Luin ajatuksen kanssa tuon aloituksen "Chattisuhteet vai suhdesätti "ja teksti sai aikaiseksi jälkipohdintaa.
Ensinnäkin kiinnostavaa, miten laajakaistaisuus vaikuttanee todellisuudessa ihmissuhteiden laatuun ja mikä käyttäytymisestä olisi muuttunut oleelliseti tämän tekniikan myötä?
Todentunutta:
-ihmisiä voi "kohdata " laajalta alueelta
-monista eri ammateista
-eri tavoin ajattelevia
-muodostaa ystävyyssuhteita
-puhdistaa ennakkoasenteita
.......ja niin edelleen........
Mutta se mikä ei oleellisesti ole muuttunut on "IHMISSUHDE PELIT. Ainoastaan osaltaan muoto ja keinot ,chatin raamituksen mukaisesti.
Chatissa K-KAUPPAT tai Baarien Lihatiskit tai Kirkkokuorot ja jopa työpaikkojen kahvihuone- keskustelut näyttävät jatkavan samaa elämää, kuin todellisudessakin, vaikka miten virtuaalisina ne
mieltäisi.
Puhuvatko ihmiset todellisuudessa edes chatissa muuta, kuin mitä heidän elämisen sisältönsä on?
Muutuuko kapea-alaisesti ajatteleva laakaistalle kirjoittaessaan sen laaja-alaisemmaksi henkisessä merkityksessään?
Muutuuko PeräkylänPatu, tai CtyPirkko ja ViipeltäjäVille tai TomeraTaina yhtäkkiä chatin kuninkaalliseksi" ilmentäen käsittämätöntä muodonmuutosta, jota hän sitten todellisuudessa ei olisikkaan?
Vedättää voi yrittää ,mutta paljastuuko "roolipeli" RIVIVÄLIKÖSTÄ ja eikö ajatteleva ihminen siltikin näe johonkin syvällisempään totuuteen ,vaikka millaisesta esityksestä olisi kysymys?
Väittäisin edelleenkin, että ihastumiseen tarvitaan samat edellytykset,kuin missä tahansa muuallakin.
Totta, että jotkut ihmiset chatissakin jäävät "näkemättä" joko nikkivalintojensa tai niiden synnyttämien mielikuvien perusteella.
Mutta eikö näin tapahdu realissakin?
Baaritiski bongarit oppii nopeasti näkemään.
Lämmittelijöitä ei ole vaikeaa havaita.
Marttakerho kokoontuu omissa ympyröissään.
Yksinäinen suden ulvonta kuuluu kauas.
Tyhjänpuhujien pulputus on itsetyytyväisyyden ilmennyksessään heti todettavissa.
Ripustautujat iskevät niin "äänekkäästi" koukkunsa ,että havointo on välitön.
Seksisaalistajien mielikuvituksettomuus on itsessään jo niin paljon puhuvaa ettei siihen ole mitään lisättävää , eikä pois otettavaa.
Sitten ovat vielä nämä "kotipsygologit" joiden empatian harjoittamisella on vain yksi päämäärä.
....listaa voisi jatkaa loputtomasti....
Tässä ei laajakaistan ja tekniikan ihmeen ilmennys ole mitään uutta saanut taivaan alle ilmestymään.
Entä sitten sättiystävyyden syvyys?
Jos ystävyys rajoittu pelkästään puhelinkeskusteluihin päästyäkin chatin juttujen läpikäymiseen ,niin kertonee hyvin yksiselitteisesti sen laadunkin.
Entä jos " RAKASTUMINEN" on päässyt roihahtamaan ja tarpeeseen ilmaantuu edelleenkin vaikka tuo " nikkipariskunnalla " esiintyminen , niin kuinkahan vakaalle pohjalle on suhdekoti" rakentunut?
Onko sitten chatti se lottovoitto ihastuneelle pitää ihastumista jatkuvana ylläpitona?
Uskoakseni se mahdollisuuskin on. Mutta olettaisin , että useimmat ns. alkuhuuman jälkeen alkavat nähdä chatti-ihmisetkin enemmän ihmisinä ja mikäli ruusunpunaiset lasit eivät muutoin päästä lähde , niin illuusion" särkyminen tavalla tai toisella ne jotenkin kirkastaa ennemmin tai myöhemmin.
