Puolison osallistuminen hautajaisiin

Kyllähän se on virassa oleva, joka paikalle tulee, ei edeltäjä. Ja jos vainajan puoliso katsoo sinun olevan tervetullut, ei muilla ole asiaan sanomista.

Mitä mieltä vainaja olisi ollut, se asian lopulta ratkaisee. Ongelmana on, että kysyä ei enää voi.

Mene vain hautaaisiin,olet siksi läheinen sukulainen.On älytöntä sinun kysyä lupaa asiasta ihmisiltä jotka muutenkin yrmivät sinua.Eivät he ole mitään poliiseja asiassa. On kyllä ollut suvunkesken muualla "poppamiehiä" uskovaisia rahamiehiä entisiä juoppoja langenneita joita muu suku kumartaa ja jotkamääräävät jopa hautajaisten osaannottajat sekä sairaan läheisen tervehtijät.Mutta tästä voimme päätellä millaisella asteella takapajulamme myös on.Siitä on sivivistys kaukana.

Vastaavat kirjoitukset tuodaan usein esille asiona eikä nimellä juoruttavaksi.Olen joskus saannut kysymyksen että haluanko päteä kirjoituksillani kun olen pannut nimen perään?Ilman nimeä tuo harhakuva on pienempi.Maailmassa tunnetut miehet tuskin tuntevat tavallista ihmistä,jos hän kirjoittaa nimellään tai ilman.On ämmämäistä puhua nimistä jos asiaakin on.

Missäs tässä nimiä näkyy ?

Voe voe! Täällä kyselemällä se varmaan selviää. Voi aikoja oi tapoja!

Mietipä, jos et osallistu; millaisia puheita siitä tulee? Sitten nämä henkilöt alkavat puhua: 'Et osallistunut näihin hautajaisiin niin et kuulu sukuun...'

Jos miehellä on yhtään selkärankaa, hän menee paikalle joko sinun kanssasi tai ei ollenkaan.

Heh, heh 23 vuotta aviossa, yhteiset lapset ja miehen suku ei hyväksy. Hölmöjä provoja. Luulisi sinun olevan jo aikuisen iäss, jotain yli 50 ja silti kirjoittelet hölmöjä.

Kirkkoon saa mennä kuka haluaa, ota termarikaffet ja känttyä följyyn ja juo muistoksi kirkon portailla kaffet.

Oletko suututtanut ne muutoin, mutta itse otat esille vain hautajaiset? Taidat olla suutattanut.

Jos olet ollut vainajan kanssa yteydessä veljen vaimona menet ilman muuta mutta jos et ole niin parasta pysyä poissa.Kyllä entinen miehesi vaimo voi osallistua myös hautajaisiin samasta syystä.Tuntuu että ette entisen vaimon kanssa ole osallistuneet samoihin perhejuhliin joten ongelma on teidän naisten.Itse en menisi hautajaisiin jos en vuosikausiin ole tavannut vainajaa oli se kuka tahansa.

Minäkään en ole oikein mieleinen mieheni suvussa, naimissa ollaan oltu pian 30v. Minä en ko. tapauksessa niihin hautajaisiin menisi. Miksi mennä, voihan sitä vainajaa surra ja kunnioittaa ilman hautajaisiakin. minut kyllä yleensä näihin suvun "tapaamisiin" kutsutaan julkisivun takia. Muuten en mieheni sukulaisia tapaa, joskus saatan anopilla käydä jouluna tai äitienpäivänä. Minun puolestani saavat "lillua omassa hyvyydessään" niin paljon kuin haluavat, minä en heidän hyväksyntäänsä kaipaa.

Kumpi on miehellesi tärkeämpää: kuunnella sydänta vai järkeä? Minun isäni hautajaiset oli juuri ½ vuotta sitten ja en ollut tavannut isäni sukua 30vuoteen, eli viimeksi vauvana. Jännitys ja surun ahdistus oli katossa joten meinasin jättää menemättä. Mutta poikaystäväni tuli 700km matkan päästä ja osallistui myös!

Kysy mieheltäsi?

