja turvaan ja olisitte kiinnostuneita heidän tulevaisuuden järjestämisestä.
Eivät lapset tarvitse kaikkea krääsää mitä kaupitellaan, vaan he tarvitsevat välittävän äidin ja isän, josku on niin että toinen on menttänyt itsensä kuningas alkoholille, huuemeille, työorjuudelle, seksille, eikä näinollen pysyty lapseillen antamaan oikein mitään. Kun sentään toinen vanhempi olisi järkevä ja tasapainoinen aikuinen, tietenkin mielellääbn molemmet.
Erot kuitenkin usein johtuvat siitä, että toisen elämä on siirtynyt ed.mainittuihin orjuutuksiin.
Monta kertaa eronnut mies on seksin etsijä, eli addtikko, ei hän pysty elämään normaalia perheelämää, maailmansa on ihan muualla.
Valitettavasti naisistakin näitä löytyy, eksyneitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Viivan alle jää aina lapset!
""Niin on ero käyty läpi ja saatu uusi kumppani, lapset ovat entisistä suhteista.
Onko kaikki hyvin, vai tuliko yllätyksenä, että uusi kumppani voi olla vieläkin pahempi, kuin entinen. ""
Kaikki hyvin, kiitos kysymästä :)
Rakastan aviomiestäni oikein paljon, eikä mitään ikäviä yllätyksiä ilmaantunut. Olemme olleet avioliitossa pian 8 vuotta.
Entinen avomieheni ei ollut hänkään mitenkään "paha", emme vaan enää halunneet elää yhdessä.
""Yhtä asiaa haluaisin kysy teiltä kaikilta eron käyneiltä lapsiperheen vanhemmilta.
Kun nyt erostanne on vaikkapa 2 vuotta, miten näette eron aikana ja senejälkeen tilanteet ja mitä muistatte eron aikana tekemistänne asiosita ja sanomisista.
Miten paljon aikaa oli lapsillenne ja miten heitä autoitte, hoiditte.
Tuleeko kenellekään asjatuksiin, että on aivan musta aukko ´muistamisessa tuolta ajalta. ""
Ero oli helpohko, molempien yhteinen päätös, pitkän harkinnan jälkeen tehty tulos. Ei siis hätiköity, vaan valmiiksi puitu ja puhuttu, itse eron jälkeen oli lähinnä helpottunut olo, kun sen oli jo ajatuksissaan työstänyt läpi. Ei jäänyt kummallekaan mitään hampaankoloon.
Lapsille oli runsaasti aikaa, ja keskityinkin täysin heihin eron aikana ja sen jälkeen, ja edelleen. Ei se asia miksikään eron vuoksi muuttunut.
Ei, täytyy kyllä sanoa ettei ajatuksiini tule mitään "mustaa aukkoa" :)
""Miten ajattelette lastenne tulevaisuuden järjestelyistä, onko niitä. Vai onko ainaut ajatus, että täyttää 18 vuotta niin heitän pihalle.
Suiunnitteletteko lastenne kanssa koulujen käynti ja niiden antamaa mahdollisuutta ammattiin. ""
Lasteni tulevaisuus näyttää oikein hyvältä, kiitos kysymästä :)
Kaksoseni pääsivät juuri peruskoulusta,saivat stipendit, ja molemmat saivat haluamansa opiskelupaikan haluamaltaan alalta. Lisäksi molemmilla on ollut merkittävää urheilumenestystä, kuluvan kesän aikana molemmat kehittyivät lajeissaan aivan valtavin harppauksin.
Lapset saavat muuttaa omilleen kun täyttävät 18v jos itse niin haluavat, muuten saavat kyllä asua kotona ihan rauhassa, en ole heittämässä ulos ketään :)
""Miten omassa lapsuudessanne, oltiinko teidän tukena koulunkäynnissa ja kaikessa muussakin, jättivätkö vanhempanne teidät usein yksin iltaisin kotiin.
