Olen asunut nyt n. vuoden ajan yhdessä miehen kanssa jolla on aiemmasta suhteesta 5-vuotias lapsi. Lapsi on meillä joka toisen viikonlopun ja arkisin yhden yön. Tämä järjestely on toiminut meillä. Nyt puolisoni exä ilmoitti, että hän on aloittamassa 3-vuorotyön ja ongelmaksi muodostuu lapsen tapaamiset. Äiti olettaa, että isä hoitaa lasta aina kun hänellä on ilta tai yövuoro. onko tämä teistä oikein? Miten teillä muilla on tapaamiset järjestetty, jos lähivanhempi on vuorotyössä?
Toisaalta ymmärrän, että tämä on vanhempien välinen asia ja heidän keskinäinen sopimus, miten päättävätkään asia ratkaista, mutta toisaalta tilanne vaikuttaa myös minuun, enkä ole varma olenko valmis alkamaan elämään naisen aikataulujen ja tarpeiden mukaan. Pelkään myös, että jos puolisoni suostuu tähän järjestelyyn, niin exä alkaa pompottelemaan häntä muutenkin (tapahtunut aiemminkin).
Toisaalta ymmärrän, että tämä on vanhempien välinen asia ja heidän keskinäinen sopimus, miten päättävätkään asia ratkaista, mutta toisaalta tilanne vaikuttaa myös minuun, enkä ole varma olenko valmis alkamaan elämään naisen aikataulujen ja tarpeiden mukaan. Pelkään myös, että jos puolisoni suostuu tähän järjestelyyn, niin exä alkaa pompottelemaan häntä muutenkin (tapahtunut aiemminkin).
Vastaukset 90
Vanhimmat
Ai että onko oikein, että isä hoitaa lastansa ja kantaa vastuunsa lapsen hoivantarpeesta. No mietihän sitä vähän aikaa.
Vaikeaa tulee olemaan Pampula. Jos on sairaalassa töissä ovat työvuorot vaikea
sovittaa em.mainittuihin isätapaamisiin. Työvuorotoivomukset eivät aina mene läpi.
Ilta- aamu -yö on jotakuinkin 13.30- 21.30. 7.00- 15.00 ja yö:21.30- 7.00. 3viikon lis-
taan ei vkl.vapaita voi saada joka vkl.
Kurja sulle jos miehesi kanssa joudutte elämään lapsen äidin työvuorojen mukaan
Työmääränne lisääntyy, koska iltavuoron jälkeen mennään aamuvuoroon, eikä
5- vuotiasta enään viedä kotiin klo.22.30. Eli hoitoaikanne on 26h, tuossa tapauksessa. Myös yövuoron jälkeen pitää saada nukkua. Tosin neuvotella voi joka
tapauksessa. Jonkunlaiset "pelisäännöt" kannattaa sopia, sillä eihän ole oikein
että kaikki elätte 3-vuorotyöläisen arkea. Onnea matkaan!
Kokemuksesta voin kertoa, että hankalaa tulee olemaan. Miesystäväni on lähivanhempi ja hänen exänsä tekee hoitajana 3-vuorotyötä. Isä saa tietää vapaansa max 4 vkoa ennen, käytännössä usein muutaman päivän varotusajalla. Kuormittavaa - onneksi on tukiverkkoja, muuten yhteiset vapaat olisivat tosi kortilla. Omani kulkevat säännöllisellä - mutta joustamattomalla - joka toinen vkl rytmillä. Tsemppiä kuitenkin! Kunpa sairaaloihinkin kehitettäisiin joku säännönmukainen vuorotyörytmi...
Ei äiti oleta yhtään mitään, hoitakoon mies oman vastuunsa ihan samoin kuin äitikin. Sinua se näyttää kiusaavan enmpi kuin lapsen omia vanhempia... haluat pompotella miestä ja tämän lapsta ja exää. On tapahtunut koko ajan, eikö vain?
Ongelma näyttää olevan sinä.
Sinun näkökulmastasi tilanne näyttää varmasti vaikealta. Lapsellisen miehen kun ottaa pitäisi varautua melkein mihin tahansa, jopa siihen, että hän muuttaa teille asumaan. Joskus se voikin olla kaikkia helpottava ratkaisu, varsinkin jos äidin elämä on kovin epäsäännöllisesti järjestäytynyt. Kannattaa keskustella avoimesti miehen kanssa kaikista niistä ajatuksista, joita asia herättää. Miehet ovat erittäin huonoja ajatuksenlukijoita. Ei kannata jäädä kasvattamaan mitään ikäviä juttuja sisäänsä, ettei ne sitten tahtomatta purkaudu ainakaan lapseen.
Tässä tapauksessa kannattaa aina katsoa, että sopimukset ovat sitten ajantasalla, että ei mene niin, että lapsen äidillä on yksinhuoltajuus, mutta isällä yhteishuoltajuuden velvoitteet, mutta etävanhemman (äiti yh) oikeudet.
Helpottaisiko sitten mahdollisesti, jos saisitte kekenänne kaikki sovittua lapsen asumisen puoliksi-puoliksi niin, että pystyisi jotenkin ennakoimaan noita työvuoroja. Alku saattaa olla hankala, mutta kyllä se ajan kanssa tasoittuu.
Mutta jos tarkkoja ollaan (ja lapsen äiti ei ole esimerkiksi suostunut viikko-viikko asumiseen, yhteishuoltajuuteen) niin tuo oletus on aivan tuulesta temmmattua. Hänen kuuluu itse järjestää lapsen huolto, mikäli lapsi ei ole sopimuksen mukaan isällään..
Kannattaa tietysti miettiä asiaa lapsen kannalta, mieluusti sopivampi vaihtoehto on aina se, että lapsi on mielummin isällänsä kuin esim eri iltapäivä- yöhoidoissa.
silmään pisti myös se, että mikäli nyt "joudutte" hoitamaan lasta tämän hetkisen sopimuksen ulkopuoplella, niin onhan otettu huomioon myös se, että te käytte töissä myös.
Siis mitkä sopimukset?
Ei tälle uusikolle kuulu miehen ja hänen ex vaimon a lasten sopimukset. Hän on tyisin ulkopuolinen sopimusasiassa.
Kyllä kuuluu.
Katsos kun "ex puoliso" on entinen puoliso. Se ei ole siis enää puoliso - vaimo - tai mikään.
Ja "uusikko" on nykyinen se ainoa puoliso, jonka kanssa elämä, koti ja aika eletään ja jaetaan - perheenä - elämänkumppanin kanssa. Ja sen kanssa ne asiat sovitaan. Ei jätettyjen ex-vaimojen kanssa. Heidän kanssaan vain toteutetaan sovittuja sopimuksia edellisen suhteen jälkeläisistä. Vaikkei se aina helppoa olekkaan.
Opettele suomee lissu....
"ex-vaimo" ei enää ole perheen pää vaikka niin luulet
vaan se "uusikko" - nännännää :D :D :D - yhdessä OMAN miehensä kanssa.
Niin, kun väkisin ottaa omiin käsin sen, miten miehen kuuluu elämä elää ja lasten kanssa olla, taidat määritellä sen hyvin tarkkaan. Onko mies niin tumpelo, ettei itse osaa?? Oletpa miehen löytäny, voi hyvänen aika.
Aivan vapaasti voit tehdä miehestä nyssykän jos tahdot, kukapa sitä estää, ellei mies itse.
Kyllä se exx vaimo on perheenpää, kyllä lapset ovat vielä äidin perettä ja äiti heidän pomo! Mutta sulle se ottaa koville, kun sulla ei ole omia lapsia, vaan meis pompoteltavana hih... oikein huvittaa tuo sun kova yrittäimen.
