Haluaisin kuulla tosijuttuja mitä maatiloilla on tapahtunut kiellettyjä suhteita talon ulkopuolisen ja isäntäväen kesken. Tulisi maatilalla tapahtuvan romaanin aiheeksi.
Tarinoita mitä maatiloilla tapahtuu?
pekkastoivo
21442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Suosittelen keräämään jollakin toisella tapaa kirjasi aiheet, kuin täällä. Ota selvää tekijänoikeuksista. Lisäksi voi tulla muitakin ongelmia...
Käytä vaikka sähköpostia avuksi tässä tarinoiden keräämisessä, mutta selvitä kuitenkin miten saat tarinat itsellesi ilman myöhempiä oikeustoimia.
Täälä oli semmonen tappaus, että anoppi tuli tupaa pikku housuissa aamupäivällä ja väitti isännän raiskanneen sen, emäntä kysy että missähän välissä, se kun nukkuu vielä tuola kammarissa.
Meni äitiltä ja tyttäreltä välit poikki, isäntä oli ite täysin syytön tapahtumiin.
palstalla, miettikää nyt helv***ä mitä kirjoittelette !
No mutta mihin se jäi se trolli varotus ?????
Eiköpähän tuota jokaisen kirjan kirjoittavan mielikuvitus pysty keksimään jonkin tarinan, joka on silti jossakin tapahtunutkin. Kun valmista tarinaa et kuitenkaan tietoja muuttelematta pysty käyttämään, voit aivan hyvin kehittää sen kokonaan itse.
Siteeraisin tässä kohtaa kirjalija Arto Paasilinnaa, jolta eräässä haastattelussa kysyttiin, että tarjotaanko hänelle aiheita kirjoihin, vaiko keksiikö hän ihan itse ne huikeat tarinat. Paasilinna vastasi, että; "Kyllä minä ne keksin ihan itse, mutta kyllä niitä paljon tarjotaankin ja on totuuden nimessä sanottava, ettet niin hurjaa tarinaa keksikään, etteikö elävästä elämästä vielä hurjempaa löydy!"
Hiljan eräs kirjailija käväisi luonani tuomassa "uunituoreen" kirjansa minulle ja istuskelimme puutarhassamme hänen kirjoittaessaan omistuskirjoitustaan siihen kirjaan, kun kysyin häneltä tuon kirjan aiheesta. Kirjailija kertoi kuulleensa tämän tosi tarinan vuosia sitten ja oli nyt sijoittanut tuon tarinan kirjaansa kirjailijan vapautta käyttäen toiselle paikkakunnalle ja henkilöitä muutellen. Luin nyt tuon kirjan, rikosromaani, aivan uskomaton tarina ja ellen tietäsi ja tuntisi kirjailijaa, pitäisin tarinaa täysin keksittynä!
Tapasimme tässä vaimoni kanssa joitakin aikoja sitten eräässä tilaisuudessa parikin varsin tuotteliasta kirjailijaa esittelemässä kirjoittamiaan teoksia ja toisella oli ihan omaan elämään liittyvä teos ja toisella kirjailijalla "fiktiota" , kumpikin kirjailija kertoi teoksistaan ja jäimme juttelemaan vielä tilaisuuden jälkeen kummankin kirjailijan kanssa hetkeksi, kun olimme viimeiset omistuskirjoituksen saajat heidän kirjoihinsa. Fiktiota kirjoittava kirjailija kertoi, että hänenkin kirjansa henkilöille löytyy esikuva, mutta tarinan hän on keksinyt tyystin. Elämänkertakirjailija puolestaan kertoi, ettei hän ollut keksinyt mitään, vaan kaikki on hänen elämästään. Kun sitten luin nuo kirjat, tuntui tuo elämänkerta enempi keksityltä, niin hurjaa oli meno!
Joo, tämä on hyvä metodi kirjan kirjoittamista ajateellen. Olette varmaan muutkin huomanneet, että tositapahtumiin perustuvat tarinat ovat paljon mielenkiintoisempia ja yllätyksellisempiä, kuin mielikuvituksen tuotteet.
