Kuinka monta etsikkoaikaa
on ihmisen elämässä?
On aika, jolloin etsii paikkaansa.
Puntaroi eri ammatteja ja niihin
johtavia koulutuksia. Hakeutuu
työelämään. Panostaa uraansa.
On aika, jolloin etsii kumppania
ja harkitsee perheen perustamista.
Heittäytyy elämän vietäväksi ja
toivoo elämän vievän oikeaan
suuntaan.
Kuinka monta etsikkoaikaa on
oikein ihmisen elämässä? Mitä
seuraavaksi?
Sitä kun haluaisi vain käpertyä sohvan
kulmaan iltaisin ilman suurempia
unelmia – ilman uusia pettymyksiä ja
luopumisia.
-------------
Jokaisella suhteellakin on etsikkoaikansa.
Kun etsikkoajan jättää käyttämättä, on aika
siirtyä eteenpäin.
on ihmisen elämässä?
On aika, jolloin etsii paikkaansa.
Puntaroi eri ammatteja ja niihin
johtavia koulutuksia. Hakeutuu
työelämään. Panostaa uraansa.
On aika, jolloin etsii kumppania
ja harkitsee perheen perustamista.
Heittäytyy elämän vietäväksi ja
toivoo elämän vievän oikeaan
suuntaan.
Kuinka monta etsikkoaikaa on
oikein ihmisen elämässä? Mitä
seuraavaksi?
Sitä kun haluaisi vain käpertyä sohvan
kulmaan iltaisin ilman suurempia
unelmia – ilman uusia pettymyksiä ja
luopumisia.
-------------
Jokaisella suhteellakin on etsikkoaikansa.
Kun etsikkoajan jättää käyttämättä, on aika
siirtyä eteenpäin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielenkiintoinen runo, jossa piilee suuri viisaus. Elämässä on aikaa niin etsimiselle, harkinnalle, heittäytymiselle kuin käpertymisellekin. Oikean suhteen löytäminen näiden välillä onkin kimurantimpi kaava. Pidän loppukaneetin selkeydestä ja positiivisuudesta. Kaikella on aikansa. Jos oikea aika menee ohi, on siirryttävä eteenpäin ilman mähmäröintiä.
Kiitos kommentista. Sopivassa sekamelskassa näyttää elämä kulkevan. Viikonloppuna pääsen aivan oikeasti lepäämään, kun kesäloma alkaa. Vaikkakin olen sopinut yhden kokouksen loman aikana käytäväksi.
Tunnen lämpimästi sympatiaa tämän runon kanssa... Mietin että se ainainen etsiminen on varmaankin se, josta teki meistä ihmisistä maailman hallitsijoita. Jos ei sitä olisi, pysähtyisikö kehitys?
Jos kehitys olisi nyt minusta kiinni, se jäisi tähän :) ja toivon että se tunne jää 30 vuodeksi :)) kunnes täytyy miettiä jaksanko pitää tätä taloa.
Tunnistan myös vahvasti tuon sohvaankäpertymisvaiheen, pettymyksen ja väsymyksen. Joskus pitää vaan luovuttaa, aina ei jaksa.
Tai sitten tekisimme järkevämpiä päätöksiä. Jättäisimme pätemisen ja tyytyisimme vähempään. Minulle kyllä kelpaisi, kuten sinulle.
Kaipaan kyllä pitkiä yöunia ja elokuvan katsomista ilman kiirettä.