Mennäkö vai jäädä pois! Siinäpä pulma!
Kun asiat muuttuvat arvovaltakysymyksiksi, ollaan aina vaikeuksissa.
Suvussanne ei varmaankaan ole muita avioeroja.
Koska ilmeisesti olitte veljen ja hänen perheensä kanssa hyvissä väleissä, ehkä tapailittekin, menisin teinä kyllä yhdessä hautajaisiin. Siunaustilaisuudet ymmärtääkseni ovat julkisia tilaisuuksia, vaikka ilmoitusta/kutsua ei etukäteen lehdessä olisikaan.
JOS ilmapiiri siunaustilaisuudessa tuntuu teistä liian jäätävältä, jättäkää muistotilaisuus väliin. Ottakaa sitten vaikka myöhemmin veljen perheeseen yhteyttä, tavatkaa ja muistelkaa mennyttä yhdessä.
Mielestäni teillä on täysi oikeus sanoa: "Kyll mää niin maar...

Sinä kunnioitat vainajaa ja menet saattamaan häntä viimeiselle matkalle.
Sinä et mene veljeilemään miehesi suvun kanssa, vaan käyntisi on henkilökohtainen teko vainajaa kohtaan.
Jos se aiheuttaa hämmennysä, pidä silti pääsi pystyssä ja esitä surunvalittelut omaisille.
Sinä voit käyttäytyä korrektisti.

Surujuhla takana - oletan. Minulla itselläni vastaavanlaisia, mutta paljon pahempia tilanteita miehen suvun juhlissa. Olen joutunut hankkimaan apua ja hakenut sitä niin paljon, että miehen suku alkaa vähitellen jäädä elämästämme kokonaan pois. Mielenpahoitus on lievä sana, kun käsitellään asioita, jotka toistuivat vuosia enkä tänä päivänä vielä tiedä, että miksi näin. Ulkonäössäni, käytöstavoissani tai tietämyksessänikään ei ole niin suuria puutteita, että ko. puutteet selittäisivät vuosien käytöksen. Asiamme ovat nyt, mutta tämä on vaatinut ennen kaikkea minulta itseltäni periksiantamattomuutta ja toivon ylläpitämistä. Suruista ja kolhuista huolimatta, niin en eroaisi vieläkään muiden aiheuttamien ongelmien vuoksi.
Vastaukseni kysymykseen: Koska leski ja hänen lapsensa haluavat läsnäoloasi, niin ilman muuta mukaan vaan. Mitä mieltä miehesi ko. asiasta on/oli?
Onnea yhteiselämääsi

Jos minun Sukuni Kieltäis Vaimoani tulemasta minun Sukulaisen Hautajaisiin EN Silloin Menis Itsekkään Vaikka Olis Kuinläheinen vainaja, Suku Ei Päätä Minunpuolesta !!!!

..... Hah.

Miten alistuva sinä olet? Ketä ovat he kieltämään sinua menemästä tuonne?

Käytä aivojasi, se on sallittua.

Hautajaisiin ei kutsuta ketään vaan henkilö itse päättää pitääkö olla paikalla ja hautajaisiin voi mennä kukatahansa vainjan tuntema henkilö.

Eikö 23 vuodessa ole muuta yhteyttä sukuun ollut kuin nyt nuo hautajaiset? Jos et ole ollut miehesi suvun kanssa väleissä, miksi haluat juuri hautajaisiin? Olisihan paljon kivempia sukujuhlia jonne haluta.

minulla on kokemuksia tuosta asiasta ihan oman suvun puolelta isäni ja äitini menivät naimisiin 1967 äitini oli jäänyt leskeksi 4 vuotta aikaisemmin ja 4 lapsen yh äidiksi. isäni kuoli vuonna 1993 kaikki oli tuolloin hyvin sisar ja velipuoleni olivat aina tulleet hyvin toimeen isäni kanssa nuorin heistä oli 9 vuotias kun isäni tuli heidän elämäänsä. kaikki muuttui isäni kuoleman jälkeen minusta tuli hylkiö.. ja äitini kuoli 2012 hänen pois menostaan oli kulunut 3 päivää kun minulle ilmoittetiin asiasta ja todettiin heti että äiti haudataan ensimmäisen miehensä viereen eli sisarusteni isän viereen..en ymmärrä tälläistä käytöstä varsinkin kun tulin äitini kanssa toimeen aina ja muutaman sisaruksenikin kanssa hyvin ja kaikki muistot äidistä ja isästänikin oli viety valokuvista alkaen olen itse ihminen kenelle perhe on mailman tärkein asia on itselläni sama mies ollut 30 vuotta ja kaksi aikuista poikaa 22.v ja 26.v ja tulossa mummiksi ensi vuonna.olen itse 44.v .äidin hautaisiin ei olut mitään asiaa kävimme samana päivänä perheeni kanssa viemässä kukat erikseen..

Näitä eitoivottuja miniöitä ja vävyjä, sekä appivanhempiakin on pilvinpimein.
Yleisesti vihatuin on anoppi.Siksi kai ne anoppivitsitkin syntyneet.
Ihmisten on vaikea sopeutua uusiin asioihin ja uusiin ihmisiinkin.
Mutta kaikilla olisi varmaan helpompaa, jos hiukan muuttaisimme asenteitamme.
Ei siinä mitään häviä.Koska kukin valitsee itse omat puolisonsa.Muut jättäköön toisten puolisoiden arvioimisen. arvostelun ja syrjimisen väliin.Näin tekee fiksut ja sivistyneet.
Ajatella kukin saa mitä haluaa, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen ja tuoda julki.

Tuohan on selvää kun "pläkki"
Kierät kaukaa koko porukan!
Helpoimmallahan tuosta nuin pääsee.

Rohkeasti hautajaisiin miehesi kanssa koska leski ei ole sitä vastaan. Olen kokenut samanlaisia tilanteita edesmenneen mieheni kanssa .

miehenäsi jäisin myös menemättä hautajaisiin. Ja kaikkiin muihinkin vastaaviin tilaisuuksiin jos sinä et olisi niihin tervetullut.

Hai kantomiehen vaimoa ei suvut pirättele,eikä tienvarrelta sisarukset nimittele.

Jos vainajan leski ja lapset sinut hyväksyy, niin menet hautajaisiin ja olet ylet ylpeä miehesi vaimo omasta roolistasi. Kenekään orjana et ole, eikä sinun tarvitse hyväksyntää keneltäkään hakea. Ainoa hyvä syy hautajaista pois jäämiseksi on että vainajan leski ei hyväksyisi.

Miehesi pitäsi pitää puhuttelu sisarilleen ja pyttä jättämään lapsellisuudet pois. Kertoa, että on tullut selväksi, että nykyinen vaimo ei ole heistä tarpeeksi hyvä, mutta että se on miehellesi juuri oikea ja hyvä ja pauuta entiseen ei ole. Elleivät pysty tätä hyväksymään, voivat pysyä poissa samoista juhlista.

Sisarethan voivat pitää hyvät välit veljensa exään, eihän ero tarkoita että ystävistään pitää luopua. Ja jos hänet on hautajaisiin kutsuttu, toki hänkin voi siellä olla. Aikuisten ihmisten pitää voida olla samoissa juhlissa, vaikka olisivat exiä ja nyxiä.

Fiksua olisi jos exä älyäisi pysyä poissa hautajaista. Hän kai ei ole ihan fiksu ellei ymmärrä sitä, ettei kuulu sukuun enää.

Saman tapaisia asioita olen itsekkin kokenut ja ratkaissut asian niin, että jos tiedän, että olen johonkin tilaisuuteen tai juhlaan kutsuttu ja kutsuja on sitä mieltä että mielellään näkee minut siellä, silloin menen. Muuten en.

Ja jos kutsujen pitäjä ei halua mieluusti nähdä minua juhlissaan ja kutsuu mieheni exän ja mieheni, mutta ei minua (tai vaikka kutsuisikin, mutta antaa ymmärtää ettei minun ole soveliasta olla paikalla), niin silloin ei miehenikään mene kutsuille.

Jos tunsit vainajan hyvin ja hän oli ystävällinen sinua kohtaan, eikä jakanut miehesi suvun mielipidettä sinun "oikeudestasi" menisin mukaan mistään muusta välittämättä.
Siinä tapauksessa, että vainaja oli etäinen ja yksi niistä joiden mielestä miehesi ex oli ainoa oikea hänelle, niin antaisin olla vaan suosiolla. Miehesi tulisi ymmärtää, että et ole menossa sinne hänen vuokseen vaan kunnioittamaan vainajaa, mutta jos ei se vainaja kunnioitustasi ansainnut eläessään niin et ole halukas menemään lähelle noin riitaisaa sukua.

Turha enää antaa neuvoja, monttubileet on takuulla olleet ja menneet. Jos katsoo ap. viestin aloituspäivää, huomaa sen olevan elokuussa. Mitenhän tässä ap. kirjoittajalle kävi, minuakin kiinnostaisi. Joku toinenkin mainitsi tästä ketjussa.

Jos leski ja lapset ovat suu sanallisesti toivttaneet tervetulleeksi,niin menkää. Mutta ne muut surevat saavat jäädä omaan arvoonsa,eli näytä keskaria pahimmalle kun kukaan ei näe ja ole kuin enkeli jos asiasta nousee juoru monttubileissä. Ole että varmaan kyyneltä pyyhin tai ripseä suoristin ,sillä minä olen nähnyt kun miniä jää haudalle itkemään niin siskokatras tuumi että onneks ei kerinny naimisiin,muuten tanssis perintö raha polkkaa haudalla. Ja puolessa vuodessa edes lapset ei saanu mennä mummolaan kun olivat naimakaupat jääny tekemäti,joten kehotettiin myös miniää lopettamaan tämä leikki sukulaisuus.Mutta kuin kostoksi otto taivaan herra yhden siskon ja toiselta miehen ja kolmatta rampautti,niin saatiin harjoitella kuinka hautajaisissa ihmistä kohdellaan. Ai oppivatko?,no ei suvusta ei rahaa ulos naida,eikä mettiä kaadeta ja kun pääomistajat eivät tilan kanssa pärjää eikä osaa niin vasta kun Matroona kuolee onkin päätös sellainen että myydään vieraalle ja hänen kuuluu olla kaukaa eikä tuntea ketään kylän ihmistä tai kauppa raukeaa vielä vuosienkin päästä jos joku sukulainen rahoittaa omaa lehtolastaan ja sitäkautta saa omaisuuden ,tulee sopimus sakkoa,eli nyt ei sitten myydä häpeästä omalle suvulle.

Taidat olla aika tyhmä kun tällaista kysyt

Nå -
jos olette avioliitossa -
niin miehesi ilmoittaa lähimäisilleen -
että te kaksi olettekin vaan yksi ....
avioliiton kautta -
niin - jos sinä et ole kelponen ...
niin jää hänkin pois ...
kyllä taitaa selvitä asiat -
ja suku ovet aukena ...
Good Luck !
Hugs ...

Jotenkin ymmärrän miehen suvun reagtiot, jos olet ollut kolmantena pyöränä miehen ensimmäisessä avioliitiossa; siis jos olet kiilautunut avioparin väliin. Mutta onhan mieskin ollut silloin se toinen osapuoli ja siitä pitäisi olla vihainen myös miehelle.
Kun vainajan leski perheineen toivottaa sinut tervetulleeksi ja on myös ollut vainajan kassa välit kunnossa hänen eläessä, niin tämän edesmenneen viimeiset juhlathan nämä ovat maan päällä.
Voit neuvotella puolisosi kanssa, mikä on paras ratkaisu.

Mene miehesi kanssa ottamaan osaa suruun ja yritä unohtaa asiattomat henkilöt.

Olet miehesi nykyinen vaimo joten jo juridisesti olet vapaa menemään hautajaisiin.Tosi rankkaa kun suvun jäsenet hylkivät sinua. Miehesi tarvitsee sinua rinnalleen .Kokoa itsesi ja nosta pääsi ja ole juuri sillä paikalla joka on sinun.Voimia sinulle !

Mene vain, pääasia kunnioitus vainajaa ja surevia kohtaan.
Vitut niistä muista.

ole onnellinen,
minä en ole tervetullut oman sukuni juhliin. Mitään en ole kenellekään tehnyt, asun vain liian kaukana muusta suvusta. Jos erehdyn ja juhliin menen, sisarusteni lapset alkaa noin tunnin kuluttua haukkumaan minua tyhmäksi ämmäksi. Eikä kukaan aikuinen kiellä heitä puhumasta niin minulle. Se sallitaan.
En ihme kyllä paljon ole tekemisissäkään kenenkään sukulaisen kanssa.

Mitä sinun sijassasi tekisin? Menisin hautajaisiin, jos ei olisi tuon kummempaa syytä olla menemättä. Siinä tapauksessa että vainajan perhekin vastustaisi tuloani, ei varmaan kiinnostaisi mennä sinne (paitsi jos olisin ollut hyvin kiintynyt vainajaan).

Kaikki asiat missä on naisia mukana menee päin helevettiä.

Naisia ei pitäisi päästää työelämään, bisnekseen, auton rattiin, kouluun, kotiin, konttoriin, ulos, rannalle, raveihin, kauppaan, kadulle, juhliin eikä oikeastaan yhtään minnekään.

Naiset voisivat riidellä keskenään jossakin syvissä metsissä ja kantaa marjaämpärit tien varteen ihmisille.

Mene vaan, jos leski ja lapset sen hyvaksyvat. Ei sukulaisia voi kieltaa kenenkaan hautajaisiin osallistumasta. Jos kenkaan kuuluisi jaada pois, niin entisen vaimon. Viite juori tuossa 'entisessa'. On erottu, ei kuuluta enaa sukuun. Piste.
Oma aitini jai appensa hautajaisista, kun entinen vaimo, josta isani oli eronnut yli kaksikymmenta vuotta ennen apen kuolemaa tunki mukaan. Aitini suree tata vielakin, vaikka asiasta on neljakymmenta vuotta aikaa. Han piti apestaan kovasti ja oli ollut apella toissa ennen naimisiin menoaan. Itseasiassa vanhempani tapasivat juuri isoisani kautta.
Vahan tuoreempi juttu on anoppini , joka yli kolmekymmenta vuotta sitten apestani eronneena tunkeutui hautajaisiin, vaikka mieheni ja hanen sisarensa pyysivat, etta ei osallistuisi. Kirkossa anoppi sitten esitti 'surevaa leskea'. Ei voi muuta todeta kun, etta olipa eukolla kanttia. Emme ole enaa juurikaan puhe- valeissa.

Kyllä on suku pahin, edelleen.

Olet tilanteessa ,että teet niin tai näin ,aina tulee sanomista.
Itse en lähde hautajaisiin,jos vainaja ei ole minun hyvä ystävä ja tiedän että hän haluaa että olen saattamassa.
Hautajaiset ovat muutenkin raskaita tilaisuuksia.

Miksi jopa hautajaiset ovat osoitus vallankäytöstä?
Omalla kohdallani voin sanoa, että omaisteni hautajaisissa en kiinnittänyt mitään huomiota siihen keitä saattojoukossa oli ja ketkä puuttuivat. Ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, sillä vainajaa olin saattamassa ja jättämässä hänet ikiajoiksi.

Hautajaiset ovat nimenomaan vainajan muistoksi järjestetty tilaisuus. On kummallista, että elävät ihmiset sielläkin istuvat arvostelemassa toisiaan ja miettimässä, sopiiko jonkun tulla tai ei. Eikö suru heitä kosketa?
Hautajaisiin ei esitetä kutsuja, koska vainaja ei voi niitä allekirjoittaa. Häntä kuitenkin ollaan saattamassa haudan lepoon eikä pitämässä sukukokousta, tai suorastaan miettimässä perinnönjakoa.

Nykyisin on tullut vähitellen muotiin kukkalaitteiden pienentäminen. Vielä joitakin vuosia sitten kukkalaitteiden hintaa ja kokoa silmäiltiin arvostellen. Mitä enemmän kalliita ruusuja, sen surevampi omainen.
Lähiomaisten oli ylitettävä kaikki, vaikka hautajaset nielisivät rahat ja kukkarot.
Kukkakauppiaat varmaan lukivat innolla kuolinilmoituksia ja tienasivat hyvät rahat vihjaamalla, että tätä kokoa ja mallia on nyt tilattu jo monta.

Nyt on jo havaittavissa pyyntöjä kuolinilmoituksissa, että vainajaa muistettaisiin jonkin rahaston kautta ja arkulle laskettaisiin vain yksi kukka.
Se on tervetullut uudistus.
Myös adressit ovat hyvä tapa muistaa vainajaa, joten jos ei katso voivansa tulla tympeiden sukulaisten joukkoon, voi aina muistaa adressilla, jotka luetaan muistotilaisuudessa.

Niinhän se on. Suku on oikeassa. Normaali maailmassa ihmiset ei loiki liitosta liittoon vaan pysyvät yhdessä. Jo se ettet tajua sitä kertoo jotain arvoistasi.

Parempi kai että menisit kysymään tätäkin lapsilta. Lasten suusta sen totuuden kuulee. Et vain taida ollla sellaista tyyppiä että kysyisit mitään lapsilta.

Eiköhän olisi paras että ko. suku kaivaisi hautakuopan edellisen hautakuopan viereen ja hautaisi sinut sinne !!!

Vaikuttavat olevan uskovaisia. Pysy poissa.

Jos olisi tilanne , että olisi käyttäytynyt vainajaa kohtaan tos i loukkaavasti ja samoin hänen omaisiaan kohtaan. Silloin pitäisi ymmärtää pysyä pois surujuhlasta.

Silloin ei enempää loukkaisi vainajan omaisia eikä vainajan muistoa.

Vain vilpittömät , vainajaa oikeasti rakastavat ja kaipaavat ihmiset ovat mielestäni sopivia hautajaisvieraita.

Ne jotka on kutsutut ja joiden sydän vaatii olla paikalla kun kuollut ihminen saatetaan viimeiselle matkalle.

Ei ole myöskään pakko osallistua varsinaiseen hautajaistilaisuuteen vaan voi myös jälkikäteen käydä haudalla esittämässä oman surunvalittelunsa ja kunnioituksensa vainajaa kohtaan ja näin ei myöskään loukkaa vainajan perhettä.

Tärkeintä on oma tunne siitä, että asia on käsitelty oikein. Jos suku katsoo sinua karsaalla silmällä, niin älä osallistu - näin vältyt monelta harmilta ja aina myöhemmin voit käydä haudalla.

Olen sitä mieltä että, jos ei vainajan kanssa ole ollut yhteyksissä ja tekemisissä elon aikana,niin ei sitä ole mitään tarvetta mennä hautajaisiinkaan.
Mitä tuosta murehtii,itse en änkeä kenekään hautajaisiin. Voi viedä kukkaset haudalle jäljestäpäin jos siltä tuntuu.

En mene myös hautajaisiin ihan helpolla ja olen huomannut, että ei ihmiset sinne useinkaan mene vainajan muistolle, vaan kirkossa voi olla nuori, komea pastori, tai potee niin hirveätä kuoleman pelkoa , ilmainen lounas ja sitten haukutaan vainaja kun tullaan sieltä pois.

Omiinsa on pakko mennä. Kyselyn aloittajalle, mene miehesi kanssa. Olet hänen vaimonsa nyt. Yhtä hyvä kun ensimmäinenkin.

Ihan hyvin voit mennä hautajaisiin ja eikä kukaan tervejärkinen siellä nyt mitään sano jos on siunaustilaisuus.
Eihän sillä ole merkitystä että olitko läheisissä väleissä ja kirkossa voit tehdä vaikka niin että miehesi käy laskemassa kukkaset ja itse istut vaikka paikoillaan.Mene ihmeessä mukaan...

Tuttu juttu. Olen viimeksi ollut anopin hautajaisissa noin kymmenen vuotta sitten, enkä enää sen suvun tilaisuuksiin osallistu. Anoppi ja appi minut hyväksyivät, mutta muut ei. Niissä(kään) hautajaisissa useimmat eivät edes tervehtineet, vaan käänsivät selkänsä kun minut näkivät. Kuitenkin minä ja puolisoni järjestimme hautajaiset: kappeli, muistopuhuja, musiikki, tarjoilu ja kaikki paperityöt perunkirjoitukseen asti.

Jos miehesi on kunnon mies ja tiedät ettei hän jätä sinua yksin vihamielisessä ympäristössä niin mene hautajaisiin. Itse en enää menisi, koska on niin paljon tullut tylyä viestiä näiden 18 vuoden aikana, jotka olemme yhdessä olleet.

Miksi ihmeessä edes mietit hautajaisiin menemistä ? Onko Sinulle Itsellesi niin tärkeää tunkea tilaisuuksiin, vaikka muut osanottajat haluaisivatkin pitää tilaisuuden muuten. Etkä lukeman mukaan ole ollut mitenkään erityisen läheinen vainajan ja hänen lähipiirinsä kanssa. Sinähän olet kuitenkin sukuun tullut ja he sisaruksia. Taidat nauttia härnätessäsi ihmisiä.

Mene seisomaan puun taakse piiloon siksi aikaa kun laskevat arkun hautaan ja lähtevät saattue pois,viet sitten oman nimettömän kukkalaitteesi kummun päälle.Oisko ok? Ei häiritse ketään.Voit räpsästä sitten kuvan itsellesi muistoksi.Voi voi sentään.