kuinka saitte yhteyden kissaanne?

minä saan juttelemalla. eka kissani on nyt 2-vuotias, leikattu kolli. kuten yleensä ihmiset tekevät niin hankin kissan väärin perustein. tuttavilleni syntyi vahinkopentue ja hetken mielijohteesta otin itelleni kisun kun se näytti niin söpöltä.

kun kissa kasvoi ja kasvoi, niin rupes ongelmia tulemaan. se ei välittänyt minusta pätkän vertaa, en ikinä saanut silitellä sitä, se ei tullut luokseni. sotki paikkoja, raapi kaikkea mahdollista ja karkaili. ajattelin jo että pitäisikö vaan luovuttaa ja antaa kisu pois, jollekkin muulle joka ymmärtää kissojen sielunelämää.

sitten, ihan tosta vaan ajattelin että ehkä se auttaisi kun juttelisin sille enemmän ja huomioisin sitä. nykyään meillä on ihan erityinen suhde, ollut jo noin vuoden.
puhun kissalleni tunteja päivässä ja se tykkää tulla viereeni ja kuuntelee ja kehrää :) olisinpa aiemmin tajunnut tuon juttelun tärkeyden.

meillä on nykyään yhteinen kieli, kissa ei enää rettelöi vaan se kuluttaa energiaansa minun askareideni ja höpöttelyjeni seuraamiseen :) rakastan kissaani niin paljon!

muistakaa tekin jutella kissallenne, se on hyvää terapiaa myös meille ihmisille! :)
173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ihana tarina! Mä myös juttelen kissoille, tosin olen omistanut kissoja koko ikäni, joten sielunelämäkin on aika tuttua.
Osaako kissasi paljon sanoja? Meillä ehkä muutama kymmenen (~50) sanaa, jotka kissat varmasti osaavat, joukossa mm. ruokalajeja, eri saaliseläimiä, muita eläinlajeja ja ulos/ sisään/ sohva/ nukkumaan ym. selvästi kissoille itselleen tärkeitä sanoja. Kissalla on valikoiva kuulo!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nykyinenkissafani kirjoitti:

minä saan juttelemalla. eka kissani on nyt 2-vuotias, leikattu kolli. kuten yleensä ihmiset tekevät niin hankin kissan väärin perustein. tuttavilleni syntyi vahinkopentue ja hetken mielijohteesta otin itelleni kisun kun se näytti niin söpöltä.

kun kissa kasvoi ja kasvoi, niin rupes ongelmia tulemaan. se ei välittänyt minusta pätkän vertaa, en ikinä saanut silitellä sitä, se ei tullut luokseni. sotki paikkoja, raapi kaikkea mahdollista ja karkaili. ajattelin jo että pitäisikö vaan luovuttaa ja antaa kisu pois, jollekkin muulle joka ymmärtää kissojen sielunelämää.

sitten, ihan tosta vaan ajattelin että ehkä se auttaisi kun juttelisin sille enemmän ja huomioisin sitä. nykyään meillä on ihan erityinen suhde, ollut jo noin vuoden.
puhun kissalleni tunteja päivässä ja se tykkää tulla viereeni ja kuuntelee ja kehrää :) olisinpa aiemmin tajunnut tuon juttelun tärkeyden.

meillä on nykyään yhteinen kieli, kissa ei enää rettelöi vaan se kuluttaa energiaansa minun askareideni ja höpöttelyjeni seuraamiseen :) rakastan kissaani niin paljon!

muistakaa tekin jutella kissallenne, se on hyvää terapiaa myös meille ihmisille! :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu