Takertuva äiti

Täytän puolen vuoden päästä 18 vuotta. On alkanut tuntua, että äiti ei pysty irrottamaan minusta, sillä esimerkiksi kun ilmoitin että tapasin mukavan pojan jonka kanssa aion tavata, (jätkä on 2v vanhempi kuin minä) äiti ilmaisi aika selkeästi, että minä en ole vielä kovin vanha ja että pitää sitte harkita tarkkaan. Sanoipa samalla kertaa että olen vielä äidin pikkutyttö. Ja tämä ei siis todellakaan ole ensimmäinen suhteeni, vaan niitä on ollut ennenkin.

Äiti haluaa omia minut itselleen, mutta nuorempi veljeni saa mennä miten haluaa. Minä olen aina se joka tekee kotityöt jotka ovat tekemättä, ja veljeni ei tee mitään. Olen usein kotona, koska tarvitsen omaa aikaa. Mutta jos satun löhtemään jonnekkin, äiti ihmettelee, minne minä muka oikein menisin ja mitä muka tekisin. Tai sitten valittaa, kun en ole tekemässä niitä kotitöitä. Suhtautuu siis aina epäilevästi minun menemisiini.

Äiti ei myöskään anna minun jäädä yöksi yhdenkään pojan luo, vaikka menisin kaverien kanssa enkä yksin. Selitystä tälle en ole saanut vaikka kysytty on.

En saa myöskään tietää itseäni koskevia asioita, vanhempani eivät suostu esim. kertomaan paljonko säästötililläni on rahaa. (Tilin käyttöoikeudet ovat toistaiseksi vain vanhemmilla) äiti antaa ymmärtää, että rahat eivät ole niin suuria että hyötyisin niistä mitenkään. Hän myös sanoo, että en tule kuulemma pärjäämään omillani ja ihmettelee miten muka saan rahat omaan asumiseen jos muutan lukion jälkeen. Hän myös lyttää suunnitelmani ja unelmani, ja keksii kaikista aina huonot puolet.

Isäni ei noteeraa tätä mitenkään, ja häntä ei edes kiinnosta mitä minä teen.

Neuvoja?