Takertuva äiti

Täytän puolen vuoden päästä 18 vuotta. On alkanut tuntua, että äiti ei pysty irrottamaan minusta, sillä esimerkiksi kun ilmoitin että tapasin mukavan pojan jonka kanssa aion tavata, (jätkä on 2v vanhempi kuin minä) äiti ilmaisi aika selkeästi, että minä en ole vielä kovin vanha ja että pitää sitte harkita tarkkaan. Sanoipa samalla kertaa että olen vielä äidin pikkutyttö. Ja tämä ei siis todellakaan ole ensimmäinen suhteeni, vaan niitä on ollut ennenkin.

Äiti haluaa omia minut itselleen, mutta nuorempi veljeni saa mennä miten haluaa. Minä olen aina se joka tekee kotityöt jotka ovat tekemättä, ja veljeni ei tee mitään. Olen usein kotona, koska tarvitsen omaa aikaa. Mutta jos satun löhtemään jonnekkin, äiti ihmettelee, minne minä muka oikein menisin ja mitä muka tekisin. Tai sitten valittaa, kun en ole tekemässä niitä kotitöitä. Suhtautuu siis aina epäilevästi minun menemisiini.

Äiti ei myöskään anna minun jäädä yöksi yhdenkään pojan luo, vaikka menisin kaverien kanssa enkä yksin. Selitystä tälle en ole saanut vaikka kysytty on.

En saa myöskään tietää itseäni koskevia asioita, vanhempani eivät suostu esim. kertomaan paljonko säästötililläni on rahaa. (Tilin käyttöoikeudet ovat toistaiseksi vain vanhemmilla) äiti antaa ymmärtää, että rahat eivät ole niin suuria että hyötyisin niistä mitenkään. Hän myös sanoo, että en tule kuulemma pärjäämään omillani ja ihmettelee miten muka saan rahat omaan asumiseen jos muutan lukion jälkeen. Hän myös lyttää suunnitelmani ja unelmani, ja keksii kaikista aina huonot puolet.

Isäni ei noteeraa tätä mitenkään, ja häntä ei edes kiinnosta mitä minä teen.

Neuvoja?
4447
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Toimi niin, kuinka oma sydämesi toivoo sinun toimivan :) Munki unelmia on lytätty BY: äiti. Mutta mä en välitä. Oo sen pojan kanssa, muuta pois ja seuraa sydäntäsi. (muista„ aivotkin on olemassa silti).Sano sille suoraan et oot pian täysikänen nuori nainen. Et äitisipikkutyttö ;›

Äänestä

Ota mutsis kanssa puheeks noi kotityöt - kysy miks sulla ja sun pikkuveljelläs ei oo mitää "kristillistä tasajakoo" kotitöiden kanssa, vaan sinä teet suurimmat työt. Ja vaadi siihen muutosta!
Äitisi kuulostaa tosi suojelevalta, joten sen vuoksi asiaan ei omasta mielestäni kannnata suhtautua negatiivisesti. Mutta jos olisin sinä, kysyisin ehkä äidiltäni että 'olenko antanut sinulle syytä epäillä tekemisiäni'?

Ja mitä tuohon asumiseen tulee, äitisi liioittelee. Parin kuukauden jälkeen kun olin täyttänyt 17, muutin poikaystäväni (olimme seurustelleet n. vuoden) kanssa yhteen - ja tässä olen, nyt 18-vuotias, edelleen elossa enkä ole vielä joutunut itkemään itseäni uneen raha-asioiden takia. Ja jos ja kun muutat, uskon sun selviytyvän - aivan kuten muutkin suomalaiset teinit - asumislisällä, opintotuella yms. uskon että vanhempasi auttavat sua hädän tullessa. Ja jos tuokaan ei vielä riitä, niin ota kämppis/poikaystävä!

Äänestä

hyvin sä pärjäisit jos muuttaisit viikon ruuat saa helposti alle 20e vaikka joka päivä eri sapuskat

Äänestä

Kiitoksia neuvoista kaikille :) ehkä mä yritän selvitä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Äidinpikkutyttö??? kirjoitti:

Täytän puolen vuoden päästä 18 vuotta. On alkanut tuntua, että äiti ei pysty irrottamaan minusta, sillä esimerkiksi kun ilmoitin että tapasin mukavan pojan jonka kanssa aion tavata, (jätkä on 2v vanhempi kuin minä) äiti ilmaisi aika selkeästi, että minä en ole vielä kovin vanha ja että pitää sitte harkita tarkkaan. Sanoipa samalla kertaa että olen vielä äidin pikkutyttö. Ja tämä ei siis todellakaan ole ensimmäinen suhteeni, vaan niitä on ollut ennenkin.

Äiti haluaa omia minut itselleen, mutta nuorempi veljeni saa mennä miten haluaa. Minä olen aina se joka tekee kotityöt jotka ovat tekemättä, ja veljeni ei tee mitään. Olen usein kotona, koska tarvitsen omaa aikaa. Mutta jos satun löhtemään jonnekkin, äiti ihmettelee, minne minä muka oikein menisin ja mitä muka tekisin. Tai sitten valittaa, kun en ole tekemässä niitä kotitöitä. Suhtautuu siis aina epäilevästi minun menemisiini.

Äiti ei myöskään anna minun jäädä yöksi yhdenkään pojan luo, vaikka menisin kaverien kanssa enkä yksin. Selitystä tälle en ole saanut vaikka kysytty on.

En saa myöskään tietää itseäni koskevia asioita, vanhempani eivät suostu esim. kertomaan paljonko säästötililläni on rahaa. (Tilin käyttöoikeudet ovat toistaiseksi vain vanhemmilla) äiti antaa ymmärtää, että rahat eivät ole niin suuria että hyötyisin niistä mitenkään. Hän myös sanoo, että en tule kuulemma pärjäämään omillani ja ihmettelee miten muka saan rahat omaan asumiseen jos muutan lukion jälkeen. Hän myös lyttää suunnitelmani ja unelmani, ja keksii kaikista aina huonot puolet.

Isäni ei noteeraa tätä mitenkään, ja häntä ei edes kiinnosta mitä minä teen.

Neuvoja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu