Ihastuminen kassaneitiin

Hämmästyttävää, kuinka nopeasti ihastuminen tapahtuu. Se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vaatii joskus niin vähäisen kontaktin ihastuksen kohteeseen. Se jaksaa yllättää ja ihmetyttää yhä uudelleen. Se pyyhkii pois mielestä kaiken negatiivisen mitä ihastuksessa näkee ja saa kohteen kukoistamaan. Niin nytkin.
Asioin usein kaupassa, missä nainen oli kassalla. Hänellä oli pitkät tummat hiukset, jotka hän oli nostanut takaa puolittain nutturalle. Ihmeellistä, että en pysty kuvailemaan tarkkaan hänen silmiensä väriä. Pystyn sanomaan ainoastaan, etteivät ne olleet ruskeat, vaan niissä oli sinisen ja vihreän sävyjä. Hänen silmiensä katse oli hiukan utuinen tai salaperäinen, joka oli minusta vain seksikästä.
Nainen oli hiukan normaalia pulskempi, mutta se oli vain minun mieleeni. Hän tuntui juuri täydelliseltä sellaisenaan. Hänen kasvoillaan asui pieni hyväntahtoinen hymy ja kun hän piti leukaansa aavistuksen verran koholla, se näytti minusta taas niin aistillisen seksikkäältä.
Minun piti taas varta vasten keskittyä, etten tuijottaisi häntä. Minusta tuntui, että saattaisin vain pelkästään tuijottaa häntä tuntikausia tai iäisyyden. Hänen jokainen ele, jokainen liike, silmäripsien hetkittäinen liike, otsalla roikkuva hiussuortuva, näytti niin suloiselta.
Hetkittäinen kanssakäyminen hänen kanssaan sai sydämeni takomaan ja minun piti keskittyä sanoihini, etten takertelisi niissä ja että ne ylipäätään kuulostaisivat luontevilta tai jopa hauskoilta. Olosuhteet huomioon ottaen onnistuin mielestäni hyvin.
En tavallisesti jännittänyt naisia tai ihmisiä, mutta tämän naisen läheisyys sai sykkeeni nousemaan. Hän oli tuonut niin arkisiin, syksyn sateisiin päiviin hetkittäisen valopilkun. Saatoin jopa töissä odottaa pelkästään sitä hetkeä, jolloin töiden jälkeen tapaan ohimennen kassalla tämän ihanan ilmestyksen. Se sai arjen maistumaan, hänen pelkkä olemassaolo toimi kuin majakan valo, joka kutsui minua luokseen.
Lopulta minun oli kysyttävä häntä lähtemään kanssani kahville. Se ei ollut helppoa, ei suinkaan. On äärimmäisen noloa kassalla, iso jono perässä olevien ihmisten katseet niskassaan kysyä naista kahville. Mutta siihen oli valmis, oli valmis nolaamaan itsensä täydellisesti pelkästään pienestä mahdollisuudesta, että nainen suostuisi.
Ja hänen kaunis hymynsä ja sädehtivät silmät vastasivat kyllä!