Silti toki viimeisenkin "pelikuvionsa" hävinnyt , joko tunnnustaa hävinneensä tai jatkaa uhkapeliä karvaaseen loppuun saakka.(toivoakseni ei enää vanhainkodissa).
Huvittavaa ,jos vielä kehonsa kuoltuakin Virtuaali Ville tekstailisi näppäimistöllään.
Mutta ettei tulisi liian synkkä tästä tekstistä, niin todettakoon lopuksi, että uskon toki jopa laajakaistankin mahdollisena kohtauspaikkana vaikkapa sille sielunkumppanin löytymisellekkin.
Rajattomat ovat ne mahdollisuudet tämän tähtitaivaan alla ja uneksimattomat vielä ne kaikki kehityksen kulkusuunnat mihin vaikkapa netti ja chatti meitä johtaa.
Ihminen on kehittyvä laji ja vaikka nyt vielä ollaankin epätasapainossa keksimämme tekniikan ja itsemme ja lajitovereidemme keskinäisessä vuorovaikutusessa, niin silti näkymät huikaisevat ihmeellisyydessään. Jos sydäntietoisuus on laajentunutta laajakaistallakin , niin mikä ettei------- "pelin henki" muuttuunee käyttäjiensä myötä.
...tähän vahvasti ja varmasti sisäistyneenä...
kaikella rakkaudella t. AnoNymffikko:-)
Ensinnäkin kiinnostavaa, miten laajakaistaisuus vaikuttanee todellisuudessa ihmissuhteiden laatuun ja mikä käyttäytymisestä olisi muuttunut oleelliseti tämän tekniikan myötä?
Todentunutta:
-ihmisiä voi "kohdata " laajalta alueelta
-monista eri ammateista
-eri tavoin ajattelevia
-muodostaa ystävyyssuhteita
-puhdistaa ennakkoasenteita
.......ja niin edelleen........
Mutta se mikä ei oleellisesti ole muuttunut on "IHMISSUHDE PELIT. Ainoastaan osaltaan muoto ja keinot ,chatin raamituksen mukaisesti.
Chatissa K-KAUPPAT tai Baarien Lihatiskit tai Kirkkokuorot ja jopa työpaikkojen kahvihuone- keskustelut näyttävät jatkavan samaa elämää, kuin todellisudessakin, vaikka miten virtuaalisina ne
mieltäisi.
Puhuvatko ihmiset todellisuudessa edes chatissa muuta, kuin mitä heidän elämisen sisältönsä on?
Muutuuko kapea-alaisesti ajatteleva laakaistalle kirjoittaessaan sen laaja-alaisemmaksi henkisessä merkityksessään?
Muutuuko PeräkylänPatu, tai CtyPirkko ja ViipeltäjäVille tai TomeraTaina yhtäkkiä chatin kuninkaalliseksi" ilmentäen käsittämätöntä muodonmuutosta, jota hän sitten todellisuudessa ei olisikkaan?
Vedättää voi yrittää ,mutta paljastuuko "roolipeli" RIVIVÄLIKÖSTÄ ja eikö ajatteleva ihminen siltikin näe johonkin syvällisempään totuuteen ,vaikka millaisesta esityksestä olisi kysymys?
Väittäisin edelleenkin, että ihastumiseen tarvitaan samat edellytykset,kuin missä tahansa muuallakin.
Totta, että jotkut ihmiset chatissakin jäävät "näkemättä" joko nikkivalintojensa tai niiden synnyttämien mielikuvien perusteella.
Mutta eikö näin tapahdu realissakin?
Baaritiski bongarit oppii nopeasti näkemään.
Lämmittelijöitä ei ole vaikeaa havaita.
Marttakerho kokoontuu omissa ympyröissään.
Yksinäinen suden ulvonta kuuluu kauas.
Tyhjänpuhujien pulputus on itsetyytyväisyyden ilmennyksessään heti todettavissa.