Meitä tavallaanonnisti kun surttura rikkoi perheemme, emme olisi itse hyomanneetkaan kuin tyhmä oli mies ja lasten isä, näin pääsimme hänestäkin eroon helposti. Huonon miehen saivat, ja lapsetkin huomasivat mikä on isänsä arvojärjestys. Helppohan lapset on vaihtaa sutturoihin, hyvin helppoa. Varsinkin kun tietää että äiti ei ikinä jätä lapsiaan, eikä aseta heitä kakkoseksi.
Meille on aina tärkeetä ollut laspset, sitten tulee kaikki muu, sulle se on miehen ex perheen kiusaaminen ja miehen pitäminen tossun alla. Onko se rakkautta? no ei ole.. kyllä se kyykyttämistä ja oman tahdon nostamista, kun lapsena olet jäänyt itse tossun alle. Nyt pitää näyttää oma tahto ja täysin vieraille lapsille kostaa omat omgelmat.
Meillä ei onneksi miehen suturat ole koskaan tulleet eikä tule, lapsetkin nauraa moisille harakoille, ja sanovat että onneksi on niin ihana äiti joka ei jättänyt, hylännyt, eikä laskenut sutturoita heidän lähelle. Olen maailman paras äiti. Ihanaa kun rakkailta kuulee arvostusta, ja tietää että he sitä myös tarkoittavat.
Muiden mielipiteistä viis, ovat vain kateellisia.
Parisuhde perustuu kahden ihmisen vapaaseen tahtoon jakaa yhdessä arki, tunteet.
Huomioi sana vapaahtoinen, eli kumpikaan parin osapuolista ei voi toista pakottaa suhteeseen saati pysyä siinä.
Yhtälailla kun kukaan suhteen ulkopuolinen ei pääse rikkomaan suhdetta, jos suhde on vahva ja hyvin ylläpidetty.
Vieläkö jotain epäselvää?
Niin... Ex puoliso on todellakin ex. Siitä olen samaa mieltä. Mutta lapsen menevät AINA myös puolison edelle. Niin entisen kuin nykyisenkin puolison edelle.
Tärkeysjärjestys joka jokaisen tulisi tajuta:
1. Lapset
2. Lapsiin vaikuttavat asiat (lasten läheisten jaksaminen yms, niin isän, äidin, isäpuolen kuin äitipuolenkin, mutta siis vain siltä osin, kun vaikuttaa lapsiin.)
3. Nykyinen puoliso
4. Jokaisen omat tärkeät asiat (ystävät, vanhemmat...)
Numero joku. Entinen puoliso
Täten siis vaikka itse ex puoliso ei ole järin isolla sijalla, hänen asiansa vaikuttavat lasten hyvinvoinnin kautta. Tästä syystä ensisijaisesti lasten asioista päättävät lasten vanhemmat. He osaavat (toivon mukaan) sitten miettiä, minkälainen sopimus olisi lasten kannalta parhaista mahdollisista vaihtoehdoista hyvä myös kaikille muille osapuolille.
Tuommosia listoja voi tehdä loputtomia, ja on niitä tehtykin, mutta kun se on paperilla helpompaa, käytäntö on aina toinen.
Lapset unohtuu joka tapauksessa, oli tapa mikä tahansa.
Sitten vielä höyrypäitä ilmestyy joka suunnalta isän elmään, jotka tahalteen sotkee kaikki asiat tarkoituksellisesti. Ja semmoistako lasten pitää sietää?
Ei exien ja nyksien tarvi olla millään sijalla, eivät he kilpaile, vaikka nyksät niin luuleekin.
Miehen kuuluisi laittaa uusikot kuriin, mutta kun hekään eivät tiedä miten uusio manipuloi heitä, niin tulos -0.
Mieht siinä kärsii ja lapset, kun eivät saa olla keskenään. Miksi eivät? Kun uusikko pelkää että hän jää toiseksi.
Mutta onneksi ei meillä, ei koskaan ole nähty niitä naikkosia, eikä edes olla haluttukaan. Siksi olemme olleet onnellisia ja lapset ovat aivan ihania.
Lukisitte välillä jonkin ranskalaisen lastenkasvatusoppaan, siellä osataan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Tärkeintä on aikuisten toimiva parisuhde, se levittää hyvinvointia ympärilleen itsestään. Lapsista ei saa tehdä perheen päättäjiä, he ovat lapsia joiden kuuluu totella. Aterioita ei suunnitella lasten mukaan, vaan lapset oppivat syömään (ja ruokailutavat) normaalia ihmisten ruokaa.
Kukaan normaali ihminen ei lue oppaita hoitaakseen omia lapsiaan.
Ateriat suunnitellaan lasten mukaan. Ei ole mitään jrkeä pakottaa lasta syömään sellaista ruokaa mistä ei pidä, ei kiusallaankaan pidä niin tehdä. Ei se aikuinekaan syö kaikkea, eikä sitä mistä ei pidä.
Vihaan itse maksalaatikkoa ja nykyajan sörsseleitä, enkä tekisi niitä ikinä siksi että mun pitäisi opetella niitä syömään , en syö ja sillä siisti, eikä lastenkaan tarvi.
Tärekitnä on että lapsi syö, ei se että aikuine mpakottaa syömään sellaista mitä ei itsekkään söisi.
Tärkeintä on ruoka ei lapsen kiusaaminen.
Kyllä meidän perheessä tehdään ruokia, mistä lapset ei pidä. Ei aina voida tehdä vain lapsen herkkuruokia. Eihän lapsen makuaistit kehity, eikä opi pitämään mistään jos ei joudu maistelemaan eri makuja. Ja näin on tehty meillä jo ydinperheessä. Kasvatuksellisesti on väärin antaa lasten päättää mitä perheessä syodään. Eikä lapset saa joutua tekemään muitakaan aikuiselle kuuluvia päätöksiä. Kuten esim milloin lähdetään nukkumaan. Monessa perheessä annetaan lapsille päätösvalta, mikä sekoittaa lasta, koska tällä ei ole henkisä valmiuksia päätöksiin. Näissä perheissä sitten aikuiset tanssii pikku-riiviön pillin mukaan.
Kun aikuisen ja lapsen roolit sekoittuvat kodissa, silloin tulee ennenpitkää ongelmia.
Ei lapset tietenkään asioita PÄÄTÄ, se nyt on selvä. Vaan aikuiset päättää asiat siten, että lapset voivat hyvin. Sitä tarkoittaa se, että lapset ovat sijalla yksi.
Jokaisella normaalille ihmiselle lapset ovat kuitenkin rakkaampiakin kuin se oma puolisokaan. Minä olen löytänyt rinnalleni todellakin elämäni miehen. Rakastan valtavasti, enkä voisi kuvitellakaan ketään toista hänen paikalleen. Enkä keksi sellaista suota, josta ei yhdessä selvittäis jne. Mutta jos auto syttyy tuleen ja ehdin pelastamaan vain jo miehen tai lapsen, niin hetkeäkään ajattelematta pelastan lapseni.
p.s. Jos pitää kasvattaa lapsia jonkun oppaan mukaan, niin on unohtunut kuunnella omaa sydäntä. Kasvatusoppaita löytyy kyllä vaikka ja minkälaisia...;)
No tuosta se taas alkaa, toisten asioiden sotkeminen.
jos parisuhteessa on kaksi ihmistä, se kuuluu molemmille osapuolille, että miten ne asiat menevät.
Paras vaihtoehto olisi, että äidin vuorotyön vuoksi isästä tulisi lähivanhempi.