Kannustettiino teitä käymään koulua, ajaettiinko teidät pois kodistanne heti kun täytitte 18 vuotta. ""
Kyllä, vanhempani olivat aina tukenani kaikessa. Enkä ollut iltaisin yksin kotona, vanhempani tekivät päivätyötä. Koulunkäynnissä kannustettiin ja tuettiin, valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin ja pääsin yliopistoon. Muutin kotoa pois 19 vuotiaana, eikä kukaan minua ajanut ulos :)
""Lapsihan tarvitsee paikan jossa tuntee olevnsa hyväksytty, vaikka koenuero ei oliskaan kuin vain kuutonen tai vaikka ns. alaarvoinen.
Lapsi tarvitsee rajoja, jotka ovat järjelliset, eli aina vanhemmat tietävät, kenen kanssa lapsi on milloinkin ja mitä lapset puuhailevat koulutuntien jälkeen.
Joudatteko kuuntelemaan lapsenne asioita iltaisin.""
Totta.
Olen aika hyvin ollut aina kartalla lasteni puuhailuista.
Minä olen aina joutanut kuuntelemaan lapsiani, muulloinkin kuin iltaisin.
""Ette varmaankaan usko, mutta muut ihmiset huomaavat nuos mustat aukkonne ja huomaavat senkin miten kohtelette lapsianne.
Siksi toivoisin, että käytte itsenne kanssa läpi tuon ajan uudelleen, jotta voisitte mahdollisesti huomata järjettömyyden, minkä ero saa aikaan, mutta nyt sitten osaisitte ottaa lapsenne suojaan ja turvaan ja olisitte kiinnostuneita heidän tulevaisuuden järjestämisestä. ""
Ahaa. Mielenkiintoista. No, saattaahan joku niitä olemattomia mustia aukkoja nähdä, en tiedä. Mistä niitä voi bongata? :)
Hienoa, minun puolestani kaikki saavatkin nähdä, miten kohtelen lapsiani. He ovat silmäteräni, omat pienokaiseni, vaikka "aikamiehiä" jo ovatkin :) Välillä kohtelen varmaan kuin olisivat vieläkin pieniä, mutta sellaisia me äidit olemme.
En koe tarvetta käydä enää läpi eroani, en ajatuksissani enkä muutenkaan. Se asia on kyllä ihan tunnetasollakin käsitelty, eikä mikään siinä paina mieltäni. Enkä oikein keksi, mitä "järjettömyyksiä" eroni sai aikaan...Tuskin mitään?
Lapsiani olen suojannut aina, ja olen aina ollut kiinnostunut heidän tulevaisuudestaankin. Minä olen se "harrastusmami", joka on omistanut elämästään ison osan lastensa harrastuksiin. Molemmat pojat harrastavat kilpaurheilua, sen tiimoilta on tullut istuttua kentän laidalla hurraamassa ja ollaan reissattu kisoissa ympäriinsä. En oikeastaan keksi, miten olisin voinut olla enemmän läsnä ja kiinnostunut.
Jatkuu...
Jatkuu...
""Eivät lapset tarvitse kaikkea krääsää mitä kaupitellaan, vaan he tarvitsevat välittävän äidin ja isän, josku on niin että toinen on menttänyt itsensä kuningas alkoholille, huuemeille, työorjuudelle, seksille, eikä näinollen pysyty lapseillen antamaan oikein mitään. Kun sentään toinen vanhempi olisi järkevä ja tasapainoinen aikuinen, tietenkin mielellääbn molemmet.
Erot kuitenkin usein johtuvat siitä, että toisen elämä on siirtynyt ed.mainittuihin orjuutuksiin. ""
Eivät minunkaan mielestäni lapset tarvitse krääsää.
Lapsillani on välittävä äiti ja isä, mielestäni olemme molemmat järkeviä ja tasapainoisia aikuisia. Ex-miehestäni minulla ei ole pahaa sanottavaa, hän on hyvä isä pojillemme.
Eromme ei johtunut "orjuutuksista", kyllä se oli meidän kahden välinen oma päätös.