Ripustautujat iskevät niin "äänekkäästi" koukkunsa ,että havointo on välitön.
Seksisaalistajien mielikuvituksettomuus on itsessään jo niin paljon puhuvaa ettei siihen ole mitään lisättävää , eikä pois otettavaa.
Sitten ovat vielä nämä "kotipsygologit" joiden empatian harjoittamisella on vain yksi päämäärä.
....listaa voisi jatkaa loputtomasti....
Tässä ei laajakaistan ja tekniikan ihmeen ilmennys ole mitään uutta saanut taivaan alle ilmestymään.
Entä sitten sättiystävyyden syvyys?
Jos ystävyys rajoittu pelkästään puhelinkeskusteluihin päästyäkin chatin juttujen läpikäymiseen ,niin kertonee hyvin yksiselitteisesti sen laadunkin.
Entä jos " RAKASTUMINEN" on päässyt roihahtamaan ja tarpeeseen ilmaantuu edelleenkin vaikka tuo " nikkipariskunnalla " esiintyminen , niin kuinkahan vakaalle pohjalle on suhdekoti" rakentunut?
Onko sitten chatti se lottovoitto ihastuneelle pitää ihastumista jatkuvana ylläpitona?
Uskoakseni se mahdollisuuskin on. Mutta olettaisin , että useimmat ns. alkuhuuman jälkeen alkavat nähdä chatti-ihmisetkin enemmän ihmisinä ja mikäli ruusunpunaiset lasit eivät muutoin päästä lähde , niin illuusion" särkyminen tavalla tai toisella ne jotenkin kirkastaa ennemmin tai myöhemmin.
Silti toki viimeisenkin "pelikuvionsa" hävinnyt , joko tunnnustaa hävinneensä tai jatkaa uhkapeliä karvaaseen loppuun saakka.(toivoakseni ei enää vanhainkodissa).
Huvittavaa ,jos vielä kehonsa kuoltuakin Virtuaali Ville tekstailisi näppäimistöllään.
Mutta ettei tulisi liian synkkä tästä tekstistä, niin todettakoon lopuksi, että uskon toki jopa laajakaistankin mahdollisena kohtauspaikkana vaikkapa sille sielunkumppanin löytymisellekkin.
Rajattomat ovat ne mahdollisuudet tämän tähtitaivaan alla ja uneksimattomat vielä ne kaikki kehityksen kulkusuunnat mihin vaikkapa netti ja chatti meitä johtaa.
Ihminen on kehittyvä laji ja vaikka nyt vielä ollaankin epätasapainossa keksimämme tekniikan ja itsemme ja lajitovereidemme keskinäisessä vuorovaikutusessa, niin silti näkymät huikaisevat ihmeellisyydessään. Jos sydäntietoisuus on laajentunutta laajakaistallakin , niin mikä ettei------- "pelin henki" muuttuunee käyttäjiensä myötä.
...tähän vahvasti ja varmasti sisäistyneenä...
kaikella rakkaudella t. AnoNymffikko:-)
Vastaukset 17
Vanhimmat
samoja ajatuksia on herättänyt::
....olemmehan ajattelevia kaikesta huolimatta ja kyllä tämän sisäistyksen" nopeasti oppii näkemään vaikka alkumetreilläkin.
Olisin voinut tämä jutun laittaa tuon Chattisuhteet tai Suhdesätti aloituksenkin alle , mutta koska aihe oli hyvä ja kyseisen aloituksen keskusteluosuus alkoi luisua taas tuonne asian vierestä puhumiseen , niin toivoisin lukijoiden katsastavan tuon tekstin. Kirjoitus oli mielestäni erittäin hyvä ja olisi ansainnut kyllä keskusteltavva oikein syvällisestikin.
terveisiä nikille Kukalie. Toivottavasti jaksat vielä aloitteita kirjoittaa. Sujuvaa luettavaa.
Hymy* sinulle))))
kyllä mua naurattaa aika makeesti sun käsityksesi "laajakaistasta".
...nyt selventäisit oman "laajakaistaisuuden" humoristisen näkemyksen, niin ties vaikka pääsisimme yhteisymmärrykseen, mitä kukin milläkin tarkoittaa ja yhdessä nauramisella loisimme sen välittömyyden ilmapiirin.