No mitenhän se sopisi uuden vaimon kuvioihin,kun nytkin jo lisääntynyt hoitovastuu painaa kovin?
Eivät näytä avauksen mukaan olevan naimisissa, joten nainen on vapaa etsimään lapsettoman miehen.
Eihän se hoitovastuu lisäänny vaan tulee hallitummaksi kun ex ei yhtakkiä ilmesty ovelle """
Te otatte lapsen pääsääntöisesti luoksenne asumaan ja äiti näkee lapsia sitten kun hänelle sopii?
Ota lapseton mies, voitte ryypiskellä ja reissata mielen mukaan. Kyllä ne lasten äidit lapset paremmin hoitaa aina ja mielellään.
Vaikka vastuu kuuluu isällekin, mutta miehet manipuloidaan lapsiaan vastaan, joten ei kannata alkaa riidellä. Lapset häviää aina.
nii tai jos tälle linjalle mennään niin kiellä miestä tapaamasta lastaan ja lähette yhdessä rewissaa ja ryypiskelemään.
ja mitä vastuuseen tulee, jotkut äidit yrittävät kasvattaa vastuutaa vähentämällä isien oikeutta. ts. kaikki päätösvalta äidillä, yksinhuoltajuus mukaan lukien. Sitten ityketään kun se iskä ei suostukaan hyppimään pillin mukaan ja taipumaan kaikkiin mahdottomiinkin vaatimuksiin mm isän oman mielenterveyden, työn, parihteen, lapsien kustannuksella.
Mutta kun nyt se yksinhuoltaja äiti ilmottaa, että hänen työnsä on tärkeämpi kuin lapsen isän niin näinhän se on. Ja vaikka isä joutuisikin perumaan työvuoroja, vaihtamaan työtä niin ne elarit on maksettava. Ja ne elarit on olttava tottakai täydet, koska äidillähän on yksinhuoltajuus vaikka lapsi isällä onkin yli puolet ajastan..
hmmm.
Eli tämäkö sitten on lapsen parhaaksi? Itse näen asian kyllä niin että äiti hahmo hyvin tökerösti pelaa omaan puyssiinsa omilla ehdoilla lapsen kustannuksella.
Kyllä se äiti AINA TEKEE lapsen eteen enempi kuin se isä. Mietippä huviksesi. Jos isä joutuu kerran perumaan työkeikan tai muun menon lapsen vuoksi, niin on se kamalaa!!! Äidille asioiden muuttuminen on arkipäivää.
Rahallisestikin äiti maksaa aina empi, vaikka tasan pitäisi mennä. Mutta eipä mee, ei mikään mene tasan.
Sitten miehet itkee kun on niiiiiiin suuret elarit ja niiiiin paljon ylimääräistä lapsen tähden... että voi voi.
Mihin perustat tämän väitteen.
Noinhan sen tietysti loppupeleissä KUULUISI olla. Mutta ei ole. Kuten olemme moneen kertaan oppineet.
Kuten olemme oppineet senkin, että miehelle lapset eivät ole yhtä tärkeitä kuin naiselle. Miehet yllättävän helposti pystyvät olemaan erossa lapsistaan tosi kauan, toiset jopa unohtamaan kokonaan.
Miehille oman lapsen elatus on taakka.
Mutta tosi kova luotto ex vaimoon, joka ei taatusti lapsia jätä.
Tosin pienissä määrin on hyviäkin isiä, mutta meillä kokemus päinvastaisesta.
Miehet laskevat lapsen elämän vain rahassa, yhtään ylimääräistä ei saa kulua silloun kun on erottu, mutta kun pariskunta asuu yhdessä, ei silloin lasketa rahaa eikä sitä kumpi maksaa ja mitä maksaa.
Lapsi muuttuu eron myötä miesten mielestä äidille rahastuskoneeksi.
Tapauksia on monia. Yksi äiti hylkää lapsensa, yksi ei.
toinen isää hyllkää lapsensa, toinen ei. Ei saa sekoittaa faktoja ja tapauksia keskenään. Meitä on juuri niin moneen lähtöön kun maapallolla on ihmisiä.
Jotta varmasti menee perille, toistan vielä, että jotkut äidit hylkäävät lapsensa. Jotkut ei.
Jotkut isät hylkäävät lapsensa. jotkut ei.
Ei ole olemassa mitään tiettyä tosiasiaa, jonka mukaan kaikki äidit olisivat marttyyreja ja isät syntisiä. Tai että kaikki äidit olisivat huonoja, ja kaikki isät marttyyrejä. Näin asiat ei ole.
Ei pidä lähteä yleistämään asiaa, jota ei pysty purkittamaan yhteen lokeroon.
Sinun kokemuiksesi on sinun kokemuksesi. Jolloin otanta on todennäköisesti hyvin suppea verrattuna tähän vallitsevaan tilanteeseen maapallolla.
Minun näkemykseni on minun näkemykseni, joka on taas suhteellisen neutraali. On sekä hyviä isiä, että hyviä äitejä. Tunnen niin naisia, että miehiäkin, jotka ovat lapsensa jättäneet jonkun paremman elämän toivossa,
Silti ei tulisi mieleenikään lähteä yleistämään tällaisessa asiassa.
Niin kun oli taas kyse miehistä, ei saa yleistää.
Mutta kun on kyse äitien tekemisistä, silloin saa yleistää. Kaikki äidit ovat pahoja, rahan pyytäjiä ja juoppoja. Erittäin huonoja ihmisiä.
Miehillä on kumma pyhimysrengas päänpäällä, viis heidän tekemisistä tai tekemättä jättämisestä, he ovat huippu tyyppejä, sankareita. Vika on vain äidin.
Tämä huono äiti on lasten kanssa 24/24, joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, joka vuosi! Olen niin huono.
ei ole kyse siitä onko kyse miehistä, naisista, kissoista vai koirista. Aina sen yleistämisen suhteen pitäisi olla kriittinen eikä lähteä heti ensimmäisenä vaihtoehtona slle linjalle.
Ainoa kuka tässä taas inttää ja ylistää olet sinä tai te. itsekin tässä yritän painottaa molempien osapuolten inhimillisyyttä ja tapauskohtaisuutta ilman, että ketään yleistetään.
Sitten ollaan taas tässä :D on tää niin hassua.
Joka asiassa on näkemyseroja. Ei ole oikeaa eikä väärää vastausta. Samaan kysymykseen jollekin sopii toinen juttu jollekkin taas toinen. Ei oo samaa oikeaa ratkaisua.
Joistakin valkoinen kissa on kauniipi, joistakin musta. Ei siitä voi riidellä.
Samoin on se, jos jonkun isä haluaa nähdä lapsia ja toisen ei. Ei siinä voi kukaan sanoa kumpi on oikein kumpi väärin. Jokainen ratkaisee asian omalla tavalla.
Tiedätkö tosiaan että KAIKKI suomen äidit (tai maailman äidit) tekevät AINA ENEMMÄN kuin se isä? Tunnetko tosiaan KAIKKI äidit ja isät, että voit näin väittää? MInä nimittäin tunnen yhden totaali yksinhuoltaja-isän, joka tekee itse KAIKEN, ja MAKSAA itse kaiken, koska äitä ei lapset kiinnosta.
Tässä jo tulee se ettet voi puhua KAIKISTA äideistä ja että AINA: on nääs niitä lutka-äitejäkin.
Niin, hylkääjä-isejä on valitettavasti enemmän. Suurin osa lapsensa hylkääjistä on isejä.
Kaikista äideistä ja iseistä ei voi puhua, koska suurin osa molemmista tekee hyvää työtä. Kuka meistä tuntee kaikki vanhemmat, mutta miksi pitäisikään.
