Mitenkähän paljon me homoseksuaalist ollaan vielä tänäkin päivänä kaapissa. Kaapissa on turvallista, mutta jos kukaan ei tule kaapista ulos, ja tee samaan sukupuoleen suuntautuneisuutta osaksi tavallista elämään, niin me jäämme kaappiin ikiajoiksi.
Olen usein kuullut, ole mikä olet, mutta älä puhu siitä!
Nyt hiljattain turkulainen uskonnonopettaja kertoi avoimesti homoudestaan ja asiasta nousi julkinen kohu. Myös lesbo- ja homopiirit ovat ottaneet kantaa puolesta ja vastaan. Olen seurannut keskustelua vähän ihmeissäni, lähinnä meidän itsemme kielteistä kantaa kaapista ulostulemiseen. Sanotaan että aika on väärä, paikka on väärä, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa.
Mutta entäpä, jos ympäristö on tehnyt aiheesta numeron? Ei siis itse opettaja. Ja näyttäisi myös siltä, että ainakin homojen ja lesbojen keskuudessa häly vähäsen vaimenee, kun jotkut ministerit ovat ottaneet opettajaa puolustavan kannan. Meillä siis pitää aina olla mahdollisimman korkean tason kannatus, jotta uskallamme sanoa, että meillä on oikeus olla, mitä olemme ja sanoa se julki.
Olen usein kuullut, ole mikä olet, mutta älä puhu siitä!
Nyt hiljattain turkulainen uskonnonopettaja kertoi avoimesti homoudestaan ja asiasta nousi julkinen kohu. Myös lesbo- ja homopiirit ovat ottaneet kantaa puolesta ja vastaan. Olen seurannut keskustelua vähän ihmeissäni, lähinnä meidän itsemme kielteistä kantaa kaapista ulostulemiseen. Sanotaan että aika on väärä, paikka on väärä, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa.
Mutta entäpä, jos ympäristö on tehnyt aiheesta numeron? Ei siis itse opettaja. Ja näyttäisi myös siltä, että ainakin homojen ja lesbojen keskuudessa häly vähäsen vaimenee, kun jotkut ministerit ovat ottaneet opettajaa puolustavan kannan. Meillä siis pitää aina olla mahdollisimman korkean tason kannatus, jotta uskallamme sanoa, että meillä on oikeus olla, mitä olemme ja sanoa se julki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minua tuollainen ei hätkäytä suuntaan eikä toiseen. Minäkin olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus sanoa olevansa sitä mitä on, homo, lesbo, bi... Toisten on se vain hyväksyttävä, mutta eihän se ole aina niin helppoa. Mitään velvollisuutta tai pakkoa tunnustamiseen ei silti ole, onneksi, tai ehkä pieni moraalinen, joissakin tilanteissa. Totuus tekee vapaaksi. Valheessa eläminen sopii joillekin paremmin, mutta tällaisessa tapauksessa valheessa elävät jotkut muut, kuin se ihminen siellä kaapissa.
Eihän se mikään ihme ole, että tällainen asia herättää keskustelua. Vanhemmat ovat asiasta ihan yhtä kiinnostuneita kuin nuoremmat ja monesti myös ihan yhtä tietämättömiä. Silloin kun asioista puhutaan muuten kuin yleisesti, tulee mukaan myös tunteet. Kysymys on oikeista ihmisistä ja oikeasta elämästä, ei pelkästään joistakin "asioista". Toisaalta sivulliselle, ketä asia ei jotenkin kiinnosta tai kosketa, nämä ovat sellaisia asioita, jotka hyväksyy sen enempää ajattelematta. Toisillakin on oikeus elää ja olla sellainen kuin on. Sehän on luonnollista.
Saavuttaisimme ainakin tässä asiassa yhteiskunnallisen ihannetilan jos kaikki voisivat tulla ulos. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista: esim. lastenlääkäri ei ammattinsa takia voi tulla ulos, koska potilaiden omaiset säikähtäisivät ja sairaalassa ja praktiikalla tulisi vaikeuksia. Heteroseksuaalit yhdistävät mielikuvituksessaan pedofilian homoseksuaalisuuteen - tämä on vastenmielistä, mutta totta.
