Kuinka usein ja paljon valehtelet?

Minusta jäätelö ei lihota.

H.

Eikö kukaan valehtele rehellisesti? Lähden nyt töihin tunniksi!

En koskaan paljonkaan.

Ziisus, mikä on habituksen oletusarvo!?

En valehtele,mutta jätän kertomatta ja joskus harvoin ns.valkoinen valhe on paikallaan.
Naamastani näkyisi heti jos valehtelisin.Parempi vaieta kuin puhua liikaa.
Jälkeenpäin sitä vasta huomaa että miksen taaskin pitänyt suutani soukemmalla.
Ja yks mitä inhoon on takanapäin puhuminen,naiset - vaikkakin olevinaan ovat ystäviä, syyllistyvät juuri siihen useinkin.Ja sitten ollaan edessäpäin niin hyvää pataa,lässyn lässyn!
Mitähän tapahtuis jos olis nti suorasuu ja sanois et tuokin puhui sinusta juuri näin ja noin,arggghh!

Täytyy taas tästä häipätä mutta tulen takaisin ja muistelen mennyttä elämää ja kerron täällä palstoilla lukemani suurimman ja kauaskantoisimman valheen joka vaikuttaa meidän kaikkien täällä 60plus palstalla olevien elämään.

Ps, luulempa ketjun ottavan jalat alleen:)

En valehtele ja nukun hyvin.
Sitäpaitsi miten valehtelevat ihmiset pysyvät kärryillä siitä mitä kellekin on tullut suollettua.
Jos jää valheesta usein kiinni - valheella on lyhyet jäljet - mainehan siinä nopsasti menee.

En koskaan ja sanon senkin et Suomen armeijalla oli talvisodassa kranaatti omenoita viimeisenä keinona.

Jään mielenkiinnolla odottamaan :)

Seitsemän säätiedoituksessa luvattiin hellekelejä Suomeen koko loppukuuksi.

En pätkääkään.

Valehtelen vain itselleni. Sekin on vähentynyt koska eivät tunnu valheet uppoavan enää minuunkaan.

En osaa valehdella.

Siitä kyllä jatkuvasti harmeja, etenkin oudompien seurassa. Tutut tuntee jne.

Kyse kai kahdesta asiasta. Kun on ikänsä ollut yhdenmiehenorkesterina, ei ole ollut vaihtoehtoja. Toinen on Aspergerin oireyhtymä. Elikä se on ominaisuuskin.

Olen tietenkin joskus yrittänyt valehdella, ei siitä oikein mitään tule.se pitäisi kai suunnitella huolellisesti, tehdä kässäri tai jotain. Sen osaan, joskus pidän suuni kiinni. Valehtelemista se sekin mun mielestä on.

Aloitus siitä kiinnostava, aivan liian usein törmää niin epärehellisiin ihmisiin, että alkanut ihmettelemään, miten helevatassa ne yleensä pärjää elämässä. Tullut tulokseen, ne valehtelee toinen toisilleen ja kaikki ovat uskovinaan.Mua tympii tollanen homma.

Asiaan liittyy sellanen puoli. Mun kun on ollut pakko koittaa pärjätä omillani, on ollut luotettava muihin ihmisiin., Kyse ei ole mistään sinisilmäisyydestä. Kyse siis yksinkertaisiesti siitä, en voi perustaa omaa elämääni, imagoani, en kerrassaan mitään valheeseen. Homma kun ei toimi muuten. Ja kuinkas ollakkaan, muutama kaheli levittää käsittämättömiä juttuja. Ne kun ei pysty puremaan mun heikkouksiin (kaikilla niitä on), ne koittaa pureutua vahvuuksiin (on niitäkin melkein kaikilla).

Elikkäs törmäyskurssi jonkintyyppisten ihmisten kanssa aina vaarana. Onneksi ihmisiäkin monenlaisia. Jotkut tyypit nyt vaan on sellaisia, että niitten kanssa tekemisessä olemista viisainta välttää. Ja osan kanssa pärjää aina ihan hyvin. Tapasin tänään kaks tuttua. Toinen niin stanan kova valehtelemaan, vääristelemään jne, että tuntuu käsittämättömältä. Toinen ei ikinä ole valehdellut mulle mitään. Kaks ääripäätä, sitä typerämpää idioottia on nyt vain pakko katella, ei sille mitään voi. Toisen seuraan hakeudun mieluusti.

Rehellisyys erittäin venyvä käsite. Absoluuttista rehellisyyttä ei oikein ole olemassakaan, johtuu just siitäkin, monet vaikenee. Ei ole mukava ola totuuden torvena aina, vaan tässä kerinnyt kyllä tottumaan asiaan.

Mä siis en osaa valehdella, yritystä on kyllä ollut. Kokohomman perusidea on olla rehellinen itelleen. Alkanut epäileen, jotkut valehtelee itelleen ja jossain vaiheessa alkavat ite uskomaan valheisiinsa. Kummallisia tyyppejä.

=DW=

Muistutan vielä.

Todellisen, tietoisen valheen kirjoittaja sinetöi myöhemmän elämänsä kirjoittamaansa valheeseen, (myös lukijansa) eli astuu kuvaan mukaan syyn ja seurauksen laki.

Minä valehtelen solekenaan. Valokuvatkin on harhakuvia ja elämänkerta keksitty.
Olen yksinkertainen, huonosti käyttäytyvä, kansakoulun käynyt ja ruma.

No jaa, sairaalle en sano,että näytät kamalalta. Lihavalle en sano,että oletpa lihava, koska tietää sen itsekin. Asemastani en viitsi valehdella, koska avatessani suuni vastapuoli voi sen päätellä itsekin - jos on kylliksi älyä.

Enpä nyt oikein ymmärrä, mitä ihmeen järkeä on valehtelemalla yrittää nostaa habituksen oletusarvoa? Uskon siihen, että valheella on lyhyet jäljet - tämä empiirisen kokemuksen perusteella.

Yleensä yleisarvio, joka minuun liitetään on, että olen aika kamala, kun sanon asiat suoraan - kuten tässä. Jos tästä enemmän ryhtyy nostamaan habituksen oletusarvoa, päätyy niin korkealle, että voipi huipata. Ja mites sitten suu pannaan, kun sitä ei kukaan edes näe?

Mun äiti sano aina ett isällä on joka toinen sana totta,liikemies kun oli...olen tainnu periä tuon ominaisuuden...en tykkää ett valehtelisin mutta en aina puhu niiko asia on vaan muuttelen vähäsen...aivan vaan huomaamatta..........................

No millon se hegulli paljastaa sen jutun mistä mainitsi eilen?

On tainnu häippästä koko ...gulli...

En valehtele paljon. Ei kehuminenkaan auta ketään jos ei ole näyttöä. Joskus jätän sanomatta, tai sanon, ihan hyvä..
Valitsemamme päättäjät ovat kovia valehtelemaan, kukaan ei ole huomaavinaan.

Ei se, että valehtelit minulle, vaan se että en enää usko sinua, on järkyttänyt minua.