Täällä puhutaan omista kokemuksista. Tunnen kolme entistä perhettä, joista isät häipyivät. Kahdessa tapauksessa aluksi oli tapaamisia, mutta ne loppuivat uuden perheen perustukseen, nyt ei ole aikaa edes soittaa lastensa puhelimiin.
Yksi mies taas vain lähti. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Yhtään lastensa hylännyttä äitiä en tiedä, vaikka tiedän myös yhden etä-äidin.
No, ei voi osaltani ainakaan tätä yleistää.
"Tuttava"piirissäni jostain ihme tilastollisesta virhe-syystä on järjestään kaikki lähi-äitejä vain ja ainoastaan sen vuoksi, kun silloin on oikeutettu kaikkiin lakisääteisiin rahallisiin korvauksiin, kun lapsi on äidillä kirjoilla.
Isän pitää luonnollisesti hoitaa lapsia aina kun äidillä on menoa. Sen sijaan että se lähi-äiti säätelisi omia menojaan siksi kun on niitä lapsia paikan päällä. Sitten itketään kun isälle ei aina käy ja on paska isä. Kun sillä isälläkin on valitettavasti oma elämä ja työ hoidettavana eron jälkeenkin.
Parhaissa tapauksissa tämä jatkuvaa lapsenhoitoapua tarvitseva lähi-äiti ei käy töissä lainkaan, kun ei rahallisesti kannata. Kun on se lasten kirjoilla olo ymmärretty heti eron ensimmäisellä sekunnilla vaatia omaan osoitteeseensa. Ja vasta sitten "suostutaan" keskustelemaan lastenvalvojalla tapaamisista - jossa sitten yllätys yllätys vaaditaan viikko / viikko systeemiä. Kun onhan sillä isällä nyt oltava armollinen oikeus tavata lapsia mahdollisimman paljon. Kunhan ne elarit ja lapsilisät juoksee lähi-äidille....
Eli se äiti siis ei ole kuitenkaan hylännyt lasta, vaikkei välttämättä ole mukava ihminen..... niinpä.
Jos olet lasten kanssa 24/24, joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, joka vuosi olet todella huono. Mene töihin ja elätä itse lapsesi.
Toivottavasti puolisosi "suostuu" tähän järjestelyyn, sillä tokihan jokainen isä haluaa olla lapsensa kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Juuri tämänkin takia voisi harkita sitten sitä, että lapsi olisikin täysopäiväisesti asumassa isänsä luona, ja äidin luona sitten aina hänen aikataulutuksensa mukaan. Näin säästytään siltä suuremmalta säätämiseltä ja suunnittellulta.
Kiitos kaikille vastauksista.
Olen miehelleni sanonut, että hän sopii asian niin kuin lapsensa ja itsensä kannalta parhaaksi näkee, ja katsotaan sitte siitä eteenpäin mitä tapahtuu. Minä en nimittäin halua tulla lapsen ja isän väliin ja estää isää huolehtimasta lapsestaan. Sekään ei siis ole tässä onglma, että lapsi tulee olemaan meillä enemmä äidin töiden takia, koska minäkin pidän lapsesta tosi paljon. Ongelma on omalta osaltani se että pystynkö joustamaan ja sopeutumaan elämään exän, eli ihmisen josta en pidä yhtään, aikataulujen mukaan, ilman säännöllisyyttä (joka olisi mielestäni myös lapselle hyvä) ja sitä, että pysyisimme yhtää suunnittelemaan elämäämme ja menojamme pidemmällä aikavälillä. Myös mies tietää, että tykkään siitä, että tiedän mitä tapahtuu ja milloin, ja että pysyn suunnittelemaan asioita pitkänkin ajan päähän.
Exäkään ei itse tee asiasta yhtään sen helpompaa, vaan on hyvin ehdoton siinä, että isä hoitaa (kun ei ole itse töissä 8-16): Isä oli kysynyy exältään, että voisivatko he sopia niin, että meillä olisi edelleen joka toinen- tai edes joka kolmas viikonloppu vapaana, ja jos äidillä on silloin työvuoro, hän hankkii toisen hoitajan. Tästä exä oli suuttunut ja uhannut evätä isän tapaamiset kokonaan jne. Että näin...
Niin, ja exä ei suostu siihen, että lapsi asuisi pääsääntöisesti meillä eikä mihinkään viikko/viikko-järjestelyyn. Näistäkin on keskusteltu.
kuulostaa niin meidän tilanteelta. Toisaalta meillä eksä ei edes useimmiten kysy haluaako isä lapset luokseen (mielellään ottaisi) vaan saamme kuulla sitten jälki käteen kuinka ovat olleet milloin missäkin hoidossa....
Ei tietenkään suostu, koska silloin hänellä ei ole mahdollisuutta pompottaa teitä kahta mielensä mukaan.
:/ Hankalaa. Sinun täytyy miettiä oletko valmis sopeutumaan joitakin vuosia tällaiseen "kaaokseen" ja uhraamaan oman jäjestyksentarpeesi joksikin aikaa. Lapsi kuitenkin kasvaa koko ajan, eikä joidenkin vuosien kuluttua tarvitse enää niin paljon hoivaa.
KAOOS????
Onko kaaos se että isä tapaa lastaan???
kaaos on sitä (kun et nähtävästi osaa lukea), että lasta pompotellaan sinne tänne, ilman mitään säännöllisyyttä ja rutiineja. Turvattomuutta lisää myös se, että isälläkään ei ole mitään kaavaa, minkä mukaan tietäisi aina koska lapsi on tulossa.
Tämä epätietoisuus, lyhyet varoitusajat, aikataulujen muokkailu,suunnittelu,järjestely, hektisyys luo kaaosta. Niin aikuisten kuin lapsenkin silmissä.
Ajattele nyt itsekin. Olla pieni lapsi, joka ei koskaan tiedä missä seuraavan yönsä viettää tai koska äiti on kotona tai koska on aikaa nähdä häntä.
Koko ajan vaan tutkitaan ja puuhaillaan aikataulujen ja vuorottelujen parissa. Ilman, että lapsella olisi mahdollista ilmaista, missä milloin haluaa olla.
Joko nyt alkaa selkenemään mistä tuo käsite kaaos tämän tekstin yhteydessä tulee?
No kyllähän siitä kaaos syntyy, kun äiti haluaa pitää isän ja tämän puolison kotia vuoropäiväkotina, sen sijaan että antaisi lapsen olla siellä enemmänkin normaalisti ns. isä-tapaamisissa.
Ymmärtäisin aloittajan kirjoituksesta, että heillä on ns. vakiintuneet ei-vuorotyö-ajat (tai jompikumpi jopa kotona?) jolloin lapsen päivähoito on helmpompi heidän toimestaan järjestää työn ajaksi kodin ulkopuolelle, ilman lapsen pompottelua - normaalin päivärytmin säilyttäen.
Nythän tässä äidin ilmeisesti ainoa hyväksymä vaihtoehto on, että yhden ihmisen (äidin) sijaan kolmivuoro-rytmin mukaan joutuu pomppimaan lisäksi vielä isä, isän puoliso ja lapsi.
Ja siitä vasta kaaos syntyykin kun isän uusi naikkonen estää miestä tapaamasta omaa lastaan ja estää kaikin voimin heidän yhdessä olon. On se julmaa ja anteeksiantamatonta, että täysin vieras ja ulkopuolinen ihminen tunkee toisten perheen elämään. Kaaoshan siitä syntyy, oikea tsunami.
Ihmeen kauan ne miehet kestää ja sietää moista, ehkäpä ne uusikot tekee kaiken miehen selän takana, oveluus on valttia.
