vuosikausien tylsä
yhdentekevyys
on unohtunut
pyörinyt pallona
hellään vireeseen,
hoikkiin sormiin
joiden käsi
hipaisee poskea
jättää jäljen
kuin sitä
olisi painettu
ikkunaruutuun
toivoen sen
olevan enemmän
kuin yksi päivä,
menneen elämän
eilinen, joka
piirsi sydämen
murtautuen ulos
ylitsevuotavaan
hellyyteen ja intohimoon
pää ja ruumis
repeämäisillään
ajan
seisahtuessa paikalleen,
sielun valuessa
hiuksista selkään
ja jalkoja pitkin
täydellisyyteen
antaen elämän
virrata eteenpäin
eläen vuodenaikoja,
läpinäkyviä tunteita
jolloin unetkin
karkaavat,
tulvivat uomissaan
nostavat naisen
tuoksun,
unohdetut esineet ja
maisemat
pölyisille pientareille
auringon kulottamille
oraiille,
painaen itseäni vasten
heräävinä ja lupaavina,
emotiaalisina ihmeinä
olla vahva ja
hellä,
tunnustamatta mitään
väriä
onnea tai
muotoa
kasata palat
pelistä, jossa
valo kelluu
veden pinnassa
herättää ruumiin
levittäen sen
kokeman tyyneyden
ympärilleen
ja samalla
paritellen lakkaamatta
ruumiillisuuden
voimantunnossa
lähestymällä utuisia
alueita,
menneen ja
tulevan virratessa
molempiin suuntiin
haluun ja
odotukseen
huomaten
kuinka kiintymys
kasvattaa
versojaan hivelevään
hellyyteen
muuttuen viettelyksestä
ihokarvojen
kihelmöivään väreilyyn,
pakaroiden paljaaseen
ihoon
kuljettaen mukanaan
vastakohtaansa,
kahletta
saada enemmän
ryömiä kynnyksen
alta,
sukeltaen
armahtavien huulten
kulkiessa eksyneen
solan jokaiseen
huippuun
korkeaan ylämäkeen,
viimeiseen nousuun
pääsemättä todellisuuteen
edes silloin
kun itse siinä
luulemme olevamme
asuvamme siellä
minkä olemme jo
unohtaneet
sanoissa, jotka on
purettava alkutekijöihin
jotta voisi ymmärtää
elettyä menyyttä ja
tätä intohimosta
sikiävää perillistä
jossa kaikki on taas kerran toisin
http://www.youtube.com/watch?v=UDPiTlc3QUU
yhdentekevyys
on unohtunut
pyörinyt pallona
hellään vireeseen,
hoikkiin sormiin
joiden käsi
hipaisee poskea
jättää jäljen
kuin sitä
olisi painettu
ikkunaruutuun
toivoen sen
olevan enemmän
kuin yksi päivä,
menneen elämän
eilinen, joka
piirsi sydämen
murtautuen ulos
ylitsevuotavaan
hellyyteen ja intohimoon
pää ja ruumis
repeämäisillään
ajan
seisahtuessa paikalleen,
sielun valuessa
hiuksista selkään
ja jalkoja pitkin
täydellisyyteen
antaen elämän
virrata eteenpäin
eläen vuodenaikoja,
läpinäkyviä tunteita
jolloin unetkin
karkaavat,
tulvivat uomissaan
nostavat naisen
tuoksun,
unohdetut esineet ja
maisemat
pölyisille pientareille
auringon kulottamille
oraiille,
painaen itseäni vasten
heräävinä ja lupaavina,
emotiaalisina ihmeinä
olla vahva ja
hellä,
tunnustamatta mitään
väriä
onnea tai
muotoa
kasata palat
pelistä, jossa
valo kelluu
veden pinnassa
herättää ruumiin
levittäen sen
kokeman tyyneyden
ympärilleen
ja samalla
paritellen lakkaamatta
ruumiillisuuden
voimantunnossa
lähestymällä utuisia
alueita,
menneen ja
tulevan virratessa
molempiin suuntiin
haluun ja
odotukseen
huomaten
kuinka kiintymys
kasvattaa
versojaan hivelevään
hellyyteen
muuttuen viettelyksestä
ihokarvojen
kihelmöivään väreilyyn,
pakaroiden paljaaseen
ihoon
kuljettaen mukanaan
vastakohtaansa,
kahletta
saada enemmän
ryömiä kynnyksen
alta,
sukeltaen
armahtavien huulten
kulkiessa eksyneen
solan jokaiseen
huippuun
korkeaan ylämäkeen,
viimeiseen nousuun
pääsemättä todellisuuteen
edes silloin
kun itse siinä
luulemme olevamme
asuvamme siellä
minkä olemme jo
unohtaneet
sanoissa, jotka on
purettava alkutekijöihin
jotta voisi ymmärtää
elettyä menyyttä ja
tätä intohimosta
sikiävää perillistä
jossa kaikki on taas kerran toisin
http://www.youtube.com/watch?v=UDPiTlc3QUU
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno runo, kiitos.
Hiljaista haaveilua, mahdoton on mahdollista...haaveissa.
http://www.youtube.com/watch?v=K-pKZ8IrTxs
Jossain taisin punkkiin viitata, ja kuis kävi, se tupsahti mieleen taas kerran. Punkilla on nimittäin kolme elämän vaihetta: larva, nymfi ja aikuinen punkki. Jokainen vaihe tarvitsee verta kehittyäkseen seuraavaan asteeseen.
Niinkuin haave. Silläkin on kolme vaihetta: haave, suunnitelma ja toteutus. Ja jokainen vaihe vaatii verensä :)) tai pisara hikeä tai kyyneltä.
Ai kun oon runollinen tänään....
Mutta runo on hieno taas kerran. Sisälsi ripauksen herätystä myös mun kohdalla. Tuo, että kun haluaa lisää, se osaltaan kahlitsee. Haah! Niin just! Nimenomaan..
Kiitos teille ihku ja miina...aurinkoa päiväänne...