Myös lääkärikunnan muut erikoisalat ovat pidättyväisiä ulostulon suhteen. Saman tiedän pätevän juristeihin ja opettajiin sekä kirkollisen viran haltijoihin. On jokaisen oma asia tulla työpaikallaan ulos mutta kaikille se ei siis ole mahdollista.
Minusta on kiusallista että ulostulosta on tehty jonkinlainen uskontunnustustukseen verrattava tapahtuma, jota ilman ei koe olevansa kelvollinen ja tarpeeksi "hyväksyttävä". Myös lesbopiireissä tunnutaan ajattelevan, että seksuaali-identiteettinsä julkistanut on jonkinlainen malliyksilö.
Itse olen tullut ulos aviomiehelleni ja isälleni, jotka hyväksyvät minut tällaisena kuin olen. Muille sukulaisilleni asia ei mielestäni kuulu. Kuitenkaan en väistele asiaa, vaan annan ihmisten omille tulkinnoille tilaa, jos satun olemaan jonkun lesboksi tiedetyn henkilön seurassa tai minut bongataan lesbo/homotapahtumasta. Aikaisemmin saatoin hävetä asiaa, mutta en enää saavutettuani selkeyden ja mielenrauhan koskien omaa identiteettiäni. Päinvastoin, jos tilanne on luonteva, voin jopa "todistaa" lesboudestani.
Ihailen julkkislesboja, Pirkko Saisiota, Pirjo Honkasaloa, Tiina Lindforssia, jne. Ajattelen, että ulostuloprosessi on kuitenkin melko monitahoinen tapahtumasarja, joka toteutuu (jos toteutuu) yksilöllisesti kunkin ihmisen elämässä.
Olipa kerran eräs heteronainen, joka meni naimisiin heteromiehen kanssa ja hankki lapsia. Lasten ollessa vielä pieniä, nainen oivalsi pitävänsä naisista. Mies vakoili vaimoaan sen verran että asia selvisi myös miehelle. Toisen miehen mies vielä olisi jotenkuten ymmärtänyt, mutta että vaimolla oli nainen, se kertakaikkiaan meni yli aviomiehen ymmärryksen ja käytöstapojen. Naisen kertomukset siitä mitä sitten seurasi, miehen ja sukulaisten taholta, miehen tiedotettua raivoissaan vaimonsa poikkeavuudesta kaikille tahoille, kuullosti minun korvissani lähinnä terveisiltä rintamalta. Nostan hattua kaikille kaapista ulos tulleille, terveisiä vaan sinne etulinjaan.
minua on koko pienen ikäni ajan kiusattu lesboksi (ennen kuin itse olin edes oivaltanut tätä piirrettäni), niin kyllä tuollainen jumalauta vaikeuttaa oman itsensä löytämistä, hyväksymistä ja etenkin sitä kaapista tulemista. Kun pitää myöntää NIIDEN olleen oikeassa jne.
oh, vielä terveisiä sille maritta kuula-ystävälleni. minulla on ollut kiireinen stressi-viikko höh. :]
..tuo mediamyllytys välillä muuttaa tosiasioita.
Pienestä, mitättömästä jutun murusesta tehdään jopa viikkojen aihe ja lehdet myy sillä. Lukijoita täytyy saada, sensaatio myy, joten siltä kantilta ajateltuna ymmärrän mediaakin.
Mutta sitä en ymmärrä, että esimies (rehtori) tuossa tapauksessa asettui moittimaan opettajaa. Antoi todellakin merkillisen ja ahdasmielisen kuvan lapsille/nuorille. Syrjintähän on kiellettyä.
Ja näyttäisi myös siltä, että homokansa yleensäkin on aika varovaista. Yhteistä rintamaa ei ole. Varovainen yhteinen rintaman tapainen syntyy vasta sen jälkeen, kun joku auktoriteetti on puhunut, huvittavaa kyllä.
Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu täällä..