Ja tässä(kään) tapauksessa ei kyse ole estämisestä. Ihan selkeästi lapsen lähivanhemmaksi pitäisi vaihtaa isä, koska siellä on aikuisilla päivätyöt. Äidistä tapaava vanhempi 3-vuorotyön takia. Lapselle parempi.
No tapaamissopimuksen mukaan tapaamiset. Yksinkertaista. Tietysti tapaamissopimusta voi muuttaa jos molemmat siihen valmiita. Meillä on viikko-viikkosysteemi ja itse teen 3-vuorotyötä ja on minun asiani ja päänvaivani miten järjestän lapsenhoidon sillä viikolla kun lapsi minulla. Kunta järjestää päivähoidon vanhempien tarpeen mukaan. Itse pystyn aika hyvin vaikuttamaan työvuoroihini niin, ettei yövuoroja ole sillä viikolla kun lapsi minulla. Itse tiedän työvuoroni kuukaudeksi eteenpäin ja olisi kohtuutonta vaatia, että tapaamiset järjestettäisiin vain minun työvuoroni huomioiden.
Miksi niitä sopimuksia tehdään jos niitä ei noudateta? Työsopimuksen laiminlyönnistä seuraa sanktio. Miksi tapaamissopimus olisi yhtään vähäpätöisempi?
Erittäin hyvä huomio!
hei pimpula pampula.
Tekstisi antaa ymmärtää, että miehelläsi ja hänen eksällään ei ole minkäänlaista vanhvistettua tapaamissopimusta (tämän huomion tein, kun kerroit, että eksällä n taipumusta kieltää lasten ja isän välit, mikälijokali hänen tahtonsa ei täyty).
Itse lähtisin liikkeelle siitä, että ensiki sinä ja miehesi keskustelisitte niistä rajoista, mitkä ovat ehdottomia teille. Ts voisitte miettiä, toimisiko teillä se viikko-viikko tai mahdollisesti isän lähivanhemmuus (tämä olisi tietysti se helpoin ratkaisu). Miettikää, miten mikäkin vaihtoehto toimisi teillä käytännössä. Ei kannata lähteä tavoittelemaan kuuta, jos se pilaa teidän kahden välisen suhteen. Silloin ei ole lapsellakaan mukava olla luonanne.
Kun olette saaneet vaihtoehdot kartoitettua, keskusytelkaa asiasta miehen eksän kanssa. Ihanne tapauksessa hän huomaa teidän joustavuuden ja on valmis itsekin tekemään kompromisseja ja joustamaan.
Kun olette päätöksenne tehneet, varatkaa aika lastenvalvojalta ja vahvistakaa keskinäinen tapaamissopimus tai vaihtoehtoisesti lähihuoltajuuden vaihto. Tällöin eksällä ei ole enää mitään valtaa kiristää ja uhkailla sillä, että isä ja lapsi eivät saisi tavata. Tämä myös vaikuttaa pompotteluun vähentäen sitä. Sopimus on sopimus, josta pidetään kiinni.
Mikäli menoja tulee sopimuksen sisältävällä lapsen oleskelu ajalta., voi ensisijaisesti kysyä toiselta vanhemmalta miten lapsen hoito häneltä kyseisenä aikana onnistuisi, mikäli ei onnistui, on se sen vanhemman, jolla lapsi sopimuksen mukaan on, asia hoitaa ja järjetää hoitopaikka.
Toivottavasti sain monimutkaisen asian ilmaistua suhteellisen yksinkertaisesti. On asioita, joita ei tekstissäsi ilmennyt, jotka vaikuttavat tietysti toimintatapoihin (huoltajuussuhde, tapaamissopimus jne).
Ainakin sait ajateltavaa :)
Toivottavasti saatte asiat sovittua.
Ei kuulu sulle sotkea toisten ihmisten asioita. Kumma miksi haluat tahalleen pilata kaikki miehen ja vaimon asiat ja lasten.
Luulisi että pysyisit poissa jos olet fiksu, joe et ole pelkäät että menetätä elättäjän, siksi yrität saada lapset ja miehen vaimon pois.
Säälittävää.
Hei,
Kukaan täällä ei sotke kenenkään asioita. Kuten keskustelun edetessä huomaat, tämä on asiallinen vastaus ketjun aloittajan kysymyksiin.
Eli tekstissäni esitän rationaalisia vaihtoehtoja ja tapoja, joita voisi soveltaa tuohon kohta vallitsevaan tilanteeseen.
Epäilen, että tuo nainen, jo asuttuaan miehen kanssa yhdessä, on millään tavalla syyllinen miehensä ja hänen eksänsä eroon. En ainakaan sellaista käsitystä tekstistä saanut. Ja erittäin fiksun kuvan sain kyseisestä naisesta,
hän miettii asioita, hän on kykenevä keskustelemaan ja ottamaan kritiikkiä ja mielipiteitä vastaan.
Ja päin vastoin, tekstistä huokuu, kuinka hän yrittää saada tapaamiset/asumisen sujumaan lapsen ja isän välillä. Joten ole huoleti, ketjun aloittajalla ei selkeästi ole halua lähteä ajamaan ketään pois mistään. Päinvastoin, hänhän yrittää saada asiat toimimaan. Tai, väärin muotoiltu, asiathan toimii jo. Mutta hän yrittää säästää perhetään ja miehensä lasta turhilta ja ylimääräisiltä kompastuskiviltä.
Ei täällä muut sotke, vain ja ainoastaan sinä sotket ja likaat kaiken.
Tässä ketjussa on tosi hyviä neuvoja Sinulle pampula, tartu niihin. Itse olen koko
ikäni ollut sairaanhoitaja ja tiedän kolmivuorotyön sudenkuopat. Oli pyhä tai arki,
joulu tai juhannus, perheen- suvun tärkeät juhlat, pienetkin matkat, niin suunnitel-
tuja työvuoroja eivät kolleegat mielellään vaihda, koska heilläkin on omat perheet.
Siksi pohdi noita ehdotettuja vaihtoehtoja, muuten täys kaaos on ovellasi ennen-
kuin huomaatkaan. Sairaalassa on kellokortit, parkkipaikat aina täynnä joten työ-
matkat on sujuttava ilman ongelmia. (esim.bussimatkat.)
Myös sinulla ja miehelläsi on parisuhde.( jota joka oppaassa kehoitetaan hoitamaan.) Nythän se on aloitettava ja siihenkin tarvitaan aikaa ja suudelmia.
Lapsi oli 5v eli ens vuonna alkaa eskari. Lisää sotkuja tulossa.
Voiko 3 vuoro työtä tekevä yh. hoitaa eskarilaista? Lapsen pitäs lähtee eskariin yksin ja tulla yksin nälissään kotiin... Nämä on asioita jotka kannattaa ottaa jo nyt asioita suunnitellessa huomioon!
Myös koulut alkaa pian. Ottakaa huomioon että kannattaako lapsen oikeesti muuttaa isälle. Jos sielä on normi työajat jää lapselle vähemmän aikaa olla kotona yksin.
En ihan ymmärrä tän asian vaikeutta.
Itse olen eronnut, 3-vuorotyötä tekevä ja lapsi eskarissa. Koskaan ei lapsen tarvi lähteä yksin eskariin, isä hoitaa lasta iltavuorot - joutuisihan yhdessä olessammekin hoitamaan - ja yövuorossa lapsi nukkuu isällään ja vie töihin mennessään eskariin ja minä haen kotiin herättyäni.
Tarhat aukeavat tarpeen mukaan kuudeltakin. KOSKAAN ei lapsen tarvi olla yksin.