""Monta kertaa eronnut mies on seksin etsijä, eli addtikko, ei hän pysty elämään normaalia perheelämää, maailmansa on ihan muualla.
Valitettavasti naisistakin näitä löytyy, eksyneitä. ""
Jaa-a, täytyy sanoa, ettei ole omakohtaista kokemusta tällaisista. Mutta sinulla ilmeisesti on, kun tiedät tällaista. Joten uskon sinua.
Minun ex-mieheni on eronnut kerran, nykyinen mieheni kerran. Moneen kertaan eronneisiin miehiin en ole koskaan tutustunut, enkä varsinkaan seksiaddikteihin.
Kisän kadottua kokonaan lasten elämästä, ei voi muuta sanoa kun että lapset ovat pärjäneeet loistavasti, miltei paremminkin. Taka pakit vahvistaa, ja suvusta on ollut suuri apu. Mutta en osaa sanoa.
Noh.. parempi kuin olla yksin, ja maksaa kallista elämistä yksin... vielä kun saisi miehen lapset pois nurkista elelemästä, niin jäisi rahaa itselle ja omille lapsille.
Lissu sitten vastasi omaan aloitukseensa.....
Parisuhteet ovat aina riskipeliä.
Et koskaan voi tietää, millainen toinen ihminen on. Aika sen näyttää.
Muistakaa myös ihmiset, että toisinaan muut ihmiset peilaavat omaa käytöstä meidän omaan käytökseen. Kuten vice versa.
Joku toinen saattaa olla täysin erilainen jonkin toisen henkilön seurassa.
Mutta esimerkiksi suuret addiktiot (elämää pyörittävät) kyllä huomaa ihmisestä ihan ensitapaamisista lähtien (poikkeuksena narsismi).
Monilta "virhe askelilta" säästyttäisiin, jos hieman tarkkailisimme ulkopuolisen silmin sitä toista henkilöä, eikä ehk äniinkään ummisteta ihastuksissamme silmiämme.
Yhtälailla pitää muistaa se itsekriittisyys. Aina se vika ei ole niissä muissa.
Eli, mitä tästä opimme? Sen että parasta on elää yksin.
Ei ihmisen ole hyvä olla yksin, kaksin aina kaunihimpi sanotaan. Parisuhde on
eräänlainen kasvualusta myös. Kiinalaiset sanoo, että intohimoinen rakkaus
kestää 1000 päivää, n.3vuotta ja risat. Ja totta on tuokin, jokaisen parisuhteen
sisällön ja "onnen" luovat sen solmijat. Niinpä uusi liitto ei ole kopio entisestä.
vaan siinä puhaltaa uudet tuulet, uuden kumppanin myötä.
Ihminen on inhimillinen olento joka haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ottaen
huomioon kuitenkin sen, että monet luonnehäiriöiset persoonat eivät sovellu
parisuhteeseen esim.aggressiivisuuden ja impulssikontrollin puutteen vuoksi.
Nyt kirjoitan inhoittavan kirjoitelman, pettureilel uusperheellisille salasuhteilijoille.
Toivon totisesti, että joka kerta kun astutte siihen uueherheenne kotiin siänn, sydämäneen nyhkähtää oikein kunnolla ja tuntee sen miten virheitä olette tehneet ex-puolisollenne ja lapsillenne.
Joka kerran kun nostatte syliinne tuon salasuhteenne ehkä nykyisen kumppaninne lapsen, kokisitte samalla niin pahaa oloa, että lapsi jää nostamatta ja ajattelisitte silläkin aikaa oman lapsenne hirvittää pahaa oloa ja tuskaa, sillä sitä hän todella kokee.
Samalla kun menette uusikkonne kanssa vuoteeseen , jokaisen kerran tunnette itsenne rikolliseksi ja mietitte, kuinka paljon juoksitte muualla ja jätitte vaimonenn yksin huolehtimaan kaikista kodin asiosta ja jokaisen kerran kun lähestytte nykyistä puolisonne saatte sellaisen vastenmieslisyyden häntä kohtaan, että joudutte pakenemaan tilannetta, sillä niinhän kohtelitte entistäkin puolioanne.
Muistatte juosta ulkona ja jättää kodin hommat nytkin tekemättä eli jäteätte tämänkin yksin, sitten voitte vasta ajatella onko tämäkään puoliso yhtään sen kummoisempi kuin entinen, sillä itsehän tuhositte perheenne itsekkyyttänne.
Jokainen ilta kun käyttä nukkumaan, toivon totisesti teidän kokevan sitä hirvittävää tuskaa mitä lapsenne kokevat joka ikinen päivä, sillä heidän täytyy käydä raskas taival, huolehtia koulutehtävistä, joka toinen viikonloppu pakata tavaransa ja tulla luoksenne, jossa heidän nähtensä pidät ehkä uutta kumppaniasi lähelläsi, suutelet, halaiset, suurempaa pahuutta et voi lapsillesi enää tehdä.
Toivon että uni ei tule silmiisi, joudut kokemana sitä valtavaa pahaa oloa ja tuskaa, jonka aiheutit lastesi äidille, vieroksumalla häntä, jättämällä hänet yksin, silloin kun hän olisi tarvinnut sinun kaiken tukesi, juuri lasten ollessa vauvoina ja vaippaikäisinä. Hän juoksi hikisensä vieden lapset , hoitoon , haki hoidosta, sinä teit "ylitöitä ", jotka olivatkin petturuutta, samoinkun kaveriden kanssa sanomasi aika, siellä olikin sinulla "salasuhteita". Mikä luulet olevasi, ajattelisit edes lapsiasi, nytkin näyttelet muka hyvää isää ja paskat, lomat vietetään sinun ehdoillasi, ei lasten. Tuhoat kaiken.
Nä luulen ettei näillä uusikoilla ole tunteita siihen suuntaan että ajattelisi muita kuin itseään. Ennemminkin he nauravat ja ovat vaihingoniloisia, kun ovat saaneet rikottua jonkun lasten perheen.
Mies ehkä ajattelee, mutta ajattelee myös että jos sanoo sen ääneen akka heittää pihalle, eikä sitten ole ketään joka surun kesekää auttaa edes vähän, ja makselee elämistä.Täällähän ei saa exää ja lapsia puolustella, kun haukut heitä, olet hyvä ihminen ja kuulut joukkoon.
Kun pyydät ex mieheltä apua lasten kanssa, olet hullu äiti, häirikkö, juoppo, laiska, rahan kinuaja.. vaikka mitä. Yksin se on selvittävä, niin lasten kanssa kuin rahankin, ja silti olet vielä huono äiti.
Huom huom. Nyt tarkkana sen yleistyksen kanssa :)
Voisin aika pitkän tarinan kirjoittaa tähän itsekkyydestä ja aika monen ihmisen näkökulmasta, mutta en siihen lähde, koska tällaiset ei mihinkään kohdistuvat, itse yleistetyt ovat aikalailla vain yhden ihmisen näkemys.
Niistä voi keskustella mutta tiedän, että siitä tulisi nettitappelu, jossa toinen hokee yhtä samaa asiaa ja toinen osapuoli näyttää muita näkökantoja.
Tuo on hyvä kirjoitus niille, jotka ovat suhteen rikkoneet. Huomioithan, että se ei ole 100% osuus kaikista, jotka elävät uusperheissä.
Toisaalta ihmettelen aina ihmisiä, jotka pettävät ja perustavat suhteen tämän toisen ihmisen kanssa.. Kyllä se pettäjä pettää aina. Ainakin hyvin todennäköisesti.
Miksi siis tieten tahtoen lähtee uudestaan mukaan tuollaiseen rumbaan.
Mutta kaikille se nyt ei näytä menevän jakeluun, että varattu on varattu, sinkku on sinkku.. Onneksi on niitäkin, jotka tämän ymmärtävät.
Meitä on niin moneen.