LAAJAKANGAS" ON VAPAA ....joten mielikuvasi odottaa sen esiintuloa!!!! Annahan palaa... minullekin teksi mieli vähän enemmän nyt naureskella ja lukijat saattaisivat saada kunnon nauruterapeuttisen hoidon."""" PS.Viitaukseni oli aloitukseen , minkä omassani mainitsinkin!!!
pohtimisen aihetta ja enemmänkin.
kirjoitustyylin ja nikin perusteella tulee luotua kuva chattailijasta.
se vain kumpuaa jostain ilman kehoitusta tai tarkoitusta.
vastaako mielikuva sitten todellisuutta?
tuskimpa, ainakaan täysin.
jokaisella ihmisellä on luovuus ja mielikuvitus käytettävissään.
kyse on vain siitä, miten näitä lahjoja uskaltaa käyttää.
helppoa täällä, mutta oikeassa elämässä moni kangistuu raameihin, jotka on joku määritellyt.
luulen, että ajan kuluessa ja chattailun menettäessä uutuuden viehätyksensä, mahdollisuudet ystävyyssuhteiden ja jopa elämänkumppanin löytymiseen paranevat merkittävästi.
mielestäni internetin käyttö keskustelukanavana ihmisten kesken on jopa kehittävä harrastus.
ajattelet, muotoilet vastauksia, etsit rivienvälistä jotain, löydät ja ilahdut.
toki sekaan mahtuu myös niitä, joiden elämäntehtävänä on keskustelujen pilaaminen.
mutta niin on myös oikeassa elämässä.
joku syy on myös sellaiseen käytökseen, vaikka itse ihminen kirjoittelun takana olisi ihan mukava.
loistaa hetki vaikka chat-näyttämöllä.
miksei.
ei se loppujen lopuksi niin vaarallista ole.
suurin osa oikeastakin elämästä on näytelmää ja käsikirjoittajina sekä näyttelijöinä me itse.
ehkä toisten huomioonottamista kaipaisi enemmän, niin chattiin kuin oikeaankin elämään.
*äimistyy sanojen paljoutta*
..kun Sinäkin vierittelit sanojasi enemmän
näkyville:-) Sujuvaa ja hyvää kieltä!!!
Jos nyt kaiholla muistelen omaa sättinäyttömölle tuloani , niin en juurikaan punastumatta kykene olemaan vielkään (ei uskalla vieläkään ääneen nauraa))) Minun kohdallani näytelmässäni tapahtui jo heti alkuunsa, niin syvä draamakomedia,että osa minuuttani on vieläkin "kykenemätön" pistään "peliin" kaikkeensa. Näyttelijäni suuressa loistokkaassa "roolissaan" hukkasi konseptinsa ja käsikirjoittajani vaipui koomaan, eikä suostunut yhteistyöhön. Näyttämön ja yleisön raja rikkoutui ja ainoa mahdollisuus oli antaa tiedostavalle itselleen edes jonkinlainen mahdollisuus katsoa sivusta sitä luomaansa virtuaali-ilmennystä ja pyrkiä edes jotenkin tutkimaan cattimatkaansa.
Myönnän ihastuneeni , rakastuneeni ja joutuneeni niin kipeään pelautumiseen chattirakkauteni kanssa,että väliin tilaus kuormallisesta sideharsoa ja laastaria ja parantamista olisi ollut toivottava kaikkien niiden kolhiintumisieni ja kompuroimisieni ja haavoitetuksi tulemisieni kipeydessä enemmän kuin tarpeen.
Lopulta olin varmaankin enämmänkin kuin muumiotuneena ylisuojaukseni ansiosta.
Varmaankin tein kaikki mahdolliset oletettavissa olevat ja olettamattomatkin "virheet" tutustumismatkallani chattitodellisuuden merkilliseen ihmemaahan.
Se, mitä jätin tekemättä oli ,päästää ketään enää metriä lähemmäksi enempää sieluani ,tunteitani tai fyysistä itseänikään kohtaan. Kaikkien kohdalla ei varmasti "oppimateriaali " ole yhtä tiukassa rytmissä tapahtuvaa ja samallatavoin niin riisuvaa, kuin se mitä minulle tapahtui.
Se miten tämä kaikki realielämääni vaikutti , niin se onkin tarina sinäänsä ja ehkä ei niinkään täällä kerrottavissa.
Anonyymisyys on ollut minun keinoni herkyyteni ja todellisen olemukseni kanssa selviytymiseksi tähän Laajakaistaan" tutustumiseksi.
Tosin minulla ei ole ajokorttia edes autolla ajamiseen ja uskon ,että jos olisin mennyt alkuun hakemaan ajo-ohjeet sättäilyn käyttöön , siis muualtakin kuin miten ne täällä chattietiketeissä on määritelty, niin ehkä olisin kaistavaihdoksissani kyennyt ajamaan ilman kolaroitumista:-)
....iloisin mielin kuitenkin ,,,oppia ikä kaikki ja uskallan sentään jo hymyillä peilikuvallenikin....))))
omaksi huvikseen sättipelejä, ei edes toisten leikkikaluilla
eri asia jos työntää toisen hiekkalaatikkoon omat lelunsa ja vaatii niitä käytettävän kuten toivoisi...
netti on elämää, elämä on laiffii, sätti on nätti
ei kaikki suostu pelaamaan
~voiturhuuksienTurhuus~
...sinulta:-)
Minä kyllä jouduin "KÄVELYN" oppimiseksi ensin ryömimään ja sitten kontaamaan ja nyt harjoittelen vapisevin jaloin seisomista ja ottaen niitä ensiaskeleita uudesta näkökulmasta käsin. Vaikka pyrkimyksenäni onkin ollut pelamaton" kanssakäyminen , niin minun kohdallani vaikeusaste tuli mukaan siinä vaiheessa kun itsestään ohjelmoituvat pelin olemuksen syvimmät ilmenemiset alkoivat näyttäytyä. Tentti on ollut vaikea ,mutta antoisa.
pelataan ja ne paljastuvat kyllä, mutta toisaalta paljastumisesta ei ole mitään varmuutta, se on vain lukijan mielessä. Miksi joidenkin täytyy näitä roolipelejä pelata ja miksi tämä foorumi ja sen hyväksyntä on niin tärkeä, taitaa jäädä hämärän peittoon, vaikka asiaa voisi kotikutoisesti pohtia maailman loppuun saakka. Yhtä monet luultavasti ovat sitä mitä sanovatkin, eivätkä näe tarpeelliseksi tuoda itseään esiin aamusta iltaan, päivästä toiseen.
Luultavasti jokainen luo toisesta jonkinlaisen mielikuvan tieten tahtoen tai alitajuisesti, vaikka muuta väittäisikin. Sen voi luoda huoneessa chattailun tai palstakirjoittelun perusteella. Ehkä voisi verrata kirjan lukemiseen? Minä ainakin uppoan kirjan tunnelmaan ja henkilöihin, mutta se ei tarkoita että pitäisin mitään totena.
Uskon kyllä että täältä voi löytää ystävyyssuhteita ja miksei kumppaninkin, samanlaista onnenkauppaa kuin reaalissakin. Voiko sitten pelkkää maili- tai puhelinsuhdetta pitää ystävyytenä, sen määrittelee jokainen itse.
Täällä mitataan luottamus hiukan eri tavoin kuin livessä; jos annat itsestäsi tietoja, nimen, osoitteen jne. henkilölle jota et ole koskaan tavannut, luotat kyllä häneen aika lailla. Se, kuinka paljon täällä uskaltaa luottaa kehenkin, riippuu varmasti pitkässä juoksussa siitä onko saanut pahasti kynsilleen vai ei. Itselläni on ollut onni matkassa, mutta päinvastaisia tarinoita kuulee sitäkin enemmän. Plääh… taas tuli pitkän kaavan mukaan.
...vaatisikkin vieläkin syvemmän alustusen ja omassa vaatimattomassa alustuksessani viittasin tuonne "Sättisuhteet vai suhdesätti " tekstiin.