Jos tämä systeemi sopii lapsen isälle, niin hyvä niin. Mutta kun hän ei enää ole sinun puolisosi, hänen ei olisi pakko elää sinun aikataulujesi mukaan. Varsin joustava exä siis sinulla, kun mahdollistaa sun 3-vuorotyön. Älä pidä asiaa itsestäänselvänä. Kirjoituksesi oli hämmöstyttävän itsekeskeisen kuuloinen. Mitäs jos joskus vaikka kiittäisit exääsi, kun joustaa näin paljon sun menojen mukaan?
Mitäs jos exäsi ilmottaisi, että hän alkaa nyt tekemään reissutöitä ja on poissa joka toisen viikon? Tai että hänkin alkaa tekemään vuorotöitä? tms. Joustatko sitten vuorostasi sinä? Etsitkö muita töitä ja muokkaat elämäsi exän mukaan? Niinhän sinä luultavasti tekisit, jos olisitte yhä parisuhteessa, kuten itse viittasit.;) Näitä asioita on syytä miettiä, ja arvostaa toisen äärimmäistä joustavuutta. Unohtamatta sitä, että rikkonainen systeemi on melko kehno lapselle...
UUsikkoa inhottaakin lähinnä aidin pompottelu ei lapsi.
Haetko lapsen iltavuoron jälkeen kotiin n. klo 22 jälkeen? Ja sitten menet klo.7.00
aamuvuoroon, viet lapsen päiväkotiin klo.6.00 jälkeen.
Tässä ketjussa olikin tarkoitus puhua siitä, joutuuko nyt lapsen isä ja hänen puoli-
sonsa lapsen äidin 3- vuorotyörytmiin sopeutumaan. Ja kyllä joutuu. Ensimmäinen
kouluvuosi on vielä edessä, jolloin lapsi joutuu pakostakin olemaan yksinkin.
Ja niin se vaan on, että vapaapäivät määrittelee listantekijä "tasapuolisesti" ja nämä sekä ilta-aamu-yövuoron työajat muuttavat jatkuvastikin lapsen ja isän
tapaamisia ja vaikuttaa näin ollen myös isän puolison elämään. Tätähän tässä
kysyttiinkin.
MIksi ruodit ja kerrot toisen perheen asioista täällä? Eihä ne kuulu sinulle. Roivon että tämän miehen ex vaimo kertoo sinun asiat ja lastesi asiat täällä samoin kuin sinä hänen. Voi olla että on jo toivon mukaan kertonutkin.
Et ole yhtään sen parempi kuin hänkään. Olet vain tyhmempi ja paljon.
Aloittaja ruotii omaa perhe-elämäänsä ja siihen vaikuttavista muutoksista.
Jokaisella on oikeus puhua omista asioistaan juuri niin paljon kuin haluaa.
Et ole ymmärtänyt koko asiaa ! Tämä on keskustelupalsta ja ap.n aloitus on aivan
asiallinen. Tuo sinun kostomentaliteetti kertoo kyllä, että olet täysin kyvytön osallis-
tumaan tämänlaiseen keskusteluun. Ja tuo tyhmäksi nimittely sopii omaan hengen
tuotteeseesi.
Sanovat niinkin, että kun on " lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia!" Ps. tämä on
siis vertaus eikä tarkoita puhtaasti lusikkaa ja kauhaa !
Jatkatte miten on sovittu. Jos äidillä 3-vuorotyö, niin lapselle äidin vuoroina vuoropäiväkoti. Simppeliä.
Mielestäni isän kannattaisi ehdottaa lähivanhemmuutta itselleen. Tapaamisasiat pitää aina miettiä lapsen kannalta, miten tapaaminen on lapsille mukavinta ja helpointa. Ei varmasti tuo 5vuotiaalle lapselle turvallisuuden tunnetta, kun ei koskaan tiedä missä on huomenna ja mihin aikaan hänet viedään toiseen kotiin reppu selässä, tämän ikäinen ei välttämättä myöskään ymmärrä, että se johtuu äidin työstä eikä lapsesta. Toinen vaihtoehto on tietenkin äidin viikkoina vuoropäiväkoti, mutta onko se sitten parempi vaihtoehto lasta ajatellen?
Myös isä voi varata lastenvalvojalle ajan ja siellä ehdottaa sellaisia tapaamisia kuin teistä tuntuu hyvälle, ei siis tarvitse suostua siihen mitä äiti teille antaa ja tehkää ehdottomasti kirjallinen sopimus lastenvalvojalla se on myös lapsen etu! Jollette pääse lastenvalvojalla sopuun voi asian viedä käräjäoikeuteen, ketään ei voi lapsella toista ihmistä kiristää!
.. voi ihana vastaus.." ei tarvi suostua siihen mitä äiti sanoo" voi kun se ei ole noinkaan, äidin sana painaa, mutta ei sun, etkä vieläkään sitä ymmärrä, vai etkö halua? Haluat vaan haastaa riitaa, siitä tuossa on kyse.
Minä enempi hannaat toisten perhetttä vastaan sitä enemmän se käy sinua vastaan. Sulle ei kuulu mitä ex puolisot sopii, yritä nyt painaa se kalloosi. Ei kuulu sulle. Näytät vaan haluavan listä ongelmia toisille.
Minä minä minä määrään, mutta kun et määrää.
Luojan lykky, että meillä ei ole moisia tragedioita ikinä ollut. Mies on sen verran fiksu ollut, ettei ole ikinä pakottanut meitä näkemään sutturoitaan eikä tuonut meille, huh huh.. nää jutut täällä on niin kauheita, että täytyy sanoa, että olemme säästyneet paljolta ikävältä asiaalta. totta tosiaan!!! Aivan kauheeta.
Miten nuo isät antaa uusioiden pompottaa omaa lastaan noin kauheesti, mä en jaksa ummärtää.
Ei tuossa kyllä rakkautta ole eikä inhimillisyyttä edes lapsia kohtaan. Ei vi muuta kun itkeä lasten kohtaloa ketkä ovat tuollaseen pyöritykseen joutuneet... voi luoja.. onneksi ei omani ikinä!!
No mä ainakin itken, kun en ymmärrä mitä ihmettä kirjoitat. " Mies on sen verran fiksu ollut, ettei ole ikinä pakottanut meitä näkemään sutturoitaan eikä tuonut meille, huh huh."
Afrikassa on tapana tuoda uusi vaimo vanhan luokse kasvamaan, mutta me eletään Suomessa.
Me ei olla afrikassa, ollaan suomessa. Suomessa ei ole tapana pitää kahta vaimoa. Salarakkaita toki voi olla satoja.
Itke vaan iahan rauhassa, niin minäkin toisten lasten puolesta, mitä ovat joutuneet kokemaan.
Onneksi meillä ei. Kykaan meistä ei tiedä ex miehen ja eex isän naikkosista.. ei kukaaan, ei ole tulleet meille eikä me olla menty sitä tenttaamaan.
Jos asia koskettaa tämän äidin lisäksi myös lapsen isää, heidän yhteistä lasta sekä lapsen isän uutta vaimoa niin painaa myös lapsen isän uuden vaimon mielipide. Kiusantekoa täällä ei harrasta ketään muu kuin sinä.
Tässä viestiketjussa aloittajan tilanne tuntuu juuri siltä, että äiti on laittamassa lapsensa hirveään pyöritykseen: lapsi tulee silloin äidille kun äiti on tullut töistä ja levännyt vaikka kello 22 illalla onko se mielestäsi oikein?