Vaikka toisin luulisi, mielikuvitustarinoissa tahtoo olla ennalta arvattava logiikka ja se latistaa niiden sisältöä. Yksi ihminen ei pysty keksimään jonkin päähenkilön elämään niin monivivahteisia ja yllättäviä käänöksiä, kuin mitä lukuisat kanssaihmiset kunkin ihmisen lukuisiin elinpäiviin tuottavat. Mielestäni tähän tositapahtumiin tukeutumiseen perustui Kalle Päätalon omaelämänkertateosten suuri suosio lukijoiden keskuudessa.
Kyllähän tuo Päätalon tuotanto tosiaan on suurelti hänen omaa elämää. Ja aivan mahtava tarina, jos malttaa kaikki Päätalon kirjat lukea, Kalle ei juuri itseään säästele!
Vaan kyllä tuo fiktiokin menee kaupaksi hyvin, meinaan kun tuo nyt jo edes mennyt naapuri kirjoitti aikoinaan Sinuhe egyptiläisen, meni se melkoisen hyvin kaupaksi ja siitä tehtiin Amerikassa elokuvakin.
Kyllä täältä maaseudulta tarinoita löytyy vaikka kuinka, pitää vaan jututtaa ihmisiä aikansa kuluksi ja lähteä tonkimaan sopivaa juttua hieman enempi. Ap. ketjun aloittajalle neuvoisin, että joskus olen käynnyt lukemassa käräjäoikeuden ilmoitustaulua ja sieltä olen bongannut melkoisen mielenkiintoisia juttuja. Samoin olen käynnyt lukemassa kirjaston lukusalissa paikkakunnan vanhoja sanomalehtiä, joista löytyy joskus melkoisia juttuja.
Joskus mitättömänkin tuntuinen uutinen taikka ilmoitus voi kätkeä taakseen melkoisen tarinan. Ongelma vain on monasti, että on melkoinen työ löytää tuo tarina ja sen kertojat.
Päätalo on taitavasti monistanut tarinoitaan, useissa kirjoissa on samoja juttuja ja pieniä tapahtumia vähän muunneltuna, taitavasti tehty mutta hyviä kirjoja ei siinä mitään.
Trolli on internet-slangisana, jolla tarkoitetaan viestiä, jonka tarkoitus on ärsyttää ihmisiä, aiheuttaa ristiriitoja, saada vastaukseksi fleimejä tai ennalta-arvattavia viestejä taikka peittää kirjoittajan puutteet käsiteltävänä olevan asian tuntemuksessa. Trolliksi voidaan kutsua myös henkilöä, joka kirjoittaa tälläisia viestejä
Netiketti suosittelee olemaan ruokkimatta trollia. Tämä tarkoittaa käytännössä trollin jättämistä omaan arvoonsa ja suhtautumista trollaaviin viesteihin tai viestiketjuihin kuten niitä ei olisi koskaan kirjoitettukaan. Tämä on usein vaikeaa, koska muutaman ihmisen trollaantuminen riittää keskustelun laajenemiseen
"Päätalo on taitavasti monistanut tarinoitaan,..."
Niin kun sille Päätalolle kävi siten, että hän kirjoitti ensin sen "Kolllismaa"- sarjan, joka oli tapahtumiltaan sijoitettu hänen kotimaisemiinsa ja aiheena oli paljolti käytetty kirjailijan omia kokemuksia. Sitä kirjoittaessa hän ei vielä tiennyt, että tulee myöhemmin kirjoittamaan myös omaelämänkertasarjan. Siihen sitten tuli pakosti toistona sitä aineistoa, jonka hän oli jo aiemmin käyttänyt. Ei se silti juuri lukuelämystä haitannut.
Sen jakson elämästään, jolloin hän oli Siiranmäen vankileirillä talousaliupseerina, Päätalo joutui kylläkin omaelänkerrassaan hyppäämään yli, sillä aiemmassa "Nälkämäki" teoksesa vankileirivaiheet oli jo niin pikkutarkasti kuvattu, ettei niitä voinut toistaa.
Olen vasta "aloitellut" Päätalon tuotantoa lukemaan, eli olen lukenut Koilismaa sarjaa ja muutamia yksittäisiä teoksia, sekä nyt muutaman kokoelman. Niin hyvältä vaikuttaa, että aloitan tässä puintikiireiden ja syystöiden jälkeen Iijoki-sarjan lukemisen pikkuhiljaa. Vanhanisännän kirjastosta löytyvät nämä lukemiset valmiiksi, niin ei tarvitse itselle alkaa hankkimaan ja saa kaikessa rauhassa lukea.
