Olemme lähdössä tänään mieheni kanssa risteilylle viikonlopuksi ja veimme sen takia eilen koiramme mieheni työkaverille hoitoon. Tapasin siis eilen tuon naisen ensimmäistä kertaa ja hän vaikutti mukavalta ja hyvältä hoitajalta ja siisti kotikin hänellä oli. Mieheni kävi myös viime viikolla yhdesti hänen luonaan koiramme kanssa, että saavat vähän tutustua ja nähdä ennen hoitoon menemistä.
Koiramme on vasta puolivuotias, mutta se on kyllä ollut aiemminkin parina viikonloppuna hoidossa vanhemmillani. Mitään ongelmaa ei ole ikinä ollut, koiramme on hyvin sopeutuva eikä se eilenkään tainnut edes huomata, kun lähdimme. Niin hauska leikki oli kesken. Silti minulla on aivan suunnaton ikävä koiraamme. En osaa oikein selittää tätä ikävää, koska en ole koskaan tuntenut tällaista. Meillä ei ole lapsia, mutta tätä voisi ehkä verrata vanhemman ikävään lastaan kohtaan. En tiedä.
Tämä ikävä ei ole vain sellaista "normaalia" ikävää, jota tunnen esimerkiksi miestäni kohtaan, kun hän on työmatkalla. Tämä on sellaista raastavaa ja kovaa. En saa koiraa mielestäni! Ajattelen koko ajan, mitä sille kuuluu, mitä se nyt tekee, miten yö meni yms. Eilen illalla tuli ihan tippa linssiin, kun koira ei ollutkaan kotona ja tulossa sänkyyn viereeni nukkumaan. Nyt aamulla herätessäni kauhistuin, kun en heti muistanut, että koira on hoidossa. Onko tämmöinen normaalia? En voinut eilen edes syödä illalla enää mitään, kun ajattelin vain koko ajan koiraamme. Pelkään, että pilaan ihanan ja odotetun risteilyn murehtimalla koiraamme koko ajan.
Koiramme on vasta puolivuotias, mutta se on kyllä ollut aiemminkin parina viikonloppuna hoidossa vanhemmillani. Mitään ongelmaa ei ole ikinä ollut, koiramme on hyvin sopeutuva eikä se eilenkään tainnut edes huomata, kun lähdimme. Niin hauska leikki oli kesken. Silti minulla on aivan suunnaton ikävä koiraamme. En osaa oikein selittää tätä ikävää, koska en ole koskaan tuntenut tällaista. Meillä ei ole lapsia, mutta tätä voisi ehkä verrata vanhemman ikävään lastaan kohtaan. En tiedä.
Tämä ikävä ei ole vain sellaista "normaalia" ikävää, jota tunnen esimerkiksi miestäni kohtaan, kun hän on työmatkalla. Tämä on sellaista raastavaa ja kovaa. En saa koiraa mielestäni! Ajattelen koko ajan, mitä sille kuuluu, mitä se nyt tekee, miten yö meni yms. Eilen illalla tuli ihan tippa linssiin, kun koira ei ollutkaan kotona ja tulossa sänkyyn viereeni nukkumaan. Nyt aamulla herätessäni kauhistuin, kun en heti muistanut, että koira on hoidossa. Onko tämmöinen normaalia? En voinut eilen edes syödä illalla enää mitään, kun ajattelin vain koko ajan koiraamme. Pelkään, että pilaan ihanan ja odotetun risteilyn murehtimalla koiraamme koko ajan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heh eihän tuossa mitään pahaa ole..ja kummasti lapset ja koirat toisiaan muistuttaa..kasvatukseltaan ja rakkaudesta.
Molemmista huolehtii niiden vaativalla tavalla joten kyllä niihin kiintyy.
Oma lapsikin tuntuisi vieraalta jos ei siitä huolehtisi.
Ja kyse on pienestä pennusta.
Itsellänikin ikävä kun koira muualla. Ja hätäilen miten se pärjää siellä ilman minua..ja onko sillä kaikki turvallisesti. Kaikki kun ei pidä samalla tavalla koiraa eikä ole niin huolehtivaisia.
Mikään muu mua ei huoleta tuossa aloittajan kirjoituksessa kuin se että miehen työkaveri on nainen ja mies oli kahdestaan koiran kanssa tutustumassa tähän naisen kotiin....................selevä..............
Olin juuri risteilyllä mieheni kanssa Kivaa kun päästiin kaksin Kuitenkin koko ajan tuli mieleen Koirani mitähän se tekee IKÄVÄ Kuitenkin muista tämä koirasi odottaa sinua on se aika kolme tuntia /pitempi se vain odottaa Kotiin itse haen koirani huomenna on ollut poissa 3vrk On ihan normaalia ikävöidä Hyvää risteilyä Kyllä koira tietää että SINÄ tulet sen hakemaan se vain odottaa sinua