Joskus myös aloittaja saattaa tehdä lapsia uuden puolisonsa kanssa onko silloin oikein, että kaikki mukautuvat tähän yhden ihmisen vuorotyötön?
Tiedän, että turha vastata sinulle, kun tehtailet näitä lissu vastauksia joka ikiseen ketjuun, mutta vastaan kumminkin.
Sulle ei kuulu mitä ex puolisot sopii, yritä nyt painaa se kalloosi. Ei kuulu sulle. Näytät vaan haluavan listä ongelmia toisille.
---> Kuuleppas, en ole se kenelle vastaat, mutta vastaan tähän omasta puolestani. Asun aviomieheni kanssa (ja lastemme kanssa) meidän yhdessä omistamassamme omakotitalossa. Siis minä omistan tästä talosta 50%. Minun kotiini EI KUKAAN luo sääntöjä, eikä ehtoja ,eikä velvoitteita meille, ellei asioista keskustella myös MINUN kanssani. Ja tämä koskee myös lasten tapaamisia. Eli ex-vaimo ei voi suoralta kädeltä ladella mitään muutoskia ja olettaa että mieheni suostuu kaikiin hänen ehdotuskiin omin päin. Ei vaan mieheni keskustelee AINA myös minun kanssani meidän perhettä koskevista asioista.
Meillä ei kyllä kovin maata mullistavia asioita ole ollut ja aina olemme päässet exien kanssa yhteisymmärrykseen lasten asioissa.
Mutta minua ja miestäni ei ohiteta päätöksenteossa, onhan kyse myös minun kodistani ja minun perheestäni.
Juuri näin. Ja tähän "Lissu" (tarkoitukseni ei ole lissutella, mutta kun kaikki kuitenkin tietävät nyt, kenestä on puhe...) varmasti vastaa, että senkin tyranni ja asioihinpuuttuja, ja ettei ole oikeutta puuttua mihinkään.
Ja sehän ei pidä paikkaansa, kun kyseessä on ihmisen OMA KOTI. Jos lapsen isä ja isän vaimo asuvat samassa taloudessa, heillä molemmilla on yhteinen päätösvalta omassa kodissaan. He ovat kyseisen talon/perheen aikuisia, ja he laativat omat säännöt ja käytännöt omaan kotiinsa. Tähän on JOKAISELLA aikuisella ihmisellä oikeus omassa kodissaan, ihan sama oliko sinkku, exä, nyxä, mies vai nainen, ei sillä ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että jokainen aikuinen ihminen päättää asioista omassa kodissaan, eikä kukaan kodin ulkopuolinen aikuinen, joka ei edes kuulu perheeseen.
Sinä "Lissu" päätät omassa kodissasi. Vai etkö ole samaa mieltä? Ei sinun kotiisi kukaan saa tulla päsmäröimään ja luomaan sääntöjä sinun puolestasi. Samoin on kaikkien muiden kodeissa, ihan meidän jokaisen. Minä esimerkiksi edellisen kirjoittajan tavoin asun myös mieheni kanssa yhdessä rakennuttamassamme omakotitalossa, minä omistan tästä talosta 50%. Minä ja mieheni omistamme tämän talon, olemme tämän talon aikuiset, jotka päättävät tämän talon säännöistä ja käytännöistä. Ei kukaan, ei miehen exä, eikä yhtikäs kukaan muukaan tämän perheen ja talon ulkopuolinen ihminen voi tulla määräämään miten meidän talossamme ollaan.
Miehelläni on lapsi exänsä kanssa, ja meillä on myös 3 yhteistä lasta. Jokaisella neljällä lapsella on samat säännöt tässä kodissa, ja samat säännöt koskevat myös muita täällä käyviä lapsia, vaikka naapurin lapsia. Kukaan lapsista ei saa esim. tepastella kengät jalassa sisällä tai syödä olohuoneessa. Ne ovat minun ja mieheni ja meidän kotimme sääntöjä. Jos mieheni lapsi saa äitinsä luona olla sisällä kengät jalassa ja syödä olohuoneessa, niin sitten saa. Ne ovat hänen kotinsa sääntöjä, ja niitä on siellä kunnioitettava. Mutta lapsen äiti ei voi alkaa määräilemään, että meidänkin kodissa pitäisi saada olla sisällä kengät jalassa. Ei hän voi sanella kenenkään toisen kodin ja perheen asioista, vaikka kuinka olisi lapsen äiti. Jos lapsensa menee esim. kaverin luokse kylään, ei äiti voi päättää sielläkään asuvien aikuisten puolesta, että täällä saa meidän lapsi sitten olla sisällä kengät jalassa.
Mielestäni nämä ovat aivan sellaisia päivänselviä asioita, joita ihmisten ei normaalisti ole kovinkaan vaikea hahmottaa ja ymmärtää. En ymmärrä, miksi esim. tämä "Lissuksi" kutsuttu tyyppi jaksaa jauhaa tällaisista asioista vuodesta toiseen. Sehän on selvää, ettei kukaan ulkopuolinen voi päättää kenenkään toisen kodin sisäisistä asioista. En minä ainakaan menisi koskaan sanelemaan kenenkään toisen kotiin, että miten täällä pitäisi elellä. Lapsillenikin olen opettanut, että jos he menevät esim. kaverin luokse, niin siellä pitää sitten kuunnella kaverin vanhempia ja noudattaa sen kodin sääntöjä.
Meilläkään ei ole koskaan väännetty kättä tällaisista asioista, joista "Lissu" vääntää täällä jatkuvasti. Hän tekee ongelmia sellaisista asioista, joissa oikeasti uusperheelliset eivät näe mitään ongelmaa. Mieheni exä kunnioittaa meidän kotiamme eikä puutu meidän kotimme asioihin, samaten me emme puutu hänen kotinsa asioihin.
Eikö kannattaisi nyt lapsen isän ja äidin ja isovanhempien kummaltakin puolen istuutua rauhassa juttelemaan tästä tilanteesta ja katsoa josko kukaan esim äidin ollessa ilta ja yövuorossa voisi tulla lapsen kotiin tätä hoitamaan.
Paras olisi jos lapsen isä ja äiti voisivat suostua isän olemaan lähivanhempi ja äiti . vuorostaan pitää lastaan yhtenä arkiyönä ja joka toisena viikonloppuna
Nämä asiathan varmaankin täytyy järjestää lastenvalvojan luona kirjallisesti ja kun äidin tulotaso tulee erilaiseksi niin sekin vaikuttaa isän maksamiin elatusmaksuihin.
Hyvä ehdotus yllä, mutta veikkaan ettei äiti suostu ! Siinä muuttuu muutakin, tosin
tämä uusi pikkuperhe olisi kaikkein luontevin. katsotaanpa, niin jos tästä "kiistel-
täis, niin isä häviäis. No muutos ei vielä liene tämän viikon asia.
Kerro sitten ap. miten kävi ?
Hirvee tappelu aina kuka on kuka! Vanehmaat on aina vanhemmat vaikka voissa paistaisi, sitäe i voi ottaa popis kuin kuolema ja huono vanhemmuus, eikä silloinkaan täysin he ovat aina lapsen vanhemmat tapahtuisi mitä tahansa.
Täällä pitäisi riidellä parisuhteesta eikä lapsista.
Veikkaan, että moni eroparin suhde loppuu siihen, kun jompikumpi löytää uuden ihmisen ja lakaa seukkaa. Siihen loppuu monen isän isyys noin konkreeettisesti.
Kolmas on aina liikaa sopassa. Täällä on lumipallon lailla vyöryneet kiistat siitä kenen on lapset, oman äidin vai uuden naisen? On aivan käsittämätöntä, että siitä edes kiistellään. Miksi ei hevosista kiistellä, tai koirasta, tai autosta tai talosta?