Päätalon kerronta vaikuttaa niin hyvältä (olen mm. Antti Tuurin ja Joni Skiftesvikin lukija), että tätä aloittamaani linjaa on pakko jatkaa.
Joo, tarkoitus ei ollutkaan moittia itse päätaloa tai kirjoja, mutta mainitsin asian vaan jonka olen huomannut, voihan se olla niinkin, että samat asiat vaan pyörii kirjoittajan mielessä, ei ehkä huomaa että on jo tapahtuman tavallaan kirjannut ylös.
"Olen vasta "aloitellut" Päätalon tuotantoa lukemaan, "
Melkeinpä kadehdin sinua, kun et ole "Iijoki"-sarjaa vielä aloittanut. On sinulla huikeita lukuelämyksiä edessä, jos olet sellainen ihmistyyppi, joka tykkää tällaisesta tunnelmoivasta kerrontatavasta. Lisäksi kyseinen sarja sisältää paljon enemmän huumoria, kuin hänen alkupään teoksensa.
Päätalon kirjoja lukiessa ei haittaa mitään, vaikka tarinat etenevät hitaasti ja pikkutarkkoja kuvauksia sisältäen. Tätä samaa tapaahan entisaikojen ukot harrastivat iltapuhteina toistensa luona kyläillessään. Kuulija viritetään kerronnan edetessä sopivaan, tarinaa vastaanottavaan tunnelmaan.
"Joo, tarkoitus ei ollutkaan moittia itse päätaloa tai kirjoja,..."
Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit. Kaikilla, jotka paljon kirjoittavat, tahtoo ilmetä samaa heikkoutta, eli että teksteihin alkaa pujahtaa toistoa.
tossa naapurissa oli pari viikko sitte jämerä kielletty suhde isännällä ja naapurin emännällä. Naapurin emäntä oli laittanut tienpätkälle kielletyn ajosuunnan merkin ja silti tuo isaäntä vaan ajo siitä. aika jännä, kannattas varmaan kirjata ylös
Semmosia ne emännät tahtoo olla.
Ryhdy sukututkijaksi ja alat koluamaan erilaisia arkistoja, löydät taatusti tositapahtumia, mitä maatiloilla ja muuallakin on tapahtunut!
Lisäksi jututtamalla vanhoja ihmisiä, saat melkoisia tarinoita kuullaksesi.
Tää on aika vanha tarina, mutta hyvä pohja siihen sun rommaaniin.
Isäntä otti itelleen nuoren emännän, isäntä määrättiin sitten sotaan, kuoli sille sotareissulle, emäntä piti taloa ja otti sitten rengin siitä itelle uudeksi mieheksi, niimpä rengistä tuli sitten isäntä taloon, edes sukunimi ei vaihtunu, kaikilla oli se vanhan isännän nimi.
Ja tämä tarina on tosi.
Pohois-Pohjanmaalla sattunut: Yli nelikymppisen laskiemännän ja parikymppisen rengin välille pääsi muodostumaan seksisuhde. Emäntä tuli raskaaksi. Rengin isä pakotti pokansa menemään emännän kanssa naimisiin.
Ei-toivotusta parisuhteesta irti päästäkseen renki ei keksinyt muuta keinoa, kuin lähteä Kanadaan siirtolaiseksi. Tämähän oli entisaikojen maaseudulla varsin yleinen tapa lopettaa parisuhde, kun avioeroja ei ollut tapana toteuttaa. Käviväthän monet ukkomiehet rapakon takana ihan vain perheen taloudellisen tilanteen kohentamistarkoituksessa. Tätä syytä saattoi siis myös hyödyntää naamiointiin, kun haluttiin poistua parisuhteesta lopullisesti.
Renki ei koskaan palannut Suomeen.
...oli tosiaan aika yleinen keino lähteä pois toivottomasta parisuhteesta, sitä käytettiin puolin ja toisin. Tiedän tositarinan, kuinka nuori tyttö joutui vanhemmalle isännälle maalaistaloon emännäksi ja hän lähti siitä Amerikkaan. Aina ei toki lähdetty Amerikkaan asti...
Kannattaa lukea mm. Johannes Linnankosken; Pakolaiset http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/linnankosken_pakolaiset_oli_avainromaani_lapinlahdelta_76635.html#media=76649