Mitä itsekukainenkin sitten tällä " pelillä" käsittäneekään:-)
Chatissa liikumme hyvinkin hyllyvällä maaperällä ja mikäli ei ole vielä kaikenkokenut ja ihan viimeisenpäälle joka chattimutkaa kurvannut, niin nahton olo on odotettavissa. Jos taas nahka on jo niin parkkiintunut ja mieli skepsistynyt, niin eipä kai muuta säpinää mielessä syntynekkään. Olan kohautuksella ja sivun vaihdolla saa äkistikkin itsensä taas rullaamaan".
Ehkä omalla kohdallani tämä syvyys-sukeltaja tai kivienkääntäjän luonne on saanut miettimään chatin mahdollisia tekijöitä ihmissuhteiden moninaisuudesta ja niiden hauskuudesta ja draamasta
...niin miksikähän se muiden hyväksyntä on yleensäkkin tärkeää...ehkä ihmiset eivät siitä eroon pääse olivat sitten siellä tai täällä.
luullakseni on vaikeaa komminikoida chatissa tai realissa jos kukaan ei tykkää.....
Dramaturgeille voisi olla jo oppimista täällä.
...oikean räväkän keskustelun syntymistä, mutta taisi jäädä saldo" vähäiseksi aiheen ,joko liiallisen vakavuuden, tai syvällisyyden takia.
Yritän sitten joskus tehdä vähän hauskemman jutun kunhan opiskelin tuota vaikeaa viihdekirjoittajan
tekstin tuottamista. Syksy varmaan osaltaan vaikuttaa, mutta onneksi on näitä humoristisiakin kirjoittajia.
aiheet jotka mahdollistavat kinastelun, saavat aikaan räväkkää keskustelua.
huomaa muutama avaus tälläkin sivulla.
ehkä olemme vielä kypsymättömiä vakavaan ja syvälliseen keskusteluun.
tosin vakavaankin keskusteluun sopii vallan mainiosti huumori oikein viljeltynä.
avauksesi ovat mielenkiintoisia ja muutamakin asiaan liittyvä vastine on jonkun mielipide.
*katselee ihaillen värien kirjoa pihakoivussa*
...olet aktiivinen osallistuja ja luen hyvin mielelläni komenttisi. Oikeastaan olisikkin kiva juttu jos tekisit tuota pitempää tekstiä vaikkapa aloitukseenkin saakka.(kannustaa)Itse olen täällä vähän villiintynyt" johtuen pitkittyneestä sairaslomastani ja vaikka vaiva onkin polvessa, niin jotenkin näyttää vaikuttaneen mieleenikin ja tämä kirjoittaminen tuottaa jotain muutakin ajateltavaa, kuin kenkkuileva jalka. Muuloin ei aikani oikein riitä tähän chattituotantoon, mutta kivaa tämä kuitenkin tuntuu näin väliaikais- harrasteenakin olevan.
......ja kyllä täällä saa ihan hyvät naurutkin kaupanpäälle......
...aktiivisia lukijota ja vaikka odotuksen ja toteutumisen suhde ei vieläkään saavuttanut määränpäätä ja senkin hämärtyessä syksyn syvään hiljaiseen iltaan, niin kiitollisena painaa päänsä tyynylleen. Itarukoukseni hartaudessa on pieni vaatimaton pyyntö: Jospa minäkin kykenisin kirjoittamaan yhden viihteellisen ja humoristisen tekstin tekämättä itseäni enempää naurettavaksi" kuin mitä jo olen. Jos en taas onnistu siinä , niin tulisin silti vähän paremmaksi ihmiseksi ja ymmärrykseni suurenisi.---------------oikeastaan toivoisin voivani kokea sen merkillisen uudestisyntymisen ihmeen ja antaa Anonyymin kääriytyä ulos käärinliinojensa kipeydestä.
.....olen oppinut taas niin paljon....
........mutta vain olemalla herkästi itsenäni ja kosketuksessani muihin ihmisiin tämä oppiminen on mahdollista.........Nukkukaa hyvin ja kosketelkaa toisianne.....