Lapsia on helppo satuttaa ja syyllistää.
Voi luoja näitä uusikoja! Ei voi muuta kun nauraa.
Jos nyt ajateltaisiin vain lapsen parasta, niin se olisi ilman muuta se, että hän saisi viettää isän luona ne ajat, jolloin äiti on töissä tai nukkuu yövuoron jäljiltä. Tai käytännössä päiväkodissa päivisin, koska isäkin on töissä. Mitkään huoltajuusvaihdokset eivät paranna lapsen olosuhteita, koska lapselle tärkeitä on omien vanhempien tapaamiset ja hänen etunsa on tavata äitiään toistaiseksi enemmän läsnäolleena vanhempana niin paljon kuin se on mahdollista.
Aikuisten kannalta tietysti tuo järjestely ei ehkä ole kiva. Noin lakisääteisesti isän ei ole pakko ottaa lastaan tapaamissopimuksen ulkopuolella (eikä edes mukaisesti), mutta silloin lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, jolloin hänen elämänsä olisi vielä enemmän pompottelua ja vaihtuvia ihmisiä. Nyt sitten vain on mietittävä, että kenen etu on tärkein, lapsen vai isän perheen. Ja toisalta onko vaihtoehtoa, että äiti ei menisi vuorotyöhön.
Mitä me täällä alamme spekuloimaan, mikä on lapselle parasta. Mikäli tilanne on oikeesti noin sekava niin ehkäpä jostain lastenvalvojalta tms voisi saada mielipiteitä siihen, mikä olisi sen lapsen kannalta paras ja miten yleensä tällaisissa asioissa toimitaan.
Hehän ovat siellä olemassa lasta ja hänen etujaan varten. Ei tartte täällä käydä käden vääntöä siitä kuka on "oikeassa ja kuka väärässä".
Säästytään siltäkin mielipahalta ja asioiden arvailulta.
En näe mitään syytä miksi lähivanhemman työn takia lapsen tapaaminen vanhalla kuviolla ei enää onnistuisi.
Jos lähivanhempi menee vuorotyöhön niin hänen tulee järjestää lasten hoito kuten kaikkien muidenkin vuorotyötä tekevien. Etävanhempi ei ole lähivanhemman ilmainen lastenhoitaja.
EIKÄ LÄHIVANHEMPI OLE ILMAINEN LASTENHOITJA ETÄLLE. Niin se valitettavasti aina menee.. miehet ne ei halua hoitaa omia lapsiaan ja se uusio aina manipuloi ja estää isän tapaamisen.
jaahas, sinähän se pennun tai pennut halusit itsellesi, eikö vaan? Kuvittelit pienessä päässä, että saat isot elarit ja yhteiskunnan tuet korotettuna ja ei tarvii mennä enää ikinä töihin. Sitten huomasit, et eihän niillä pelkästään elä, pitääkin mennä töihin. No säästämäpä päivähoitomaksuissa, jotka on laskettu elareihin mukaan ja laitan pentu tai pennut ex ukolle. Sielähän saa uusio akka sitä hoitaa ja passata ja maksaa kaiken ex kanssa. Hahaa jääpi mulle rahaa viikoloppu rellestykseen :D
Ei se niin mene kuin strömsöössä.
Olisit miettinyt näitäkin asioita ennenkö otit eron ja lähdit toisen matkaan........
Aivan, niin halusin, kun tiesin ettei ex mies pysty hoitamaan lapsia hyvin. Minä olen siinä parempi. No älä ole kateeelliinen elareille, ne on niin pienet isälle laitettu ettei siitä miesten maailma kaadu, heitä käsitellään hellinkäsin, pienet on heillä lasten elarit.. kyllä. Voi kun olisikin niin että kun saa elarit ei tarvitsisi mennä töihin...minustakin mies saisi maksaa ex vaimon ja lasten elämisen, hyvä idea.
Ei lapsia voi miehelle laittaa, kun minä osaan sen paremmin, enempi vaan lelareita.
Tsop tsop eikä taas eksytä aiheesta.
Lähivanhempi on se ns. kuin entinen ydinperhe. Hän on halunnut lapset "itselleen" kotiin vakituiseen asumaan ja kirjoille tietoisena siitä, että sitä sosiaalista puolisoa ei ole enää jokapäiväisessä elämässä läsnä ja auttamassa 24 h vuorokaudessa.
On aivan utopistinen olettamus, kun ja jos lähivanhempi päättää eron jälkeen mennä ja tulla kuten itse lystää miettimättä kuitenkaan kotonaan vakituisesti asuvien lasten hoitoa, että ne sille etälle aina lykätään.
Kun on erottu on erottu. Lasten hoitoa vanhemmilla tasapuolisesti sen jälkeen on turha kuvitella. Lähillä on velvollisuutensa ja etällä velvollisuutensa. Mutta ne eivät enää kohtaa kuten ennen samassa taloudessa asuvina puolisoina. Siinä on puolison ja ja vanhemman ero - eron jälkeen.
Yllä oleva kirjoitus täydellinen kiteytys asiasta.
Up tämäkin asiallinen aihe :) vaikka lissu sotkeekin mielellään :D
2 vuorotyöläistä erosi vuosia sitten.
Minä,äiti,lähivanhempi etsin päivätyön klo8-16,jotta ekaluokkalainen ei olisi ollut yksin=heitteillä.
Ennen koulua lapsi oli vuoropäiväkodissa vanhempien työvuorojen mukaan.Ihan helvetin raskasta lapselle,ja vanhemmille.Kun koulut alkaa,loppuu vuorohoito oikeus.
Tapaamiset menneet vuosikausia isän työvuorojen mukaan,ja lomat.Aina,vapailla ottannut lapsen,ja sieltä kouluun.Lomilla,aina isän luona.Minun luona aina,kun ei isällään.
Kaikkea ei voi saada.Aina ei voi olla itsekäs,ja vaatia että minulla on OIKEUS
.Lapsella oikeus sujuvaan,ja inhimilliseen arkeen ja elämään.
Olen joustanut,luovinut ja ajatellut lapseni etua.Olen saanut palautetta myös reiluudesta,ja arki sujunut mutkattomasti.Välit hyvät,ja kunnioitus molemminpuolin suhteessa exään.Osaamme arvostaa toistemme ajatusta lapsen parhaasta.
Tämä sopinut meille.Ei sovi välttämättä kaikille.
Olen luopunut koulutusta vastaavasta työstä,mutta saanut sujuvan arjen ja elämänlaatua päivätyöstä.Mitä elämämme olisikaan ollut ilman joustoa ja jos olisin pitänyt kiinni vuorotypaikasta.Ei ollut helppoa todellakaan löytää päivätyötä,siihen meni 2v.Sinnikkyys palkittiin,ja kannatti.Suosittelen siis kaikille jotka pohtii miten selviää lasten hoidosta.Se tukiverkosto ei kauaa jaksa,ei itse,ei exä ja tulee ongelmia enenmmin tai myöhemin.Ottakaa vastuu,ja tehkää järki päätös.Tämä vain minun kokemus,jollain toisella varmasti toimiva oma malli,joka ei välttämättä sopisi meille.Jaksamista,ja sopuisaa sovittelua kaikille jotka asian kanssa painii=).
Tässähän yksi ainoa vaihtoehto. Otatte lapsen asumaan teille, isästä lähivanhempi. Äiti järkkäilee työnsä niin, että joka toisen vklopun lapsi luonaan ja viikossa yhden illan, kyllä työnanatja hieman pystyy joustaaan kun kyseessä tällainen järjestely